Olenko ainut vai syyllistyykö joku muukin huomaamattaan tai ihan tiedostaen siihen että kun asiat on hyvin, aletaan vähän väkisin etsiä niitä epäkohtia tai pelkäämään hyvän loppua?! Häh. Mikä järki siinä on.
Taidan pelätä liikaa hyvän olon tunnetta ja rauhaa joka on itselle jokseenkin vierasta (pidempi aikainen), enkö uskalla elää tarpeeksi hyvää elämää hyväksyen että joskus asiat voivat yksinkertaisesti olla tällaisessa balanssissa vaikka toki epäkohtiakin on. Ja siinä se.
Olen ollut parisen päivää aika surullisella mielellä, moni asia on harmittanut, stressannut ja samalla olen kerta toisensa jälkeen palanut ajassa taaksepäin, sekä miettinyt eteenpäin, pohdiskellut vanhaa juttua joka ei pitkään aikaa ole käynyt edes mielessä, huomannut miten asia on jäänyt käsittelemättä ja käsitellyt sitä nyt sitten näin monen vuoden jälkeen.. Huonot päivät kuuluvat myös elämään sekä stressaaminen ja se että joskus joku asia surettaa. Se ei kuitenkaan tarkoita tietenkään että hyvä olo ja muu katoaisi sen myötä. Harmitus kun on kuitenkin ollut ihan syystä. Pelkään silti aina että hyvä olo häviääkin eikä tämä onnellisuus ja hyvä olo ole pysyvää.
On mullakin höpinät, joka varmaan ajattelee! :D Mutta minkäs teet kun tytöllä on pää jossa loputon ajatusten kulku ja mietiskelyt käynnissä jopa nukkuessa.. Todella turhauttavaa! Höh. Isäpuoleni varmaan toteaisi että "Nyt lopetat sen turhan pohtimisen ja rupeat vaan elämään ja nauttimaan!" Voi kunpa osaisinkin aina elää niin yksinkertaisesti.
Harmonia on mulle liian vierasta ehkä? Miten tähän tottuu? Olisiko aika, joka auttaa ja opettaa tässäkin asiassa. Ehkä niin.
Siihen asti ja siitä eteenpäin yritän vaan nauttia ja elää. Ehkä mulla on vaan liikaa aikaa miettiä kaikkea... Vinkki vitoset ovat kyllä enemmän kuin tervetulleita!
-Elisa
Taidan pelätä liikaa hyvän olon tunnetta ja rauhaa joka on itselle jokseenkin vierasta (pidempi aikainen), enkö uskalla elää tarpeeksi hyvää elämää hyväksyen että joskus asiat voivat yksinkertaisesti olla tällaisessa balanssissa vaikka toki epäkohtiakin on. Ja siinä se.
Olen ollut parisen päivää aika surullisella mielellä, moni asia on harmittanut, stressannut ja samalla olen kerta toisensa jälkeen palanut ajassa taaksepäin, sekä miettinyt eteenpäin, pohdiskellut vanhaa juttua joka ei pitkään aikaa ole käynyt edes mielessä, huomannut miten asia on jäänyt käsittelemättä ja käsitellyt sitä nyt sitten näin monen vuoden jälkeen.. Huonot päivät kuuluvat myös elämään sekä stressaaminen ja se että joskus joku asia surettaa. Se ei kuitenkaan tarkoita tietenkään että hyvä olo ja muu katoaisi sen myötä. Harmitus kun on kuitenkin ollut ihan syystä. Pelkään silti aina että hyvä olo häviääkin eikä tämä onnellisuus ja hyvä olo ole pysyvää.
On mullakin höpinät, joka varmaan ajattelee! :D Mutta minkäs teet kun tytöllä on pää jossa loputon ajatusten kulku ja mietiskelyt käynnissä jopa nukkuessa.. Todella turhauttavaa! Höh. Isäpuoleni varmaan toteaisi että "Nyt lopetat sen turhan pohtimisen ja rupeat vaan elämään ja nauttimaan!" Voi kunpa osaisinkin aina elää niin yksinkertaisesti.
Harmonia on mulle liian vierasta ehkä? Miten tähän tottuu? Olisiko aika, joka auttaa ja opettaa tässäkin asiassa. Ehkä niin.
 |
| Tää sentään on asia joka pysyy muusta huolimatta, aina...Tärkein. <3 |
-Elisa
meitsillekkin sanotaan et se funailu vähemälle yöllä jos joku ajatus ottaa vallan niin voi helposti mennä monta tuntia ehkä käydä yöllä toisen kanssa keskustelui niistä asioista siis jos kummatkin hereil toki siinä on se paha et voi piristyy liikaa :)
VastaaPoistasanotaanko näin et ittee alkaa ehkä kuumottaa se jos sydän käy täysillä niin ei oo nälkä ja koko ajan pitäis olla liikkeeessä et pitää oikeen päästä balanssiin ja rauhottaa itteään mielikuvaharjoitusta että ajatus hiljenee vaatii työtä kyl? sanotaan vaik näin et se hyvä olo on aina pikkasen pinnan alla ja pieni kipinä sytyttää sen:)
lisäksi kun menneisyytensä selvittää on mielestäni sydän vapaana poissa peloista jotka ovat luoneet sinun kaavan olla joka on estoista? toki kun omia rajoja tuntee on se plussaa:)
ne kaikki löytyy alitajunnasta ja sydämmestä 90 proossaa tiedosta on piilevää itsessään puhtaus itselleen aukaisee portin syvimpään minään .
joten ei se hullulta kuullosta kuin sille joka ei funaile näit juttui mut siemenen voi aina laittaa itämään aidolla hyveellisyydellä.
ohjausta hyvään ja onneen niin koittaa uusi huomen.