perjantai 31. maaliskuuta 2017

Siitepölyallergisen ruokailu

Tiesitkö jopa joka viiden kärsii siitepölyallergiasta ja osa nuhanenä saa siitä syystä lisää oireilua myös tietyistä ruoka-aineista varsinkin siitepölykauden ollessa aktiivinen. On kyllä vääryys jo itsessään, eikö riitä nuha, vuotavat silmät, kurkussa karhea tunne ja monia muita oireita. Eipä taida kaikilla riittää. Ristiaine-allergia selittyy osittain kasvien sukulaisuuksilla ja siitä syystä ne herkistävät meistä osan reagoimaan vaikka ei olisi ollut lähelläkään siitepölyä erittävää kasvillisuutta.

Silti puhun kyllä monipuolisen ruokavalion puolesta ja kehotankin jokaisen luottamaan omaan kehoon ja sen kertomukseen voinnista enkä lopettamaan alle laatimani listan jokaista ruoka-ainetta vaan koska ne voi mahdollisesti aiheuttaa ristiaine-allergia oireita nuhanenästä vatsa ongelmiin. Jokin toimii toisella ja toiselle sillä ei ole mitään vaikutusta, vaikka kumpikin olisi allerginen esim. koivulle joka aiheuttaa jopa 70%:lle oireilua tietyistä ruoka-aineista. Näin ollen tämä on lähinnä vinkki vitonen jos ihmettelet miksi keho reagoi tiettyyn vuodenaikaan usein hassulla tavalla. Yhtenäisyys voi löytyä ihan vaan välipalaksi syödystä ompusta.

Yleisimmät allergisia oireita aiheuttavat ruoka-aineet koivu allergisilla:

-pähkinät (ovat koivun lähisukulaisia) maapähkinä, manteli, saksan- sekä hasselpähkinät

-hedelmistä: omena, kiivi, luumu, persikka, kirsikka, sekä päärynä

-kasviksista: lanttu, peruna, porkkana, palsternakka (kuorimisen yhteydessä, ei aina kypsennettyvä), tomaatti, paprika sekä selleri

-mausteista: pippuri, kaneli, kurkuma, curry, fenkoli, inkivääri, anis, kumina, korianteri sekä sinappi

-hernekasveista: pavut, soijapavut, herneet

Pujo allergisten mahdollisia oireita aiheuttavia ruoka-aineita:

-hedelmistä: kiivi sekä mango

-mausteista: pippurit, anis, korianteri sekä tilli

-juureksista: porkkana, palsternakka, selleri ja sipuli


Hyvä huomioida!

Monille ristiaine-allergisille oireita voi helpottaa ihan jo vaan ruoka-aineen kypsennys, pakastus taikka pilkkominen. Myös kypsyysasteella sekä lajikkeella on monesti merkitystä. Joten jos jokin omena tuottaa ongelmia, kokeile toista lajiketta ennen kuin jätät omenan syönnin kokonaan.Tuolloin oireita ei välttämättä tule ollenkaan mikä onkin tärkeä muistaa ja etsiä itselle sopivat tavat syödä. Siedätys on myös yksi tapa ja jossain kohtaan ihan järkevää ainakin kokeilla (oireilun ollessa suurta, käänny lääkärin puoleen).


Aurinkoisia kevätpäiviä, tuo tämän päivän lumikin on vaan pakkasukon viimeisimpiä aivastuksia! ;)

-Elisa


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Epätäydellinen

On niin suhteellista mikä on täydellinen ja mikä ei. Mikä määrittää täysin täydellisen? Täytyykö jonkin olla perus elämää eläessä täydellistä, täytyykö todella? Voisiko olla sopiva ilman täydellistä titteliä? Voisiko olla riittävä, armollisempi itselleen ja muille?

Mitä jos sanoisin olevani täydellisen epätäydellinen? Ja samalla kertoisin miten sekin on tarpeeksi, vaikka kuinka joku toinen voisi haluta minun olevan jotain muuta joskus. Miten jokainen on omalla tavalla ainutlaatuinen ja sitä kautta riittävä. Miten jokainen kehittyy omaa tahtiaan ja miten toivoisin hyvän suorituksen tavoittelun olevan balanssissa eikä ainaista suorittamista. Itse suorittamisen kun uskon vievän jostain muusta päästä osan, ehkä se tuo mukanaan tietynlaisen pakonomaisen tekemisen "minun täytyy" vast. "menen koska haluan kehittyä ja pidän siitä" tai "yksinkertaisesti vaan teen"miettimättä miten "hitto tämäkin vielä". Tekisin halusta ilman raippaa käsissäni. Etsisin eri tavan tai näkökulman jos jokin ei vaan suju.




Kehittyä voi paljon, voi oppia ymmärtämään elämää, asioita ja ihmisiä uusien näkökulmien kautta. Tai voi pitää laput silmien edessä koska miksi pitäisi nähdä jokin eri tavalla. Jokaisen oma valinta, koska mikä minä olen sanomaan jonkun erilaisuuden olevan ok toisen silmissä, vaikka omissani se niin onkin.

Täydellisyyden tavoittelu itsessään kuulostaa jo aika raskaalta, jos kaikessa pitäisi aina olla täydellinen. Voisiko jossain olla hyväksytysti erilainen.

Mitä jos voisikin tehdä asioita ilman että ajattelisit miten "minun on pakko, minun täytyy, vielä vähän". Ilman painetta, jotta olisit jotain enemmän, vähän parempi jotta saisit toisen hyväksynnän tai parempi, omaan mieleesi sopiva ollaksesi vielä vähän lisää.

Voit olla juuri niin hyvä kuin itse haluat omilla teoilla, tekemättömyydellä, sanoilla ja selityksillä olla. Voit olla elämäsi paras sinä, myös ilman pakkoa olla aina jotain täydellistä. Kuuntele sydäntä ja hyväksy epätäydellisyys jos jokin tuntuu pakkopullalta.

-Elisa
tiistai 7. maaliskuuta 2017

Hetkelle antautuminen

Olen aiemmin jo puhunut siitä miten saan aina kovin paljon aikaiseksi kun on kyse jonkun muun ihmisen tarpeista. Omat "tarpeeni" liittyen ideoihin ja ajatuksiin joita haluaisin omaan elämääni toteuttaa, eivät saa minua liikkeelle ohjelman pikakelauksen tavoin varman pontevasti. Moni asia jää ajatustasolle ja suuri osa lopusta jää kokonaan tekemättä.

Käyköhän näin myös monille muille? Entä jos näin onkin hyvä, toteuttaa vain osa miljoonista ajatuksista joita vilisee pääni sisällä. Entä jos olenkin täysin oikeassa kohdassa ja luottaisin siihen miten olen jo tehnyt valtavan paljon, tarpeeksi. Seuraavaksi toteuttaisin kun ajatus veisi itse tekemiseen ilman että aloitus innostuksen jälkeen huomaan taas jämähtäneeni paikoilleen. 




Mietinkin miten ehkä itsessäni elää kannustaja, tsemppaaja sekä auttaja joka yksinkertaisesti nauttii muiden ihmisten eteen tekemisestä. Sillä uskon ihmisiin ja tekemiseen, uskon unelmien toteutumiseen kun on valmis tekemään niiden eteen kovasti töitä. Mutta olenhan tehnyt itsenikin eteen jotain, en olisi saavuttanut monia asioita ilman omaa tekemistäni. Itseltä tuntuu olevan helppoa vaatia jatkuvasti jotain lisää!

Ehkä tässä onkin ihan hyvä. Mitä jos pysähtyisin enkä kokoajan vaatisi tai väkisin yrittäisi saada kiinni jostain jonka kuuluukin jäädä vain ajatustasolle vielä hetkeksi hautumaan. 

En kuitenkaan ole missään määrin saamatonta sorttia, päinvastoin päivät ovat aikalailla täynnä asioita jotka antavat ihan älyttömän paljon itselleni juurikin nyt. Haluan niin kovin paljon saavuttaa ja edetä, mutta koska ajatukset ovat keskeneräisiä eikä vie sen pidemmälle olisi hyvä antautua läsnäolevaan hetkeen ja edetä kun askeleet todella vievät kohti jotakin muuta.

Entä jos olenkin kuunnellut kehoni sisäistä ääntä, seisten juurikin siinä missä on hyvä seistä. Entä jos olen itse pitänyt käsijarrusta kiinni koska aika ei ole ollut oikea moneen vaikka ajatustasolla olisinkin halunnut niin niin paljon kaikkea heti nyt. Asiathan ovat kuitenkin monelta osalta äärettömän hyvin. Ja tiedän olevani innostuja jonka on välillä hyväkin roikkua käsijarrussa. 

Entä jos antaudun tälle hetkelle ja luotan siihen miten sisäinen tarmokkuuteni vie kohti jotain isompaa unelmaa kun olen valmis sille. Enkä väkisin etsi, hae ja ahdistu keskeneräisyydestä. 

Tässäkin on enemmän kuin hyvä.

-Elisa