tiistai 24. tammikuuta 2017

Tämän hetken kuulumisia

Tänään tapasin uuden fysioterapeutin ensimmäistä kertaa ja odottavin mielin olen yhteisen tekemisen suhteen! Jokaisella on oma tapansa hoitaa/ohjata ja se on toisaalta mielenkiintoista! Sain täysin uudet harjoitteet niskalle sekä luvan vähän uskaliaampaan lihaskunto harjoitteluun joogan lisäksi. Hartiaseudulle laitettiin myös ensimmäistä kertaa teipit muistuttamaan asennosta jossa kaularangan tulisi olla! Tuntuu hyvältä, aika näyttää miten niska reagoi muutoksiin mutta haluan uskoa että suunta on oikea.

 


Sain lisäksi vihdoinkin siirron töissä paikkaan jossa fyysinen rasitus on edes hieman kevyempi. Päivä täynnä monta tärkeää muutosta ja hyvää mieltä. Olen niin järjettömän kiitollinen ja toivon että niska kestäisi tätä hommaa kunnes on aika muutoksien. Tähän hetkeen kyllä paras mahdollinen tilanne.

Kaikki järjestyy aina tarkoitetulla tavalla.


-Elisa




lauantai 21. tammikuuta 2017

Pysähdy

Mitä jos hetkeksi lopettaisit kaiken sen mikä vähääkään vaatii sinulta jotain. Antaisin itsellesi luvan lopettaa suorittamisen, antaisit tilaa jokaiselle sisään sekä ulos tulevalle hengitykselle kehossasi. Unohtaisit hetkeksi minne seuraavaksi olet menossa, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Pystyt palaamaan  takaisin ihan pienen hetken kuluttua.

Vedä nenän kautta keuhkot täyteen ilmaa niin että se tuntuu ihan vatsanpohjassa saakka. Päästä suun kautta rauhassa ulos, niin että kuulet hengityksen. Rentouta hartiat ja tunne koko kehosi. Miten jokainen jännitys kehossa pikkuhiljaa helpottaa. Moni jännitys jota ei normaalisti edes huomaa.

Näin yksinkertaista on rentoutuminen, hetkellinen kehon kuormituksen sekä mielen suorittamisen häätäminen. Yksi helpoimmista rentoutus menetelmistä, sekä stressin lieventäjistä. Käytämme kehon lihaksia ihan pienissäkin liikkeissä jatkuvasti ja unohdamme hyödyntää pieniä hetkiä jotka voisi helpottaa ja rentouttaa niin mieltä kuin itse kehoakin. Tai ehkä emme ole tulleet edes ajatelleeksi miten yksi pieni harjoitus voisi helpottaa. Yksi pieni hetki voi tehdä ihmeitä. Oli se yksi syvään hengitys tai kymmenen. Yksikin on parempi kuin ei yhtään.

Hengitä hetki itsellesi, missä ikinä oletkin.











-Elisa

tiistai 17. tammikuuta 2017

On ja ei

On tärkeää nähdä tämän hetkinen todellisuus, siinä oleva hyvä ja lukemattomat mahdollisuudet jotka jää huomaamatta herkästi. Ei ole vääriä tai oikeita unelmia, on jokaisen omia, oman näköisiä, arvokkaita ajatuksia. Ne voi tehdä hyvää ja välillä aiheuttaa myös päänvaivaa jos vaatimus nousee liian hallitsevaksi eikä kykenen odottamaan. Haaveet ruokkii mieltä samoin kuten esimerkiksi pelko. Puntarin keskellä seisoessa on valinnat omissa käsissä. Kumpaan suuntaan annat painosi painaa? Pelon vai uskalluksen yrittää. Jos epäonnistut, ota opiksi ja kokeile uudestaan, löydä epäkohdat. Opettele myös hyväksymistä, kukaan ei voi osata ja onnistua kaikessa. Mutta kehittymiseen on aina olemassa mahdollisuus. Usko itseesti ja yritä kun se tuntuu sopivalta.


Pikku jumpparin kanssa hassuttelua joogahaaste päivä 2 jälkeen. 


Sillä välin kehotan sinua keskittymään siihen kaikkeen mitä sinulla on, sen sijaan että keskittyisit siihen kaikkeen mitä sinulla ei ole. Se opettaa hyväksymistä sekä antaa voimaa saavuttaa, mutta opettaa myös näyttämään kaiken sen mikä on kokoajan ollut silmiesi edessä. Miten moni on jo hyvin? Ole läsnä jokaisessa hetkessä, hengitä ja nauti matkasta. Kun et meinaa saada mistään kiinni, pysähdy. Hyväksy läsnäoleva hetki ja usko muutoksen tulevan kun aika on oikea. Asiat on kuten olet ne ympärillesi rakentanut. Perimmäinen positiivisuus sekä negatiivisuus hallitsee elämääsi oman kivijalkasi kautta.

-Elisa


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Easy like Sunday morning

Luonnonvalo päässyt oikeuksiinsa tänään ihan täysillä, mä niin nautin valosta joka kumpuaa jokaisesta ikkunasta ympäri kotia! Aamu aloitettu kunnolla syöden, vähän lisää lepäillen jonka jälkeen aloitin ensimmäisen harjoituksen kolmenkymmenen päivän jooga haasteesta. Vee innostui myös ja hetken touhusi vieressä ohjeiden mukaan, kunnes kyllästyi liian rauhalliseen harjoitteluun. Ihmekkös tuo. Mutta jooga on niin mun juttuni ja haasteet tuo rutiinia joka on kiva sekin. En ihmettele miten moni on täysin jäänyt sen pauloihin lähi vuosina. Itse inspiroidun päivittäin super taitavien ihmisten jooga kuvista varsinkin instagramissa. Uuden opettelua, kehon kokonaisvaltaista hallitsemista, kuuntelua, hengittämistä läsnä olevalle hetkelle. Tekee kyllä niin hyvää. 

Viikonloppu mennyt sopivaa tahtia, perjantaina olin totaalisen loppu töistä jotka kuormittaa niskaa tällä hetkellä edelleen liikaa. Mutta jotenkin nyt on taas ihan hyvä fiilis alkavaa viikkoa ajatellen. Viikonloppu mennyt jotenkin niin näppärästi, paljon aikaan saaden, ystäviä nähden sekä Veen kanssa touhuten. Omaa kehoa kuunnellen, vähän lepuuttaen ja kevyitä harjoituksia tehden. Ollaan väkerretty yhdessä pitzaa, viety Vee parturiin, fiilistelty musiikkia ja käyty kaupoilla hakemassa uusia sisustus juttuja. Unohtamatta ihan vaan olemista. Paljon siis kaikenlaista, mutta silti olo on jotenkin todella rentoutunut ja rauhallinen. Ei stressiä tulevasta niskan vointia ajatellen, vaan keskittyen tähän olotilaan joka on hyvä juuri nyt. 

Toivon että myös sun viikonloppu on ollut itsellesi sopiva kaikinpuolin. Inspiroivaa huomista ja paljon hymyjä tulevaan uuteen viikkoon.

-Elisa 











lauantai 14. tammikuuta 2017

Vähän lisää

Olohuoneessa on tilaa hyvin, joten päätettiin lisätä ruokapöytä osaksi sitä. Rakastuin tuoleihin välittömästi ja ne istuu muuhun kotiin mielestäni hyvin, vaalean sävyn ja muotoilunsa ansiosta. Tässä kuvina kodin tämän hetken lemppari kohta!







-Elisa








tiistai 10. tammikuuta 2017

Oikeus kasvaa

Elämä on antanut mahdollisuuden moneen, yksi suurimmista on kehityksen kautta kasvaminen. Jos tarkkaan katsoo, ei todella ole päivää kuinka ei oppisi jotain.  Ei ole päivää kun ei voisi kehittyä joksikin jota et ollut hetki sitten. Huomaatko sen, riippuu pitkälti sinusta itsestäsi. Meitä on monta erilaista, samaan aikaan jokaiselle itselle sopiva tai epäsopiva tapa. Nimittäin tapa huomata ja olla huomaamatta. Joku ei kaipaa havainnointia, toisille on hyvä vaikka seuraavat 10 vuotta olisivat vuosi toisensa jälkeen samanlaisia ilman yhtään uutta oppia tai muuttuvaa ajatusmaailmaa. Jokainen päivä ilman uudistuvaa mielikuvaa, oikeaa tai väärää. Sitten on ihmisiä jotka janoavat kasvua, kehitystä sekä oppeja muilta, elämältä, hetkiltä jne. Mihin sinä koet kuuluvasi? Jompaankumpaan ääripäähän, vaiko ehkä välimaastoon?

Itse kuulun ääripäähän, joka havannoi, seuraa oli halua taikka ei niin tilanteita, ihmisiä, hetkiä ilman että päätän tehdä niin. Joskus se on raskasta, mutta enimmäkseen mielettömän siistiä antautumista läsnäolevaan hetkeen. Omaan herkät aistit, joiden kanssa olen kompastellut, potenut ahdistusta yhtä voimakkaasti kuin hyvää oloa jossa aistit on auki parhaimmillaan ihan kaikelle. Tunnen niin fyysisesti kuin henkisestikin vahvasti ja jaksan päivitellä mm. välillä jonkun mielestä varmaan turhankin paljon miten kauniilta jokin tai joku näyttää. Miten hyvältä jokin tuntuu, tuoksuu tai miten inspiroiva yksi kuva, hetki tai tilanne voi olla. Miten voin ymmärtää olevani väärässä kun luulin alunperin olevani oikeassa, siinäkin on oma juttunsa vaikka kuinka hyvältä oikeassa olo voisikin tuntua. Ihminen on erehtyväinen syystäkin.

Älä koskaan koe huonoa omaatuntoa siitä että näet asioissa uuden näkökulman, se on rikkaus jos et pyri sillä ainoastaan olemaan oikeassa tilanteessa kuin tilanteessa. Se on kuin lapsille nannapäivä lauantaina, työntekijälle palkankorotus puskista taikka aavikolla ilman nestettä olevalle kylmä juoma (vaikka neste kuin neste olisi varmasti tuossa vaiheessa ihan yhtä hyvä). Pidän sitä lahjana, joka on meissä kaikissa, jos itse niin haluaa. Älä pyydä anteeksi sitä, jos muutit mielipidettäsi minuutissa, vartissa, viikossa taikka vuodessa. Kunhan vaan pyrit sillä hyvään/ymmärrykseen. Reilua on toki myös selventää jos tilanteeseen/hetkessä on osallisena joku toinen lisäksesi.

Ole avoin jos se tuntuu itsellesi sopivalta, jos taas ei niin jätä väliin!

Olet hyvä.





-Elisa
sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Tampereelle ja takaisin

Kolmen päivän Tampere takanapäin ja huomenna häämöttää paluu arkeen. Saatiin extempore ajatus lähteä pidennetyksi viikonlopuksi reissuun ja tarkoitus oli lentää ulkomaille Suomen sijasta. Mutta koska idea syntyi vasta pari päivää ennen lähtöä, oli näin loppiaisena lentoja sekä hotelleja todella huonosti vapaana. Joten suunnattiin matka kohti Tamperetta, jonne ei olla sen koommin ennen tutustuttu. 

Matkaan lähdettiin reissu fiilistä ylläpitäen junalla, joka osoittautuikin äärettömän näppäräksi vaihtoehdoksi! Toki Sokos Hotel Tornissa on myös oman auton parkkeeraus mahdollisuus, mutta junasta ulos hypätessä Torni on edessä ja helppo löytää kun seuraa kylttejä. 

Hyvää ruokaa, aikatauluttomuus ja irtiotto hyvin hektisestä aikataulutetusta arjesta, teki hyvää kuten arvatakin saattaa. Jaakon sanoja lainaten: " Tuntuu jotenkin niin hyvältä kun ei oo velvotteita yhtään mihinkään. Saa vaan olla ja mennä fiilis pohjalta, aamulla herätä ilman kelloa ja päivän mittaa yhdessä keksiä seuraava tekeminen taikka olla tekemättä mitään." Vaikka arki on hyvä, joskus astuminen sen ulkopuolelle avaa ajatuksia ja silmiä herkemmin. 

Pidän todella tärkeänä huoltaa myös kahdenkeskistä parisuhdetta joten jaksan aina muistuttaa miten lapsienkin jälkeen on tärkeä aikuisten muistaa, mistä kaikki aikoinaan lähti. Mistä suhde kahden ihmisen välillä sai alkunsa, miksi ihastuit, rakastuit, miksi päätit jakaa elämäsi juuri tuon ihmisen kanssa? Puhuminen, oleminen ja yhdessä tekeminen myös ihan aikuisten kesken on oma ainutlaatuinen juttunsa. Asia jota tulisi vaalia, kehittää ja ylläpitää vaikka kuinka kaikki sujuisikin mutkattomasti. 

Hyvää tulevaa viikkoa!

-Elisa















keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Valon pilkahduksia

Rakastan valoa ja siitä syystä tämä tänne tuleva talvi ei tarjoa itselleni niin mieluista ympäristöä (joka syksyinen muutto parikymmentä astetta lämpimämpään jaksaa pysyä haaveena vuodesta toiseen. En kyllä ole haavetta sen pidemmälle myöskään vienyt jostain syystä. hmph..). Näin ollen koitan keskittyä tekemään hetkistä hyviä, kyllä se kesä sieltä taas tulee. Talvi ei taida itsekään tietää mikä sen osa on täälläpäin suomea, pimeä, märkä, liukas sekä otollinen ympäristö pöpöjen jylläämiselle.  Muutaman tunnin päivästä valo kurkkaa ja näyttää kauneimman osan luonnostaan, se on aikaa josta koitan saada jotain irti (huonosti kyllä, sisällä töitä tehden mm.)! Mutta kun oikeaan aikaan viikonloppuisin saa aikaiseksi lähteä ulkoilemaan tai sisällä ollessa siirtää verhot sivuun ja sälekaihtimet ylös, on luonnonvalo viimisenpäälle.

Eilen pääsin töistä jo kahdelta, kiiruhdin hakemaan Veetä hoidosta kamerat laukussa valmiina ja mentiin nappaamaan muutama kuva siitä, mitä kuitenkin hetken valo tarjoaa. Vee on tykästynyt kuvaamaan vanhalla digi-kameralla lähes mitä tahansa. Joten tästäkin on kehittynyt jollain lailla yhteinen juttu, kun sopiva aika valon kera löytyy. Itse kuvaan omalla kameralla ja Vee pienellä omallaan omia kuvia.

Harvoin käyn kurkkaamassa kunnon talvea Suomen pohjoisemmalla puolella hyvien kelien helliessä, mutta pitäisi! Lumipeite tuo päiviin ihan erilaisen fiiliksen, sen narskunta kenkien alla, eri ulko aktiviteetit sekä silmiä siristävä aurinko! Miten siistiä on heittää aurinkolasit silmille talvella? Siinäkin on vaan oma juttunsa joka saa mut hymyyn joka ainut kerta! (unohtamatta kunnon varusteita ulkoiluun tietysti.)

Mutta tosiaan, vuoden pimein päivä ohitettu ja kohta jo päivitellään miten Juhannus tuli ihan yhtäkkiä. Sitä ennen saadaan nauttia lopputalvi päivä päivältä valon lisääntymisestä ja kauniista keväästä muutaman kuukauden päästä. Ja eihän sitä tiedä vaikka kunnon talvi tulisi vielä käymään täälläkin.

Kaikessa on aina omat puolensa. Kuten että appelsiinit maistuu talvisin niin niin hyvältä!





-Elisa








sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Keskity

Menneellä sanotaan merkityksen olevan mitätön. Tottahan se osittain onkin, sillä on merkitystä mikä on nyt ja mikä tuleva. Menneen olisi hyvä liittyä ainoastaan kasvunmerkissä tähän päivään. Menneessä eläjä jää paljolta paitsi ja roikkuu itse kaksin käsin käsijarrussa ahdistuen. Taikka yksinkertaisuudessaan jää hyvin paljolta paitsi antaessaan menneiden hallita tätä hetkeä. Anna mahdollisuus menneen jäädä historiaan ja ole avoin tulevalle.

Alotin kirjoittamaan elämänkertaani ehkä noin vuosi sitten. Menneisyydessä sattuneet isot, haastavat sekä adistavat asiat pilkahteli mieleeni kun mietin tulevaa. Ajattelin että monesti ääneen heitetty "Mun elämästä sais kirjoitettua aikamoisen elämänkerran jo tähän ikään mennessä." voisi olla hyvä toteuttaa vaikka jo osan olinkin avannut pienesti täällä. Jospa se olisi viimeinen piste menneille tapahtumille? Aloin kirjoittamaan, lähdin liikkeelle kertomuksista ihan synnytys-salista lähtien joita äiti oli kertonut. Melkein vuosi vuodelta, kerroin kaiken mitä mieleeni muistui. Isoimpiin asioihin takerruin syvemmin ja kerroin syvimmätkin asiat ensimmäistä kertaa tarkkaan kuvailen. Jokaisella kerralla kirjoittamisesta ei meinannut saada loppua. Nappasin mukaan vanhoja blogi tekstejä jotka ovat tallennettuna tänne luonnoksiin, joita kirjoitin itselleni lähinnä joskus kun koin sen auttavan. Mieleen tuli tilanteita jotka oli osittain jo pyyhkiytynyt mielestä ja valitettavan paljon myös niitä jotka saa edelleenkin puristavan tunteen rintaani. Kaivamalla kaivoin taas auki sitä kaikkea joka on aina mennyttä. asioita jotka kasvatti musta tämän ihmisen jota olen nyt tällähetkellä.

Huomasin ahdistuvani, jokaisella kerralla lopetettua oli kurja olla, olin levoton ja jollain tasolla myös peloissani. Jaakko kehotti lopettamaan koko kirjoittamisen, koska olin taas jämähtämässä asioihin jotka olin jo käsitellyt. Jotka olin jättänyt taakseni Veen vauva vuosina läpi käyden. Ymmärsin sen hyvin, ajattelin itse samallatavalla aina kun vihdoin sain työnnettyä koneen näppäimistön pois sormieni alta. Nyt riittää.

Tulevaisuuden haaveita miettien pompin menneeseen ja pelkään pieniä hetkiä, kunnes jokin voimakas tunne antaa mulle uskoa. Harjoittelen pysymään tässä ja jotain on jo sen eteen tapahtunut. Sillä tiedostan sen tosiasian, miten läpikäydyn on hyvä antaa olla.

Ei ole mitään merkitystä, mitä on joskus ollut.(TOTTAKAI ON! Mutta ei tähän hetkeen, jossa on aika edetä. Anna menneen olla suurin opettajasi.) Mitä olet itse kokenut lapsena, nuorena, ensimmäisen lapsen saatua tai ihan missä ikinä onkin elämässäsi tapahtunut jotain jota et toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle. Sen jälkeen kun olet käsitellyt sen. Ne on mennyttä. On hetki jota elät, sen läsnäolo ja usko parempaan. Sanotaan miten ihmisen tiedetään olevan läpikäynyt. kun menneestä voi puhua ilman ahdistumista. Mä voin, mutta siitä kirjoittaminen täydellisen keskittyneesti penkoen ei varmaan koskaan tule olemaan helppoa. En usko että sen edes kuuluisi olla sitä.

Elämänkertani seisoo reilu sadan sivun kokoisena tiedostona vanhalla koneellani, keskeneräisenä. Tällähetkellä sen on hyvä siellä. Se on mennyttä ja sen julkaiseminen muiden silmille ei ehkä saisi aikaan sitä mitä sillä haen takaa. Lähdin kirjoittamaan sitä ajatuksella, miten vastoinkäymistenkin jälkeen voi edelleen jatkaa, miten kaikesta voi oppia jotain ja tuntea kiitollisuutta siitä, että juuri minä sain tämän elämän elettäväksi. Koska olen ollut heikkoinakin hetkinä niin hemmetin vahva kestääkseni kaiken. Mun kuuluu olla tässä, ja olen onnekas kun olen avoin opeille, ymmärrykselle ja elämälle. Koska ilman niitä, en todellakaan olisi tässä, vaan tilallani olisi joku täysin muu. Tämä on minulle oma hetkeni, oma läsnäoleva ja sinulle vastaava omasi.

Usko, opi ja elä. 

-Elisa