keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Raparperihillo

Elämäni ensimmäinen itse tehty hillo ilman isovanhempien avustusta jota tein viimeksi itse ollessani lapsi. Purkkiin löysi raparperit sokerin kera ja vitsi miten helppoa ja hyvää!



Mitä tarvitset:

-1kg pestyjä ja kuutioituja raparpereja
-500g hillosokeria

-paksupohjainen kannellinen kattila
-3 lasipurkkia jotka saa tiiviisti suljettua. (Itse ostin ikean hakasella suljettavat lasi purnukat joiden mukana tuli kumirenkaat jokaisessa purkissa joka takaa tiiviin säilytyksen.)


  1. Kaada kattilaan kuutioidut raparperit.
  2. Peitä ne sokerilla ja laita kansi päälle.
  3. Anna mehustua viileässä paikassa vuorokauden verran.
  4. Keitä seosta n. 15min ajan pienesti kiehuen. (muista sekoittaa esim. puuhaarukalla vähän väliä tai jatkuvasti.)
  5. Kun seon muuttuu paksummaksi, nostele se soppakauhaa apua käyttäen pestyihin lasipurkkeihin ja sulje kannet hillon ollessa edelleen kuumaa. 
  6. Siirrä hillopurkit kylmään niiden jäähdyttyä. 
Ja siinä se. Herkkuhillot valmiina tarjottavaksi. 








MUISTUTUS: Hillo paksuuntuu purkissa eli sen ei tule olla yhtä jämäkkää purkittaessa. 

-Elisa
tiistai 14. heinäkuuta 2015

Täytetyt kesäkurpitsat

Rakastan kesässä erityisesti toreja, vaappuvia myyntikojuja jotka on pullollaan tuoreita hedelmiä, kasviksia sekä marjoja. Tällä reissulla tarttui perunoiden ja salaatti tarpeiden lisäksi mukaan kesäkurpitsaa ja päätin valmistaa niistä meille lounaan.


Täytteiden suhteen vain mielikuvitus on rajana, meidän kesäkurpitsat koostuivat seuraavista ainesosista:

riisi
naudan jauheliha
paprika
punasipuli
aurajuusto
kananmunaa
kermajuusto
suola
mustapippuri
valkosipuli


  1. Keitä riisi, paista jauhelija sekä hienonnettu punasipuli kypsäksi.
  2. Kuutioi paprika.
  3. Sekoita riisi, jauheliha, paprika, muna ja mausteet keskenään.
  4. Leikkaa kesäkrpitsa pitkittäis suunnassa kahtia ja kaavi lusikalla keskeltä pehmeä osa pois jolloin kurpitsaan muodostuu täytteitä varten sopiva "kuppi".
  5. Täytä kurpitsat riisi-liha täytteellä ja lisää päälle murennettuna aura-juusto sekä raastettu kermajuusto.
  6. Paista uunissa kunnes juusto on saanut kauniin kullan ruskean värin. `200C





-Elisa




perjantai 10. heinäkuuta 2015

Minä täällä

Onni on löytää kadoksissa ollut elämänilo ja oma-itsensä takaisin omaan elämään. Voiko parempaa fiilistä olla. Voiko parempaa kehua kuulla kuin että "Sä olet taas se sama Elisa joka olit joskus ennen, uskallat taas hassutella, nauraa ja olla sitä mitä olet." Vaikka tiedostaisit sen osittain jo itse, tuntuu se ihan hullun hyvältä kuulla, miten tuo välittyy itsestään muiden silmiin ja korviin. Miten muutkin näkee sen hyvän olon ja aidon hymyn.

Olen jo pienestä pitäen ollut meidän perheen hassuttelija, hetkeen heittäytyjä joka varmasti kehtasi tehdä kaikista hölmöimmät ehdotukset pienen yllytyksen jälkeen. Olin se joka ei ymmärtänyt vitsejä vaan ne piti selittää minulle jonka jälkeen nauroin vitseille jo muiden naurettua, ja se oli ok. Olin se jonka hassutteluja naurettiin ja kenestä päiviteltiin tulevan vähintäänkin näyttelijä koska uskalsin ja osasin muuntautua moneksi. En pelännyt perheen edessä, en pelännyt tehdä vaan tein.

Jossain vaiheessa se kuitenkin katosi, en enää uskaltanut. Aloin miettimään pään sisällä valmiiksi lauseet mitä uskalsin ihmisjoukossa sanoa. Aloin pelkäämään mahdetaanko minusta ylipäänsä pitää ihmisenä. Mietin kadulla kulkiessa miten ihmiset ihan varmasti tuijottaisivat minua koska ehkä näytin tai kävelin hassusti taikka muista poiketen. Epävarmuus näkyy ulospäin ja antaa ihmisille aivan väärän kuvan.


Joskus kun eloisa ihminen jää vielä eloisamman ihmisen varjoon voi helposti käydä näin. Ei enää osata olla sitä mitä joskus oltiin. Seurataan sivusta toisen hassutteluja ja jännitetään valmiiksi tulevaa. Jäädään juhlien leikeistä pois ja mietitään mitä mieltä jostain asiasta olisi, ettei oma vastaus poikkeaisi liikaa muiden ajattelusta jolloin joutuisi keskipisteeksi selittämään miksi oli jotakin mieltä. Muututaan kiltistä tytöstä yli kiltiksi eikä itsellä ole niin väliä kunhan jokaisella muulla on vähintäänkin paremmin, en minä tarvitse tyylisesti. 

Se ei ole mua ja onni on ollut löytää takaisin pikkuhiljaa sitä mitä joskus olin. On helpottavaa kävellä kadulla ilman että jatkuvasti pelkäisi muiden katseita. On ihanaa uskaltaa puhua ja kertoa se oma mielipide eikä pelätä vaikka se olisi eri kuin muiden. Tuntuu helpottavalta. On ilo olla edelleen kiltti ja empaattinen sekä ajatella muiden parasta mutta on onni myös hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Oon ihan hyvä näin. 

-Elisa