perjantai 29. elokuuta 2014

Nuolasin.. ja toivon että ei tipahda! ;)

Edellisessä tekstissäni kerroin siitä miten leikkauksestani johtuen alavatsaani oli kasvanut jonkinmoinen tyräportti josta tursuaa väärälle puolelle sisäelintä.. Onko se kuitenkin pelkkää rasvaa ja verta, sitä ei tiedetä koska kirurgi ei halunnutkaan leikkausta suorittaa koska olen vielä heikkona edellisestä leikkauksesta ja tämän hetkisen laihuuteni vuoksi myös muutenkin heikommassa kunnossa mitä ihminen joka on terve ja energiaa olis kropassa enemmän sekä rasvaa josta ei haittais se että pari kiloa tippuu jo pelkästä leikkauksesta johtuen lisää..

Mut niin... Elämää on jatkettava, mä en aio täällä kotona vaan istua ja odottaa koska rusahtaa lisää sisuksia väärälle puolelle vaan aion elää elämääni joka muutenkin on jo rajoittuvainen niin juurikin niin mitä ennen leikkaustakin. Kotona haluun pystyä hoitamaan perus kotityöt ja voi luoja miten mä odotan että pystyn taas kohta nostamaan tuon pienen prinssin syliini AINA kun siltä tuntuu ja hän sitä haluaa. Mun ihan sydämestä sattuu kun pikku itkee välillä kun haluaisi että kannan yläkertaan tai alakertaan hänen ollessa väsynyt. Tai joskus autosta sisälle kun hän hoitopäivän jälkeen kaipaa äidin syliä ja halausta. Se on ihan turhauttavaa kun ei voi toimia normaalisti kun tuo masu kipuilee jo pelkästään jos yrittää yläkertaan "huutaa" jotain miehelle. Vatsan lihaksia käyttää lähes kaikessa tekemisessä jonkun verran.

Täytyy kehitellä jotain touhua näihin päiviin jotta mieli pysyy kirkkaana ja uskovana parantumiseen! Jos vaan suree kurjaa kohtaloaan niin tuskin sitä ainakaan paremmin voi.. Jotkut tuntuu luovuttavan liian helposti ja monesti ei kehokaan jaksa taistella samalla lailla jos mieli on jo luovuttanut.. Tuulta päin loppuun asti, ja mun lopulla tarkoitan sitä että tervehdyn!  Kävelylenkkejä, kodin puunausta ja viikonloppuna olis yhdet juhlatkin... Meinasin sinnekin möngertää, on siellä tuoleja missä istua ja levätä jos siltä tuntuu. Saanpahan jotain ihan muuta ajateltavaa ja keskustelua muustakin kuin vaan sairaudesta tai leikkaus jutuista.

Kuukauden päästä uuteen ultraan tarkistamaan tilannetta jos siihen asti olo ei pahemmaksi mee. Ja ei se mene, kun mä olen päättänyt niin. ;)


Täältä tullaan...

-E
keskiviikko 27. elokuuta 2014

Älä nuolase ennen ku tipahtaa...

Laparoskopiasta (vatsanalueen tähystysleikkaus) on tänään 1vk 1pv ja kuvittelin jo paranemisen olevan hyvällä mallilla. Kolme päivää sitten olo muuttui kovin heikoksi, pyörryttää vähän väliä ja vasempaan alareunaan lähelle leikkaushaavaa särkee jonkin verran. Pystyasennossa kipu kovimmillaan mutta kuitenkin siedettävää. Päätin kuitenkin olla yhteydessä osastolle ja kysyä onko kipu ihan normaalia kun kuitenkin alkoi 4pv vasta leikkauksen jälkeen. He pyysivät minun olemaan yhteydessä seuraavana päivänä suoraan naistenpoliklinikalle, jos kipu koventunut tai olo huonontunut entisestään.
Niinpä tänä aamuna päätin soittaa vaikka olo oli samoissa mitä edellisenä päivänä. Ei siis koventunut tai muuta mutta huoli painoi mieltä joten ajattelin että jospa nyt soitan ja menen hakemaan diaknoosin että kaikki on hyvin ja siitä sitten jatketaan normaalisti eteenpäin. Saisinpahan ainakin mielenrauhan.
Tällainen hieno teos koristaa T-sairaalan yhtä seinään. Tätähän se parantuminen on parhaimmillaan.
No.. hemoglobiini ja isompi verenkuva normaalit kuulemma oikeen briima luokkaa. Perus ultrassa ei näkynyt ihmeempiä, hoitaja sanoi että no ehkä jotain pientä varjostumaa mutta kun ei hän noista tyristä tai muista mitään kyllä tiedä. Pyysin pyytämään paikalle jonkun joka tietää jotta varma diaknoosia tulisi. Paikalle tulikin minut viikkoa aijemmin leikannut kirurgi joka tunnusteli vatsaani. Hän pyysi laittamaan lähetteen pikaisesti radiologille (erikoistunut röntgen/ulträäni lääkäri?) koska ei ollut varma oliko siellä jokin huonosti vaiko ihan normaalia leikkauksen jälkeistä kipua.

Hoitaja soitti kuljettajan hakemaan mut U-sairaalasta T-sairaalan puolelle tutkimuksiin kun en voinut kävellä vielä niin pitkää matkaa huimauksesta johtuen. Siellä mä viiletin tukkaputkella sairaalan maanalaisia tunneleita pitkin ja laitoin viestejä perheelle lisätutkimuksista.

Ultraus sujui hyvin, lääkäri oli mukava ja vaikutti pätevältä. Ensin ylävatsaa, hengityksen pidättelyä, kyljet, ja navan alueelta pikkuhiljaa alavatsalle... Vasenpuoli on hyvin arka jo kosketuksellekkin ja ultra töttörön liikkuessa edestakas kipeän kohdan päällä ei ollut kovinkaan herkkua mut ei sen väliä, odotin vaan sitä diagnoosia. Vasemmalla hieman leikkaus haavasta sivulle ja alaspäin on melko laaja alue joka on arka ja ultratessa näkyi selkeästi tyräportti josta oli "vuotanut tai tunkeutunut" sisuksia väärälle puolelle vatsaonteloa. Ilmeisesti siis leikkaus "putkeen" oli tullut aukko josta oli työntynyt ylimääräistä tavaraa (elimiä/osa elimistä) väärälle puolelle vatsaonteloa joka aiheuttaa kivun. SIIS MITÄ?!?!?

Rauhallinen olin tutkimuksen ajan ja sieltä poistuessa kuuntelin ohjeet mihin seuraavaksi ja rupesin soittamaan perhettä läpi. M vastasi ja oli turhautunut, ärsyyntynyt miksi mun pitää kestää kokoajan kaikkea pas#aa ja miksei meidän perhe saa koskaan normaalia elämäntilannetta vaan kokoajan jotain. Äiti puhuu toista puhelua, Isäpuoli puhuu toista puhelua, mummi puhuu toista puhelua, isosisko ei vastaa, joten soittoa pienimmälle pikkusiskolle jonka ajattelin olevan koulussa joten en viitsinyt heti hänelle soittaa. Hän kuitenkin vastasi, kerroin lyhyesti diaknoosin ja sen että johonkin operaatioon tässä joudutaan mutta en tiedä mihin. Pyysin ilmottamaan muille. Odotin kyytiä takaisin U-sairaalan puolelle ja sain loputkin huolestuneet puhelimen päähän.

Pääsin osastolle, samalle jolta kotiuduin viimeviikolla. Ranneketta ranteeseen ja hoitaja näytti missä huoneessa nyt olis mun oma sänky ja paikka. Pari huonetta toiseen suuntaan mut muuten sama ykköspaikka heti ovesta tultaessa oikeella. Mies hoitaja kysyi kengän koon ja kertoi tuovansa sairaalavaatteet ja leikkauspaidan sekä tukisukat. Voi sitä huolestuneen pelokasta tunnemyräkkää jota kävin läpi. Kohta taas veitsen alle ja uutta operaatiota. Miten mulla voi olla tämmönen tuuri?!! Hoitajia ravas huoneessa juttelemassa tulevasta leikkauksesta, kyselemässä syömisestä, ja kaikesta muusta mahdollisesta.

Päivystävä kirurgi asteli huoneeseen, esittäytyi. Pyysi nostamaan paitaa jotta hän selvästi näkee missä kipeä kohta sijaitsee ja voisi sitä tunnustella. Hän ei tuntenut kovaa kohtaa jonka normaali tyrä aiheuttaa mutta sanoi ymmärtävänsä miltä musta tuntui kun se on niin kovin kipeä koskiessa. Hän sanoi että varmaksi ei voi sanoa onko tyräportista kulkeutunut rasvaa tai suolta väärälle puolelle vaiko mitä. Portti oli kuitenkin kooltaan melko ahdas joten kirurgi uskoi ettei sieltä paljoa mitään ole voinut mennä. Hän kertoi myös epäilevänsä siellä olevan jonkin moinen verenvuoto "lätäkkö" joka voi aiheuttaa kipua...

Sitten päästiinkin siihen kyseiseen leikkaukseen. "En mä sua kyllä rupee leikkaamaan". Siis mitä mä just kuulin. Sen jälkeen kun olin itkenyt silmät päästäni, pelännyt miten mun jo valmiiksi heikko kroppani selviää uudesta leikkauksesta kun vanhastakin on vielä toipuminen kesken. Sillä välin mun äiti ja siskot oli itkeny töissä ja kotona silmiään päästä ja muukin perhe huolesta sekaisin ja "kiukkuisia" siitä miksi mä joudun kokoajan kestämään jotain tämmöstä. Tuleekin tällainen päätös. Toki helpotuin hetkessä, ihmeissäni olin kuin mikäkin ja melko epäileväinenkin miten tää päätös nyt yhtäkkiä näin kääntys...

Kirurgi selitti sen johtuvan siitä että kun olen kovin pienikokoinen painoltani tällähetkellä, ja tosiaan toipumassa vielä edellisestä leikkauksesta hän ei leikkausta halunnut tehdä, koska ei kokenut sitä täysin välttämättömäksi tällähetkellä kun kuitenkin tulehdusarvotkin oli normaalit. Sain ohjeet kuulostella vointiani, seurata nouseeko lämpö, ilmestyykö mahalle pattia tai muuttuuko vointi muuten erilaiseksi. Ja jos jotain muutosta tulisi niin välittömästi takasin osastolle (ilman päivystyksessä käyntiä). Sain lähteä kotiin, mummi oli ehtinyt jo bussilla paikalle sekä M ja pikku-poikani joten kyytikin oli jo valmiina.

Ennen lähtöä eräs hoitaja tuli vielä huoneeseen selittämään miten ei ole sitten varma tästä maksusta että kun tästä varmaan tulee kyllä se vuorokausimaksu osastolla kun täällä nyt olet ollut (JOO KAIKKI 30MINUUTTIA ja muut 5 tuntia siellä sun täällä pitkin sairaalaa ennen osastolle kirjautumista). Sanoin vaan että mulla on nyt aika paljon muuta ajateltavaa kuin se että joudunko tästäkin jotain maksamaan kun kaapissa odottaa jo muutenkin muutama poliklinikka lasku, tulossa leikkaus lasku ja osastolla olot edellis viikolla sekä tän päivän tutkimusmaksu naistenklinikalla... Mulla on mun sisällä joku kolo josta on työntynyt jotain ulos niin mulle on oikeesti yks lysti maksanko mä tästäkin nyt jotain vaikkei mitään ylimäärästä olekkaan kun kerta en töissä pysty käymään. Kunhan mä nyt vaan olisin kunnossa. Tai jotenkin vaan hassua miks hänen piti tulla siitä edes mainitsemaan mulle. Kyllähän mä niitä laskuja sieltä postilaatikosta nään sitten tulevan.. Ehkä lääkärin ei niin empaattinen olemuskin mua ärsytti sillä hetkellä.

Nyt oon sitten kotona ja melko sekavin fiiliksin. Perhe saanu rauhan mieleen vaikka huoli toki jatkuu kun tästä ei nyt sitten tiedä. Tänään mä koin kyllä suunnatonta vääryyden tunnetta ja kiukkua tästä vaikka muuten aina koitankin jaksaa ja uskoa miten kaikki paranee. Mut kun mä nään miten mun vierellä olevat ihmiset on ihan hajalla tästä mun tilanteesta niin se on jotain ihan järkyttävää. Oon aikasemmin kirjottanutkin siitä miten harmittaa kun jotkut unohtaa sen tärkeimmän tuen siitä vierestä miten rankkaa sillä on tai muullakin lähiperheellä. Joo tiedän että mun pitäis keskittyä omaan paranemiseen ja omaan jaksamiseen mut pakko mun on huolta kantaa siitä miten mun perheenikin jaksaa koska ne on kuitenkin niitä jotka musta huolehtii ja välittää. Niiden ansiosta mä jaksan, mitä jos mun lähimmäiset ei kohta enää kestä tätä jatkuvaa murheissa kipuamista...

Peukut pystyssä ja taputtaen.. Mehän ei tänne synnytty luovuttamaan. ;)

Mä olen päättänyt että minähän jaksan ja selviän vielä tästä. Tää ei mua kaada! Jos kerran jokainen ihminen laitetaan kestämään niin paljon kun kukin kestää. Tiedän olevan mielettömän vahva ihminen henkisesti ja uskon että kyllä mullekkin jo on niiden myötätuulien tuulahdusten tultava. Ei tää voi jatkua näin...

Toivottavasti siellä on nyt vaan joku rasvapallero ja verilammikko josta ei haittaa ole ja leikkaukselta säästytään ja oikeesti tää toipuminen olis jo pian ohi.

Huominen on parempi, sain suklaatakin...


tiistai 26. elokuuta 2014

Olohuoneen rosoinen-kuvioseinä.

Tuumasta toimeen…

Remontoimme kotia noin vuosi sitten näihin aikoihin kun muutimme lähemmäs perhettäni jotta olisi tukiverkostoa lähempänä ja apuja pojan kanssa lääkärikäyntieni aikana. Selailin monia nettisivuja, googletin erilaisia tapetteja, maaleja jne. Mistään ei löytynyt mieleistä joten aloin miettimään vähän laajemmin miten olisi mahdollista toteuttaa jotain vähän erilaista.

kuva mustavalkoinen.


Kävimme bauhaussissa haastattelemassa maali-asiantuntijaa eri laasteista, maaleista ja muista mömmelöistä jota olisi mahdollista käyttää seinään tehdessä ja saada kontrastia ja jotain ihan muuta. Jollain olen nähnyt vastaavaa vedettynä ristiin rastiin seinään jotain paksumpaa kuin maali mutta se ei ollut se mitä mä hain. Halusin kyseisiä uurteita mutta erilailla. Niinpä päätinkin että meidän seinään tuleekin ympyrä! :D


Mies innostui ideasta, kunhan itse toteuttaisin kyseisen kuvion teon ja mielellänihän mä! Olen aina ollut hieman poikatyttö siinä mielessä että en aristele tehdä remontti hommia, itse vaihdan lamput, kiristän ruuvit jne… Portaikkommekin hioin itse alusta loppuun sekä maalasin VIISI KERTAA jotta kirsikan väriset portaikot saivat raikkaan puhtaan valkoisen pinnan!

1. Listojen irrotus
2. Tapetin kostututs tapetin poisto ainetta suihkien jokapuolelle seinää
3. Tapetin pois repiminen, apuna käyttäen esim. lastaa.
4. Taulu koukuista, ruuveista jne jääneisiin koloihin "pakkeli" paikkaus-ainetta. 
5. Seinän hionta (pakkeloitujen kohtien tasaiseksi hionta). Tätä tehdessä tosin ei haitannut vaikka ei täysin tasaista tullutkaan koska valmiista pinnastahan oli tulossa rosoinen uurteineen.
6. valkoinen pohja maali kertaalleen. (ei pakollinen)
7. erikois maalin levitys noin. 1mx1m alueelle (kuviointi nopeasti, sillä laasti kuivui nopeaan).
8. Kuvioinnin ollessa valmis oli harmaan maalin levityksen aika. Emme halunneet seinästä yksiväristä vaan halusimme siihen elävyyttä tekemällä seinästä kaksi värisen. Sudin leveällä tapettiliisteri sudilla maalia uurteisiin jotka olin tehnyt valkoisella kuvioimaalilla. Ja näin ollen seinästä tuli tämänmoinen. Myöhemmin jos seinään kyllästyy niin sen voi maalata koko harmaaksi tai lisätä valkoista tai kentiäs vaikka tummempaa harmaata uurteisiin. 
9. Lopuksi laitoimme "peitelistaa" joka taittuu keskeltä niin että listaa tulee niin kattoon kun seinän yläreunaankin. Teimme niin sanotusti raamit ja se viimeisteli rosoisen-seinän hyvin. 



Viimeistelty seinä listoja myöten.
kuvaa läheltä



-E
sunnuntai 24. elokuuta 2014

Suklaa-vadelmakakku GL, L


Tässä ihana suklainen kakku jossa tuoreet suomalaiset vadelmat kruunaavat jokaisen suupalan! Kakku on todella tuhti ja suklainen mutta ei mielestäni liian ähkysuklaakakku kuitenkaan.. ;)



Ainekset:
0,75dl tummaa kaakaojauhetta
0,8dl kiehuvaa vettä
150g tummaa suklaata palasina (laktoositon brumberg)
150g voita palasina
3,5dl fariinisokeria (itse laitan osan intiaanisokeria)
2,5dl mantelijauhetta
4 munaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina
240g tuoreita vadelmia

suklaaganache (käytetään myös esim sacher kakun kuorrutteeseen)
200g tummaa suklaata pilkottuna (laktoositon brumberg)

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele ja jauhota pyöreä irtopohjavuoka 22cm.
2.Sekoita kaakaojauhe kuumaan veteen ja hämmennä kunnes seos on tasaista.
3. Sulata voi ja suklaa vesihauteen päällä astiassa joka kestää kuumuuden. Sekoita kunnes seos on tasaista. Siirrä pois vesihauteen päältä ja lisää joukkoon kaakaotahana, fariinisokeri, mantelijauhe, ja keltuaiset. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
4. Vaahdota valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi erillisessä kulhossa. Sekoita vaahto suklaaseokseen kahdessa erässä (välissä siis sekoittaen).
5.Kaadataikina vuokaan ja paista 1h 15min. Anna kakun tasoittua vuuassa noin vartin verran ennen kuin kumoat kakun tarjoiluastialle.
6.Suklaaganache: Voit valmistaa sen kakun ollessa uunissa sillä seos saa olla hieman jäähtynyt ennen kakun päälle kaatoa. Kuumenna suklaa ja kerma kattilassa kokoaan sekoittaen kunnes suklaa on kunnolla sulannut ja seos on tasainen. Joskus kuumennan pelkän kerman ja lisään suklaat vasta kun olen siirtänyt kerman pois levyltä. Näin siitä tulee todella kiiltävä pintainen.
7. Järjestele vadelmat mielesi mukaan kakun pinnalle ja valuta suklaaganache mielesi mukaan vadelmien päälle ristiin ja rastiin.

VINKKI: Kakun voi myös pakastaa, kunhan koristelee vasta tarjoilu vaiheessa...


lauantai 23. elokuuta 2014

4 päivä leikkauksesta..

Tää päivä on tehty miehen tekemästä pannarista, olkapäiden kipupistoksista, pikkusen paremmasta voinnista, puhtaista hiuksista ja haavojen kuivailusta.

Alkaa käydä melko tylsäks tämmönen makoilu, toki nyt oon keittiöön kävellyt ihan omin jaloin, pukeutunut, käynyt suihkussa itsenäisesti yms. Mut kuitenkin pääosin täytyy vielä lepäillä. Katson olkkarin yhtä nurkkaa joka kaipaa jotain, ehkä jotain viherkasvia jota haluaisin lähteä heti hakemaan mutta ehkä tässä ei nyt vielä minnekkään kaupoille oo voimia lähteä. Polvet ja kädet on hyytelöä jo pikasen suihkunkin jälkeen. Enkä mä sillä että oikeesti tää makaaminen nyt olis jotain mielettömän kamalaa mutta enpä oo vaan tottunu moiseen. Parin päivän päästä pitäis jo kipujenkin olla vähäisempiä, josko sitten lähtis vaikka käppäilemään koko perheen voimin.

Eilen iltapäivästä menin istumaan pihapuiston penkille ja seuraamaan pojan ja muiden pihan lasten touhuja. Heti muutama äiti tuli kertomaan miten poika oli heti mennyt heille selittämään "äiti sattuu, äätillä masussa pipi". Onneks on mukavia naapureita ja heille kerroinkin sitten ekaa kertaa tästä sairaudestani josta en nyt tuolla pihalle oo aikasemmin sen enempää sanonut. Ihanan myötätuntoisia ihmisiä! Mutta kun mulla on jo valmiiksi matala verenpaine niin nyt huomaa kyllä heikotuksen olevan melkosen herkässä kun enemmän liikuskelee.

Pikkutohtori silittää äidin masua ja siinä haavat suihkun jälkeen.. Turvotuksesta ja mustelmista huolimatta on kyllä siistit! :)


Vointi kohenee päivä päivältä! :) Vaikka jo ehtisin edellisessä tekstissä kirjoittamaan miten "täältä noustaan entistä ehompana, vaikkei diagnoosia tullutkaan..." On tuo lause jäänyt pyörimään mun päähäni ja hakemaan vastauksia... Kyllä mä tunnen olevani taas kokeneempi jotenkin vahvempi kun jännitin sitä niin kovasti ja onnellinen kun operaatio on ohi ja paraneminen on hyvässä vauhdissa mutta kyllä mua silti mietityttää miks syytä ei vieläkään löytynyt.

Mitä kun toipuminen leikkauksesta on ohi, pysyykö se mieli yhtä kirkkaana ja toiveikkaana. Puhkuen uskoa parempaan ja paranemiseen. Uskonko että syy vielä selviää. Niin mä ainakin toivon tapahtuvan mutta nyt kun on itse "sairaus" pysyny pois mielestä kun kivut on jatkuvia leikkauksen jäljiltä niin automaattisesti sitä miettii jatkuuko se sama sitten taas. Ehdin jo uskoa että tää operaatio on viimeinen, saisin diagnoosin ja alkaisimme elämään sen mukaisesti. Mutta kun sitä ei tullutkaan niin tietysti se sama epätietoisuus jatkuu ja lääkärissä juoksu myös. Taas uudelle puolelle, nyt todennäköisesti neurologille.

Leikkauksesta turvonnut masu


Pannukakkua nami nam! :)

Noh, päivä kerrallaan.. Onneks tuo pieni jaksaa isinsä kanssa mua piristää ja pitää mielen muussakin välillä. Toivottavasti tää pahoinvointi alkais pikkuhiljaa myös helpottamaan ja tunne että joku istuis rintakehän päällä myös vois kadota. Kiitos.

-E
perjantai 22. elokuuta 2014

3 päivää leikkauksesta..




Päätin että nyt mun on kyllä kivuttava sängynpohjalta yrittämään josko jonkun moisen tekstin jo aikaseks tänne saisin.. Leikkauksesta on nyt kulunut 3 päivää, osastolla olin 2päivää eli yksi päivä kotona takana..

tippa-tauolla
Aloitetaanpas ihan alusta, palataan siis kolme päivää taaksepäin klo 07.00 jolloin saavuin naistentautien osastolle sydän pamppaillen, vedet silmissä. Osastolla hoidetaan potilaita joilla on esim. kasvain naisten"alueilla" kuten kohdussa, munasarjoissa taikka jokin muu sairaus vastaavilla alueilla kehon sisällä. Kyse ei siis ole sukupuolitauti osastosta. Hoitaja ohjasi minut istumaan päiväsaliin jossa otettaisiin vielä pari labraa ennen leikkaukseen menoa. Siinä odotin ja kävin pääni sisällä ja äidilleni samalla ahdistuneena kertoen miten haluan pois sairaalasta, haluan olla terve, miksi niin moni joutuu sairastamaan, en halua että maailmassa ketään joutuu sairastamaan ja voi kamalaa sitä ja voi kamalaa tätä....

Nuori poika tuli labra-hoitajan kanssa kysymään josko hän saisi otatuttaa veri-näytteeni ja mikäpäs siinä, yhtä kokemusta rikkaampi tuon oton jälkeen. Hetken sähellettyään kiristys "remmin" kanssa hän lopulta sen käteeni sai ja näytti hieman hermostuneelta vaikka samalla skarpin oloinen olikin. Katsoin poikaa ja sanoin " noniin, nyt sitten ihan rauhassa". Poika. "juu rauhassa, juu toki, noniin , tuossa taitaa tuntua hyvä suoni ja noin..........." hyvinhän se meni! Hellemmin ottein kuin moni vuosia tehnyt hoitaja.

Tämän jälkeen kävin kysymässä hoitajien huoneesta klo 07.40 mitähän nytten sitten tapahtuisi tai mitä mun kuuluu nyt tehdä ja sain ohjeen odottaa vielä hetkisen. Sitten hoitaja tuli, ilmoitti leikkauksen alkavan klo 08.00. "tossa rauhottava esilääke, nyt kiireellä vaihtamaan vaatteita". Sain lisäksi tukisukat joita äiti kiskoi jalkoihini kun tuntui ettei omissa käsissä ollut enää voimaa edes sukkien laittoon (toki ovathan ne kireät)... Siinä minä vollotin samalla jutellessa leikkaavan kirurgini kanssa ja pyysin että hän tuo minut takaisin sieltä leikkaus pöydältä tähänpäivään ja pitäisi minusta hyvää huolta leikkauksen aikana. Äidille nyyhkytin miten pelkään jollei leikkaus menekkään hyvin ja en pääsisi enää poikani luoke.. Melkosen tunnemyrskyn kourissa siinä vyöryttiin, nukutuksesta kun ei ollut tietoa ja toki jännitti jo valmiiksi mitä löytyy, selviänkö siitä vai löytyykö edes ylipäänsä mitään.

Minua lähdettiin kärräämään kohti leikkaus salia, pidin silmiä kiinni ja rukoilin mielessäni jo voimia joltain isommalta taholta..Hoitajat toimivat ripeästi, laittoivat kanyylin ranteen kohdille ja ilmoittivat kohta unen tulevan. Tunsin miten päässä alkoi pyöriä kun koitin katsoa kattoon, kohta pyöri lisää ja seuraavaksi havahduin 10.00 paikkeilla heräämössä. HENGISSÄ JA HEREILLÄ EIKÄ TIEOAKAAN LEIKKAUKSESTA.

Leikkaus oli sujunut hyvin, sisälle oltiin menty 5 viillon sijasta vain kahdesta koska vatsani on sen verran pikkuinen että näkyvyys oli ollut kirurgin mukaan oikein riittävä näin toteuttaa. Entä tuomio... Siinä puoli pökerryksissä taisin itse jo kysästä tuloksista kun hoitaja ilmoitti että mitään poikkeavaa ei löydetty.....

hiljaisuus......

Ahdistus valtasi hetkeksi mieleni ja aloin itkemään. Puoli hereillä itkin kunnes en jaksanut edes itkeä. Minut kärrättiin jossain vaiheessa takaisin osastolle jossa olin klo 16.00 asti puoliksi muualla kuin täällä. Silmäluomet painoivat mutta uni ei tullut, makasin sängyssä siis silmät kiinni mutta osittain hereillä. Mielessä myllersi miljoona asiaa. Äiti ja M tuli osastolle vierailuajan alkaessa klo 13. Jossain vaiheessa sanoin että pitäisi ehkä käydä pissalla. Ja sitäpä siinä alettiin yrittämään. Äiti tuki toiselta puolelta ja hoitaja toiselta. JA VOI HYVÄ LUOJA MIKÄ KIPU VALTASI YLÄKROPAN!!!! En pystynyt hengittämään, en oikeestaan edes olemaan kun vihlova murtava kipu tuntui solisluissa, rintalastassa sekä hartioissani aivan järisyttävältä. Kysyin hoitajalta onko leikkauksessa murrettu jotain luita vai mitä mulle tapahtuu.


 Hoitaja kertoi että vatsan alueen tähystysleikkauksessa vatsaonteloon laitetaan hiilidioksiidi kaasua jota ei pystytä leikkauksessa kokonaan poistamaan vaan se poistuu muutamassa päivässä hengitys harojitusten kautta kehosta. Tuo kaasu pomppaa pystyyn noustessa/ollessa paineella yläkroppaan ja voi aiheuttaa joillakin ihmisillä aivan sietämätöntä kipua. Mä taisin sitten lukeutua niihin. Menin takaisin makaamaan ja hoitaja toi lämpimän geelipussin hartioilleni joka helpotti oloa pikkuhilaa.. Hetken kuluttua yritin nousua uudestaan mutta ei, ei vieläkkän siitä tullut mitään.. Kipu oli niin sietämätöntä että minua oksetti äiti sanoin kasvojeni värin valahtaneen aivan valkoiseksi ja pyysin äitiä hakemaan jotain lääkettä koska huomasin olevani menossa jo aivan paniikkiin kivusta jota en kyennyt mitenkään hallitsemaan. Mä luulin että vatsa olisi kipeä kun sitähän mulla sörkittiinkin mutta ei.

Sain lisää kipulääkettä pariinkin otteeseen jonka jälkeen päätin että nyt on noustava ja mentävä yrittämään sitä pissaamista kivusta huolimatta. M ja Äiti nosti mut ylös ja talutti käytävän wc:hen sillä huoneessa ei ollut omaa wc.tä. Yritin hengittää jotta hiilidioksiidia pääsisi edes vähän ulos. Suussa maistui kaamealle kaasusta johtuen ja tokaisinkin miten kamalalta varmasti hengitykseni haisee. Johon M vastasi "kulta sä tuoksut aina vaan kukkasille".. Voi mun aina piristävää miestäni. :D  Äiti pyysi jo minua rauhoittumaan mutta sanoin että tää kipu on oikeesti saatava musta ulos joten hengitin samalla kun meinasi oksennus lentää. Pääsin pytylle jonne sain ehkä sen 2tippaa päästettyä. Samalla äiti piti lämpöpussia olallani ja tuki toisella kädellä selästä josta tuntui seuraavaksi murtuvan luut.. Sen jälkeen alkoikin loppupäivän kestävä vessa ravaus pissalla aina pieniä pisaroita kerralaan ulos saaden. (eikö olekkin mukavaa luettavaa toisen vessa reissusta, ajattelin että on hyvä kertoa jos joku lukee joka menossa vastaavaan operaatioon)? ;D

Nuorilla naisilla voi herkästi käydä niin että kun leikataan läheltä virtsarakko ei tuo rakko suostukkaan toimimaan ja pissaamisesta tulee erittäin hankalaa. Noh, vierailijat vaihtui isosiskoon ja myöhemmin vielä äitiin uudestaan ja pikkusiskoonkin. He auttoivat vessaan pääsyissä mutta silti yritin olla mahdollisimman omatoiminen ihan kaikessa vaikka apua oli vieressä, halusin pärjätä itse koska ajattelin sen edistävän paranemistani. Mietinkin mielessäni (ehkä kai yritin itseäni jotenkin tsempata henkisesti) että kyllä mä melkonen sisupussi olen vaan taistelen kipuja vastaan ja saan tuon hiilidioksiidi kaasun hengitettyä pihalle... ihan kohta.. ;)

Kivut hellittiviät hieman iltaa kohden hartiaseudulla mutta vatsan alueen kipu alkoi lisääntymään.... Lisää droppia. Ja iltapalan aika.. Kuinka ollaskaan, gluteeniton ruokavalioni oltiin unohdettu.. Niinpä sain kaksi näkkileipää ja päälle juustoa (meillä ei nyt ole muuta). Jogurtin sain erikseen pyytämällä mutta sainpahan nyt edes jotakin ettei niitä kipulääkkeitä tarvinut kokoajan tunkea tyhjään mahaan. Aamupalaa odotellessa. ;) Pötköttelin sängyssä hoitajan tullessa ultra laitteen kanssa viereen ja sanoi huomanneensa vessassa ravaamiseni ja halusi tarkistaa että rakkoon ei jää liikaa pissaa sillä muuten jouduttaisiin katetroimaan. Ekalla kerralla sinne oli jäänyt 2,5dl kun maximi on noin 1dl luokkaa mikä on vielä hyväksyttävää. Pyysin että saisin vielä yrittää itse ja kävin pari kertaa, istuin pitkään, välillä seisoskelin ja taas lisää yritystä. Valtava paine tuntui alavatsalla mutta silti määrä oli pientä.. Ultratiin uudestaan, ja tulos oli vielä ihan hyväksyttävä 1,5dl. Hoitaja pyysi minua ilmoittamaan yö-hoitajille jos ravaus jatkuisi yöllä koska sitten olisi jo katetroitava.
iltapala

iltalääkitys ja tukisukat<3

Yö meni suht ok, hoitajat kävivät kolme kertaa tarkastamassa meidät kolme siinä huoneessa sekä lisäksi aina kun jompikumpi huonepotilaista soitti kelloa. Itse soitin 05.00 maissa koska vatsakipu alkoi olemaan todella kovaa. Sain kolmiolääkettä jolla menikin loppuyö lepposasti nukkuen. Yön aikana olin käynyt kaksi kertaa pissalla. Ultrauksen aika aamu käynnin jälkeen.... Jäljelle oli jäänyt erityisen harvinainen määrä hoitajan sanojen mukaan yli 3dl vaikka luulin sieltä tulleen ihan ok määrä.. Enemmän ainakin mitä edellisenä päivänä, eipä kuitenkaan riittävästi. Aamupäivä menikin sitten siinä pissaa, ultrataan, katetroidaan, ei sittenkään, pissaa, ultrataan, juu kyllä nyt katetroidaan eiku ei sittenkään, ehkä sittenkin, soitan vielä lääkärille, ei sittenkään. Käy kerran vielä josko kuitenkin. Eikä kun ei... Pääset lähtemään kotiin ruokailun jälkeen.. ööööö häh.

Kivut olivat päivän aikana voimakkaammat kuin koko edellisenä päivänä ja koko perheeni pommitti viesteillä miten mun ei vielä pitäisi osastolta lähteä mutta en kai mä itseäni voi sinne sänkyyn sitoakkaan.. :D Joten ohjeita oli kuunneltava ja uskottava että kotona pärjää kunhan hakee apteekista lääkkeet, noudattaa niiden otto aikoja ja muistaa levätä. Ei saa nostella mitään, kurottaa mihinkään yms yms... Totesin osastolla oltaessa muutamaan kertaan että "täältä noustaan vielä entistä ehompana vaikka diaknoosia ei vielä tullutkaan". Ja niin noustiin.

päivä 1
päivä 2 ja vaihdettu toinen sidelappu
 Nyt olen ollut yhden yön kotona, saanut nauttia pojan ja miehen seurasta ja olla heidän hemmoteltavana. Tää ei jotenkin kyllä sovi mulle, sanoin M.lle jo eilen että mua ei oo kyllä tehty tämmöseen makaamiseen ja toisten passattavana olemiseen, en halua valittaa miten sattuu ja haluan pärjätä ja tehdä itse. Onneks tää on ohi menevää ja kohta oon taa normaali itseni ja pystyn toimimaan itsenäisesti ja tehdä kotona sen kaiken mitä yleensäkin. Pienin askelin kipulääkkeitä popsien. Olin tehnyt ruuatkin valmiiksi pojalle ja M.lle ettei M:än tarvitse alkaa täällä kokkailemaan vaan saa sitten touhuta rauhassa pojan kanssa. Vaikka teenhän mäkin aina sen ruuan ja silti touhua pojan kanssa. Mä vaan olen tämmönen. Nautin kun saan tehdä toisten eteen asioita, teen ne sydämmestä ja en tunne siitä olevan minkäänlaista vaivaa! <3

Tää päivä menny ihan ok, kävelin jo itse postilaatikollekkin selkä kumarassa vaaleenpunasten reinojen laahatessa soratiellä. Mutta ajattelen että parempi kun liikkuu niin ei ainakaan tarvitse sressata veritulpista ja toipuminenkin varmasti edistyy.. Kyljen kautta sohvalta ja sängystä ylös ja vielä ehkä pari päivää muiden paapottavana mutta sitten kohti uusia juttuja. Eli erin alan lääkäreiden tutkimuksia. Kyl kaikki vielä selviää, siihen mä uskon vaikka tää taas melkonen takaisku olikin.

Myöhemmin tänään saan poistaa jo haavasiteet ja käydä suihkussakin ja tikitkin on onneksi itsestään sulavia... Laitan maha arvista kuvaa kunhan niistä kuvat saan.

Niin ja haluan vielä eritoten kiittää koko tyksin naistentautien osaston kerros 10. hoito henkilökuntaa joka oli aivan loistavaa!!!! Keittiöön terkut että ruokakin oli hyvää kunhan muistettiin että gluteeni ei mulle sovi. Kiitos, kun piditte musta mielettömän hyvää huolta ja olitte aidosti kultasia. Henkisesti varmasti todella raskasta työtä seurata kaikkia vaikeita sairauksia joita osaston potilailla on. Tukea ja koittaa tsempata. Arvostan työtänne koko sydämmestäni!

Vatsa turvoksissa lyllertäen, ehkä pienet unet tähän väliin. Olkapäiden pistojen pitäis helpottaa viikossa ja nyt on jo kolmas päivä joten kooohta tälle jo naureskellaan.. Aurinkoista päivää, ihanaa kun ainakaan just nyt ei edes sada! :)

päivä 3, kohta pääsee pesemään nuo oranssit puhditusaine raidatkin masusta ja reisistä pois. Tässä huomaa kyllä jo turotuksenkin hieman laskeneen.. Alamahassa housun painaumat.



Näin pikkusilla arvilla suoritettiin koko vatsan alueen tähystys! :)


äiti vaihto nokkamukiin

verenpaineiden mittailua

-E


tiistai 19. elokuuta 2014

Valmistautuminen huomiseen leikkaukseen

Mitenkäs muutenkaan tämä aamu olis alkanut kun sairaskohtauksella.. Mut huomenna... ehkä huomenna selvii syy kaikelle. Kukaan ei voi valmiiks luvata että näin olis mutta toki syvällä sisimmissäni uskon siihen. Toivon sitä mielettömän paljon! Usko multa ei oo missään vaiheessa kokonaan hävinny, uskon aina parempaan ja näin on nyttenkin. Ennen kaikkea uskon paranemiseeni!

Luin sairaalan lähettämiä ohje lappusia huomista varten jotta tiedän vähän mitä pakata mukaan, miten vierailuajat menee, kivun lievityksistä jne...
Kynsilakatkin poistin kun näin käskettiin, aamulla pitää muistaa vielä ottaa korvikset ja napakoru veks jotta oon sit vimosenpääl valmis menemään leikkauspöydälle. Voisko tää vatsan kipuilu ja huonovointisuus jo loppua. Koitan maata kippurassa sohvalla jotta olo vähän helppais ja samalla kirjotella tänne. Kovimmissa kohtauksissa maataan vessan lattialla toivoen tajun pysyvän..

Otin aamusta heti masukuvia, ajattelin että voin lisätä tänne kuvan ennen ja jälkeen. Saa sitten muutkin osviittaa siitä mimmosta jälkeä laparoskopia jätti mun vatsanahkaani ja leikkaushaavojen paranemisesta. Voisin toki lisätä kuvat jo nyt ja ottaa kuvan vielä tän mahan tyhjentymisen jälkeenkin. Siinäkin on aina melkonen ero vaikkei vatsassa muutenkaan ylimääräistä ole. Kuvitelkaa tuo monta kertaa viikossa, ihmekkös jos siinä laihtuu.
Kuva ennen mahan kipuilun ja kaiken ulos tulemista, pieni pöhö ylä ja alavatsalla joka tulee useasti ennen kohtausta. 



Maha tyhjillään kohtauksen jälkeen

Vielä ei jännitä niinkään kun oon pitäny itseni ns. kiireisenä viimepäivät mutta tunnen itseni sen verran hyvin että huomenna osastolle mentäessä tää tyttö varmaan purskahtaa itkuun ennen esilääkitystä. Toivottavasti on kiltti ja huomaavainen henkilökunta tän herkkiksen kanssa jota pelottaa niin nukutus kuin tuloskin jo valmiiksi. Puaah. Vedän syvään henkeä, hyvin se menee! :)

Loppupäivä kevyttä syömistä, ehkä kaupoille jos olo helpottaa, perheen kanssa touhuilua ja illemmalla laukun pakkailua!

Kirjoittelen tänne heti sitten kun vointi sen sallii ja kerron kokemuksesta ja tietysti myös tuloksista!

Peukut pystyyn (myös varpaiden!) ;) Heikunkeikun.

-E
maanantai 18. elokuuta 2014

Maissi-tortillat, kasvis-/ ja kanatäytteellä GL

valmis maissitortilla
Söin viikonloppuna hyvää Quinoasta tehtyä seosta joka käy niin tortillan täytteeksi kuin esim. maissilastujen kanssa syömiseen. Ja kaiken lisäksi se on mainio vaihtoehto ihmiselle joka ei syö lihaa ollenkaan koska quinoa on hyvä proteiininkin lähde.

Ainekset:
2dl quinoaa
4dl vettä
purkki tummia papuja
purkki maissia
0,5dlsuolaa

kastike ainekset jotka sekoitetaan quinoa seokseen:
1,5tl chili-jalopenojauhetta
0,5tl suolaa
0,5tl mustapippuria
1kpl valkosipulin kynsi
2tl oliiviöljyä
3dl tomaattimurskaa
2,5dl vettä
1rkl maissitärkkelystä

juustoraaste 1dl

Mittaa quinoa tiheä lävikköiseen siivilään ja huuhtele hyvin kuumalla vedellä. Kaada huuhdellut quinoat kiehuvaan veteen ja keitä 15min pienesti poreillen. Kaada jäänyt vesi pois kattilasta ja sekoita maissi sekä pavut quinoan joukkoon ja lisää suola. Kaada uunivuokaan ja jätä odottamaan kastiketta.


Mittaa mausteet + valkosipulin kynsi murskattuna ja oliiviöljy kattilan pohjalle. Sekoittele hetki ja lisää joukkoon tomaattimursa sekä 2dl vettä. Mittaa 0,5dl kylmää vettä purkkiin ja sekoita maissitärkkelys joukkoon. Kaada maissitärkkelys+vesi kiehuvaan tomaatti kastikkeeseen ja sekoita vielä kunnes seoksesta tulee himan paksumpaa. Tämän jälkeen kaada tomaatti-kastike quinoa sekoksen päälle, sekoita, ripottele juustoraaste ja laita uuniin 15min ajaksi.


kvinoan huuhtelu



kuiva kvinoa purkista kaadettuna
 
 



uuniin menossa
uuni valmis


Muut tortilla ainekset
600g paistettuja kanasuikaleita (mausta oman maun mukaan)
kirsikka tomaattia
salaattia
punasipulia
juustoraastetta
pähkinöitä
siemeniä
majoneesia
ketsuppia



gluteeniton maissitortilla pohja


Nautinnollisia tortilla hetkiä!

-E
tiistai 12. elokuuta 2014

Kesän ravintola käyntejä allergikkona.

Välillä mietin oonko mä oikeesti liian vaativa ravintolassa kävijä vai voiko mulle osua aina kokki joka ei tee työtään muuta kuin kuun lopussa tulevan palkan takia..

Itse kun olen todella intohimoinen ruuan laittaja joka omaa koulutuksen kokkina voin vaan ihmetellä miten helpolla sieltä koulun penkiltä voikaan päästä keittiöhin touhuamaan. Jollet osaa, opettele, pyydä apua ja tarjoile ruokaasi eteenpäin vasta kun se oikeasti on sen tarjoilun arvoista!


Mielestäni ehkä tärkeintä olis miettiä että söisinkö itse tuota vastaavaa ruokaa ja pystyisinkö toteamaan sen syötyäni että olipas muuten mielettömän hyvin valmistettu ja maukas annos. Liian monelle perus paikan kokille tämä miete tuntuu olevan melko kaukainen. Kunhan nyt vaan se annos saadaan tehtyä siihen lautaselle niin siinä se..

Olen tänä kesänä syönyt aivan järkyttäviä annoksia eri terassi ravintoloissa kuin myös ihan perus ravintoloissakin.

-Yksi mieleenpainuva oli broilerfile kauden kasviksilla Naantalin kaivohuoneella.... Sain totaalisen ylikypsän kanafileen eteeni joka oli asetettu vanhassa paistoöljyssä lilluvien kasvisten päälle. Annokselle kertyi hintaa noin 25€. Päätin kuitenkin maistaa ja se oli pahempaa mitä edes ulkomuodolta osasi odottaa. Kana oli kuin iso kasa kauan jauhettua purkkaa suussani, kasvikset maistuivat moneen kertaan palaneelta paisto ölyltä. Siinä meni sen kerran ruokahalu ja annos palautukseen. Todella kurja miten paikassa josta sain muutamaa viikkoa ennen täydellisesti valmistetut ribsit voi tarjoilla myös toisesta ääripäästä olevaa "kuraa".. Tuurista kiinni osuuko kohdalle pätevä kokki vaiko kesähessu jota ei kiinnosta muu kuin palkka. Tarjoilioiden kohtelulle annan kyllä plussaa, asian mukaisesti hoitivat asian ja olivan aidosti pahoillaan.

-Toinen kokemus kana-caesarsalaatti Naantalin ranta-ravintolasta joka on naantalin kylpylän omistuksessa. Tässä kyseisessä salaatissa oli niin vanhentunutta kanaa kuin salaattiakin. Kana maistui vanhalle ja hajustakin sen jo huomasi että nuo fileestä leikatut siivut kävelevät lautaseltani kohta jo itse menemään. Salaatin palojen reunoissa oli rusehtavaa limaista reunustaa joka tulee kun salaatti ei ole enää hyvää/tarjoilu kelpoista. Tarjoilian kommentti oli lähinnä "jaa, no sanon keittiölle." Ei tarjottu uutta annosta ei jälkkäriä ym. palautin annoksen josta ei oltu edes syöty kuin haarukallinen. Myyjä laskua tuodessaan totesi että antoi 15% alennusta minun annoksestani..
15% alennusta siitä että pyöräytin haarukkaani salatti kulhossani joka oli pilaantunut selkeästi jo silmälläkin nähden.. Se olikin viimeinen kerta siinä paikassa.

-Pizzeria Denistä olen muutamaan otteeseen päässyt kehumaan jo blogissani mutta sattuipas sielläkin jo yksi kurjempi tapahtuma. Vilja-allergisena ihmisenä en voi syödä edes murusta joka sisältää viljoja jollen halua rajuja vatsakohtauksia ym. Niinpä minulle tuotiin vahingossa väärä pitsa joka EI OLLUT GLUTEENITON. Kurkkaan joka kerta pitzan pohjan ennen syömistä sillä moneen kertaan minulle on tarjottu ruokaa jonka piti olla gluteenitonta ja ainahan vahinkoja sattuu. Huomasin heti eron ja täytteenäkin oli ylimääräisenä paprika joten palautin pitzani. Vielä tässäkin kohtaa tarjoilia kysyi haluaisinko kuitenkin syödä pitzan vai pyytääkö hän tekemään uuden. Luulen että hän ei tainnut tuossa kohtaa rekisteröidä muuta kuin väärän täytteen, tarjoessaan normaalia pitzaa vilja-allergiselle toistamiseen. Sain kuitenkin pikaisesti uuden oman pitzani joka oli tälläkin kertaa mielettömän hyvää!

- Pitzeria "rippelä" naantalin rannasta tarjosi myöskin "gluteenittomana" pitzaa joka kuitenkin sisälsi gluteenia.

-Aijemmin kehujani saanut Di trevi tarjosi "patatas pravas" jota olen ennenkin ottanut lisukkeeksi ja saanut aivan mielettömän hyvin friteerattua perunaa. Tällä kertaa tuli yli keitettyä "perunapuuroa" löysän frittikuoren sisällä. :(

Listaa voisin jatkaa vielä enemmänkin mutta tässä muutamia..

Muutenkin on "hankalampaa" syödä ravintoloissa allergiani vuoksi koska kaikkea ei saa syödä ja täytyy olla tarkkana mitä suuhunsa laittaa jotta välttyy siltä gluteenilta. Tunnun olevan todella varautunut joka kerta syödessäni muuta kuin itse valmistamaani ruokaa koska niin monessa on gluteenia ja moni joka ei itse oli allerginen viljoille taikka elä kyseisen henkilön kanssa ei aina välttämättä osaa edes ajatella mihin kaikkeen sitä voi olla tungettuna. Ja monesti olen saanut eteeni muuta kuin pitää joten toisaalta ihmekkös tuo ennakkoluuloinen asenne välillä.

Luulen että ajan kanssa sitä oppii luottamaan enemmän muiden tarjoomaan ruokaan kunhan hyviä kokemuksia kertyy. Niiden metsästys siis jatkukoon! ;)

Yksi unelmistani olisi olla ruoka kriitikko. Rakastan ruokaa, tiedän siitä paljon ja allergiani myötä olen huomannut miten paljon hankalampaa "keliaakikon" on saada oikeanlaista ruokaa ja hyvää sellaista kuin ihmisen joka saa syödä kaikkea.Niinpä olisikin ihan mielettömän hienoa kirjoittaa siitä ja jakaa tietoa muillekkin. Kyllä mun mielestä oli paikka sitten huippu rafla taikka pieni lounas ravintola niin ruuan on oltava ainakin hintansa väärtti.

Täytyy jakaa myös yksi positiivinen lounasravintola käynti Maskussa (masku cafe, juhla-/pitopalvelu). Hinta ja laatusuhde osuu kohdalleen enemmän kuin hyvin. Kypsyys asteet ovat aina olleet täydelliset ja ruoka maistuvaa. Onneksi on myös niitä ihan tavallisia lounas paikkojakin missä tehdään sitä ruokaa sydämmellä eikä pelkän palkan vuoksi. Ammattitaito näkyy niin tarjoilioiden kuin ruoka-annostenkin puolesta! Paikasta saa lounaaksi kunnon "kotiruokaa" ja annoksia on monipuolisesti, Suosittelen!

Kyllä kokkina toimivan henkilön täytyy osata ruokien kypsyys asteet, tuoreus, allergiat ym. Muuten olisi syytä harkita suuresti alan vaihtoa ja jättää kyseinen työ niille jotka sen osaavat jollei ole kiinnostusta edes opetella.

-E
sunnuntai 10. elokuuta 2014

Mansikka-juustokakku

Tein viikonloppuna pikkusiskon 18-vuotis juhlille mansikka-juustokakun joka onnistui omasta mielestäni todella hyvin ja kehujakin se sai joten suosittelen kokeilemaan!

Pohja:
180g gluteenittomia kaurakeksejä murskattuna
50g sulatettua voita tai margariinia (laktoositon)


Aloita pohjan valmistamisesta. Murskaa keksit pieneksi muruksi ja lisää joukkoon sulatettu voi. Kaada muruseos irtopohjavuokaan jossa pohjassa leivinpaperi ja painele tasaiseksi. Laita pohja jähmettymään jääkaappiin.
keksi murut
jähmettynyt pohja


maito/kerma/sokeri

Täyte:
5 liivatetta
2 valkuaista
200 g maustamatonta tuorejuustoa (laktoositon)
1 ¼ dl sokeria
4 dl kuohukermaa (laktoositon)
2 dl maitoa (laktoositon)


Laita liivatteet kylmään veteen likoomaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusto-> sekoita tasaiseksi. Laita kattilaan sokeri, kerma ja maito ja kiehauta kunnes seos kertaalleen pulpahtaa, muista sekoittaa kokoajan. Purista liivatteista turha vesi pois ja laita ne kuumaan kattilaan ja jatka sekoittamista. Jäähdytä maito, kerma, sokei sekä liivateseosta hetki ja kaada se valkuais-tuorejuusto kulhoon ja sekoita tasaiseksi vatkainta apuna käyttäen. Seoksesta jää todella löysä (lähes kuin kermaa).. Kaada seos keksipohjan päälle ja laita jähmettymään jääkaappiin. noin. 30min kuluttua lisää kakun päälle elmukelmu ja jähmetä vielä 3-4h.


Leikkaa mansikoista kannat pois ja asettele ne ähmettyneen kakun päälle haluamallasi tavalla.


hyydyke päällinen
3kpl liivatetta
3dl mehua (vahvaa)

Laita liivatteet kylmään veteen. Kuumenna mehu kattilassa kiehuvaksi ja lisää joukkoon liivatteet. Sekoita jotta jäähtyy nopeammin eikä ehdi jähmettyä. Kaada jäähtynyt neste mansikoiden päälle ja laita jähmettymään jääkaappiin vielä kunnes seos on jähmettynyt tarpeeksi. 

mansikoiden leikkuu
ennen hyytelön kaatoa

valmis tarjoiltavaksi


Tarjoile ja nauti! :)

-E

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Päivä ZOOLANDIASSA.

Viiminen kesäloma reissu perheen kesken tänä kesänä keskittyi liedossa sijaitsevaan eläintarhaan/huvipuistoon.Lomat alkaa olla ohi. Meidän perheelle tää oli kyllä mahtavin kohde tuon 2-vuotiaan kanssa joka ei malta sekunttiakaan pysyä paikallaan.

Alpakka
Eläimiä nähtiin enemmän kuin esim. korkeasaaressa vaikka päivä olikin yhtä kuuma kuin siellä ollessamme.
kesypuput


Nähtiin, hirviä, poroja, pupuja, lampaita, heppoja, strutseja, muita lintuja, alpakoita, riikinkukko jne...

Oli mahdollisuus vesileikkeihin, pomppulinnoihin, kauhukujalle, lintutaloon, hiekkaleikkeihin, autoradoille, mönkijöillä kruisailulle, veneilylle, pienten lasten sisä leikki huoneisiin, videopeleihin, pelikojuihin, liukumäkiin, muutamaan huvipuistolaitteeseen joita oli tullut lisää toiselle puolelle myös isommille lapsille (muutama). Trampoliineja JNE...

Ruokailun suhteen voi toimia mikä on omalle lompakolle sopivin vaihtoehto.. Löytyy ravintola ja kahvila sekä grillaus paikka jossa voi syödä omia eväitä. :) Me käytiin ravintolassa josta löytyi lounaspöydästä jokaiselle jotakin. Eli myöskin allergikon oli mahdollista syödä jotain. Alle 3v lapset söivät lounasta ilmatteeksi jos jompikumpi vanhemmista osti itselleen lounaan.hintaan 12...€ yli 3v lapset 7€. Hyvän ja tuoreen näköstä safkaa joka oli ihan syötävääkin lounasravintolaksi.

uinti alue
Omat juomat kannattaa ottaa mukaan jollei halua pelkästä vedestä maksaa 3,8e..? :o
polkuautot mönkijä-radan vieressä



Oli kyllä tosi kiva päivä ja paljon puuhaa. Päivä oli sunnuntai mutta ihmisiäkään ei ollut "liikaa" vaikka luulin viikonlopun olevan ruuhkaisin. Henkilökunta oli reipasta ja iloista paitsi ravintolan kassatarjoilia taisi olla jo väsynyt iloisiin matkaajiin ja kuumuuteen.

Hintaa yli 3.vuotiaille tulee 19,50 euroa rannekkeelle eli meillä ei tuo pikku maksanut mitään. Lisäpäivä samalla rannekkeella on 6e/yli 3v.

Aukioloaika 10-18..

Isommille lapsille suosittelen toki isompia huvipuistoja mutta meille tää on kyllä ollut tähän astisista paikoista mieluisin.Toinen ihana kohde on Puuhamaa!

Enskerralla omat eväät mukaan ja päivä piknikki siinä samassa. :)

Akuilla toimivien autojen rata. 2-7v noin.. Siellä se meidän 2-v:kin kaasutteli (välillä laitoja päin)..

uudet huvilaitteet

pikkulasten puuhatalosta löytyi leikki kauppakin.

grillaus paikka

sammakon lennätys (maksullinen) Kaikki kojut joista voi voittaa maksoi 2e/kpl.. Ilman lohdutuspalkintoakaan ei jääty.




pienten sisäleikkipaikasta
 
Olishan siellä ollu vielä muutakin kuvattavaa mutta ehkä nää jo riittää tähän postaukseen. ;)

Ihanaa loppukesää!

-E