lauantai 27. joulukuuta 2014

After Eight-suklaakakku (GL)

Joulun yhdeksi herkuksi tein After Eight-suklaakakun, tässäpä ohjetta teillekkin. :) Kakun gluteenittomat jauhot joita tulee ainoastaan 1dl voi vaihtaa ne 1dl vehnäjauhoja jos ei kakun tarvitse olla gluteeniton.

Sulanneet palat vaihtavat väriä tummasta vaaleammaksi: Kuvassa olevat ovat jo sulanneet.


3kpl kananmunia
2dl sokeria
1tl vaniljasokeria
140g leivonta margariinia
1dl kaakaojauhetta
1dl gluteenitonta jauhoseosta (finmix semper oli käytössä)
1tl leivinjauhetta

After eight paloja 220g (pari palaa päälle puoli pakettia isosta rasiasta)


  1. Vaahdota munat ja sokerit. 
  2. Sulata voi.
  3. Sekoita keskenään kaakao, gl jauho sekä leivinjauhe.
  4. Siivilöi muna-sokerivaahtoon jauhot hiljalleen vatkaten.
  5. Lopuksi vielä sekoita joukkoon voi.
  6. Kaada 24cmx24cm irtopohjavuokaan joka voideltu ja pohjalle laitettu leivinpaperi
Uuni 175`C 30min alatasolla. Peitä foliolla 20min jälkeen jos tummuu liikaa.




Kumoa kuuma kakku tarjoiluastialle ja asettele aftereight suklaapalat haluamallasi tavalla kakun päälle. Ja kakku on valmis nautittavaksi.




-Elisa
tiistai 23. joulukuuta 2014

Valmislaatikot myös gluteenittomana

Omat laatikot valmistus tossa aamuyön aikana kun nukuttua ei tullut Veen jatkaessa sairastamista.. :( Joulu suunnitelmat meni uusiksi ja ollaanki joulu keskenämme omassa kodissa ja nyt on sitten ainakin laatikoita joulupöydässä, jotka meidän oli tarkoitus viedä siskoni luokse..
Laatikot on mun mielestä varsin helppo valmistaa alusta loppuun itse mutta tuli mieleen että jos joku miettii vielä mitä löytyy valmiina gluteenittomana löytyy vastaus alapuolelta.



Valmislaatikoista löytyy laatikot joulupöytään jokaista laatua myöden gluteenittomana.
Niistä pystyy taikomaan myös parempia pienin muutoksin, lisäämällä joukkoon ennen uuniin laittoa: kuohukermaa sekä tummaa siirappia on lopputulos varmasti mieluinen, usko tai älä! ;)

-Saarioisten gluteenittomana:
  • Maksalaatikko (HUOM. Rusinaton on ainoastaan gluteeniton!) (L)
  • Porkkanalaatikko
  • Perunalaatikko
-Atrialla gluteenittomana:
  • Lanttulaatikko
  • Maksalaatikko
-Kokkikartanolta gluteenittomana:
  •  Porkkanalaatikko
  • Maksalaatikko
  • Bataattilaatikko
LAATIKOIDEN OSTOSSA HUOMIOITAVAA! TARKISTA AINA GLUTEENITON MERKINTÄ, JOS SITÄ EI LÖYDY TARKISTA TUOTESELOSTEESTA ETTÄ LAATIKKO TODELLA ON GLUTEENITONTA! NÄISSÄKIN EROJA ERI KOKOISTEN LAATIKOIDEN TUOTESELOSTEISSA. ELI VAIKKA PIENI 400G LAATIKKO OLISIKIN, SE EI TARKOITA ETTÄ 750G OLISI VARMASTI MYÖS.








Kuvat itsetehdyistä laatikoista.
-Elisa
sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Onko hyvä olo liikaa?

Olenko ainut vai syyllistyykö joku muukin huomaamattaan tai ihan tiedostaen siihen että kun asiat on hyvin, aletaan vähän väkisin etsiä niitä epäkohtia tai pelkäämään hyvän loppua?! Häh. Mikä järki siinä on.

Taidan pelätä liikaa hyvän olon tunnetta ja rauhaa joka on itselle jokseenkin vierasta (pidempi aikainen), enkö uskalla elää tarpeeksi hyvää elämää hyväksyen että joskus asiat voivat yksinkertaisesti olla tällaisessa balanssissa vaikka toki epäkohtiakin on. Ja siinä se.

Olen ollut parisen päivää aika surullisella mielellä, moni asia on harmittanut, stressannut ja samalla olen kerta toisensa jälkeen palanut ajassa taaksepäin, sekä miettinyt eteenpäin, pohdiskellut vanhaa juttua joka ei pitkään aikaa ole käynyt edes mielessä, huomannut miten asia on jäänyt käsittelemättä ja käsitellyt sitä nyt sitten näin monen vuoden jälkeen.. Huonot päivät kuuluvat myös elämään sekä stressaaminen ja se että joskus joku asia surettaa. Se ei kuitenkaan tarkoita tietenkään että hyvä olo ja muu katoaisi sen myötä. Harmitus kun on kuitenkin ollut ihan syystä. Pelkään silti aina että hyvä olo häviääkin eikä tämä onnellisuus ja hyvä olo ole pysyvää.

On mullakin höpinät, joka varmaan ajattelee! :D Mutta minkäs teet kun tytöllä on pää jossa loputon ajatusten kulku ja mietiskelyt käynnissä jopa nukkuessa.. Todella turhauttavaa! Höh. Isäpuoleni varmaan toteaisi että "Nyt lopetat sen turhan pohtimisen ja rupeat vaan elämään ja nauttimaan!" Voi kunpa osaisinkin aina elää niin yksinkertaisesti.

Harmonia on mulle liian vierasta ehkä? Miten tähän tottuu? Olisiko aika, joka auttaa ja opettaa tässäkin asiassa. Ehkä niin.

Tää sentään on asia joka pysyy muusta huolimatta, aina...Tärkein. <3



Siihen asti ja siitä eteenpäin yritän vaan nauttia ja elää. Ehkä mulla on vaan liikaa aikaa miettiä kaikkea... Vinkki vitoset ovat kyllä enemmän kuin tervetulleita!

-Elisa


perjantai 19. joulukuuta 2014

Viikuna joulusinappi GL, L

Itse tehty joulusinappi perinne on lähtöisin meillä jo isoiso-mummiltani, jonka jälkeen se siirtyi iso-mummille, sieltä mummille ja nyt minä olen ottanut tavaksi valmistaa kyseistä salaista reseptiä aina jouluisin. Päätin kuitenkin tänä jouluna tehdä jotain perinteistä poikkeavaa myöskin, jotain josta löytyisi joku kiva pikku vivahde ja päädyin käyttämään viikunaa. Sinappi onnistui todella hyvin ja tuli siitä kyllä oma lempparini ehdottomasti! Sinapista löytyy perinteistä tulisuutta, mutta kohtuudella kumminkin tällä kertaa. Viikunasinapin valmistus on nopeaa ja helppoa!








Viikunasinappi:

300g/3dl sinappijauhetta
2,5dl sokeria
4tl perunajauhoa
150g viikunahilloa
4dl ruokakermaa (L)
2kpl munaa
1rkl omenaviinietikkaa

Sekoita paksupohjaisessa kattilassa sinappijauhe, sokeri sekä perunajauho sekaisin. Laita levy päälle ja lisää joukkoon hillo, munat sekä ruokakerma. Sekoita kunnes seos sakenee ja pulpahtaa (pidä levy esim. nelosella alusta asti), ota seos pois levyltä ja lisää joukkoon vielä omenaviinietikkaa. Sekoita kunnolla, purkita, sulje purkit ja laita jäähtymään. Jäähdyttyä siirrä jääkaappiin!

Sinappi säilyy 2-3vk jääkaapissa.













Hyviä sinappi hetkiä! ;)

-Elisa
keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Usko ketjureaktioon..

Olen sitä mieltä: Kun autat yhtä, tulee hän auttamaan suuremmalla todennäköisyydellä myös jotain toista. Näin ratas on asetettu pyörimään kohti parempaa.

Näin joulun lähestyessä mietin, miten itse voisin tehdä edes jonkun hyvän eleen jollekkin jonka tiedän sitä elettä todella tarvitsevan. Eleenhän ei tarvitse olla suuri taikka ihmeellinen vaan pieni juttu jonkun muun hyväksi.

On paljon vähävaraisia, yksinäisiä ihmisiä, vanhuksia, jne jotka osaisivat varmasti arvostaa ja yllättyä positiivisesti kun jotain edes jollekkin keksisin.

Joka puolella näkee keräyslippaita, joulupatoja jne... Mutta silloin ei todellisuudessa tiedä mihin juuri se sinun kolikkosi menee. Uskon kyllä että varmasti johonkin hyvään kuitenkin. Ja usein itse myös laitan jonkun kolikon kun lippaan näen, mutta nyt mietin miksen suoraan tekisi pientä juttua ihan itse jollekkin.

Mitä sitten voisi tehdä?

- Asuuko naapurissa yksinäinen vanhus?
- Vähävarainen perhe?
- Joku joka tarvitsee arjessa apua?

Apua voi antaa monella tavalla ja tärkeintä mielestäni on tehdä ele niin ettei vastapuolen tarvitse esim. hävetä ottaessaan sitä vastaan. Joitakin voi hävettää ottaa uusi lelu vastaan ja voi harmittaa että tietääkö tuo naapurikin jo miten vaikea rahatilanne täällä perheessä on?! Näin ollen mietin että ehkä hienovaraisempana eleenä voisi viedä vaikka omille lapsille pieneksi jääneitä vaatteita tai leluja/lelun jota ei enää oma/omat lapset tarvitse. Reippaasti pimpottaa ovea ja sanoa että "hei tuli mieleen kun teillä tuo pieni täällä on että mahtaiskohan teillä olla näillä käyttöä kun meillä ne on jääneet jo pieneksi". Siitä ehkä ei tulisi vastapuolellekaan olo että "näytetään jo niin apua tarvitsevilta että naapuritkin kantaa lahjoja meille".. Joku toki ottaisi uudenkin varmasti avosylin ja todella kiitollisena ilman häpeää vastaan.. Mutta jos ei ole reaktiosta varma niin uskon tämän olevan varmempi vaihtoehto.

Voi auttaa roskien viennissä, kauppakassien kannossa, joulutähti kukan viennillä,  konvehti rasian annolla, jokin pieni kaunis ele jollekkin. On paljon vapaaehtois työtä jossa apu on aina varmasti tervetullutta mutta jos oma aika ei riitä moiseen on myös paljon muita vaihtoehtoja. Apua kun voi antaa myös ihminen jolla raha ei ole ylimääräiseen! Apua on niin monenlaista ja kauniita eleitä myöskin kasapäin.

Pistetään hyvä kiertämään!

 


-Elisa
tiistai 16. joulukuuta 2014

Mehukas kalkkunarulla

Perinteinen joulukinkkuhan löytyy varmasti monen joulu pöydästä mutta joiltakin löytyy itse kalkkuna. On olemassa kokonainen kalkkuna minkä sisuksiin tungetaan jos jonkinmoista makua antavaa ainesta, sen valmistus kestää myös pidemmän aikaa.. Ja on olemassa pienempi versio, kalkkunarulla joka on myös mielestäni ihan hyvä vaihtoehto pienemmälle porukalle!





Meillä on lähes aina perinteiset "kinkun valvojaiset" oli sitten uunissa kinkku tai kokonainen kalkkuna. Näissä valvojaisissa saa olla osallisena jokainen hereillä pysyvä ja vaikka naapuritkin, isovanhemmat, siskot ja ketkä nyt haluavat. :) Illan mittaa voidaan pelailla pelejä, syödä hyvin, katsoa leffaa, mitä nyt milloinkin. Kinkkua on valvottu jo lapsuus kodissa ja mielestäni aika kiva perinne! Nyt kuitenkin vinkkaan myös ihan mahtavasta kalkkunarullasta jos ei uskalla kokonaista tipua uuniin laittaa tai possu ei ole mieleen. On paljon helpompikin ratkaisu, mikä ei aikaa vie parista tunnista enempää mutta maultaan se on mielettömän mehukas ja hyvä! 

Meillä syödään kalkkunarullaa joskus ihan perus arkiruokanakin koska se on esim. M:n yksi lemppareista. 

Näin ollen jos päätätkin tänä jouluna että pöydästä löytyykin pikkuinen kalkkunarulla tai vaikka kaksi rullaa on ohje seuraavan lainen:

Ohje n. 1kg rullalle
Aseta kalkkuna-rulla vuokaan, laita päälle haluamasi mausteet kuten suolaa ja pippuria. Aseta lämpömittari niin että sen kärki on suurinpiirtein rullan sisällä keskikohdalla itse rullaa. Kaada vuuan pohjalle vettä niin että sitä on n. 1,5cm vuuan pohjasta ylöspäin (lisää vettä paiston aikana jos tarvis) Uuni 175`C n. 2h.. Kun mittari näyttää 75`C ota rulla pois ja laita folion sisään vielä 10min ajaksi jolloin sisälämpötila nousee 77`C ja se mehevöityy entisestään. 

Kalkkunan voi myös kuorruttaa:
Ota kalkkuna uunista noin 1h50min jälkeen pois, levitä sinappia joka kohtaan ja lisää päälle/sivuille korppujauhoja tai esim. mysliä joka myös vallan hyvä vaihtoehto! Laita takaisin uuniin ja paista kunnes sisälämpö sen 75`C ja folioon. 

Kaupasta saa valmis pussissa myös gluteenitonta korppujauhoa sekä mysliä!

Kastike:
2dl paistolientä 
1dl vettä
100g soseutettua omenaa
2dl kuohukermaa
ripaus mustapippuria myllystä

Keitä kattilassa hyvin sekoittaen kunnes kastike pulpahtaa on se valmista. Kaada kastike joko rullan päälle vuokaan tai tarjoile erikseen kastikekannusta.









-Elisa
maanantai 15. joulukuuta 2014

Kiitollinen just susta

Blogin tekemisestä on tullut mulle todella tärkeä asia ja en voi sanoin kuvailla miten hyvältä musta tuntuu kun kuulen miten ihminen jonka kanssa en muuten ole tekemisissä, lukee sitä mitä kirjoitan, tai ihminen jonka kanssa olen ja tuntee minut entuudestaan joko hyvin tai naaman perusteella tietää suurinpiirtein vain nimeni. Ihminen kuin ihminen kehuu jotain mitä olen tehnyt, jotain mille itse annan enemmän kuin muutaman tunnin päivässä. Tässä on niin paljon muutakin kuin vain jutun kirjoitus ja parin kuvan lisääminen. Kirjoitan tekstejä toki myös hetkessä ja julkaisen heti valmistuttua, mutta on myös tekstejä joita voin kirjoittaa useampana päivänä jotta saan tekstiin kaiken sen minkä haluan tekstistä välittyvän. Käytän aikaa tulevien juttujen kuvaamiseen ja tekstien sisällön suunnitteluun. Kirjoitukset ei aina synny spontaanisti yhdellä kertaa. Joskus niitä tallennetaan luonnoksiin. Nykyään uuden kameran hankinnan kautta myös blogin kuvat vievät enemmän aikaa ja muokkailua. Blogin koko yleisilmeen muokkaus siksi miltä se nyt näyttää ei ole syntynyt paria nappia painamalla vaan on se vaatinut opettelua, aikaa ja jopa koodaamista josta en tiennyt yhtikäs mitään ennen sen opettelua (enkä tiedä vieläkään kuin hipun verran). Ensimmäistä kertaa bloggeriin tultaessa en osannut yhtikäs mitään mutta halusin oppia joten opettelin ja opettelen edelleen...päivittäin.

Meikitön..
 

Joten KIITOS joka ikinen joka antaa palan omaa aikaansa juttujeni lukemiselle. Kiitos teille jotka tykkäätte blogista facebookissa, bloglovinissa jne. Kiitos teille jotka olette ryhtyneet blogin lukijoiksi klikkaamalla blogin sivussa olevaa linkkiä "liity lukijaksi"! Ja mieletön kiitos jokaiselle joka on kommentoinut, tsempannut ja kannustanut mua tässä jutussani! Vaikka näenkin itse blogin käviämäärissä miten blogiani käydään lukemassa tekee siitä konkreettisempaa lukea jonkun jättämä kommentti tekstiin tai facebookkiin, nähdä klikkaus lukiaksi tai tykkääminen facebookissa. Silloin tiedän että joku todella ehkä haluaa lukea tekstejäni jatkossakin. Silloin tiedän etten tee tätä ainoastaan itselleni ja vaan teen tätä myös teille! <3

Eilen illalla ajoin autolla kohti ostoskeskusta, näin lintuparven lentämässä lyhtypylväiden välistä hienossa kaaressa vanhan alakoulun kohdalla ja linnut sai mut hymyilemään. Ihastelin ihmisten ripustamia jouluvaloja ja pientä lunta joka tuo edes pikkuisen kirkkautta muuten pimeisiin iltoihin. Muistelin päivällä hetken paistanutta aurinkoa ja täydellistä ulkoilu keliä jolloin vedin keuhkot täyteen ilmaa ja huokaisin. Tajusin että tällä hetkellä mun on henkisesti oikeesti niin hyvä olla että mä otan huumaa jopa pimeessä lentelevistä linnuista??! Mulla on olo, että en ole ikinä en ikinä voinut niin hyvin miten voin juuri nyt. Vaikkei mun elämä ole vieläkään mitään helppoa ja tiedän että varmasti vastoinkäymisiä tulee olemaan vielä jatkossakin koska ne vaan kuuluu osana tätä elämää. Vaikka on asioita joihin toivon muutoksia ja asioita joista en pidä. Edelleen on asioita jotka saa mut raivostumaan, harmistumaan ja huolestumaan. Edelleen on niitä huonojakin päiviä, mutta tärkein on se rauha joka mulla on oman mieleni kanssa. Olen ennenkin ollut onnellinen mutta ikinä en ole tuntenut juurikin näin. Mietin jopa hetken että onko joku alkanut piilottamaan mun aamu muroihin piristys-pillereitä vai voiko ihminen todella tuntea jotain näin puhdasta hyvää oloa ihan käsittämättömistä asioista. Voiko pelkkä oleminen tässä ja nyt tuntua tältä, hyvältä, turvalliselta, siltä että mielessä erikseen ajattelee "hitsi miten hyvä mun on nyt olla". Voiko ihminen yhtäkkiä oppia asettamaan painoarvot oikeille asteille miten suhtautuu mihinkin.

Mulla nousi vedet silmiin ja vierähti kyyneleet poskille, koitin soittaa mun isäpuolelle ja kertoa "musta tuntuu että se kaikki kurja mitä olen elämässäni joutunut kokemaan, palkitsee mut tällä hetkellä." Se kaikki on opettanut, kasvattanut ja tehnyt musta sen mitä olen juuri nyt. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen uskaltanut kunnolla olla se mitä olen ja puhua asioista joita olen hävennyt tai koittanut piilotella. Nyt tunnen mun sisälläni rauhan ja samalla pelkään voiko joku viedä sen multa joskus pois. Taidan pelätä sitä koska mun on niin hemmetin hyvä olla et mun tekis mieli ihan itkeä tätä oloa. Kiittää jokaista joka on joskus tehnyt mun hyväksi jotain, tai niitä jotka on jättäneet tekemättä. Kaikella tapahtuvalla on aina tarkoituksensa...

Tää blogi on mulle enemmän kuin vain juttujen postailua, se on jo nyt palkinnut mua niin suurella lahjalla... Olemalla osa syy siihen miten olen oppinut uskomaan itseeni ja hyväksymään itseni tällaisena. Se on antanut mulle ideoita tulevasta työelämästä, kääntänyt kelkan ihan eri ura-polku haaveisiin ja en malta odottaa mitä kaikkea voin vielä saavuttaa.

Positiivisella ajattelumallilla on mielettömän iso vaikutus, niin mä väitän. Siitä hetkestä lähtien kun aloin uskomaan omaan parantumiseeni sairaudesta jolle ei edelleenkään ole diagnoosia. Aloin uskomaan että mä vielä tulen parantumaan ja asiat tulee vielä järjestymään, siitä hetkestä pikkuhiljaa mä olen alkanut voimaan henkisesti pienin askelin pikkuhiljaa paremmin. Tässä perheessä on itketty, on meinannut usko loppua ja turhauduttu kerta jos toinenkin kun ollaan ihmetelty miten melkein jokainen asia voi epäonnistua jotenkin. Mutta silti mä olen jaksanut uskoa ja ajatella että kyllä kaikki vielä järjestyy ja asettanut asioita ns. lokeroihin joissa jokaisessa lokerossa on oma painoarvonsa. Kaikki asiat ei aina onnistu, niin se vaan on mut silti on jatkettava eteenpäin ja oltava onnellinen siitä kaikesta mikä on hyvin ja mille sitä painoarvoa haluaa antaa. On uskottava parempaan eikä ajatella aina pahinta. Täytyy tehdä päätöksiä ja toteuttaa niitä asioita joissa näkee epäkohtia, jos ne on asioita joille voi jotain tehdä. Mitkä on niitä tärkeitä juttuja..

Älä epäröi klikata itseäsi "liity lukijat" listalle, jos tuntuu siltä että ainakin tällä hetkellä mun teksteistä irtoaa jotain miksi haluat palata lukemaan ehkä jonain muunakin päivänä.




Ihanaa päivää!

-Elisa
sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Torttutaikina x 2 (GL, L ja Maidoton)

Viime talvena sain mummiltani kaksi torttutaikina ohjetta joita itsekkin saisin syödä, saa toki kaupasta gluteenitonta valmistakin mutta miksei tekisi alusta loppuun välillä itse?

Joten päätin kokeilla ja suosittelen ehdottomasti kokeilua myös muille jotka eivät gluteenia syystä tai toisesta siedä toisen takinan pystyy toteuttamaan myöskin MAIDOTTOMANA. Taikinat ovat hieman vaikeampia käsitellä mitä perinteinen torttutaikina mutta ei kuitenkaan mahdoton toteuttaa joten yrittämään vaan! Jauhoja lisäämällä ja taikinaa kylmänä pitämällä helpottuu sen kanssa työskentely huomattavasti.

Näin ollen suosittelenkin ainesten sekoittamisen jälkeen sen laittoa hetkeksi vaikka jääkaappiin ennen työstämistä.

Rahkataikina: 

250g margariinia (L)
5dl gluteenitonta jauhoseosta
1prk maitorahkaa (L)

Sulata voi ja sekoita ainekset keskenään. Käytä taikinaa työstäessä apuna jauhoja.

Uuni 225`C 10-15min


Helpoin näistä oli tehdä ns. luumuhillo taskuja koska varsinkinkin perunahiutale tasku taikina on herkästi murenevaa. Mutta toki voi koittaa tehdä ihan perinteisiä tähtitorttujakin! :)



Perunavoitaikina: ( Mahdollista vaihtaa margariini maidottomaan levitteeseen esim. Keijun tummansininen rasia)

1,5dl perunahiutaleita
1,5dl vettä
200g margariinia (L) tai Maidotonta levitettä
4dl gluteenitonta jauhoseosta

Sulata voi ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Käytä taikinaa työstäessä apuna jauhoja.

Uuni 225`C 10-15min

Pahoittelut kuvien puuttumisesta, enpä muistanut kuvata kun viimeksi tein. Mutta ajattelin että tälle ohjeelle voisi olla nyt käyttöä joten kuvista huolimatta käyttäkää luovuuttanne ja seuratkaa ohjeita. ;)



-Elisa
lauantai 13. joulukuuta 2014

Äidin loputtomat voimavarat

Toivoisin että jokaiselle äidille annettaisiin synnäriltä mukaan vihkonen, ihan pieni vaan. Jossa kerrottaisiin että "sä olet hyvä ja riittävä äiti kunhan lapsesi saa rakkautta, ruokaa ja huolenpitoa. Turvallisen kodin, paikan jossa kasvaa ja kehittyä. Lapsen kasvaessa muistat asettaa rajat ja pidät huolen että itse myös pyydät apua kun sinusta tuntuu ettet tiedä mitä tehdä tai omat voimavarasi ovat koetuksella, äitikään ei ole kone. Jos laitat lapsesi joskus hoitoon, sekään ei tee sinusta huonoa vanhempaa kunhan tiedät lapsesi olevan hyvässä hoidossa! Usko itseesi, pärjäät hyvin noudattamalla näitä neuvoja". On ihan ok olla väsynyt, on ihan ok että kaikkea ei voi jaksaa ja joskus aurinkoinenkin päivä voi tuntua sysimustalta voimien ollessa lähellä nollaa. Päätin taas kirjoittaa äitien jaksamista koskevan kirjoituksen koska tuntuu että se on enemmän esillä taas tällähetkellä. Ja luulen että moni ei uskalla myöntää tai edes halua myöntää. Äidin kun on "aina jaksettava".

Itse olen kahta mieltä...
1) Jos olet itse totaalisen loppu, täytyy huolehtia siitä että lapsen kanssa auttaa tai on joku ketä voi helpottaa äidin väsymystä. Väsymys ei tee äidistä huonoa mutta se ei saa myöskään tehdä hallaa lapselle. Lapsesta on AINA pidettävä huoli, jollei itse pysty, on nöyrryttävä ja pyydettävä apua!
2) Äiti saa olla muutakin kuin pelkästään kotona hääräävä pullan tuoksuinen äiti joka on kokoajan täysissä voimissaan monen kuukauden kestäneen nukkumattomuudenkin jäljiltä. Äidille tekee hyvää tehdä jotain ihan ilmankin vauvaa ja vauvvalle tekee hyvää saada pienestä asti rakentaa sidettä esim. isovanhempiinsa myös!

Näin Veen vauva ajan ollessa ohitse voin myöntää että omaa aikaa en itselleni haalinut, enkä paljoa tehnyt ilman Veetä. Mutta katsellessani taaksepäin olisi voinut olla hyvä joskus keskittyä itseensäkin, olisin näin ehkä pysynyt henkisesti enemmän voimissani. Esim. M:n ollessa pojan kanssa olisin voinut käydä lenkillä yksiksenikin joskus, tai kaverin kanssa kahvilla.. Tein yksin TODELLA vähän vaikka minulla jopa olisi ollut mahdollisuus tehdä, olisi ollut se toinen vanhempi joka jää hetkeksi lapsen kanssa. Kaupassa käyminen joskus yksin oli mun oma aikani ja mielestäni kyllä tosi antoisa! Sai hetken laahustaa ihan rauhassa kauppaa ympäri ihan omaa tahtia. Ehkä mun sairastaminen ja jatkuvat kipukohtauksetkin vaikutti siihen miten vähän mitään tein kun koin jo itsessään siitä huonoa omaatuntoa. Onneksi kuitenkin me selvittiin rankastakin vauva vuodesta ja Veellä on kokoajan ollut kaikki hyvin! En kuitenkaan tarkoita että vauva vuoden pitäisi olla mielestäni jatkuvaa helppoutta, ei.. älä käsitä väärin! Tiedän että monella on rankempaakin ja joku on esim. yksin lapsen kanssa tai muuta.. Mutta mun mielestäni ei ole haitallista jos vauvan kanssa joskus auttaa esim. isovanhemmat, pidän sitä siunauksena jos isovanhemmat tarjoavat apuaan ja auttavat!

Äitiys on melko mullistava kokemus, kyllä se muuttaa elämää vaikka ajattelisikin kaiken jatkuvan ennallaan. Väistämättään jossakin vaiheessa se elämä kuitenkin muuttuu edes hieman ja hyvä niin sehän kuuluu siihen. Muutos voi olla helppo, ilman minkään laisia ongelmia. Voi syntyä lapsi jonka kanssa vauva vuosi menee yksinkertaisesti helpolla ja kaikesta selviää pelkällä maalaisjärjellä. Tai voi syntyä lapsi jonka kanssa on ehkä haastavampaa, jos lapsi ei nukukkaan öitä, kitisee, on koliikki, masuvaivoja, jokainen uusi hampaan puhkeaminen aiheuttaa vieläkin enemmän huutoa, nukkumattomia öitä, kuumeen nousua ja ärtyneisyyttä. Kumpikin lapsi on yhtä normaali ja hyvä lapsi, se ei määritä myöskään sitä onko äiti hyvä vaikka lapsi olisikin "haastavampi" kuin ystävän lapsi. Mutta se voi vaikuttaa suuresti siihen millaiseksi äiti itsensä tuntee, koska varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla kaikki on uutta ja hämmentävää, entistäkin hämmentävämpää vielä yli väsyneenä..

Vee oli ns. haastavampi vauva, silti täysin normaali, terve, hurmaava ihana meidän oma vauva. Lapsi jota olin aina halunnut ja vihdoinkin saanut. Meillä oli rankempi vauva vuosi ja ei se elämä nyt vieläkään aina helppoa ole omien kipukohtauksien, muiden perus arkisten ongelmien, uhman ym. vuoksi. Jossain vaiheessa vasta olen "oppinut" kelpaavani äidin roolin vaikka sitä olenkin ehtinyt pähkäilemään "olenko todella"?! Olenko todella hyvä äiti jos en aina jaksa, olenko oikeasti riittävä vaikka välillä saan kipukohtauksia josta selvittyä haluaisin käpertyä peiton alle lämpimään, nukkumaan jotta saisin energiat kerättyä takaisin sen kamaluuden ollessa ohitse. Vaikka tiedänkin että kasa pyykkejä odottaisi viikkaamista, imuroidakkin pitäisi ja silloin sitä alkaakin elämään suorittajana ja tekemään kaikki asiat joita olisi voinut tehdä kipukohtauksen aikana(silloin kai olisi hyvä sanoa itselleen: "Sun kuuluu välittää myös itsestäsi ja on ihan ok että äitikin väsyy ja tarvitsee lepoa tai hetken irtiottoa").

 Vaikka todellisuudessa tiedän että mullakin on oikeus olla väsynyt ja herranjestas vielä kohtauksen jälkeen olisi ihan ok levätä M:n ollessa pojan kanssa. Mutta silti, vaikeeta se joskus on koska haluaisin olla se super mutsi joka jaksaa, hoitaa, tekee, leipoo, siivoo, kirjoittaa jne. Ja kaikkea melkeen samanaikaisesti. Ja todellisuudessa tiedän jopa olevan noita kaikkia, ihan tarpeeksi. Mutta joskus haluaisi olla vieläkin enemmän.. Välillä tuntuukin että itsellä olisi kahden käden sijasta 6 kättä koska rupean suorittamaan ja touhuan kuin itse tuulispää. Joskus se on kyllä ihan hyvä koska saan mä paljon aikaankin! :D Ja toisaalta mä ihan tykkään pitää kodin kunnossa ja teen sitä mielelläni jopa. Ajan tällä asialla ehkä takaa sitä että pitäisi oppia olemaan itselle armollisempi tässäkin asiassa.

En tiedä ymmärtääkö jokainen nyt mitä todella tarkoitan. Jos ei ole itse kokenut huonommuuden tunteita missään vaiheessa ja tuntee itsensä aina varmaksi ja hyväksi, sillon ehkä ei. Nää jutut vaan ei ole kaikille niin yksinkertaisia..

Tajusin sen vasta kun rankin aika oli ohitse. Tajusin sen vasta kun välillä sain nukuttua kokonaisen yön heräämättä, ihminen kun tarvitsee myös unta ja joskus ehkä omaakin aikaa.

On lukematon lista, tässä äitiydessäkin josta voisi kokea huonoa omaatuntoa ja voin sanoa että sitä on tullut koettua ihan älyttömistäkin asioista. Olen kysynyt jopa M:n mielipidettä "olenko mä nyt oikeasti hyvä äiti, vaikka korotin ääntäni kun Veehen ei saanut kontrollia hänen heitellessä leegoja paikkaan minne ei saisi, lukuisista kielloista huolimatta". M: "Sä olet maailman parhain äiti, älä koskaan ajattele ettetkö olisi." Korottaa ne muutkin.. Loogistahan se on, ei lapsi mene rikki vaikka ääntä korottaisikin(toki rajansa silläkin korottamisella ja on tärkeää selittää miksi hermostui koska se voi olla lapsesta myös hämmentävää). Mutta kun kaikki ei menekkään kuin satukirjoissa tulee kaikenlaista pohdittua ja vaikka menisikin niin riittämättömyyden tunne tai se että kokee huonoa omaatuntoa milloin mistäkin on joskus ahdistavaa ja taitaa kuulua tähän äitiyteen. Ja se on varmasti asia jota pohtii silloin tällöin vielä monen vuoden päästäkin vaikka tietäisikin olevansa ns. hyvä äiti, ihan vaan olemalla läsnä, rakastava, rajat asettava äiti joka antaa luvan itselleen myös väsyä joskus ja tehdä muitakin juttuja. Ja pyytä apua, kun sitä tarvitsee..


Kuvat aiheen sivusta mutta mielestäni hauskat! Meillä on tässä möyritty nyt jo reilu 5 viikkoa eri flunssapöpöjen kourissa. Toisen mennessä ohi, Vee saa hoidosta uuden flunssapöpön ja seuraava viikko mennäänkin sitä parannellen. Nyt Veen voidessa paremmin ja itse ollessa melko lenssussa, on tämä pikku huolehtiva mini lääkäri Vee alkanut hoitaa äitiä. Tunkemalla mun sukat täyteet leegoja! hihi, huvittavaa. Jos tää todella toimii, lupaan laittaa ne leegot sukkiin jatkossakin! ;D


Ihanaa viikonloppua jokaikinen! <3

-Elisa
perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulupukin apuri

Joulupukilla kun on kädet täynnä töitä vuoden alusta loppuun, on monia joille lahja pitäisi valmistaa,ostaa tai hankkia. Päätinkin ojentaa auttavan käteni ja toimia tänäkin vuonna pukin apurina.. ;)

Tänävuonna ensimmäistä kertaa aloitin joululahjojen hankinnan jo hyvissä ajoin marraskuun alusta! Ajattelin että sittenpäs ei tarvitsisi juosta viimisinä viikkoina kaupoissa jolloin jo jotkut tavarat ovat loppuneet ja ihmisiä on enemmän kuin laki sallii..

Ja onhan se rahallisestikkin järkevämpää kun vähän jakaa lahjojen ostoa eikä joudu ostamaan kaikkea yhdellä kertaa.. Vaikka toki rahaa meneekin sama määrä todenäköisesti mutta eipä yhtenä päivänä... :D Loogista, eikö?

No olenko hankkinut kaikki lahjat, en... Mutta suurimman osan kylläkin..

Vielähän mulla on aikaa reipas viikko, joten huoli pois.. Tänään pyhitänkin pienen palan aikaa tekemällä listan puuttuvista lahjoista. Kummilasten, M:n ja Veen lahjat on jo hankittuna mutta muutaman muun on vielä keskeneräisiä ja osa hankkimatta.

Onko kaikki muut hommanneet jo lahjat vai kuulutko sinä joukkoon "juostaan päivä ennen hakemassa" kastiin? :) Taidan kuulua itse vähän molempiin..

Pidän listan tekoa hyvänä ratkaisuna niin tässä kuin jossain muissakin asioissa, se helpottaa eikä tule osteltua turhia juttuja yhtälailla kun valmiiksi tietää mitä hakee tai vähintäänkin keneltä vielä lahja puuttuu.









Iltaisin on hyvää aikaa paketoinnille Veen mentyä nukkumaan. Mun mielestä yks parhain juttu onkin itse paketointi, jostain syystä vaan tykkään siitäkin näpertelystä ja onhan se ihana pistää pakettiin jotain jonka toivoo ilahduttavan saajaansa kun joulu koittaa.



-Elisa
torstai 11. joulukuuta 2014

Kuusipuuu

Lapsuuden kodissa totuin siihen että jokaisena jouluna kotonamme oli kuusi, välillä aito välillä muovinen. Väriltään aina kuitenkin perinteinen vihreä. Muutettuani ensimmäiseen omaan kotiin ostin pienen n. 50cm korkea muovikuusen ja siihen pikkuruisia koristeita. Muutama vuosi meni pienen kuusen kanssa kunnes vuosi ennen Veen syntymää haluttiin M:n kanssa jo hieman kookkaampi versio, ei kuitenkaan täysimittaista vieläkään.

Näin ollen meille tulikin 3-vuotta sitten valkoinen muovikuusi joka miellytti silmääni silloin eniten. Kooltaan se oli juurikin sopiva sen hetkiseen asuntoon ja käytännöllinenhän tuo on kaikin puolin kun sama menee vuodesta toiseen. Ei varise, ei tarvitse huolehtia kastelusta tai muustakaan. Itse täydellisyys. Nykyään pikku mini kuusi on koristamassa Veen huonetta.



Kunnes tänä jouluna ensimmäistä kertaa aloin haaveilla ihan oikeasta joulukuusesta. Sen ihanasta aidon kuusen tuoksusta, varisevista neulasista joita täytyisi nyppiä sukanpohjista. (se voisi toki pian alkaa jo ärsyttämään) Sellaisesta super tuuheasta hopeakuusesta!

Kuusi haave saa kyllä kuitenkin jäädä ensi jouluun asti mietintämyssyn puolelle koska Veen kanssa tuli kaivettua varastosta jo tuo kaunis valkoinen muovikuusi, joka sai koristeet ylleen jo marraskuun lopulla..

Mun mielestäni on ihan hölmöä että kuusi tulisi laittaa vasta just ennen joulua?! Tykätään ihastella sen valoja pimeinä talvi iltoina ja se sopii tänne kuin nenä päähän joten miksei se voisi viihtyä sisätiloissa varaston sijaan edes muutaman viikon pidempään..






Koskas teillä laitetaan kuusi ja mitä mieltä olette onko aito ehdoton vai tykkääkö joku muukin myös muovikuusen helppoudesta?

-Elisa
maanantai 8. joulukuuta 2014

Auringonkukkasämpylät GL,L


Näitä ensikertaa maistaneena mietin miksei tule useammin leivottua itse leipää jota syö. "Normaaleja" leipiä kun on kauppojen hyllyt pullollaa ja valikoima on laaja ei ehkä siitä syystä ole hurahtanut moiseen.. Nykyään kuitenkin kun normaalit leivät ei enää sovikkaan osaksi ruokavaliota, on käytössä gluteenittomat vaihtoehdot. Gluteenittomia leipiä on kuitenkin huomattavasti vähemmän ja useamman leivän maut ei kyllä itseä ole miellyttänyt joten ehkä mäkin nyt alan entistä enemmän leipomaan ihan perus leipää itselleni. Gluteenitonkin voi olla hyvää, pehmeää ja ennenkaikkea huomattavasti terveellisempää kuin esim. vehnäsämpylä..

Sämpylä taikina:

1pss kuivahiivaa
4dl maitoa (L)
1rkl psylliumia
1tl ruususuolaa
1rkl hunajaa
0,5dl juustoraastetta
50g sulatettua voita
1rkl oliiviöljyä
1dl tattarihiutaleita
N. 7dl gluteenitonta jauhoseosta



1)Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää joukkoon psyllium, suola, hunaja, juustoraaste ja voi. 2)Lisää joukkoon tattarihiutaleet sekä jauhoseos pienissä erissä vaivaten. Voit käyttää apuna taikinavatkaimia!
3) Lisää oliiviöljy sekä jauhoja kunnes taikina ei enää tartu käsiin. Loppuvaiheessa lisäsin jauhoja suoraan pussista kaataen joten siksi jauhojen määrä on NOIN merkittynä koska en ole täysin varma määrästä tämä ohje kun kehittyi sitä tehdessä. Joten lisää jauhoja aina sen verran kunnes vaivatessa se ei enää tartu käsiisi. :)

Pyörittele taikinasta 9kpl sämpylöitä, anna kohota liinan alla 20min jonka jälkeen voitele muna-sevi seoksella ja ripottele auringonkukka siemenet vielä päälle. Uuni 225`C  13min.


kuva1: pyöritetyt sämpylät littanammaksi paineltuna, kuva2: 20min kohonneet sämpylät voideltuna, kuva3: valmiit sämpylät uunituoreena.



Sämpylät toimivat myös gluteenittomina hamppari-sämpylöinä.

-Elisa


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

MINUN joulu!

Loppukesällä alkanut MINUN MINUN MINUN "vaihe" laantui Veellä hetkellisesti, kunnes se pikkuhiljaa alkoi taas palautumaan osaksi vahvaa tahtoa. Hän odottaa Joulua hurjan paljon, koska jouluhan on hänen. "Äiti MINUN joulu!" , "minun lahjat, minun minun... Äiti minä saan lahjoja ei äiti saa, eikä saa ketään muu kun Vee vaan!" ?!?




Tonttulakki päässä kuljetaan päivästä toiseen muutamaa joululaulua laulellen ja joulukuusta ihaillen. "äiti minun joolukuusi", Joulupukki on nimeltänsä "joulu" ja sekin on hänen....

On sitä yritetty selittää miten joulu on kaikkien ja joulua valmistellaan koko perheelle. Jos lahjoja tulee on niitäkin kaikille.. Mutta ehkä sitä ei nyt tällähetkellä haluta sisäistää. Ja eipä tuo nyt niin vaarallista ole kun muuten Vee osaa lelut ja muut jakaa toistenkin kanssa. Lähinnä melko huvittavaa! :)

Hän kun ei kaikkea täysin vielä edes ymmärrä. On tulossa pukki, saa toivoa lahjoja jne.. Kenen muunkaan ne olis kuin itse pikku Veen.



Mitenkäs teillä maltetaan odottaa joulun tuloa? Onko koristelut jo aloitettu vai jääkö kokonaan koristelematta?

-Elisa




lauantai 6. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäiväkakku GL, L

Kaksivärinen herkkukerkku jonka voi toteuttaa myös "tavallisena" vaihtaen gluteenittomat keksit normaaleihin.. Pienempi kakku (sisällä oleva) värjätty elintarvikevärillä siniseksi näin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Olinpas fiksu, hihi... Aikaisemmin olen toteuttanut samalla tekniikalla tuplasuklaa-juustokakun, laittamalla pienemmän sisällä olevan kakun valkosuklaasta jolloin väri jäi luonnonvalkoiseksi. Massa joka laitettiin pienen kakun päälle oli sitten taas tummastasuklaasta ja näin ollen väriltään tumman ruskea. Leikatessa valkosuklaa osuus tulee nätisti näkyviin. Kun taas tässä kakussa leikatessa sininen paljastuu kakun sisältä.



Kakun itse teko on hyvinkin nopeaa, mutta koska pikkukakku pitää jähmettää ennen sen siirtämistä isoon vuokaan vaatii se tietysti kaksi leivonta kertaa.. Jähmettymiseen menee n.4h

Pikkukakun ohje:

pohja:
40g gluteenittomia digestive keksejä
50g gluteenittomia piparkakkuja
25g sulatettua voita tai margariinia (L)

1) laita kokonainen leivinpaperi kiinni irtopohjan ja reunojen väliin. (älä revi yli tulevaa paperia, tämä helpottaa huomattavasti kakun siirtämistä isompaan vuokaan kakun jähmetyttyä)
2)  murskaa keksit pieneksi hipuksi, sekoita joukkoon sula voi ja painele pienen irtopohjavuuan pohjaan tasaiseksi.

täyte:
2kpl liivatelehteä
1 kanamunan valkuainen
100g maustamatonta tuorejuustoa (L)
2dl kuohukermaa (L)
1dl maitoa (L)
3/4dl sokeria

sinistä elintarvikeväriä

1) Laita liivatteet likoomaan kylmään veteen.
2) Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto.
3) Laita kattilaan kerma, maito ja sokeri. Sekoita kunnes seos kertaalleen pulpahtaa jolloin on aika lisätä liivatteet joista puristettu ylimääräinen vesi pois. Sekoita jotta liivatteet liukenevat.
4 )Anna seoksen jäähtyä, jonka jälkeen sekoita nestemäinen seos muna-tuorejuusto seokseen vatkaimella vatkaten.
5) Lisää haluamasi elintarvike väri ja sekoita vielä kertaalleen.

Seon jää todella veteläksi joten tämä siis täysin normaalia. Kaada seon jähmettyneen keksipohjan päälle ja lisää vuuan päälle kelmu. Laita kakku tasaiselle alustalle jääkaappiin jähmettymään.

Pikkuisen jähmetyttyä ....

Hieman häiriintynyt väri ei onneksi kakussa mitenkään makuun vaikuta. :D Eli ei ihan tullut suomenlipun sinistä tuolla elintarvikevärillä...


Isonkakun ohje:

pohja:
50g gluteenittomia digestive keksejä
60g gluteenittomia piparkakkuja
35g sulatettua voita tai margariinia (L)

1) Sekoita keksimurut ja voi keskenään samoin kuten pienenkin kakun kanssa.
2) Avaa molempien irtopohjavuokin reunukset ja nosta reunat pois.
3) Siirrä pikkukakku kokonaisen leivinpaperin kera isomman vuuan keskelle ja laita isot reunat paikoilleen jättäen leivinpaperi paikoillee. Nyt ei ole väliä otatko reunojen ulkopuolelle jääneet paperit pois vai jätätkö repsottamaan.
4) Lusikoi keksi-voiseos pikkukakun ympärille leivinpaperin päälle ja painele tasaiseksi saman korkuiseksi kerrokseksi mitä valmiissa pikkukakussakin.
5) Siirrä kakku jääkaappiin jotta uusi keksivoi osuus jähmettyy.

päälle tulevan massan ohje:
3kpl liivatelehteä
2kpl kananmunan valkuaista
150g maustamatonta tuorejuustoa (L)
3dl kuohukermaa (L)
1dl maitoa (L)
1dl sokeria

1) Sekoita ainekset kuten pikkukakussakin vaihe vaiheelta samalla tavalla. (Huomaa kuitenkin määrien erot kakuissa)
2) Jäähdytä seos kunnolla (pidä hetki esim. jääkaapissa tai ikkunalaudalla).
3) Kaada seos pikkukakun päälle, jolloin pikkukakku jää piiloon ja toivo sormet ristissä ettei värit sekoitu keskenään. :)
4) Laita kakku tasaiselle alustalle jääkaappiin ja kelmu päälle.

kuva1 halkaistut piparit ja digestivet, kuva2 voi ja keksi hiput sekoitettuna, kuva3 irtopohjavuuan pohjalle paineltu keksi-voi massa.


kuva1 valkuaisvaahto, kuva2 kerma-maito-sokeri kattilassa, kuva3 aikaisemmat sekoitettuna keskenään.


VINKKI: Voit kaataa soksen värjätyn kakun päälle esim kakun ollessa jääkaapin hyllyllä, näin sinun ei enää tarvitse siirtää kakkua kaadon jälkeen, joka auttaa sitten taas siinä ettei värit sekoitu keskenään.



Muutaman tunnin kuluttua kakku on valmis nautittavaksi!



Hyvää itsenäisyyspäivää!

-Elisa