perjantai 31. lokakuuta 2014

Pullaaa! nami nami nam nam GL,L

Kuka nyt ei pullasta tykkäisi, uunituoreesta ainakin! :) Tässäpäs siis jakoon perus pulla resepti josta voi toteuttaa niin perus pallon muotoista pullaa, korvapuustia, muita täytepullia ja mitä nyt itse sitten haluaakin.


Ohjeesta tulee noin 30kpl..

Pullataikina
1/2 l maitoa (laktoositon)
1 tuorehiiva ( jos laittaa kuivahiivaa vastaava määrä on 2pss)
1,5 ruokalusikallista psylliumimjauhetta
1,5tl suolaa
4tl kardemummaa
2 munaa
2,5dl sokeria
vajaa 1kg gluteenitonta jauhoseosta (käytin semperin mix)
200g margariinia (laktoositon)

-Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva joukkoon, liuettua lisää psylliumjauhe vispilällä nopeasti sekoittaen. Anna levätä noin. 10min ajan jotta psyllium turpoaa. Lisää joukkoon suola, kardemumma, munat ja sokeri. Lisää suurinosa jauhoista kädellä vaivaten tai taikina koukuilla vatkaimella. Kun taikina alkaa jämäköityä lisää joukkoon rasva. Lisää jauhoja kunnes taikina ei enää paljoa tartu sormiin. (ÄLÄ LAITA JAUHOJA LIIKAA, jollet halua kovia känttyröitä ;) ).


Psylliumin turvotus


Gluteenitonta taikinaa ei kohoteta kuin kerran eli voit ryhtyä heti toimeen ja antaa tuotosten kohota vasta pellillä ennen uuniin laittoa liinan alla.
Voitele kohonneet pullat kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista uunissa 200`C n. 12-15min keskitasolla.
Tämä resepti maistuu niin keliaakikolle kuin "normi" viljoja sietävällekin. Eli eroa ei maista varsinkaan täytepullissa.


Kaulittu taikina

Veen pullalevy uuni jonossa




Väärin leikatut korvapuustit jotka piti alun perin laittaa samoin kuin omenapullat kunnes muffinivuuat loppuivatkin kesken.. Näin ollen puustit repeytyivät paistovaiheessa. Korvapuusti leikataan pötkössä viistoon (jokatoinen oikeean ja jokatoinen leikkuu vasempaan viistoon) kuin taas pystyssä oleva pulla leikataan suorina paloina pötköstä.

Raesokerin laitto kera minimiehen.
Täsä sitä nyt olis, valmista pullaa. Nam

Veen oma pulla tuotos!

Makuhan on tärkein. :D

Omenahillolla täytetyt pullat, täytetään samoin kuin korvapuustit.

-Elisa
sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Sunnuntain täytetyt paprikat GL,L


Helppo herkkukerkku. Kana-riisi täytteiset paprikat.

Kylkeen vielä vihersalaattia
Ainekset:

4kpl kanafileetä
1kpl punasipuli
3kpl paprikaa
3dl tummaa riisiä
6dl vettä
0,5tl suola
0,5tl mustapippuri
basilika "oksa"
 1kpl valkosipulin kynsi
 1dl ruokakermaa L
250g juustoraastetta L

  • Laita vesi kiehumaan ja riisit joukkoon, keitä kypsäksi. Pilko ja kuullota punasipuli pannulla sillä välin. Leikkaa paprikat puoliksi ja puhdista siemenistä. Leikkaa maustetut ja kypsät kanafileet kuutioiksi. Sekoita kattilassa riisi, sipuli, kana, kerma, 1dl juustoraastetta ja mausteet keskenään.


Paprikoiden täyttö:
  • Aseta puhdistetut ja halkaistut paprikat leivinpaperille täyttö valmiiksi. Täytä paprikat riisi-kana täytteellä hieman kukkuralleen. Lisää päälle loppu juustoraaste ja laita uuniin. 190`C 30min.


Vee veteli täytettä suuhun sitä tahtia samalla täyttäessään paprikoita, että masu oli täynä ennen paprikoiden ehtimistä edes uuniin joten maku taisi miellyttää.. :)




Pikku nuhanenä täyttö puuhissa.




Laadun valvontaa








VINKKI: Paprikat voi myös leikata niin että jää syvempi kuppi täytettäväksi. Eli sieltä päästä missä vihreä varsi sojottaa leikkaa vaan tarvittavan hatun pois ja noukkii sisältä siemenet!

-Elisa




lauantai 25. lokakuuta 2014

Talven toppaa

Nyt se on sitten hommattu, nimittäin tämän talven haalari Vee:lle! Tänävuonna päädyin Kappahalin "kaxs proXtec" merkkiseen pukuun, sillä se vaikutti kaikkine lupauksineen hyvältä vaihtoehdolta,  hinta pysyi alle 90€.



Halusin puvun jolla voi rymytä kinoksissa ilman huolta että joka kolosta pääsee lunta sisään.

Väriksi valitsin tumman harmaa/ruskea sävyisen puvun, kirkkaan oransseilla yksityiskohdilla. Normaalisti suosin pojan vaatetuksessa iloisia kirkkaita värejä mutta tykästyin tämän yksinkertaisuuteen, pienillä kivoilla yksityiskohdilla varustettuna.


Lahkeen reunassa perus kuminauhat, lahkeen sisältä löytyy vielä toinen kuminauhalla varustettu "lumilukko" lahje jonka olisi tarkoitus pitää lumi ulkona puvusta. Löytyy myös hyvät lenksut kenkien alle joissa välikohta vahvistettua materiaalia. Lisäksi toiset vararemmit tulevat puvun mukana.



Hihan suissa myöskin kuminauha reunus sekä piukempi sisäkangas josta saa peukalon läpi, näin ollen hihat eivät nouse touhuissa ylös vaan pysyvät siinä missä kuuluukin. Lisäksi tarrakiristys.



Heijastimia hyvä määrä, kaikissa vetoketjujen lenksuissa, molemmissa hihoissa, lahkeissa sekä keskellä selkää.



Vedenpitävä 10 000
Silityksen kestävä ?
Sab vetoketju
Vettä hylkivä (ilman perfluoria)
Hengittävä
Tuulenpitävä












Kuulostaa hyvältä, toivottavasti on vähintään sen mitä lupaakin! :) Kerrotaan kokemuksista siis jälkeenpäin.

Viime vuonna oli REMU merkkinen puku joka oli todella hyvä ostos! Hintaa oli alessa 40€ ja ei mitään valittamista.

Minkä merkkisiä pukuja muut on kokenut hyviksi?

-Elisa
tiistai 21. lokakuuta 2014

Kauppareissu raivari

Meidän perhe on kerran jos toisenkin saanut vaihtelevia katseita ihmisiltä kun pikku päättää päästä ilmoille sulo sointujaan. Vaihtelevia siinä mielessä että jotkut ei kiinnitä edes huomiotaan sen koommin, sitten on nämä toiset vanhemmat kiltin pikku Maijan kanssa siinä viereisessä jonossa, silmät pyöreenä miten jonkun lapsi voi pitää tuollaista älämölöä "HÄPEÄ". Sitten löytyy mammat ja muut jotka tulee kyselemään "mikäs täällä on hätänä, niin eikö se äiti nyt voisi yhden jäätelön ostaa pienelle??" Niin lapsellahan on heti hätä huudon kuuluessa, johon auttaa vaan herkut.... Ja löytynee vielä kasti toisia vanhempia jotka eivät ihmettele vaan katsovat ja näyttävät pienen myötätunto hymynsä, he jotka ovat ehkä itse kokeneet vastaavaa oman lapsen kanssa taikka muuten vaan tiedostavat sen tosiasian miten lapset ovat erilaisia. Toiset omaavat vahvan temperamentin ja toiset ovat luonteeltaan niin mielettömän paljon rauhallisempia että Lidlin kassoilla olevat puuha-pete nannat eivät viimeistäänkin pistä sitä kiukkua pystyyn nannojen jäädessä sinne missä ovatkin. Molemmin reagoivat lapset ovat täysin normaaleja, toiset vaan reagoi vahvemmin kuin toiset. Harmitus on normaalia ja ei pieni ihminen osaa vielä ajatella tai ei niin pientä lasta vielä edes kiinnosta vaikka koko kauppa katsoisi sitä sirkusta. Kun harmittaa niin harmittaa.

Itse olin lapsena mielettömän kiltti ja empaattinen yksilö mutta kuitenkin äärettömän dramaattisesti reagoiva. Monesti kuulemma makasin keskellä kaupan lattiaa tai milloin missäkin ja huusin hikipäässä kun tahtoani en saanut läpi. Enpä ihmettele siis yhtään miksi meidän pikku reagoi joskus äänekkäästi.. Ihan on äitiin ja iskään tullut! ;) Mutta opinhan minäkin jossakin vaiheessa hallitsemaan harmistustani enkä enää räjähtänyt / huutanut siellä kaupan lattialla. Siispä en itse ainakaan huolestu siitä vaikka poika joskus saa ne raivarit. Joskus harmittaa ja itkettää oli sitten sukka vinossa tai vaikka huonosti nukuttu yö takana. Niin sitä harjoitellaan sitten niitä tuntemusten hallitsemista ja tuntemista.

Muistan hyvin erään kauppareissun viime talvena... Oltiin pojan kanssa  kiertämässä kauppaa kun tämä pieni ihanuus päättikin että minähän en enää tätä kauppaa halua kiertää vaan rupean huutamaan ja huudan kuin henkeä vietäisi! Näin ollen loppujen lopuksi kauppareissusta ei todellakaan tullut mitään sen huudon ja heilumisen keskellä joten puin pojalle sitten ne paksut talvivaatteet päälle ja itselle sen untuvatakin ja pipon. Nappasin tuon pää punaisena huutavan pienen kainaloon ja kannoin hänet kaupasta ulos. Sillä kertaa sain osakseni mielettömän paljon tuhahduksia, niitä isoja pyöreitä silmäpareja ja muita ihmetyksiä. Olin itsekkin hiestä märkä ja kädet tärräsivät uupuneina kun olin loppujen lopuksi onnistunut saamaan pojan turvaistuimeen ja rauhoittumaan. Mun teki mieli jopa itkeä. Tunsin niin kovaa ärsytystä siitä että jotkut kehtaa katsoa minua tyyliin että tekisin lapselleni jotain pahaa, olin ihan loppu fyysisesti ja korvissa kaikui vieläkin se järjetön rääkyminen mutta en kuitenkaan tehnyt mitään väärin.

Mutta sen kerran jälkeen en ole antanut muiden katseiden vaikuttaa.. Mulle on aivan sama mitä muut silloin ajattelee, jollen hiljennä lastani karkkipusseilla, jäätelöpuikoilla tai muilla niin ei se musta huonoa äitiä ainakaan tee! Joskus auttaa hassuttelut ja muut kun pojan mielen saa kiinnitettyä johonkin muuhun mutta sitten on myös ne harvat kerran kun poikaa ei todellakaan saa rauhoitettua. Tuskin se palkitsee jatkossa jos aina tungetaan jätski-töttörö suuhun kiukun tullessa. On ihan normaalia että joskus ketuttaa. Ei aikuisillakaan ole aina hyvä päivä, eron näkee ehkä siinä että harvempi aikuinen alkaa huutamaan x asennossa kaupan lattialla kun taas lapsi joka ei vielä täysin hallitse harmitustaan niin silloin joku lapsi kokee ainoaksi vaihtoehdoksi vetää itkupotkuraivarit justiinsa siinä missä sitten ollaankin. Aikuinen kun on tilanteessa yleensä vaan sitten äkäinen tai ei vaan näytä harmitustaan niin että kukaan huomaisi sitä mitenkään.

Mielestäni ääntä mahtuu maailmaan ja pätee tässäkin toki jonkinmoiset rajat..Ymmärrän toki että ei huutoa ole kivakaan kuunnella ja se ihmisiä ärsyttää.. Itse ainakin yritän todella saada lapsen huomion muualle mutta aina se ei vaan onnistu. Silloin yleensä poistutaankin kaupasta ulos rauhoittumaan..  Temperamentti ei ole huono asia, päinvastoin. Kunhan sitä oppii hallitsemaan oikein, ei ole väärin tuoda esiin omaa mielipidettään.

Mutta mitä mieltä muut on? Iltalehden otsikoissa oli viime viikolla kirjoitus miten kaupan henkilökunta oli poistanut isän ja lapset kaupasta kiukkukohtauksen vuoksi?! :D



-Elisa
maanantai 20. lokakuuta 2014

Sunnuntain peruna-porkkanamuusi ja lihapullat Herra M:n ja Veen tapaan. GL, L

Mun flunssaillessa, pienen lämpöilyn ja pääkivun kourissa makoillessa Iskä ja Vee pääsi toteuttamaan sunnuntain safkaa. Joka olikin koko perheen herkku lihapullat ja muusi! Teki tää mutsi kyllä jälkkäriksi lättyi kera valmis hillon ja sokerin äärettömän yksinkertaisella ohjeistuksella penkillä istuskellessa. Mutta ensiksi pääruokaan poikien tapaan!



Herra M:n ja Veen peruna-porkkanamuusi

8kpl Jauhoisia perunoita
3kpl porkkanoita
suolaa

-Ensinnäkin valitse samankokoisia perunoita 8kpl jonka jälkeen kuori ne. Kuori myös porkkanat ja leikkaa noin. 2,5cm paksuisiksi kiekoiksi.
-Kiehuvaa vettä niin että kyseiset komponentit peittyvät ja vähän päälle. Joukkoon ripaus suolaa. -Keitä kunnes potut ja porkkanat ovat kypsiä. (haarukka uppoaa mutta ei kuitenkaan hajoita perunaa) N.30min (perunan koko vaikuttaa kypsymis aikaan mutta tuo on keskikokoisen perunan keittoaika!)

Kaada vesi pois, lorauta joukkoon maitoa ja muutama voi nokare. Ja ei kun muussaamaan.



Herra M:n ja Veen lihapullat

1/2dl korppujauhoja (gluteeniton tai tavallisia)
1,5dl vettä
400g jauhelihaa (nauta-sika)
1kpl kananmuna
1kpl hienonnettu sipuli
valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria

Laita vesi, korppujauhot ja mausteet suurustumaan kulhoon muutamaksi minuutiksi ennen lihan lisäämistä. Lisää jauheliha ja sekoita seos tasaiseksi. Pyörittele haluamasi kokoisiksi palleroiksi, paista pannulla väri pintaan ja lopuksi uuniin, n.15min 225`C. Lihapullia ei ole pakko paistaa ollenkaan vaan ne voi myös laittaa suoraan uuniin ja antaa olla n. 20min (koosta taas riippuen).

Pikkusen pienempi paisto olisi näille riittänyt mutta olivat ne hyviä näinkin!


Hyvä Iskä ja Vee!

-Elisa



torstai 16. lokakuuta 2014

Musiikkia kiitos

Katsottiin M:än kanssa tallennuksista "Vain Elämää" pojan nukahdettua yöunille. Tiedän muutaman PMMP:n kappaleen mutta en sen enempää ole koskaan niitä kuunnellut tai sanotuksia varsinkaan. Toki rusketusraitoja on tanssittu monet kerrat...

Mutta jakson katsottuani, olinkin ihmeissäni mitä kaikkea kappaleet todella kätkevät sisälleen.Jokainen kappale kätkee sisäänsä tarinan oikeasta elämästä ja sanotuksethan on ihan mielettömiä. Oma elämä kun on ollut melkoinen tunnemyrskyjen seassa myllerrystä jo pikku tytöstä lähtien, jakso kosketti ihmeellisellä tavalla.  En ole ennen nähnyt noin tunnerikasta ohjelmaa jossa joku kertoisi avoimesti elämänsä menetyksistä ja muista niin että siihen liittyisi musiikki ja niin että se herättäisi vahvoja muistoja omasta elämästä vaikka meidän elämän tarinat ei samanlaisia olekaan täysin. Näin ollen sain ajatuksen kirjoittaa musiikin merkityksestä omassa elämässäni.

 Musiikin kuuntelu on ollut minulle aina iso osa omaa jaksamista. Siitä saa jotain ihme voimaa ja uskoa. Vaikka kuuntelisin jotain nyyhky biisejäkin niin nekin on voimauttavia. Autoa ajaessa olisin oikee näky jollen rauhoittuisi muiden autojen ohittaessa tai viereen ajaessa. Mulla on aina jäänyt kappaleiden sanat nopeasti muistiin, jo ensimmäistä kertaa jonkun kappaleen kuullessa osaan kertosäkeen ulkoa ennen kappaleen loppua. Tiedän etten ole ainut autossa lauleleva henkilö, sillä monesti sitä näkee muidenkin jammailut puoli vahingossa! :D (joten nyt jäit sinäkin kiinni!) Musiikki herättää mussa mielettömän paljon tunteita ja rakastan sen kuuntelua ja laulamista! Välillä olen kuin Naantalin aurinko ja hymyilen vaan koska se tekee mulle niin hyvän mielen. Viereen ajavat autoilijat ajattelee varmaan että mikä ihme tota yksin ajavaa voi noin hymyilyttää.. MUSIIKKI ja ne mielettömän hienot sanotukset!

Kerran mietin miten pitäisi kyllä joku kerta ihan kuvata omat automatkat videolle ja jakaa ne muidenkin kanssa. Jos tietäisin että siitä sais moni muukin hyvät naurut ja tajuis miten paljon pelkkä musiikki voikaan tehdä niin mä varmaan tekisin sen vaikka moni pitäisikin mua sen jälkeen varmaan ihan kajahtaneena! Ehkä jo nyt tämän jaettuani....

Muistan jo pienenä tyttönä erään kerran kun kävelin koulusta kotiin mietiskellen "miksi jokaisessa lyhtypylväässä ei voisi olla kaiutinta lampun lisäksi". Mietin että jokaisen pitäisi kuulla sitä koska uskoin sen tekevän tästä maailmasta paremman paikan. Kuvittelin ihmisten tanssahtelua busseissa ja muualla... :D  Musiikki kun on aina saanut itselleni paremman mielen. Myös vanhemmiten olen kyseistä asiaa ajatellut uudestaan. Miten mahtavaa olis että kaduilla kuulisi musiikkia samalla kun tallustelee, lenkkeilee, pyöräilee yms. eteenpäin. Toki mitä musiikkia niistä sitten soisi, niin että se miellyttäisi kaikkia ja kun jotkut tykkää vielä ihan vaan hiljaisuudestakin. hmph. Siihen tyssäs se super idea. Joku kyllä löytäisi narisemisen aihetta. Siksi onkin parempi varmaan tökätä kuulokkeet korviin omille lenkki reissuille. Ja toki kyllä mä itsekin pidän joskus hiljaisuudestakin varsinkin jos päässä myllertää miljoona eri asiaa on vaikea löytää sopivaa kappaletta joka sopis niiden ajatusten keskelle. Tuolloin rämppäänkin radio-kanavia edestakaisin.

Meidän perheeseen on aina kuulunut musiikki ja pojallakin rupeaa vähintäänkin varpaat taputtamaan rytmiä maahan kun musiikki kantautuu korviin.

Musiikin täyteistä päivää siispä! Päästäkää itsenne irti, se on vapauttavaa, ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa ja sivistynyttä.  khihihi ooooo soooooo le mi oooooo!

-Elisa

maanantai 13. lokakuuta 2014

Sunnuntain pizza GL,L

Sunnuntai on meidän perheen yhteinen kokkailu päivä.. Pyritään siihen että silloin aina tehtäisiin jotain herkkua mikä on jokaisen mieleen ja tehtäisiin se yhdessä alusta loppuun. Ja kuka nyt ei pitsasta tykkäisi? :) Tämä pohja oli ensimmäinen gluteeniton pohja josta tuli rapea eikä kuminen joten suosittelen kokeilua ehdottomasti. Pohjan voi myös toteuttaa vaihtamalla jauhot perinteisiin vehnäjauhoihin.




Ainesosat pohjaan:

2dl käden lämpöistä vettä
2tl kuivahiivaa
0,5tl suolaa
2dl gluteenitonta jauhoseosta
2dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta
0,5dl juoksevaa voita tai margariinia

Sekoita hiiva käden lämpöiseen veteen. Lisää jauhot, suola sekä voi ja sekoita kaikki keskenään kädellä vaivaten . Anna taikinan nousta puoli tuntia liinan alla.

Taikinasta riittäää kahteen melkein koko pellilliseen pitzzaa. Levitä taikina sormilla/kämmenpöydillä painellen, levitä tomaatti-kastike/ketsuppi, täytteet ja juustoraasteet. Uuni 200`C, Noin. 20min Seuraile pitzaa uunissa, sillä täytteiden määrä vaikuttaa myös pohjan paistumis aikaan.


Sunnuntai aamun leipuri-äiti

Herra M








-Elisa
perjantai 10. lokakuuta 2014

Kurkkaus pojan huoneeseen

Alunperin ajattelin tehdä pojan huoneesta lähes musta-valkoisen käyttämällä paria väripilkkua siellä täällä ja loput tavarat korjattaisiin säilytys laatikoihin leikkien loputtua. Lopputulos olikin vähän enemmän useampaa väriä eikä niin yksinkertainen kuin suunnittelin mutta pikku tykkää ja olen itsekkin ihan tyytyväinen vaikka mielessä onkin jo monta uutta ideaa. Ehkä vuoden päästä, nyt saa näyttää hetken vielä tältä... ;)

Tässä siis pieni pala pojan huonetta



 Valittiin pojalle sängyksi IKEA:n Brimnes sohvasänky alalaatikoilla. Huone ei ole valtavan suuri joten tämä oli osuva valinta juurikin siihen tilaan. Pojan sairastaessa sängyn saa helposti levitettyä suureksi jolloin itse mahtuu hyvin viereen tai jos hänelle tulee joku lapsi-kaveri yökylään niin ei tarvitse olla varasänkyjä tai muita kun tästä tulee levitettynä 160cmx200cm.

Sänky ilman patjoja 249€

Lisäksi ostettiin 2kpl reunakaiteita jotta poika tosiaan pysyy sängyssä pyörimisestä huolimatta.

Nekin ikeasta nimellä VIKARE Turvalaita. Hinta 9,99kpl

Patjat oli 45€kpl ja petauspatja 10€.

Toki kertyi sängylle hintaa kaikkine osineen mutta mielestäni ihan hyvä sijoitus monipuolisuutensa vuoksi! Alalaatikot toimii meillä Pojan lelulaatikkoina mutta voihan niitä käyttää esim. myös muuna säilytyslaatikkona. Pojan kasvaessa reunakeiteet voi ottaa pois.














Viiri

Etolasta ostettu piirustuspöytä



Tehoste seinä harmaa, muut seinät valkoisia.

Kirpparilöytö, puinen puu-naulakko



-Elisa