keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Ei asia muutu murisemalla

On paljon asioita joista haluaisin kirjoittaa. Kaikkea ei vaan voi kirjoittaa syystä ja toisesta. En ole ikinä ymmärtänyt sitä miten sanoja laitetaan toisen ihmisen suuhun. Miten kehitetään omassa päässä valheellinen kuva asioiden todellisesta puolesta ja vielä uskotaan siihen. Kaikki ei aina mene kuin satukirjoissa, on helppoa esittää viatonta, kertoa muille päättömiä tarinoita ja pitää itseään pyhimyksenä. Oma pahaolo on helppoa purkaa muihin ja en tiedä mikä mutta jokin joskus kierouttaa ihmisen mielen niin että jokaisesta asiasta mietitään ensimmäiseksi mitä huonoa sen asian sanoneesta ihmisestä seuraavaksi voisi kertoa. Eikä ajatella itse asiaa pätkän vertaa.

Minun mielestäni suuri rikkaus on osata katsoa peiliin. Osata ajatella tilanteet jokaisen osapuolen kannalta ja hakea kaikessa yhteistä hyvää ja kertoa asiat niin kuin ne ovat. Ottaa asiat syyllistämättä syyttömiä. Ja pistää tärkein ihminen elämässä aina etusijalle! 

Elämässä on hyvä osata mennä eteenpäin ja jatkaa elämää. Liikaa vanhoihin asioihin jämähtäminen tukehduttaa ja valehtelee omalle mielelle, ihmisen mieli on monimutkainen ja ahdistuneena helposti uskoo jo omia valheitaan, en kyllä tiedä tarvitseeko se edes ahdistusta. Pitäisi elää tässä, ei menneessä tai tulevassa vaan juurikin tässä hetkessä ja toimia sen hetken eteen mahdollisimman reilulla tavalla. Osata olla läsnä ja ottaa asiat niin kuin ne ovat. Joskus tulee kurjia tilanteita ja kuraa kuin sangosta kaatamalla mutta ei niitä tilanteita voi lähteä purkamaan kiukulla ja haukkumalla vain koska ottaa asia (ei ihminen) päähän. Kenenkään ei kuulu olla jonkun ihmisen kurakaivo. Ei ainakaan ihmisen jonka kanssa ei edes elä yhteistä elämää ja jaa muitakin asioita.

Sen voin sanoa että vaikka kuinka joku sanoisi että en elä omaa elämääni, niin voi kyllä minä elän. Olen läsnä ja elän tätä hetkeä parhaani mukaan. Olen viimeisen vuoden aikana päässyt elämässä eteenpäin enemmän kuin monena menneenä vuotena yhteensä. Olen päässyt takaisin töihin, kipukohtaukset ovat vähentyneet reilulla kädellä, olen saanut painoa takaisin monta kiloa, mikä on ihan mieletön asia ja juuri niin kuin pitäisi olla. Olen saanut sosiaalisen elämäni takaisin. Ja pidän fyysisestä kunnosta myös huolta. Saan jakaa elämää ihmisten kanssa jotka saa mut tuntemaan itseni hyväksi just tällaisena. Ihmisten jotka arvostaa kiltteyttäni eikä pidä minua itsestäänselvänä. Sen lisäksi olen uskaltanut kuunnella sydäntä ja ottamaan elämäämme uuden ihmisen joka on hyvä mulle ja Veelle. Ihmisen joka tekee musta onnelisen ja joka kuuntelee ja on läsnä.  Asia joka ei ole muuttunut on se miten edelleenkin tekisin mitä tahansa jotta Veellä olisi kaikki hyvin. Hänen puolia pidän aina viimeiseen asti. Ja sen asian ei kuulukaan muuttua. Vee on aina ykkönen.

Ja ei.. Vuoteni ei ole ollut myöskään pelkkiä hyviä asioita täynä, on siihen mahtunut monta vaikeaakin asiaa ja ongelmaa mutta kaikesta on selvitty ja työn alla olevien asioiden eteen tehdään edelleen työtä täysillä jotta kaikilla olisi hyvä, myös itsellä. 



Hyvää alkanutta vuotta jokaiselle. Pitäkää toisistanne huolta ja olkaa syyllistämättä syyttömiä vaikka kuinka tapoihin kuuluisi räjähtää tilanteessa kuin tilanteessa nollasta sataan. Jos näin kohdallasi on niin esikerralla kurjan asian astuessa eteen, vedä syvään henkeä ja ala ennemminkin ajattelemaan miten asian kanssa kuuluu edetä. Siihen se energia kannattaa käyttää eikä toisten turhanaiseen haukkumiseen ja vikojen etsimiseen.

-Elisa

(kirjoituksellani en viittaa kehenkään ihmiseen vaan kirjoitus on yleinen mielipide kirjoitus siitä miten en vaan siedä miten uskotaan omiin valheisiin ja koitetaan saada oma ketutus pois etsimällä syyllisiä toiminnan sijasta)