tiistai 30. syyskuuta 2014

Pyörän uusi-elämä

Saatiin pikkuserkun vanha pikku fillari joka kaipaili jo pientä päivitystä. Välissä pyörä oli jo siskonpojallakin käymässä mutta kotiutus meille käydessä sinne pieneksi. Sain idean että pyöränhän vois vaikka spreijata jollain pirteellä värillä mistä pikku tykkäis joten väriksi valittiinkin sitten kirkkaan keltainen!

Iskä M irrotteli kaiken maailman ylimääräiset osat pois ennen värin ruiskutusta. Sen lisäksi pientä teippailua minne väriä ei sais sitten mennä. Pikku-ukko touhus mukana omilla leikki työkaluillaan ja oli mielissään että tätä tehdään nyt hänelle! Siitä tulisi hänen keltainen uusi pyörä!

Kulahtanut pinkki sai uutta ilmettä keltaisesta spray-maalista


Iskä M yli maalasi tän kaksi kokonaista kertaa ja kolmannen kerran minä suhauttelin väriä vielä sinne tänne jossa oli kohta joka sitä vielä kaipaili. Pikkusen väriä sai myös polkimet ja ketjutkin mut eipä haittaa, Poika on haltioissaan! TIT-TI-DI TIIIII.

Tässä tämä päivitetty pikku pyörä valmiina käyttöön!
Tälle projektille kertyi hintaa 2,5€, eli yhden spray-maali purkin verran hong-kongista! Aikaa meni ehkä noin 2h purkaus ja kokoaminen mukaan laskettuna. :)

-E
lauantai 27. syyskuuta 2014

Tutista luopuminen

Kun puolivuotta tutista luopumisen jälkeen sohvan takajalan kulmauksen takaa löytyy yksi tutti, herää kysymys siivotaanko meillä sittenkään tarpeeksi perusteellisesti? Ei vais. Mut melkosen yllättynyt kyllä olin koska kaikki koitettiin haalia kerralla pois tästä huushollista ettei näin kävisi.

Meillä tutti jätettiin pois pojan täyttäessä 2-vuotta. 


Ajattelin että voisin jakaa kanssanne meidän tutista luopumis prosessin kulun koska se meni yllättävänkin helposti! Aloitettiin kk aikaisemmin vähentämään tutin käyttöä, lopuksi niin että tutti oli käytössä ainoastaa unille mentäessä. Ei otettu tuttia enää tarkoituksellisesti mukaan esim kauppa reissuille jottei kiukunpuuskan tullessa sorruttaisi sitä antamaan jotta hän rauhottuisi. Pojan pyytäessä tuttia kerroimme miten tutti odottaa häntä sängyssä ja hän saisi sen kun nukutaan. Monesti hän hyväksyi vastauksen ja jatkoi touhuilujaan, jos ei kuitenkaan vastaus ollut mieleinen niin koitimme saada pojan ajatukset muualle. Pikku ihmiset saa yllättävän helposti unohtamaan asian kun heidän ajatuksensa saa muualle keksimällä jotain muuta. Ajatusmaailma on vielä lapsilla niin erilainen ja yksinkertainen mitä aikuisilla niin monesti harmittava aihe unohtuu hetkessä kun tulee uusi mielenkiintoinen asia johon keskittyä. 

Oltiin päätetty että viimeistään 2-vuoden iän tullessa oli aika heittää tutit menemään. Koska kuka nyt tahallisesti haluaisi lapsen hampaiden kärsivän ja menevän väärään muotoon suussa yms. Imemis tarve loppuu jo ennen kahta vuotta joten ei ole enää muuta syytä tutin käytölle kuin se että tuttiin on totuttu ja sitä on vaan kiva imutella. Jokainen vanhempi toki tekee itse päätöksensä koska lapsensa tutin syönti loppuu mutta meistä sen oli loputtava tuohon, kuultuamme hammaslääkäriltä sen vaikutuksista koko lapsen purukalustoon 2-ikä vuoden täyttyessä viimeistään. Luin myös itse aiheesta ja niinhän se nimenomaan on. Noita pieniä helmiä kun muutenkin haluaa suojella! Itse en ainakaan pidä hammaslääkäristä sitten yhtään joten miksi toimisin niin että lapseni voisi kärsiä omasta saamattomuudestani isompana koska eihän hän vielä tuon ikäsenä ymmärrä hampaista mitään. Siksi ollaan pidetty myös melko tiukkaa rajaa herkkujen suhteen. Ei hän juhlissa jää tietenkään ilman herkkuja mutta ei hänellä vielä ole nannapäivää tai muuta. Ei hän kaipaa namuja vielä koska ei ole tietoinen niistä sen enempää. Miksi totuttaa mehuun ja limuihin kun pikku on tyytyväinen maitoon ja veteen.... :) Toki hän on joskus tripin juonut mutta aina meillä on vesi-pullo mukana koska hän on tyytyväinen veteen eikä pyydä muuta. Ainoastaan jos hän näkee muilla herkkuja tai mehuja hän pyytää itselleenkin mikä on toki ihan loogistakin. Ja kyllä me jätskiäkin kesällä syötiin muutamat kerrat!

1vk ennen tutista luopumista: Päätimme yhdessä miehen kanssa että viikon kuluttua olisi aika luopua tuteista kokonaan. Sovimme myös että vaikka tulisi minkä moinen itkupotkukiukku kohtaus niin tuttia ei enää annettaisi vaan kerrottaisi miten tutit kuuluu vauvojen suuhun ja Pojan tutit olivat nyt ilostuttamassa kala-vauvoja. Käydään usein yhdessä rannassa jossa poika tykkää "kalastella" kaislan-oksan kanssa rantahietikolla istuskellessa. Joten näin ollen meistä tuntui hyvältä idealta kala-vauvoille tuttien heitto! Monet käyttävät myös vaihtoehtoa orava-vauvoille annosta, pikkusiskoni taisi heittää tutit pellolle mato-vauvoille. :D Yksi vaihtoehto voisi olla myös tuttavan-vauvalle anto tai joillekkin tepsii ihan vaan roskikseen heitto. Aloimme myös kertomaan alustavasti että kohta tutit voisi viedä kaloille.. 

Näin ollen käytiin heittämässä yhdessä tutit rannalle kala-vauvoille. Aina pojan kysyessä meillä oli antaa hänelle vastaus: " Muistatko kun käytiin heittämässä tutit kala-vauvoille, nyt ne on siellä kaloilla". Näin hän muistikin tapahtuman ja välillä jäi höpöttämään kalatutti juttuja... Parit itkut tuli mutta vaikeinta oli ehkä nukkumaan menot. Hänellä kuitenkin oli vauvasta asti ollut unikaverina harso "rätti" jota häneltä ei tietenkään pois otettu. Näin ollen aina tuttia ikävöidessä hän sai lohtua vanhasta tutusta rätistään ja sylistä joka on ja pysyy avoimena hänelle aina. Rätin käyttökin on kyllä jäänyt oikeastaan melkeinpä kokonaan tutin imuttamisen lopetuksen jälkeen. Noin viikko siinä meni mutta siinä se. Piti vaan pysyä päätöksessä koska näin se palkitsi lastakin parhaiten. Lapselle helpoin/kivuttomin tapa on tehdä luovutus jostain rakkaasta mahdollisimman selkeällä tavalla. Näin hän tiesi missä tutit on ja kertaakaan hänelle ei tuttia takaisin annettu vaikka itku tulikin. Jos tutin olisi antanut vaikka kolmen päivän kiukun jälkeen olisi se koko projekti lähtenyt taas ihan uudestaan käyntiin ja hänelle oltaisiin tehty hallaa sillä että kun vähän kiukkuaa niin saakin tahtonsa läpi ja kaikki kolmen päivän pahamieli olisi ollut ihan turhaan aiheutettua kun kerran tutti olisikin taas suussa. 

Pojan nähdessä tänään tuon vanhan rakkaan pikku imutus tutin hän oli ihmeissään. Tiesi heti mikä se on koska tuttavien vauvoillakin on vastaavat suussa ja tietysti hän muistaa kun itsekkin on sellaista syönyt. Hän laittoi tutin suuhun ja pyysi heti rättiä niillä kun on joku yhteinen yhteys. Hetken maiskuttelun jälkeen polvistuin hänen tasolleen ja muistutin kalavauvoista ja kysyin muistaako hän miten vauvat syövät tuttia ja hän sanoikin että "vauvan tutti". Kysyin heitettäisiinkö tutti pois koska eihän hän ole enää vauva vaan pieni poika ja se kävi hänelle. Ihan itse hän kipitti roskikselle ja heitti sen menemään. Siitä on nyt päästy eikä sitä tarvita enää, hän selvästi ei itsekkään kyseistä tuttia enää suuhunsa kaipaile. Vauva-ajan imemis tarve on poissa. Mun reipas pieni poikani <3


Mun tutti ja rätti. 

-E
torstai 25. syyskuuta 2014

Mansikka-mantelikakku GL, L

Ihana aamupäivä äidin, mummin ja pikkusiskon kanssa. Viimeviikolla täytin 23-vuotta ja sain sinä aamuna kyseiset sukulaiset ylläri aamiaiselle kera isäpuoleni. Lupasin leipoa kakun seuraavalla viikolla koska isomummi ja minä rakastamme kakkuja ja leivonnaisia, enkä tiennyt ylläri visiitistä ja silloin kakku uupui kattauksesta!

Nää on niin ainutlaatusia ja ihania hetkiä vaikka muutama tärkeä ei paikalla olekkaan kun on työt ja muut! Rakastan istua tässä keittiöpöydän ääressä kolmessa sukupolvessa. Neljässä jos Pikku-mies ei olis hoidossa tänään. Syödä hyvin, ilman kiirettä ja nauttia toistemme seurasta. Höpötellään useasti juttuja mummin lapsuudesta ja ylipäänsä elämästä muutenkin. Voisin kuunnella mummin juttuja tunti tolkulla! Katseltiin omaa vauvakirjaani josta ei löydy paljon nimeä kummempaa (olin toinen lapsi) ja sitten poikani jolla on kaksi eri vauva-kirjaa jotka pursuaa kirjoituksia, kuvia, yms. Oon ottanu oikeen tehtäväksi kirjoittaa paljon vauva/lapsi ajasta ylös tärkeitä muistoja ja hekiä koska omasta uupuu niin paljon! Ja mielestäni ihanien asioiden muistelu on aina kivaa! :)







Kakkupohja:

4dl gluteenitonta jauhoseosta
0,5dl riisijauhoja
0,5dl maissijauhoja
2,5tl leivinjauhetta
0,25tl suolaa
2tl vaniljasokeria
2dl sokeria
1dl intiaani sokeria (voi korvata tavallisella 1,5dl sokeria)
150g voita tai margariinia (laktoositon)
1,5dl lämmintä maitoa (laktoositon)
3kpl munaa

täyte:
mansikkahilloa
2kpl banaania
4dl vispikermaa (laktoositon)
manteleita oman maun mukaan
3rkl sokeria
2rkl maitoa (laktoositon)
kuivattuja/sokeroituja puolukoita

Sekoita kuivat aineet keskenään, Vatkaa eri kulhossa sokerit ja voi vaahdoksi, lisää joukkoon munat yksitellen vatkaimella edelleen vatkaten. Lisää joukkoon hiljalleen vatkaten jauhot ja maito pikkuhijaa kerrallaan. Voitele irtopohjavuoka ja korppujauhota se. Kaada taikina vuokaan. Uuni 175`C n.45min keskitasolla, voit laittaa folion 30min paiston jälkeen (älä avaa uuni luukkua ennen puolen tunnin paistoa!). Anna jäähtyä 15min ennen kakun kumoomista. Pohjaa on helppo leikata kahteen kerrokseen, voi leikata myös kolmeen osaan. Kostuta kukin kerros maidolla.



Levitä mansikkahilloa välikerrokseen/siin, murskattu banaani, sokerilla makeutettua kermaa. Päällimmäiseksi mansikka hillon levitys ja paksu kerma kerros. Päälle ripottelin vielä sokeroituja manteleita sekä kuivattuja puolukoita.

Mantelien paahto:
Keitä kattilassa manteleita, ruokalusikallinen voita, sokeri ja maito kunnes mantelit ovat saaneet karamellisoituneet. Voit paahtaa manteleita uunissa ennen kattilaan laittoa, näin saat niihin kauniimman värin. Levitä manteit leivinpaperille ja anna jäähtyä. Kaada kulhoon ja hajoita rakennetta.

Pohjan halkaisu, hillon levitys, banaanin levitys, kansi päälle.

Paahdoin mantelit uunissa ennen kattilaan laittoa. Mantelien sokeroiminen, purkissa jäähtyneet mantelit, päällikerroksen mansikkahillon levitys ennen kerman lisäystä.


Muita aamias herkkuja ja Äidin oma voi vilja-allergian vuoksi! :D



-E

tiistai 23. syyskuuta 2014

Syksyn pukeutuminen

Lähdin äidin valvoessa Pojan  päiväunta pienelle shoppailu reissulle läheiseen ostoskeskukseen. Lähinnä vaan katselemaan mitä kaikkea ihanaa syksy on tuonut liikkeisiin tullessan. Vahvimpana värinä ehdottomasti näkyi jokaisessa liikkeessä tyttömäinen vaaleanpunainen söpöys! Sen lisäksi viininpunainen, harmaa, ja vaaleita pehmeitä sävyjä.

Pitkät neuletakit, runsautta puhkuvat huivit ja lämpösiltä näyttävät pipot sai koko kropan tuntemaan väistämättään sitä lämpöä. Aikaisemmin kotoota lähtiessä ihan kunnon lämpimissä syys vermeissä viima tunkeutui sisuksiin ja kylmyys ei meinannut lähteä sisälle päästyäkään. Asteet tippunu päivässä 4`C. Mä niin nautin syksystä vaikka vihaankin tota kylmää pohjoistuulta joka jäädyttää aivolohkot jollei pipo oo lämmittämässä!

Mä tykkään tän hetkisestä muodista, tai siis siitä mitä näistä perus vaateliikkeistä löytyy tällä hetkellä. Housuja on haaremi mallisia sekä vähän löysempiä versioita. Ei pelkästään kireitä pilli farkkujavaikka niistäkin pidän. Housuja löytyy niin matala kuin korkea vyötäröisinäkin eli tämän hetkinen housu tilanne kaupoissa on monipuolinen ja jokaiselle luulis löytyvän omalle kropalle sopivat ja mieluisat pöksyt! Lämpimiä neuleita löytyy jos jonkinmoista pitkää ja lyhyttä, aukinaista, napillista ja ihan perus villapaitoja.

Vaikka juuri nautin lämpimistä kesäpäivistä, siitä kevyestä helposta pukeutumisesta. Maxi-mekoista, shortseista ym. On tässä syksyn kerrospukeutumisessakin oma ihana juttunsa joka iskee muhun. Rakastan lämpimiä pitkiä neuleita joita voi vielä välillä käyttää "takkina". Pipon voi laittaa päähän ja lapasetkin piti pistää aamupäiväselle liikenne-/ leikkipuisto reissulle. Hurrrrr. Lämpönen pukeutuminen on ihanaa, villasukkien laittoa odotan kuitenkin vielä hetken.....

Pidän aika monenlaisista tyyleistä, siksi en osaisi laitaa itseäni tietyn tyyliseen kastiin. Tykkään niin rennosta kuin asiallisestakin pukeutumisesta. Useasti pukeudun helppoon raitapaitaan ja farkkuihin kun taas välillä tykkään pukea jotain ihan muuta ja hieman panostaakkin siihen mitä päälleen laittaa. Kaapistani löytyy jos jonkinmoista vaatekappaletta jotka edustavat eri tyylejä.

Parhaimmat vaatelöydöt olen tehnyt aina niin että henkarissa katson miten tuo ei ehkä ole mun juttuni mutta olen kokeilun haluinen joten päätän aina kokeilla vaatteita jotka yleensä ei herätä mitään henkarissa roikkuessaan. Mutta päälle laittaessa yleensä yllätyn ja löydänkin mieluisan.

Neule, hattu josta unelmoin mutta en silti osta koska en tiedä käyttäisinkö sitä todella?! farkkuhaalarit! <3

yli mukavat housut

Rento ja mukava koti huppari

pöksyjä


Tänään tämmöstä

-E

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Pieni-potilas

Pikku ollut kipeenä parisen päivää joten siitä syystä täälläkin vähän hiljasemman puoleista. Tällä kertaa ilmeisesti jokin rota-virus tai muu pöpö joka ärsyttää vatsaa. Kaikki tulee ulos pienen hetken päästä kun on jotain suuhunsa saanut.. Mutta ei siis oksentelua vaan toisesta päästä.

Tänävuonna rotavirus ja enterorokko on liikkeellä tavallista aikasemmin, meidän perheessä se on kyllä jo huomattu kun toistamiseen alkusyksyn aikana jo vatsapöpö täällä myllää. Kumpanakaan kertana pöpö ei todennäköisesti oo hoidosta tullut vaan ollaan ihan itse saatu se jostain.

Mulla itsellä kun sairauden vuoksi muutenkin kroppa joutuu koville niin oon ihan kauhuissani odottanu syksyn tuomia vatsatauteja jotka väistämättään kierää päiväkodit ja perhepäivähoitajien hoitolapset. Kuka nyt vastentahtoaan muutenkaan haluaisi  itselleen pöpön ja kun muutenkin kroppaan ei imeydy kunnolla ruoka ja muut niin pelkään jo valmiiksi jos se iskee.. Ja oon kyllä muutenkin lapsesta asti ollu ihan kauhuissani jos kuulenkin jollain pöpön olevan. Lapsena huusin äidin soittamaan ambulanssin ja muut pelastuspartiot koska pelkäsin oksennus-tautia niin järjettömän paljon!(onnekseni niitä ei kyllä koskaan soitettu) Itkin ja oksensin joko äidin tai isäpuolen pitäessä hiuksista kiinni ja tsempatessa vieressä. Kun taas esim. pikkusiskoni oli aina ihan eri maasta. Hänellä kun oksu tuli niin se vaan tuli. Mä kun luulin jo melkeen elämän loppuvan siihen paikkaan. Se onkin ainut mikä on saanut musta aina järjettömän vallan tullessaan... Hyi hyi hyi.

Mutta se mistä halusin kirjottaa on tuo pienten-potilaiden sairastamis tyyli. Miten järjettömän reippaita pikku-lapset on! Pojasta ei muuten edes huomais kipeyttä jollei vessassa juoksis vähän väliä ja mitä nyt hieman väsyneempi ajoittain. Mut muuten ei muutosta. Sama kuume-flunssissa ne vaan ihmeen kaupalla jaksaa painaa eteenpäin ja virtaa riittää. Toisin kuin aikuinen yleensä ei pääse sängystä ylös ja vointi on niin järjettömän huono että se näkyy kunnolla jo päälle päin.

Toki onhan Poikakin kovassa kuume-flunssassa ollut väsähtänyt ja pelkästään sohvan pohjalla mutta harvoin. Korvatulehdus kierteessä huutanut jatkuvaa huutoa kun paine nousee korviin maku asennossa mutta ylipäänsä pikku-ihmiset on ihan mega-reippaita! Lääkäritkin kehuu miten pikku-ihmiset on parhaita potilaita kun ne on niin aitoja ne kertoo mikä on ja mihin sattuu. Mutta niistä löytyy mieletön tsemppi valmiina ja he osaavat ottaa hoito-apua vastaan erilailla kuin jotkun aikuiset.

Poikaa katsoessa kipeenä tulee itselle välillä olo että narisenko mä ihan tyhjästä ollessani kipeä. Ehkä mun kohdalla ei näin ole kun koitan aina loppuun asti pärätä itse ettei musta vaivaa olis muille ja hölmönä vielä esitänkin kaiken olevan hyvin tai edes siedettävää vaikka keho huutais järjettömän voimatonta ja kurjaa oloa. Pitäis itse oppia taas ottamaan apua vastaan sairastaessa, kotona opin siihen että ei meitä eristetty pöpön tullessa vaan meistä huolehdittiin, meitä halittiin ja ehkä siksi olen itsekkin aina mielettömän empaattinen ja hoitava Pojan tai jonkun muun ollessa kipeä. Se on ihana miten tuntee olonsa turvalliseksi kun tietää lähellä olevan hoiva-apua. Silti en enää osaa itse sitä pyytää muutakun tilanteessa jossa sitä tarvitsen jo todenteolla.. Yritän loppuun asti vaan pärätä ja ehkä ongelma onkin siinä etten aina silloin sitä saa koska jotkut kun pyytävät / kaipaavat apua jo pienessäkin kipuilussa.. :D Johtuuko aikuisen halu pärjätä itse turvattomuuden tunteesta, mitä kun omat vahemmat ei olekkaan enää hoivaamassa sairauden tullessa? Oma paha-olo tuntuu pienemmältä kun on oma lapsi... Ei anneta enää itselle oikeutta olla oikeesti todella kipeä.. Oli miten oli. Pikku-potilaat on huikeita! Olen kyllä tavannut myös aikuisia joilla perus flunssakin saa voimaan kuin olisi kuoleman kielissä.. En mä kyllä senkään puolesta liputa.. Mutta kyl pikku hoiva on hyvä, siitä tulee olo että on tärkeä! ;) Nopeemmin sitä varmaan paraneekin kun osaa jäädä lepäämään siinä määrin mitä se on mahdollista lapsen ollessa osa perhettä.

Sama tsemppi aikuisillekkin! Ja aijon itse kyllä opetella taas ottamaan kiitollisena apua vastaan ja pyytääkkin sitä. Annanhan mä itsekkin sitä miehen tai jonkun muun sairastaessa. Ei siitä ole mitään vaivaa, päinvastoin.. Tai no toki siinä tulee enemmän hommaa mutta vaivatonta siinä mielessä että koen halua auttaa ja tehdä toisen olon paremmaksi jos jotenkin vaan suinkin pystyn.. Lähimmäisistään kuuluu pitää huolta! :)

Bokserit vaihtu takas vaippoihin.. hetkellisesti. Pikku tsemppi-peukku siihen vielä! :)

-E



maanantai 15. syyskuuta 2014

Siivous ja uusio käyttöä..

Sunnuntain suur-siivous on mielettömän ihana lopetus viikolle, koska se takaa myös ihana seuraavan viikon alun puunatussa kodissa! :) Ei varmaan kuulosta kauheen lepposalta mut kunhan alkuun pääsee niin mulla ei meinaa tulla siitä edes loppua. Tuolta vielä ja jos tonkin nyt vielä, tyyliin. Aamusta matot pihalle, imurointia, lattioiden pesua, vessojen pesu, keittiön puunaus lattiasta kattoon jne. Pienten lelujen noukkimista sohvan alta, hyllyn takaa, paikoista joissa ei uskoisi edes niitä olevan.. Pojan kanssa siivottiin vielä autokin sisältä, lähinnä hän kyllä ajeli eri mopoilla ja menopeleillään autoa ympäri mun siivotessa, eli juurikin oikea työnjako. :)

viikonlopun kuvailua saaressa


Ollaan saatu hirmu monta menopeliä sukulaisten lapsilta kun ne on käyny heidän lapsille pieneksi, kierrätys kunniaan. Eihän noi mee mikskään kun jokaista voi käyttää suht lyhyen ajan kunnes käy jo pieneksi! Nytkin pitäis keksiä kenellä olis sopivan ikänen pikku jolle vois antaa noita meille pieneks menneitä. Pihoilta löytyy traktoria peräkärryllä, taapero-kärryt, pikku mopoja 2kpl, porche-auto, kaks pyöränen mopo ilman polkimia eli tämmöinen potku malli mitä näkee jokapuolella pienillä, samanlainen isompi malli, kolmipyörä, normi pyörä, potku lauta, yms. Ja yhtäkään ei olla itse ostettu vaan kaikki muiden vanhoja tai lahjaksi tulleita. Pojan pieneksi menneet vaatteet, syöttötuoli ja "kävely-potku-tuoli" pitäis kiikuttaa kirpparille viikonpäästä, kun alkaa vaatehuoneen hyllytila olemaan melko finaalissa.

Käytiin lauantaina äidin ja hänen puolisonsa mökillä ja lähi maastosta noukkimassa, havuja, puolukan varpuja, käpyjä, jne. Syksyn piha istutuksiin ja jos sais aikaiseksi väännettyä vaiks muutaman kranssinkin. Siinä olikin hyvä syy käydä tänään hakemassa syyskukkia ja laittaa etupihaa syyskuntoon! Odotan vielä kauniin värisiä vaahteran lehtiä joista aijon keksiä jotain lisää vielä tuohon sisääntuloon! Halpaa ja helppoa kunhan löytyy vähän mielikuvitusta hyödyntää luonnosta löytyvää materiaalia! ;) Kesäpihoilla istutus purkkeja, ym. piha juttuja puoleen hintaan, nehän menee sit ens kesänä kesäkukillekkin. Mulla kyllä oli jo entuudestaan kesäkukkien purnukoita ja muita joten en sortunut kun kahteen uuteen amppeliin kun ne niin edukkaasti kerta lähti matkaan ja oon niitä jo kesästä asti haaveillut tuohon eteen.. Varastosta vielä lyhdyt esille kun illat ruvenny jo pimentymään. Myöhemmin lisäilen kuvia vielä lisää kun saan takapihan ja muut väkerrykset kuntoon..





Millaisia väkerrykisä muut on kehitellyt? 

-E
perjantai 12. syyskuuta 2014

Perhepäivähoitajalla

Olin aluksi hieman skeptinen mitä mieltä pitäisi olla perhepäivähoitajalle hoitoon laitosta. Kuultuani lukuisia tarinoita mitä kauheuksia perhepäivähoidossa olleille oli käynyt olin jo ehdottomasti sitä mieltä että tuo mun kirppu nyt ei ainakaan perhepäivähoitoon mene!

- Oma-muisto 2,5-vuotiaana " Äidin lähtiessä hoitajan luota olin huutanut perään "Taatana"... Kröhöm, mistä lie oppinut tuon voimakkaan kirjosanan suuhuni mutta sieltä se vaan oli tupsahtanut. Mitäs sitten kävikään. Tämän pienen tytön tylleröisen suu pestiin saippualla??!!? 2,5-vuotiaan suu, mutta millä oikeudella. Se on jäänyt megamaalisena kauhukuvana mieleeni vielä tämänkin ikäisenä. Äidille kerrottiin siskon kanssa asiasta vasta kun ei enää oltu edes hoidossa kyseisellä hoitajalla.

- Isäpuoleni kokemus: " Hänen äitinsä alkoi ihmettelemään miksi Isäpuoleni ei ollut enää halukas lähtemään hoitajalle, miksi tuo pieni lapsi sanoi että äiti mä jään mielummin tänne kotiin kun menet töihin. Äidin aistit olivat heränneet, hän soitti kunnalle ja pyysi jonkun käydä tarkastamassa tilannetta hoitajan kotona kesken päivää. Ja mikä olikaan vastassa. Hoitaja ei ollut kotona vaan tuo pieni poika oli yksin hoitajan luona kun tämä kävi toisessa osa-päivä työssä?! Isäpuolelle oli jätetty kokispullo ja pientä syötävää ja yksin tyhjään asuntoon alle esikouluikäinen lapsi. 

- Lukuisia kertmouksia hoitajista jotka istuttavat lapsia päivät pitkät tv.n edessä tekemättä oikeastaan yhtään mitään lasten kanssa. Monet muistuttivat miten et voi tietää mitä seinien sisällä tapahtuu...

Noh... Olimme kunnan päivähoito jonossa sen 4kk kunnes tuli kirje. Poikanne ***** on saanut hoitopaikan kunnan perhepäivähoitajalta ja aloittaa siellä parin viikon kuluttua. Paniikki kellojen piristessä hetkisen, ajattelin että nyt on mentävä ilman huonoja ennakkoluuloja katsomaan edes millainen hoitaja on kyseessä. 

Kyseessä oli hoitaja jolla on itsellä kaksi lasta joista toinen jo täysi-ikäinen, hän on tehnyt työtä lähes 20-vuotta, ja luonteeltaan hän oli iloinen, rento mutta kuitenkin jämpti sen suhteen mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Maalaisjärki kuvaa ehkä hyvin. Säännöt ovat selkeät ja tukevat samoja joita itse pidämme tärkeinä.

Poika osaa toimia hyvin ryhmässä, tottelevaisuus on parantunut, hän on oppinut mielettömästi asioita, hänen kanssaan tehdään ja touhutaan ihan mielettömiä juttuja. Hän kyselee aina koska ääti mennään **** hoitajalle... Toki hän on sinne myös pari kertaa jäänyt kärttyisenä ja vähän itkuisenakin.. Kuitenkin kun lähden tyhjillä vaunuilla kärräämään kotia päin, katson olan yli ja näen jo miten tuo kiukku ja itku on hälvennyt ja hän höpöttelee iloisesti köpsötellen hoitajan vaunuista kiinni pitäen. 

Tämän viikon viikko-ohjelma:

Ma: perus hoitopäivä, aamupäivä puistossa 2 muun perhepäivähoitajan sekä heidän hoitolastensa kanssa, syömään, unille, leikkiä, välipala ja piha puistoon odottelemaan hakua.

Ti: Jumpalle läheiseen toiminta halliin missä on mielettömän paljon kivoja juttuja pienille lapsille, palloja, patjoja, temppuratoja yms. --> ruoka, unet, välipala, leikkiä ja pihapuistoon

Ke: Kirkolle laulamaan lasten lauluja, askartelu hetki jossa tehtiin omenapuut sekä porkkana. --> syömään, unille, välipala, leikkiä ja pihapuistoon.

To: Touhulan kerhohuoneelle 2 muun hoitajan ja heidän lastensa kanssa leikkimään aamupäiväksi --> hoitajan luo syömään, unille, välipala, leikkiä ja pihapuistoon.

Pe: Metsäretkelle tutkiskelemaan luontoa --> syömään, unille, välipala, leikkiä ja pihapuistoon.

Sen lisäksi he laulavat päivittäin, oppivat runoja, askartelevat PALJON (liimaa, leikkaa yms), käyvät lasten teatterissa, kirjaston lukupiirissä, kevät retkellä bussilla, JNE.. He liikkuvat paljon kävellen, mutta kuitenkin lapselle sopivia matkoja. Hoitajalla on tuplarattaat jonne pienimmät pääsevät jos jalat väsähtävät. Tuo meidänkin kirppu jaksaa kävellä ihan mielettömiä matkoja jo. Kiukku tulee jos yrittää kysyä menetkö istumaan loppumatkaksi. :D Hoitaja tukee lasten "minä itse" halua ja antaa heidän yrittää pukea itse ym. Hän ei hoputa vaan antaa lapselle aikaa. Hän ottaa syliin, menee viereen pötköttämään ja silittää uneen jos koti-ikävä iskee tai uni ei meinaa tulla. Hän lukee päiväunilla sadun ja kertoo miten poika yleensä jo nukahtaa ennen unilaulun laulamista. (ja silloin tiedän että tuo meidän "en halua nukkua" on nukahtanut mielettömän rauhallisin ja hyvin mielin). Ruoka on aina terveellistä ja monipuolista kotiruokaa. 

Hoitaja on aivan ihana!! Hän kertoo jos poika on koetellut rajojaan ja tehnyt tuhmasti. Mutta hän muistaa joka kerta kertoa myös kaikki ne muut jutut mitä he ovat tehneet ja ne monet kehut tuosta pienestä. Hän aina kehuu miten reipas poika on ja miten hän on kuin ihmisen mieli.. :) 

Meillä on kyllä käynyt ihan mielettömän hyvä tuuri pojan hoitajan suhteen. Tiedän että päiväkodissa ei ole samoja resursseja antaa noin henkilökohtaista huomiota jokaiselle lapselle erikseen. He eivät  touhua noin paljon eri asioita päivittäin. Monissa paikoissa tiedän miten esim. lapsia ei viedä ulos jos taivaalta tulee parikin tippaa... Meidän läheisissä päiväkodeissa ryhmät on ihan yli buukattuja joten pienimmät ja hiljasimmat jäävät varmasti jalkoihin ja taas energiapakkaukset voivat saada turhia moitteita kun hoitajat eivät ehdi nähdä joka tilannetta. Viereisen päiväkodin pienten lasten piha puoli on lähes aina tyhjijllään jos aurinko ei paista.  Mielestäni jokaisen alle 3-vuotiaan tulisi olla perhepäivähoitajalla jos päiväkodin ryhmä-koot eivät ole sopivia.. Siellä pikku saa kodinomaista hoitoa ja huolenpitoa sekä luvan olla se pieni. Ei tarvitse kiirehtiä oppien suhteen vaan kukin oppii kun on siihen valmis kukin kun kehittyy eri vauhtia. Mutta ei varmasti kaikki hoitajat ole yhtä empaattisia / tee työtä rakkaudesta työhönsä. Mutta jos tietäisin kaikkien perhepäivähoitajien olevan yhtä huippuja kuin omamme suosittelisin sitä kaikille!! 

Ja mikä tärkeintä, on selkeä rytmi jokaisena päivänä, vaikka he käyvät eri toiminnoissa, eri puistoissa, eri metsissä jne. Heillä on kuitenkin jokaisena päivänä sama rytmi touhujen kanssa. He menevät jokapäivä hoitajan luo aamupäivän toiminnan jälkeen syömään, nukkumaan, leikkimään, välipalalle ja piha-puistoon odottamaan kotiin hakua. Tietysti jos tulee vettä ovat he hoitajan kotona sisällä mutta sielläkin heille keksitään toimintaa eikä laiteta istumaan telkkarin eteen. He saavat myös leikkiä keskenään hoitajan seuratessa sivusta..

Pojan kasvaessa toki hänenkin on jossain vaiheessa aika mennä päiväkotiin jotta hän tottuu isompiin ryhmiin ja siihen toimintaa siellä. Täytyyhän eskarikin suorittaa ennen koulua. Mutta nyt hän saa vielä nauttia tuosta ihanasta toiminnasta pienemmässä ryhmässä. :) 

Huippu-kokemus meillä! :)

porkkana


toukka jolta jo pari jalkaakin on ehditty napata pois..

akvaario


-E
keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Mustikka-vadelmapiiras GL, L

Ihanaa kun vielä saa tuoreita suomalaisia marjoja! Pakasteet täyteen talveksi!
Tänään oli aika marja-piirakan joten sitäpä siis tekemään.

valmis pala piirasta

Pohja:

100g sulatettua voita tai margariinia
1kpl muna
1dl sokeria
2,5dl gluteenitonta jauhoseosta
1tl leivinjauhetta

Täyte:

1,5dl vadelmia
2dl mustikoita
0,75dl sokeria (osan voi sekoittaa marjoihin)
1prk kermaviiliä (laktoositon)
1kpl muna

1.Laita leivinpaperia irtopohjavuuan pohjalle, voitele vuuan reunat ja leivinpaperi kevyesti.
2. Vaahdota voi, muna ja sokeri.
3. Lisää joukkoon edelleen vatkaimella sekoittaen jauho, johon sekoitettu leivinjauhe.
4. Kaada seos irtopohjavuuan pohjalle ja levitä lusikkaa tai nuoliaa apuna käyttäen mahdollisimman tasaiseksi.
5. Levitä marjat pohjan päälle (voi lisätä myös vasta täytteen päälle).
6. Sekoita täyte-ainekset keskenään ja kaada marjojen päälle.
7. Uuni 200`C n. 35min







-E
torstai 4. syyskuuta 2014

Sokeriholisti

Hetken mietittyäni rupeenko heti avautumaan lääkärin puhelusta tai kertomaan järjettömästä ahdistuksesta ja osittain kiukusta joka iski sen puhelun jälkeen (arvatakin jo saattaa, mitään poikkeavaa ei löytynyt)  päätinkin että sen tekstin aika voi olla vaikka huomenna tai parin päivän päästä. Nyt kerronkin teille jostain ihan muusta..

Ei oo helppoa ei vai onko... Ihanaa kerrankin kirjoittaa jostain ihan muusta. Päätin jakaa kanssanne lähes ainoan paheeni herkkujen syönnin! Jota en nyt pidä minään maailman luokan oikeana ongelmana, mutta uskon että tästä paheesta olisi hyvä päästä eroon..



Vaikka toki painoni puolesta voinkin lätätä suuhuni kaiken maailman herkut ei se hyväksi ole kenellekään. Siitä kärsii varmasti hampaat ja koko muu kroppa jossain muodossa. Mutta minkäs tälle mahtaa. En tiedä liittyykö tämä "pakko saada suklaata, keksi tai jotain muuta namia" ruuan jälkeen, sairauteeni jotenkin vai olenko yksinkertaisesti kehittänyt itselleni ns. sokeririippuvuuden tuon jälkeen kun jouduin luopumaan tietyistä ruoka-aineista.

Ennen söin yhtä karkkipussia ainakin kuukauden, hyvä jos suklaapatukka meni kerralla. Levystä max. 2palaa ja siinä se. Kakkuja, pullaa jne. todella harvoin, oikeastaan vaan juhlissa. Jätskiä ei melkeen ikinä.

Nyt on asia lähes samalla mallilla karkkipussin suhteen, mutta napsin kaikkea muuta pientä herkkua pitkin päivää..... En syö kerralla vähää ja se siitä.. Vaan himo on ihan mieletöntä ja ravaan kaapeilla monta kertaa päivässä. Siinä kohtaa jo kun virutan ruoka lautasta hanan alla mietin minkä pikku herkkupalan voisin pistää suuhuni, sillä ruokailun jälkeen himo on suurimmillaan. Asetan itselleni rajoja sanoen  pään sisällä "tämän jälkeen tänään ei sitten enää yhtään nanna/suklaata tai kaksi palaa vielä tänään mutta sitten ei"?!!?!? :D Koska pelkään aina mielessäni herkkujen liika syönnin johtavan vatsan kipuiluun....


Yksi keksi, hetken päästä pari palaa suklaata, jossain vaiheessa irtokarkki, ehkä toinen keksi, pala gluteenitonta lakua ja siinä se siltä päivää..

Olen lukenut jostain että sokeriin voi jäädä koukkuun lähes samalla lailla kuin esim. muihin päihteisiin ja siitä pääsee eroon vain. esim. välttämällä sokereita 1kk ajan.. Jos sokeria lappaa sisuksiin päivittäin ei ilmeisesti ole mikään ihme että sitä tekee mieli lisää ja lisää.. Hmm.. Pitäisiköhän ryhtyä suorittamaan tuota kuukauden mittaista sokeritonta kuuria ja korvata sitä jollain muulla.

Hulluin lukemani juttu kyseisestä aiheesta oli ruotsissa avatuista katkaisu klinikoista sokeriholisteja varten... ? Ööööö siis mitä mä just luin oli ensimmäinen asia joka pamahti mieleeni mut toisaalta milläpäs tässä maailmassa ei joku keksis tapaa tienata.. Ja kai siitä jollekkin on sitten tuntuvaa apuakin..

Tälle "ongelmalle" on myös oma nimi metabolinen oireyhtymä.

Jos meinaa välttää KAIKKIA tuotteita jotka sisältävät sokereita se tulee olemaan kyllä hieman hankalampaa, piilosokeria kun on tungettu joka paikkaan.. Jugurttiin, muroihin, mysliin, mehuihin, kuplaveteen, rusinoihin jne jne... Mutta ehkä mun kohdallani se ongelma on perus herkkujen syönnin jättäminen niin että syön esim. vaan kerran viikossa jotain..  Koska en lukeudu ihmisiin jotka vetävät litran jätskiä kerralla, pari levyä suklaata tai megapussin karkkeja....

Hassua miten sitä itse ryhtyi korvaamaan "puuttuvia" ruokia arjessa makeisilla.. Mutta kun niitä tekee vaan mieli ja on se varmasti parempi vaihtoehto kuin jokin muu.. Pikku juttu jonka vois varmasti muuttaa tässä muutenkin muutosten tuulien ollessa vauhdissa..

(kirjoitin yllä olevan tekstin noin 3vk sitten ja jätin sen luonnoksiin koska mielestäni se ei ollut vielä valmis...)

Nyt voin kertoa tuon kolmen viikon aikana tapahtuneesta muutoksesta joka on tapahtunut oikeastaan ihan vahingossa. Leikkauksen jälkeen olen alkanut syömään isompia ruoka-annoksia jostain syystä. En ole tehnyt sitä enempää ajattelematta, en ole vaan ehkä stressannut kokoajan mahan kipukohtauksia kun kipuja oli leikkauksesta sen verran paljon ja muutenkin melko tunneryöpytystä tämä toipuminen kun tuli se tyräporttikin.. Olen syönyt itseni siis kylläiseksi niin että sen syömisen jälkeen mulle ei enää iske tuota jätti himoa aina eikä muutenkaan tule samalla lailla popsittua vähän väliä jotain hukka energiaa kaapeista... Siinäkö siis syy omalle sokeri riippuvuudelleni, isontaessa monipuolista ruokavaliotani ja pitäen tiukasti kiinni 3h välein syönnistä olenkin saanut ravinnosta sen tarvittavan energian eikä siksi ole tehnyt mieli popsia "välipaloja". Myöskään mulle ei tule nälkä ennen kun se 3h on kulunut jos edes vielä silloinkaan. Ja siinä myös olen huomannut eron että jos mun on tehnyt jotain herkkua mieli, niin olen antanut ns. luvan itselleni syödä sen herkun enkä ole ajatellut siitä olevan jotain haittaa itselleni. En ole ehkä pelännyt syödä isompia annoksia ja miettinyt samalla alitajunnassa/sen rajalla sitä että pysyykö tä kaikki mun sisällä koska maha on ollu normaali eilistä lukuun ottamatta.....

Ja kun mä tossa muutenkin päätin että alan "palvelemaan" kehoani niin että mun on hyvä olla. Siihen sisältynee myös se että syön kunnolla enkä liian pieniä annoksia vaikka ne ei ole aiemmin tuntuneetkaan liian pieniltä.. Kunnes huomasin miten sinne masuun mahtuukin vielä lisää (ennen ähkyä osaa kyllä lopettaa ;) ). Siihen sisältyy myöskin se että sallin itselleni ne herkut joskus kun nyt niitä ei samalla lailla tee kokoajan mielikään. Kun en itse pysty sairauttani parantamaan ainakaan lääkäreiden neuvoilla tällä hetkellä, niin teen ainakin mun olosta ja elämästä muuten kaikin tavoin parempaa pienillä muutoksilla. Potkin itseäni liikkeelle ja asetan pieniä tavoitteita.. Yks tavote kun tuli toteutettua jo vahingossa, ainakin hyvä alku... :)

Herkullista iltaa.. ;)

-E
maanantai 1. syyskuuta 2014

Hyvästi e-pillerit

Eilinen päivä meni tutkiskellen erilaisia hormoni-joogia, ruokavaliota joka edesauttaa oman hormoni-tasapainon hyvinvointia. Mitkä vitamiinit on hyviä ja mitä muita poppas konsteja olis olemassa jotta mä nyt sisukkaasti saan omat hormonit heräämään unilta ja e-pillerit jäämään apteekin hyllylle. Päätin että nyt mä todella alan tekemään asioita jotka tekee mulle hyvää. Liikun sen verran kun pystyn, syön kunnon määriä ruokaa jotta ylimääräisiä herkkuja ei tarvis popsia kaapista niistä kun saa vaan hetkellistä energiaa. Sokerit on muutenkin huonoksi hormoni-toiminnalle ja niistä tulee muutenkin loppujen lopuksi vähän höntti-väsymys olo. (EN SIIS VÄHENNÄ SOKEREITA PELOSSA LIHOTA!)

Hormoni-jooga on myöskin melko mielenkiintoinen. Olen kuullut siitä aiemminkin mutta turun-seudulta en ole vaan löytänyt ikinä opetusta. Nyt päätinkin ottaa siitäkin selvää itse youtuben jooga-gurujen videoiden kautta sekä lukemalla. Oon valmis kokeilemaan kaikkea jotta voin paremmin ja saan kuukautiskivut minimoitua tai ainakin siedättäväksi, sekä mielialojen vaihtelut ja muut tasapainoon.

Sairauteni vuoksi olen käynyt ainakin 10:llä eri gynekologilla tämän 2,5-vuoden aikana. Kun on tutkittu voiko oireeni olla yhteydessä synnytykseen ym. Nämä 10 lääketieteen gyneä ovat JOKAINEN olleet erimieltä siitä mitä ehkäisyä mun olis hyvä käyttää. Miten 10 eri ihmistä voi jokainen suositella eriä? Niin se lääketeollisuus vaan pyörii, jokainen tuputtaa sitä minkä kanssa on sillä hetkellä sopimukset ja mistä on kuullut ehkä olevan jollekkin hyötyä. Mutta osaako joku kertoa ketä mun sitten pitäis kuunnella kun jokaisen ihmisen keho on erilainen ja reagoi erilailla. Lukemattomien e-pilleri kokemusten lukemisen ja kuulemisen perusteella tein itse päätöksen kokeilla olla ilman e-pillereitä. En vielä tiedä mihin ehkäisyyn päädyn mutta luomuna mennään nyt hetki, toki ei tänne vauvoja olla tekemässä kuitenkaan eli ehkäisystä pidetään kuitenkin huolta. Kukaan gyneistä ei suositellut olla ilman mutta katsotaan nyt. Duunia teen ainakin sen eteen jotta keho toimis omilla hormoneilla ja että ne kuukautiset tulee joka kuukausi eikä ole vuotta pois mitä ne on nyt ollut edellisistä pillereistä johtuen.

Naishormoneja ovat estrogeenit jotka säätelevät hormoni-toimintaamme. Lyhykäisyydessään niiden ollessa epätasapainossa kroppa ei voi hyvin, kertyy ylimääräistä rasvaa yleensä alavatsalle ja reisiin (mun kohdalla nyt ei koska sairaus imenyt viimisetkin rasvat), mielialojen vaihtelu on suurta ja kylmät sekä kuumat aallot kuuluvat myöskin tähän yhtälöön.

Estrogeeni rikkaita ruokia ovat:
  • herneet
  • granaattiomena
  • siemenet ja marjat
  • parsakaali
  • kananmuna
  • selleri
  • porkkana
  • peruna
  • paprikat
  • kesäkurpitsat
  • punajuuri
  • valkosipuli
  • munakoiso
  • kurkku
  • bataatti
  • omena
  • punaiset pavut
  • kurpitsa

 Hormonien toimintaa voi myös parantaa vitamiineilla kuten E:llä joka on kaikille naisille tärkeä vitamiini kunhan sitä ei syö liian suuria määriä. Sen lisäksi B, D, sinkki + magnesium on hyvä pitää osana jokaista päivää. Eikä noita nyt pelkästään hormonien toiminnan vuoksi syödä vaan tietysti edistäväthän ne myös kroppamme muutakin hyvinvointia ja parantavat vastustuskykyä.

Liikuntaa ei tule myöskään unohtaa. Jokainen veriryhmä kaipaa eriasteista liikuntaa. Omani joka on "O" nauttii se eniten rankasta treenistä mutta koska en siihen tällä hetkellä oman terveydentilani vuoksi kykene, niin liikun sen verran mikä tuntuu musta hyvältä. Aina täytyy kuitenkin kunnioittaa oman kehon voimavarastoja! Kaikilla veriryhmillä on omat tarpeet ja toiveet jotta keho voisi hyvin. Veriryhmä kohtaisesti jotkut ryhmät ovat yliherkkiä eri viljoille ja jotkut taas maitotuotteille. Näin ollen jo pelkästään esim. vehnän jättö pois ruokavaliosta voi poistaa muutaman puun pienen vaivan kehosta jota ei ole edes ymmärtänyt ennen kuin huomaa sen olevankin poissa. (tämä vehnä kuuluu taas ainakin O-ryhmälle joten tarkita omat suositukset) Mutta omaan veriryhmään kannattaa perehtyä kunnolla ja tutkia mitä oma ryhmä kaipaa ja mistä se ei nauti. Näin ollen voi tehdä itse pienen testin ja hetken syödä/juoda sen mukaisesti ja katsoa omaa vointia sen jälkeen. Jos huomaa positiivisen vaikutuksen niin onko se sitten huono asia, ei varmastikkaan. Kuka ei nyt haluis voida vieläkin paremmin. O:sta osaan sanoa myös sen verran että O:lle ei sovi sika, mutta sille tekee todella hyvää kana, kala ja kalkkuna sekä riistalihat, maksa ja muut sisäelimet(YÖK). Tällä hetkellä itse esim. kokeilen olla ilman punaista lihaa eli possua ja nautaa.

Nykyään kun viljayliherkkyydet ja muut ovat järjettömässä kasvussa, ihmiset kärsii kivuista ja muista mille ei ole lääketieteellistä apua koska lääketiede ei ole tarpeeksi kehittynyttä niin miksi ei kokeilisi itse muuttaa joitakin ruokatottumuksia jos jo pelkästään sillä voisi saada itselleen paremman voinnin.

Tällä hetkellä lukemassani kirjassa selitetään myös hyvin lääketeollisuuden ja lääketieteen toimintatapoja. Ennestäänkin olen huomannut kyseiset seikat mutta tuossa "paranemisen avaimet" kirjassa ne on jotenkin järkevämmin selitettynä ja menee kunnolla omaankin jakeluun. Sen luku siis jatkunee ja avainten selvitys prosessin opettelua odotan jo mielettömän paljon. Stressi on yksi isoin tekijä joka heikentää hormonien tasapainoa myöskin ja sitä mulla on, joten kun saan mieleni voimaan paremmin ja opin hallitsemaan stressiäni uskon voivani jo paremmin niin henkisesti kuin varmasti osittain siitä on apua myös fyysiselläkin puolella. (kirjoitukset ovat omiani eivät lääkäreiden, kirjoitan oman tutkimusteni ja lukemani/näkemäkin perusteella joten korostan jokaisen tekemään omat valintansa. Jos omistani on jotain hyötyä niin sehän on vallan mainio asia mutta en kehota ketään kokeilemaan tai tekemään mitään siksi että itse kokeilen ja teen.)

Aamusta kurkkasin ovesta ulos ja mikä ihana alkusyksyn aamu siellä odottikaan. Aurinko paitoi jo kirkkaasti vaikkakin matalalta vielä, viileys tuntui olkavarsissa mutta ei liikaa. Tuli mieleen ne monet aamut kun juoksi junnuna koulubussiin vastaavassa säässä. Syys aamuissa on vaan jotain joka sopii mulle ja mun keholleni. Ei oo vielä ollenkaan liian kylmä, just sopiva et jokanen herää hyvin töihin, kouluun ja päiväkotiin kun saa hetken nauttia tosta ilmasta. Pelkkä kylmyys ehkä sais vaan hytisemään mut aurinko tekee oman tehtävänsä ja tuo hymyn huulille, tä on hyvä päivä.

-E