maanantai 15. joulukuuta 2014

Kiitollinen just susta

Blogin tekemisestä on tullut mulle todella tärkeä asia ja en voi sanoin kuvailla miten hyvältä musta tuntuu kun kuulen miten ihminen jonka kanssa en muuten ole tekemisissä, lukee sitä mitä kirjoitan, tai ihminen jonka kanssa olen ja tuntee minut entuudestaan joko hyvin tai naaman perusteella tietää suurinpiirtein vain nimeni. Ihminen kuin ihminen kehuu jotain mitä olen tehnyt, jotain mille itse annan enemmän kuin muutaman tunnin päivässä. Tässä on niin paljon muutakin kuin vain jutun kirjoitus ja parin kuvan lisääminen. Kirjoitan tekstejä toki myös hetkessä ja julkaisen heti valmistuttua, mutta on myös tekstejä joita voin kirjoittaa useampana päivänä jotta saan tekstiin kaiken sen minkä haluan tekstistä välittyvän. Käytän aikaa tulevien juttujen kuvaamiseen ja tekstien sisällön suunnitteluun. Kirjoitukset ei aina synny spontaanisti yhdellä kertaa. Joskus niitä tallennetaan luonnoksiin. Nykyään uuden kameran hankinnan kautta myös blogin kuvat vievät enemmän aikaa ja muokkailua. Blogin koko yleisilmeen muokkaus siksi miltä se nyt näyttää ei ole syntynyt paria nappia painamalla vaan on se vaatinut opettelua, aikaa ja jopa koodaamista josta en tiennyt yhtikäs mitään ennen sen opettelua (enkä tiedä vieläkään kuin hipun verran). Ensimmäistä kertaa bloggeriin tultaessa en osannut yhtikäs mitään mutta halusin oppia joten opettelin ja opettelen edelleen...päivittäin.

Meikitön..
 

Joten KIITOS joka ikinen joka antaa palan omaa aikaansa juttujeni lukemiselle. Kiitos teille jotka tykkäätte blogista facebookissa, bloglovinissa jne. Kiitos teille jotka olette ryhtyneet blogin lukijoiksi klikkaamalla blogin sivussa olevaa linkkiä "liity lukijaksi"! Ja mieletön kiitos jokaiselle joka on kommentoinut, tsempannut ja kannustanut mua tässä jutussani! Vaikka näenkin itse blogin käviämäärissä miten blogiani käydään lukemassa tekee siitä konkreettisempaa lukea jonkun jättämä kommentti tekstiin tai facebookkiin, nähdä klikkaus lukiaksi tai tykkääminen facebookissa. Silloin tiedän että joku todella ehkä haluaa lukea tekstejäni jatkossakin. Silloin tiedän etten tee tätä ainoastaan itselleni ja vaan teen tätä myös teille! <3

Eilen illalla ajoin autolla kohti ostoskeskusta, näin lintuparven lentämässä lyhtypylväiden välistä hienossa kaaressa vanhan alakoulun kohdalla ja linnut sai mut hymyilemään. Ihastelin ihmisten ripustamia jouluvaloja ja pientä lunta joka tuo edes pikkuisen kirkkautta muuten pimeisiin iltoihin. Muistelin päivällä hetken paistanutta aurinkoa ja täydellistä ulkoilu keliä jolloin vedin keuhkot täyteen ilmaa ja huokaisin. Tajusin että tällä hetkellä mun on henkisesti oikeesti niin hyvä olla että mä otan huumaa jopa pimeessä lentelevistä linnuista??! Mulla on olo, että en ole ikinä en ikinä voinut niin hyvin miten voin juuri nyt. Vaikkei mun elämä ole vieläkään mitään helppoa ja tiedän että varmasti vastoinkäymisiä tulee olemaan vielä jatkossakin koska ne vaan kuuluu osana tätä elämää. Vaikka on asioita joihin toivon muutoksia ja asioita joista en pidä. Edelleen on asioita jotka saa mut raivostumaan, harmistumaan ja huolestumaan. Edelleen on niitä huonojakin päiviä, mutta tärkein on se rauha joka mulla on oman mieleni kanssa. Olen ennenkin ollut onnellinen mutta ikinä en ole tuntenut juurikin näin. Mietin jopa hetken että onko joku alkanut piilottamaan mun aamu muroihin piristys-pillereitä vai voiko ihminen todella tuntea jotain näin puhdasta hyvää oloa ihan käsittämättömistä asioista. Voiko pelkkä oleminen tässä ja nyt tuntua tältä, hyvältä, turvalliselta, siltä että mielessä erikseen ajattelee "hitsi miten hyvä mun on nyt olla". Voiko ihminen yhtäkkiä oppia asettamaan painoarvot oikeille asteille miten suhtautuu mihinkin.

Mulla nousi vedet silmiin ja vierähti kyyneleet poskille, koitin soittaa mun isäpuolelle ja kertoa "musta tuntuu että se kaikki kurja mitä olen elämässäni joutunut kokemaan, palkitsee mut tällä hetkellä." Se kaikki on opettanut, kasvattanut ja tehnyt musta sen mitä olen juuri nyt. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen uskaltanut kunnolla olla se mitä olen ja puhua asioista joita olen hävennyt tai koittanut piilotella. Nyt tunnen mun sisälläni rauhan ja samalla pelkään voiko joku viedä sen multa joskus pois. Taidan pelätä sitä koska mun on niin hemmetin hyvä olla et mun tekis mieli ihan itkeä tätä oloa. Kiittää jokaista joka on joskus tehnyt mun hyväksi jotain, tai niitä jotka on jättäneet tekemättä. Kaikella tapahtuvalla on aina tarkoituksensa...

Tää blogi on mulle enemmän kuin vain juttujen postailua, se on jo nyt palkinnut mua niin suurella lahjalla... Olemalla osa syy siihen miten olen oppinut uskomaan itseeni ja hyväksymään itseni tällaisena. Se on antanut mulle ideoita tulevasta työelämästä, kääntänyt kelkan ihan eri ura-polku haaveisiin ja en malta odottaa mitä kaikkea voin vielä saavuttaa.

Positiivisella ajattelumallilla on mielettömän iso vaikutus, niin mä väitän. Siitä hetkestä lähtien kun aloin uskomaan omaan parantumiseeni sairaudesta jolle ei edelleenkään ole diagnoosia. Aloin uskomaan että mä vielä tulen parantumaan ja asiat tulee vielä järjestymään, siitä hetkestä pikkuhiljaa mä olen alkanut voimaan henkisesti pienin askelin pikkuhiljaa paremmin. Tässä perheessä on itketty, on meinannut usko loppua ja turhauduttu kerta jos toinenkin kun ollaan ihmetelty miten melkein jokainen asia voi epäonnistua jotenkin. Mutta silti mä olen jaksanut uskoa ja ajatella että kyllä kaikki vielä järjestyy ja asettanut asioita ns. lokeroihin joissa jokaisessa lokerossa on oma painoarvonsa. Kaikki asiat ei aina onnistu, niin se vaan on mut silti on jatkettava eteenpäin ja oltava onnellinen siitä kaikesta mikä on hyvin ja mille sitä painoarvoa haluaa antaa. On uskottava parempaan eikä ajatella aina pahinta. Täytyy tehdä päätöksiä ja toteuttaa niitä asioita joissa näkee epäkohtia, jos ne on asioita joille voi jotain tehdä. Mitkä on niitä tärkeitä juttuja..

Älä epäröi klikata itseäsi "liity lukijat" listalle, jos tuntuu siltä että ainakin tällä hetkellä mun teksteistä irtoaa jotain miksi haluat palata lukemaan ehkä jonain muunakin päivänä.




Ihanaa päivää!

-Elisa
3 kommenttia on "Kiitollinen just susta"
  1. Tiiätkö kuinka ihanalta tuntuu lukea tätä! Oon niin onnellinen sun puolesta ja ylpeä susta miten oot jaksanu monta vuotta taistella sun sairauden kanssa plus kaiken muun mitä sitä ennen sun elämässä on ollut. Näin vierestä seuraajana voin kertoa että sun tie on ollut todella pitkä,kivinen ja raskas toki onhan siellä hyviäkin hetkiä ollut, mutta myös paljon surua ja raskaita asioita nuorelle ihmiselle. Oon aina tiennyt heikoimmallakkin hetkellä että sä oot uskomattoman vahva ja rohkea ihminen, niinkuin itsekkin varmaat olet huomannut sen ja sen avulla sä oot näin pitkälle elämässä päässy! Sulla on ihana ja rakastava perhe joka rakastaa sua just tollasena kun sä olet. Olen niin onnelinen miten susta on kuoritunut sun pelkojen voittaja ja miten vapautuneesti kerrot sun asioita nykyään , mistä huomaa että se helpottaa sua ja autat samalla muita ihmisiä mistä sä olet aina tykännyt. Muista lellu carpe diem ja unelmat toteutuu <3
    Rakkaudella kelf <3

    VastaaPoista
  2. Voi eiiii.. Tääl mä nyt silmät vetisinä yritän vastata tähän jotain.. :D Hyvä kun koko kommentti laatikko näkyy. Kiitos muru. Olipa hienosti sanottu "kuoriutunut pelkojen voittaja".. :) Oot niin rakas ja ihana kuulla tuo kaikki sun suustasi sanottuna, ne ei ole ainoastaan sanoja vaan mulle paljon enemmän! <3

    VastaaPoista
  3. pysyykö viel silmät messissä ilman väistöö? puhasta rakkautta t 9mm. tota tunnetta on kiva elää nojoo ihan loove :) hei pitikö iskä puoles sua tärähtäneenä tääl päin meinaan piti:)

    VastaaPoista