Joulu hömpötyksen sivusta, postaus perus voinnista tällä hetkellä...
Luin tossa blogini ensimmäisiä tekstejä aina tähän päivään ja huomasin positiivisen muutoksen. Huomasin miten paljon paremmin voin niin henkisesti kuin fyysisestikkin verrattuna blogin aloitukseen. Kohtauksia on kesän jälkeen ollut vähemmän, ne ovat olleet osittain helpompia eikä jokainen kohtaus ole läheskään niin voimakas mitä aluksi oli jokakerta..
Huomaan käsitelleeni lapsuuden asiat entistäkin paremmin, uskon että alan hyväksymään menneen. Ja se taitaa johtua siitä että ensimmäistä kertaa elämässä en enää peittele tai häpeile vaan uskallan puhua kurjistakin jutuista avoimemmin.
Toki edelleen pidän monet asiat yksityisinä ja jaan osan ainoastaan lähimpien ihmisten kanssa mutta muutos entiseen on huomattava. Kuori on ruvennut halkeilemaan ja sitä kautta olen löytänyt erilailla taas itseni..
Osaan tuoda oman mielipiteen isommin julki, itsetunto on parantunut huomattavasti koska uskon kelpaavani näin. Jos joku ei minusta tykkää tällaisena mitä olen niin olkoon sitten tykkäämättä.. Sillä haluankin ympärilleni ainoastaan niitä ihmisiä jolle kelpaan omanaitsenäni. Sehän on tärkeintä.
Alusta asti olen teksteissäni kirjoittanut miten uskon paranemiseeni ja parempaan. Ja niinhän sitä sanotaan että kun tarpeeksi uskoo se voi toteutua. Parantunuthan mä en sairaudestani ole mutta ehkä olen pikkuhiljaa oppinut elämään sen kanssa.(Pahoinvointiin en kyllä totu ikinä, se on kamalaa kun välillä tuntuu laatan lentävän monta tuntia putkeen.) Se on osa minua, mutta vain pieni osa. Se ei kuitenkaan määritä sitä kuka minä olen tai mihin kaikkeen pystyn. Se ainoastaan rajoittaa satunnaisesti, mutta toivottavasti ei ikuisesti.
Vaikka tähänkin viikkoon on mahtunut aivan liian monta kurjaa asiaa, en anna sen lannistaa.. Asioilla kun on tapana järjestyä ja jokaisella jutulla on tarkoituksensa mennä miten menee, jostakin syystä.
Eteenpäin sanoi mummo lumessa... :D
-Elisa
Luin tossa blogini ensimmäisiä tekstejä aina tähän päivään ja huomasin positiivisen muutoksen. Huomasin miten paljon paremmin voin niin henkisesti kuin fyysisestikkin verrattuna blogin aloitukseen. Kohtauksia on kesän jälkeen ollut vähemmän, ne ovat olleet osittain helpompia eikä jokainen kohtaus ole läheskään niin voimakas mitä aluksi oli jokakerta..
Huomaan käsitelleeni lapsuuden asiat entistäkin paremmin, uskon että alan hyväksymään menneen. Ja se taitaa johtua siitä että ensimmäistä kertaa elämässä en enää peittele tai häpeile vaan uskallan puhua kurjistakin jutuista avoimemmin.
Toki edelleen pidän monet asiat yksityisinä ja jaan osan ainoastaan lähimpien ihmisten kanssa mutta muutos entiseen on huomattava. Kuori on ruvennut halkeilemaan ja sitä kautta olen löytänyt erilailla taas itseni..
Osaan tuoda oman mielipiteen isommin julki, itsetunto on parantunut huomattavasti koska uskon kelpaavani näin. Jos joku ei minusta tykkää tällaisena mitä olen niin olkoon sitten tykkäämättä.. Sillä haluankin ympärilleni ainoastaan niitä ihmisiä jolle kelpaan omanaitsenäni. Sehän on tärkeintä.
Alusta asti olen teksteissäni kirjoittanut miten uskon paranemiseeni ja parempaan. Ja niinhän sitä sanotaan että kun tarpeeksi uskoo se voi toteutua. Parantunuthan mä en sairaudestani ole mutta ehkä olen pikkuhiljaa oppinut elämään sen kanssa.(Pahoinvointiin en kyllä totu ikinä, se on kamalaa kun välillä tuntuu laatan lentävän monta tuntia putkeen.) Se on osa minua, mutta vain pieni osa. Se ei kuitenkaan määritä sitä kuka minä olen tai mihin kaikkeen pystyn. Se ainoastaan rajoittaa satunnaisesti, mutta toivottavasti ei ikuisesti.
Vaikka tähänkin viikkoon on mahtunut aivan liian monta kurjaa asiaa, en anna sen lannistaa.. Asioilla kun on tapana järjestyä ja jokaisella jutulla on tarkoituksensa mennä miten menee, jostakin syystä.
Eteenpäin sanoi mummo lumessa... :D
-Elisa
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti