perjantai 28. marraskuuta 2014

TAHDON!

Mä en voi käsittää miten meillä Suomessa voidaan edes joutua vääntämään kyseisen asian puolesta! Olen aina ollut ehdottomasti sitä mieltä että jokaisella on oikeus sanoa tahdon! Miten naisen ja miehen avioliitto voi olla etuoikeutetunpaa kuin samaa sukupuolta olevien?! Ketä se satuttaa jos kaksi naista tai kaksi miestä sanovat toisilleen "tahdon"? Ihminen syntyy homoksi, lesboksi, bi-seksuaaliksi tai heteroksi. Ja jokaiseen kastiin kuuluva on täysin normaali ja oikeutettu tulla rakastetuksi ja antaa rakkauttaan.

Jokaisella on oikeus pienestä asti haaveilla siitä suuresta päivästä kun kävellään alttarille tai odotetaan alttarin toisessa päässä toisen kävelevän siihen vierelle.

Mielestäni maailmassa on monia muita asioita joista tulisi vääntää ja joista väännön ymmärtäisinkin. Tämä ei kuitenkaan lukeudu niihin.

Olisi kamalaa jos ei itse uskaltaisi näyttää omaa suuntautumistaan, pitäisi pelätä mitä vanhemmat, kaverit, ohikulkijat, tuntemattomat ajattelisi. Ei varmasti ole helppoa joutua arvostelevien katseiden kohteeksi. Siispä hatun nosto ihan jokaiselle joka uskaltaa olla suuntautumiseltaan juuri sitä mitä on, häpeilemättä!




Tunnen monia jotka eivät ole heteroja ja tunnen olevani onnekas että olen tutustunut jokaiseen, ihan yhtä tavalliseen ihmiseen jolla monesti on jopa avarakatseisempi ajattelumaailma ja suvaitseva elämänkatsomus.

Rakkautta ei ole koskaan liikaa tässä maailmassa.

-Elisa
tiistai 25. marraskuuta 2014

Piparit ja pikkutalot

Lähikaupasta tarttui mukaan Frian gluteenitonta piparkakkutaikinaa ja olihan sitä heti testattava pikkuapurin ja oman äidin kanssa. Joten tuumasta toimeen.

Ensikerralla täytyy muistaa leikata päätypalat niin että ei jää kyseisiä tuuletusaukkoja mökkien oviaukon yläpuolelle, hups :D


Taikina käyttäytyi melko samanlaisesti kuin normaalikin, hieman jauhoja lisää ja hyvin sai tehtyä. Huomasin kyllä että taikinan lämmetessä, Veen muotoillessa monetta kertaa samaa massaa alkoi se pikkuhiljaa "vetelöitymään" ja tarttumaan pöytään. Näin ollen kehotankin tekemään piparit jääkaappi kylmästä taikinasta eikä huoneenlämpöisestä.

Fria ohjeistaa taikinan sulatusta 8h ennen tekoa? Syytä en tiedä sillä meillä jo reilu 2h sulatus oli juurikin sopiva ja taikina muokkautui hyvin!

Paisto aika 6-8min / 200`C . Väriltään piparit jäävät hieman vaaleammiksi kuin "normaalit" piparit. Mutta muuten koostumus on melko sama, maku ihan ok mutta parempiakin gluteenittomia pipareita olen syönyt kuten Semperin valmiita piparkakkuja! Mausteisuus oli inan liian pistävä mutta jollei muuta gluteenitonta piparkakku taikinaa löydy tehdään tästä varmasti uudestaankin! :)

Mummin piparit
Veellä pääsi luovuus valloilleen ;)


Veen koristelutehdas

Söpöt piparitalot!

Piirrä muotit pahvista, leikkaa reunoja pitkin sama määrä jokaista osaa, yhteen taloon tulee 2kpl jokaista muottia,  paista, koristele, liimaa ja pikkutalot on valmiita kupin reunaan. Pikku jälkkäri kuuman kaakaon tai glögimukin reunaan! :)


Talot koristelin valmiilla koristelumassoilla jota pursotetaan tuubista. Ja olikin sitten ensimmäinen ja viiminen kerta! Koostumus oli niin jäykkää että kaksin käsin sai puristaa jotta sai massaa ulos tuubista.. Tosi sotkusta verrattuna massaan joka tehty itse.. Mut tuli näistä silti melko söpöjä vai mitä? :D

-Elisa
maanantai 24. marraskuuta 2014

Päivä Paloasemalla

Viime viikko oli valtakunnallinen paloturvallisuusviikko joka huipentui viime lauantaina pidettävään päivä paloasemalla tapahtumaan. Monet palokunnat kuten myös vapaapalokunnat järjestivät aamupäivän aikana tapahtuman jossa lapset kuin myös tietysti aikuiset pääsivät tutustumaan paloturvallisuuteen, välineistöön, rasti tehtävä radalle jne..

Olihan Veenkin paikalle päästävä, sillä hän on melkoinen "Palomies Sami" fani!! Paikalla oli paloautoja ja muita kulkuvälineitä, palomiehiä, tehtäviä, pientä purtavaa ja mehua. Ihanaa kun tällaisia järjestetään, tärkeitä juttuja jo tietysti itsessään kertoa paloturvallisuudesta ja toiseksi mahtavaa kun pikku palomiehet pääsee tutustumaan paikanpäälle.



"MUUTAMASSA MINUUTISSA VOIT MENETTÄÄ, TAI PELASTAA KAIKEN"

-Onko teidän perheessä palovaroittimia tarpeeksi? Koska patterit on viimeksi tarkistettu? Pieni vaiva tarkistaa ja asentaa jos miettii miten tärkeästä asiasta kuitenkin on kyse, oman perheen turvallisesta kodista. Jokaisella voi sattua vahinkoja joista voi syttyä palo oli miten tarkka tahansa joten nyt olisi hyvä aika taas käydä paloturvallisuus juttuja läpi!

Tiesitkö että yleisimpiä asuntopalojen aiheuttajia on lieden huolimaton ja valvomaton käyttö. Tästä tuli itsellä perheellisenä pienen lapsen äitinä mieleen se miten kiva Veestä joskus oli kääntää hellan levyjä päälle, luojan kiitos hän ei ole ikinä levyjä vääntänyt niin ettenkö olisi vieressä ollut mutta näinkin on monella voinut käydä vaikka tarkka olisikin, pienet kun on yllättävän kerkiäväisiä. Voihan sitä itsekkin joskus unohtaa lieden päälle huolimattomuuttaan tai vaikka järjettömästä unenpuutteesta johtuen pienet asiat unohtuu ja silloin voi sattua vahinkoja joilla voi olla vakavatkit seuraukset.

Millä ehkäistä? Nyt oli esitteillä Savo-liesivahti joka on paristokäyttöinen hyvinkin huomaamaton lieden yläpuolelle asennettava anturiyksikkö joka hälyttää äänimerkillä jos  se havaitsee mahdollisen liesipalon riskin. Hyvä keksintö kyllä!



Parit tärkeät vinkin!

1) Muista hävittää vanhat patterit oikein niille tarkoitettuihin punaisiin palosammuttimen näköisiin pömpeleihin!

2) Tarkistuta kotisi palovaroittimet vuoden välein! Hälyttimiä tulisi olla jokaista kerrosta kohden 1kpl, jokaisessa makuuhuoneessa 1kpl, kulkuväyliä kohden 1kpl. Niin mökeillä, varastoissa, veneessä, kodissa kuin työpaikallakin! Palovaroitin tulisi sijoittaa vähintään puolen metrin päähän jokaisesta nurkasta, näin savu tavoittaa hälyttimen parhaiten.

3) Ole tarkkana kynttilöiden kanssa, muista laittaa käsi aina kynttilän taakse ennen puhaltamista sammuksiin!

4) Muista myös olla huolellinen takan, avotulen, kaasulieden jne sammutuksissa.

5) Onko teillä jo sammutuspeite?



- Elisa



lauantai 22. marraskuuta 2014

Lindströminpihvit GL, L

Ostin kaupasta raakoja punajuuria enkä sen enempää miettinyt mitä niistä tekisin, ajattelin että viimeistään ne menee herkullisiin uunijuureksiin. Päätin kuitenkin etsiä erilaisia ohjeita joista silmään osui Lindströminpihvit ja jo pelkkä nimi muistutti kouluaikoina syödyistä punaisista pihveistä joista ei voinut tykätä koska joko niistä tuli mieleen raakaliha tai veri koska pihvien väri oli erikoinen lapsena. :D Pihvien mausta ei muistunut mieleen mitään ja raaka-aineita tutkiskellessa ei maku voinut ainakaan syömäkelvotonta olla joten tuumasta toimeen! Katsoin eri reseptejä ja niiden pohjalta suunnittelin omat pihvini ja lopputulos oli todella hyvä! Maistui kokoperheelle ja reilumman määrän tehdessä riitti pariksi päiväksi, teen varmasti toistekkin naudan lihan kun olen napannut takaisin omaankin ruokavaliooni!

Vaiheita on useampi joten menee tähän toki aikaa enemmän kun perinteisten jauhelihapihvien tekoon mutta jos työpäivän päätteeksi ei ole aikaa ruveta väsäämään ehdotankin tekoa viikonloppuna koko perheen voimin, jokaiselle löytyy kyllä jotain puuhaa! Lopputulos on sen arvoinen!

Ainesosat Lindströminpihveihin:

3kpl raakoja punajuuria ( voi tehdä myös kypsistä jolloin määrä on reilu 3dl ja keittäminen jää pois teko vaiheista)
1kpl punasipulia
400g naudan jauhelihaa
1 dl gluteenitonta korppujauhoa
2dl vettä
1tl ruususuolaa (mikä vaan suola käy)
0,5tl mustapippuria
1 valkosipulinkynsi
1kpl kananmunaa
1rkl sulatettua voita

Päälle 1kpl pehmeäksi paistettua sipulia renkaiksi leikattuna.

  1.  Laita vettä kiehumaan, kuori ja raasta punajuuret jonka jälkeen kippaa raaste kiehuvaan veteen. Keitä kiehuen 10min. 
  2. lisää korppujauho, mausteet ja vesi kulhoon jonne mahtuu turpoamisen jälkeen kaikki ohjeen ainekset joukkoon.
  3.  Pilko korppujauhon turvotessa puna- ja valkosipuli pieneksi, kuullota tilkassa oliiviöljyä.
  4. lisää siivilöidyt punajuuret, jauhleliha, muna, sulavoi ja sipulit korppujauhon joukkoon -> sekoita tasaiseksi.
  5. Pyörittele palloiksi ja painele pellillä pyöreän pihvin muotoon. Tein aika matalia pihvejä jolloin näitä tuli 15kpl. Paistoin kahdessa erässä.  
  6. Pihvien ollessa uunissa, paista rengas muotoon leikatut sipulit pannulla pehmeiksi.
Uuni 200`C 15min


VINKKI. Punajuuri on todella värjäävää joten käytin itse kumihanskoja pihvien muotoillussa.

Lisukkeeksi tein muussia!






torstai 20. marraskuuta 2014

Blogien ihanuus!

Oma suhteeni muiden blogien lukemiseen on ollut melko vähäistä ennen oman perustamista. Liekö johtuu siitä että olen aina ollut aika huono lukemaan kirjoja tai muuta niin en ole siksi ehkä "eksynyt" lukemaan blogejakaan. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa myös omaa blogia pitäneenä olen alkanut lukemaan myös muiden blogeja ja löytänyt muutaman ihan super suosikin!

Nyt vasta olen päässyt ns. sisälle enemmän blogi-maailmaan ja tajunnut miten paljon blogien lukemisesta saakaan irti kun löytää itselle mieluisan. Blogin joka käsittelee asioita joista on itse kiinnostunut, jotka on itselle tärkeitä tai muuten vaan mukaansa vieviä. Täten olen suorastaan hurahtanut myös blogeihin jotka tempasee minut mukaansa! :D

Millaisista blogeista sitten itse pidän?

- DIY- Eli blogit joissa tehdään vanhasta uutta tai keksitään jollekkin esineelle jokin aivan uusi käyttö mahdollisuus. Vitsi miten taitavia ja kekseliäitä ihmiset onkaan, olen sanaton! Olen aina ollut idearikas ja lapsena raahannut kotiin jos jonkinmoista tavaraa joista tein omia pikku väkerryksiä. Siinä vasta unelmä työ! Tehdä juttuja joissa voisi toteuttaa kahellimmatkin ideansa ja antaa esineille uusi elämä.. Ah, i love it!

- Sisustus-blogit. Tällä hetkellä tykkään niin ruudusta, raidasta, palloista. Eri kuoseista ja kuvioista ja materiaalien yhdistämisestä. Kaikki vähän erilainen miellyttää silmää. (omasta mielestä erilainen :D )... En nyt löydä sopivaa sanaa mutta uutta ja vanhaa sekoitettuna hyvällä maulla. nam.

- Muoti-blogit Ylipäänsä postaukset jotka sisältävät kuvia ja tekstiä pukeutumiseen liittyen. Olen aina rakastanut vaatteita, silmää on miellyttänyt vähän erilainen pukeutuminen ja myös ihan "tavis" tyylikin joka sisältää jotain pientä extraa. Lähinnä ehkä se uskaliaisuus kun ei pistetä päälle samaa mitä kaikilla muillakin on, eipä siinäkään kyllä mitään vikaa. Liian harvoin itse toteutan kyseistä kauneutta (kaapista on helppo pukea päälle tuttua ja turvallista?) mutta ehkä vielä.. Vaatteita kuitenkin kun tulee käytettyä toivottavasti vielä loppuelämä.. ;) Väliä ei ole onko vaatteet ostettu kalleimmasta, halvimmasta tai kirpparilta. Jos ne miellyttää silmää on se pääasia ja mukavuus tulee hyvänä kakkosena. Jotenkuten kai sopivan huolliteltu ja näyttävä pukeutuminen, ( en kuitenkaan nyt meinaa mitään yli "fiiniä" leidi tyyliä!)

- Hyvinvointi/ruoka blogit. Itse eläessäni tämän kropan kanssa jonne suusta ei voi tiputtaa alas mitä tahansa luen mielelläni ihmisten eri ruokaremonteista, siitä miten joku on löytänyt avun pelkällä ruokavalio muutoksella.Eri ruoka-aineiden ravintorikkauksista, käyttömahdollisuuksista jne. Sen lisäksi on mielekästä etsiä myös uusia gluteenittomia reseptejä kokeiltavaksi ja löytää vinkkejä gluteenittomaan leivontaan joka ei niin nippelinappeli tietoa ole kuten "tavallinen" leivonta itselle.

- Perhe-blogit. Joskus tulee luettua myös postauksia muiden arjesta, touhuista sun muista. Joskus on ihan kiva lukea miten muidenkin lapset osaavat kiukutella ja vängätä vastaan. :D Sekä ikuisena vauvakuumeilijana on tietysti ihana myös lukea vastasyntyneiden tulosta maailmaan, miten kaikki lähtenyt rullaamaan ja mitä mieltä joku muu on jostain tietystä asiasta.

Uusin projekti! Tekopostausta myöhemmin. Jos vielä sais sen uuden kameran joskus ostettua pääsis tämäkin täysiin oikeuksiinsa! Otin varmaan 30kuvaa ja missään se ei näyttänyt siltä miltä todella. :D Tykkään ihan hirveesti, illalla tuikut palamaan! :)

Alapuolella pari omaa suosikkia:

http://parolanasema.blogspot.fi/  - Mikä "tee se itse" ideoiden entsinnän kohde! Huippu!

http://divaaniblogit.fi/kesallakerran/ - Mustavalkoista elämää sisustuksessa kuin pukeutumisessa lapsilla, hyvän maun puitteissa. Vaikka itse pidän myös kirkkaista väreistä on tässä vaan jokin mikä miellyttää. Selkeys.

http://kaisajaakkola.com/ - Monipuolisesti perehtynyt nainen/äiti joka kirjoittaa niin hormoonien vaikutuksesta, hyvistä raaka-aineista, niksejä parempaan elämään elämänmuutoksen avulla.

http://www.terveysanalyysi.fi/blogi - Blogi jossa otetaan ilo irti niin uudetsa tiskiharjasta kuin kylmästä suihkustakin. Tietoa eri vitamiinien ja mineraalien vaikutuksesta. Ruoka-aineiden sopivuudesta. Mikä on hyvä ja mikä huonoa. "Ihana elämä"

Millaisia blogeja muut tykkää seurata? Mikä miellyttää omaa silmää? Mikä saa palamaan takaisin johonkin blogiin?

-Elisa



tiistai 18. marraskuuta 2014

Pienillä muutoksilla kiloja lisää

Kävin kuukausi sitten lääkärillä joka meinasi kaiken johtuvan hoitovirheinä määrätyistä antibiooteista jotka olisivat syyllisiä tuhoutuneeseen hyvään bakteerikantaan, suolinukan tuhoutumiseen ja mikrobikantoihini yms.. Ja tämä aiheuttaisi kohtaukseni joista olen sen jälkeen kärsinyt, kuulostaisi ihan loogiselta jos miettii että jo yhden antibioottikuuri jälkeen voi mennä puoli vuotta että elimistö on normaaleissa kannoissaan. Saati sitten 5 päällekkäin syödyn jälkeen jotka eivät suinkaan jääneet siihen. No varmuutta asiaan ei vielä ole mutta viime viikkoisen lääkäri käynnin jälkeen oli hän edelleenkin samaa mieltä ja otti puheeksi kuitenkin neurologin josta jo aijemmin ovat muutkin lääkärit puhuneet.. Hän kuitenin sanoi että ei näe mitään hälyttäviä merkkejä jotka viittaisi esim. aivokasvaimeen niin odotellaan vielä tämä kuukausi ennen seuraavaa käyntiä. Sitten katsotaan miten kuukausi on mennyt ja missä paino on pysynyt, onko hormoonitoimintaan tullut positiivisia muutoksia sekä mietitään lähetettä neurolle jotta olisi sekin varmistettu.

Iloisin uutinen itselle ainakin on se että olen saanut sen +2,5kg painoa lisää kuluneen kuukauden aikana, tavoitteeksi lääkäri asetti 2kg. Huolimatta siitä että kipukohtauksia on ollut 3krt kuluneen kuun aikana. Silti puntari näytti 49,5kg! JEEEIJ! 

Miten tämä sitten onnistui.. Suurempia muutoksia en tehnyt sillä syön ravintoterapeutin määräämiä annoskokoja ja sen 5-6krt päivässä niinkuin ennenkin. Ainut mitä olen muuttanut on ollut voin määrä leivälle, juustosiivujen tuplaus, leikkeleen tuplaus, paistamiseen oliiviöljyn lisäksi nokare voita. Siinä se. En tiedä johtuuko siitä, mutta siinä ainoat muutokset. Toki paino on sahannut sen 47-49kg välissä viimeisen vuoden ainakin, mutta nyt pidän kuitenkin peukkuja josko tämä nyt olisi askel eteenpäin.

Tiedän että edelleen ruokavaliossani on puutteita ja muokattavia alueita joten entistä enemmän perehtymistä siihenkin. Oliko vatsaongelmat lähtöisin sitten antibiooteista tai mistä tahansa muusta niin sen ainakin tiedän että oikeanlaisella ruokavaliolla (mikä ei yleensä palvele perinteistä ruokaympyrää) on mielettömän iso vaikutus siihen miten vatsa käyttäytyy (turpoaa, kipuilee jne). Ja ainoastaan kokeilemalla jokainen voi löytää juuri itselleen sopivan ruokavalion.




Uusi saliohjelma on nyt tehty, kun lupa ja kehotus leikanneelta kirurgilta on saatu taas liikkumiseen täysin normaalisti ja lihaksien kasvatus yritys alkakoon jotta kiloja tulisi sieltäkin! Muotoa tää rimpula tarvitsee ja parempaa kuntoa. Nyt vaan toiveet siitä että proteiinia imeytyisi sen verran että todella ne lihakset jaksaisivat kasvaa eikä käy niin että salilla rehkiminen pistää paino käyrän laskuun imeytymishäiriön vuoksi. Siitä lisäpostauksia myöhemmin. 

Saas nähdä, jatkan ainakin samaan malliin ja kunhan tämä jo toista viikkoa kestävä kuumeeton flunssa-yskä-nuha loppuu, pääsee taas salillekkin! :) 

-Elisa
lauantai 15. marraskuuta 2014

Teenpä jotain jonkun muunkin hyväksi.

 Mietin että miksi ihmisillä on niin vaikeaa pyytää apua tai ylipäänsä miksi en itsekkään osaa sitä pyytää aina niin paljoa kuin voisin sitä jossain asiassa tarvita. Pelätäänkö kieltävää vastausta valmiiks ja jätetään pyytämättä?
Miksi pitää yrittää selviytyä itse, se taitaa jokseenkin juontaa jo siitäkin että ihmisillä on järjetön tarve pärjätä. Ja joskus ei edes jaksa pyytää apua, uupumuksen ollessa suurta. Silloin jokaisen ihmisen elämässä pitäisi olla se joku, joka tarjoaa apuaan vaikka vähän väkisin. Joku joka pimpottaisi, ilmottaisi että "minä tulin kuule nyt auttamaan sun/teidän arkea" tai tuntemattomalta ihmiseltä saatu hymy.. Ottais ohjat käsiin, tarjois lastenhoito/siivous/olisi korvana tai ihan mitä vaan. Joku kenen apu tuntuisi hyvältä loppujen lopuksi vaikka aluksi ei jaksaisi edes ottaa apua vastaan. Onko häpeä että ihmiselläkin on rajansa jaksamisessa? Rajat miten pitkälle pystyy venymään ilman että voimat todella loppuu.

Se miten lehtien ja uutisten otsikot tursuaa miten joku on tehnyt teon mitä ei tekemättömäksi saa, teon joka on kaukana hyvästä. Otsikoita joissa joku on riistänyt itseltä, pahimmassa tapauksessa koko perheeltään, lapselta, lemmikiltä tai joltain hengen.  Se mua on mietityttänyt että jos joka tuutista ei tursuaisi miten kamalia asioita jotkut ihmiset on mennyt tekemään, tapahtuisiko niitä pahoja asioita silti niin paljon. Entä jos sillä ihmisellä olis kuitenkin ollut se joku, olisiko joku paha asia jäänyt tekemättä. Ehkä tai sitten ei. Mutta hyvän levittämisessä uskon kuitenkin olevan suurimmaksi osaksi hyviä vaikutuksia. Haluan korostaa kuitenkin että en missään määrin ymmärrä vauva/perhe surmia tai pysty sanomaan että varmasti joku olisi jäänyt tekemättä jos joku olisi osannut auttaa, enhän minä sitä voi tietää. Mutta yhteiseen hyvän tekemiseen uskon ja siksi näitä asioita pohdinkin. Raskaat otsikot ja ihmiskunnan heikentynyt hyvinvointi henkisellä, osalla myös fyysisellä puolella saa itseni ainakin pohtimaan näitä asioita, näen hätähuudon jonka vuoksi yhteiskunnan pitäis nyt vetää samasta köydestä.

"Suurin osa meistä ihmisestä kuitenkin haluaa toisilleen hyvää"

Puhutaan miten yhteiskunnassa syrjäytymiset, masentuneisuus, masentuneisuus jo herranjestas pienillä lapsilla on lisääntynyt hurjan kovaa vauhtia, miten työttömyys luvut kasvavat. Mitä jos jokainen yrittäisi tehdä jotain jonkun muunkin hyväksi. Vaikka meilläkään ei arki helppoa aina ole sairauden kuormittaessa, unien jäädessä lähes olemattomiksi, ja sitten toki myös ihan perus vastoinkäymiset, silti mä koen että mäkin pystyn auttamaan, tekemään jotain edes jonkun muunkin hyväksi. Ehdottomana ykkösenä pidän huolta omasta perheestäni ja sille tietysti ensimmäisenä annan kaiken sen mitä ikinä pystyn mutta koska koen tarvetta tehdä hyvää ilman että koen siitä olevan itselle mitään haittaa (ja varsinkin tiedän ettei perheeni siitä kärsi tai jää siksi jostain paitsi), miksi en tekisi jotain myös jonkun muunkin hyväksi? Mulle itselleni auttaminen on sydämen asia. En mä jokaista pysty auttamaan, en tietenkään. Mutta jos pystyn edes yhden ihmisen elämää parantamaan, pitää sitäkin jo pitää isona asiana. Jos jokainen auttaisi tässä maailmassa yhtä, olisi siinä jo aika monta hyvää tekoa.

Tiedän etten aina itsekkään näe jokaisen läheisenkään avun tarvetta. En aina osaa jokaiselle apuani tarjota tai tehdä jotain jotta olisin hyödyksi.. Mutta tiedän edes yrittäväni parhaani.En pysty ihmeisiin ja poistamaan pahuutta. Mutta pystyn varmasti johonkin josta joku muukin hyötyy.

Rakastan järjestää yllätyksiä, hemmotella muita (ennen kaikkea ensiksi tietty Veen ja M:n iloksi), enkä koe siitä olevan haittaa. Mulle ei käy edes mielessä että hitsi kun tässäkin nyt menee aikaa tai muuta(tiedän että joillakin käy ja jotkut ei vaan jaksa tehdä mitään kenenkään muun iloksi/avuksi). Sit siinä menee aikaa ja on vaivaa, mut jos sillä omalla pienellä vaivan-näöllä saan iloa, hyvää oloa, tärkeeksi tulleen olon jollekkin muulle se on sen kaiken "vaivan" arvosta.

Yhtenä päivänä tarjosin apua eräälle toiselle bloggarille koska koin että voisin oikeasti tehdä edes jotain helpottaakseni hänen oloaan. Tuntemattomalle?! :D -vastausta en ole vielä saanut, pitääköhän ihan pöpinä? :D Ei vais, avun tarjonneita on varmaan useampiakin ja se saa mulle hyvän olon että ihmiset välittää.

Olen hurahtanut hyvän levittämiseen, olen pienestä asti tykännyt tehdä juttuja jotka ilostuttaa muita mutta varsinkin oman sairastumisen kautta olen huomannut tekeväni entistä enemmän juttuja jotta kaikilla muillakin olis parempi olla, samalla toivoen ja uskoen että itse tulen vielä parantumaan ja voimaan paremmin..  Rakastan ihmisiä, hymyjä, naurua, yhdessä tekemistä ja oloa miten saa jollekkin muulle edes pienen helpotuksen. Perhe on aina ykkönen ja tietysti myös oma hyvä olo. Mutta hyvänä kakkosena tulee ystävät, muut sukulaiset ja ihan jo yksinäinen kadun kulkija, se vanhempi rouvas henkilö joka selkä kumarassa raahaa niitä monen kilon kasseja kotiin. En mä mikään vahva ole, en todella mutta on mulla käsissä sen verran kuitenkin sitä voimaa että saisin edes muutaman kilon kannettua.. Ja niin kevenis tän rouvashenkilö mummelinkin taakka jos jaettaisiin kassit ja auttaisin edes pienen matkaa. Toki ihan väkisin ei kannata auttaa. Jotkut hitto vie ei halua apua. Mutta jos uskaltaa koittaa kepillä jäätä, niin miksipäs ei.



Apu voi olla niin roskien viennistä - työn tarjoamiseen - hymyyn - halaukseen. Mihin kukakin kykenee. Kehotan kuitenkin jokaista tekemään niin kuin parhaaksi näkee, oli se auttaa tai ei.. Tämä on oma näkemykseni, toiveeni vähän paremmin voivasta yhteiskunnasta jonka eteen aijon itse henkilökohtaisesti tehdä sen minkä pystyn.

HAASTAN JOKAISEN tähän "teenpä jotain jonkun muunkin hyväksi" tekemään edes sen yhden pienen teon. Se hyvä päätös, apu jne voi mullistaa jonkun toisen elämän uskomattoman hyvällä tavalla. Mikä on sinun hyvä tekosi?

"Paljonko ehdit rakastaa sinun elämässäsi" -Juha Tapio

-Elisa
torstai 13. marraskuuta 2014

Tupla-pulpetti tuli kotiin

Kummitäti antoi meille heillä ylimääräisenä olevan vanhan pulpetin ja otinkin sen vastaan erittäin mielelläni! Olin aikaisemmin jo ajatellut että pikku Veelle samanmoisen haluaisin hommata hänen hieman kasvettuaan. Mutta koska meille tarjottiinkin vastaavaa jo nyt niin olihan se otettava! <3 Väri vaihtui valkoiseen, alla näet kuvat toteutuksesta.









Tykkäsin pulpetista kaikkine käyttö jälkineen ja puunvärikin miellytti omaa silmää mutta ajattelin kuitenkin sen sopivan paremmin valkoisena meidän kotiimme. Joten tuumasta toimeen.

Vaihe vaiheelta:

1) Hioin jokaisen pinnan apuna käyttäen käsikäyttöistä hiomakonetta sekä hiomapaperilla käsin hioen kohdat joihin koneella ei päässyt.

2) Harjasin hiomapölyt pinnoilta pois jonka jälkeen vielä varmuudeksi imuroin koko pulpetin läpi jotta pinta olisi sopiva maalaukseen.







3) Nyt oli aika itse maalauksen! Ostin maalia joka kävi niin seinä, puu ym. pinnoille. Maalattua tuli 3krt koko häkkelys läpi, kunnes olin tyytyväinen väriin, josta ei enää läpikuultanut puun syyt vaan pinta oli täysin valkoinen.

4) Päälle vielä lakkapinta x2 ja siinä se. 

Kuulostaa hyvinkin yksinkertaiselta ja sitä se kyllä olikin, vaikka toki aikaa se vei parisen päivää kuivumisajoista johtuen ja tarkkana sai olla että tosiaan jokainen pikku kohta jemmastakin tulee maalattua jokaisena kertana. 




Alla olevissa kuvissa itse ihanuus valmiina käyttöön! :) Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Kyseinen pulpetti saa meillä asustaa osana olohuonetta jossa sille sopiva paikka olikin, Siirretään se sitten pojan huoneeseen kun vuosia kuluu ja hän tarvitsee isojen poikien pöytää. 






-Elisa
tiistai 11. marraskuuta 2014

Mutsi vapaalla

Viikonloppuna lähdettiin monta kuukautta sitten varatulle laivamatkalle M:n ja 31 muun ryhmäläisen kanssa ikähaarukan ollessa 18-34+... Ryhmä koostui kavereista ja kavereiden kavereista, pikkusiskosta ja hänen miehestään! Oli niin kivaa, onneksi lähdettiin! :) Oli se mulle pieni saavutuskin lähteä tietoisesti paikkaan josta ei lääkäriin pääsisi muuta kuin mediheli kyydillä jos kohtaus tulisi ja menisi pahaksi. Näin ei onnekseni kuitenkaan käynyt vaan kaikke meni enemmän kuin hyvin. Laatuaikaa M.n kanssa kaksistaan ja kavereiden kanssa tanssimista, höpöttelyä, syömistä.. Nauramista, laulamista ja kipeitä jalkoja niistä oli tämä reissu tehty.



Samalla tuli myös katsastettua "uusi" Viking Grace laiva, joka oli sokkeloinen, matalahko, mutta yllättävän toimiva kuitenkin. Ravintolat (tanssi, baari, karaoke) löytyi kaikki samalta porras tasanteelta joten vaikka ryhmä hajosikin jo ennen laivaan menoa oli jokaisessa paikassa aina joitakin tuttuja. Hytit oli melko samanmoisia kuin vanhoissa laivoissa mutta värimaailmaltaan paljon raikkaampia, vaaleieta pehmeitä sävyjä.

Mitä erityisruokavalioisen laiva syömiseen tulee niin valikoimaa löytyi ihan ok. Kokki oli ymmärtäväinen ja ystävällinen vaikka annos loppujen lopuksi olikin kaikkea muuta kuin piti. Joten sämpylää punnituspaikasta ravintolakäynnin jälkeen. :D Mutta masu pysy kylläisenä koko reissun ajan joten ei ongelmaa. Vaihtoehtoja kyllä oli, niin makean kuin suolaisenkin puolella. Helpoimmaksi koin syömisen "punnitus" paikassa. Buffetti jätettiin itse väliin tällä kertaa,  sai se kyllä kehuja niiltä jotka kävivät siellä ruokailemassa joten ilmeisesti sielläkin tarjottavat kohdillaan.


Lasinuudeleita kanan ja kasvisten kanssa GL



Normaali hampurilainen lisukesalaatilla


Normaali pasta carbonara


Lasten leikkipaikkoja oli useita ja ne saa kyllä ison plussan tässä laivassa! Itse ei olla vielä laivalla käyty Veen kanssa, mutta pidin siitä miten lapsiperheet oli otettu huomioon joten miksipäs ei tulisi joskus mentyä koko perheen voimin.

Ostokset hoitui kaikki yhdessä ja samassa paikassa! Taxfree oli iso ja valikoima oli mielestäni sopiva tämänkokoiseen laivaan! M löysi kengät, minä Victoria`s Secretin bodymistin nam. sekä "Glutfree" salmiakkia ja muuta namia, Veelle spiderman ukkeli ja parille muullekkin pikku tulijaiset tuli napattua mukaan.


Pikkusisko sai mutkin hurahtamaan ihaniin tuoksuihin joita ei maista saa.


Perus "laiva discoa" ei Gracella ollut mutta clubi jossa soitti live-bändi ja niiden ollessa tauolla kaijuttimista soi kappaleita joita kuulee baareissakin tällähetkellä. Pikkusiskon mielestä siitä syystä ei ihan 18-vuotiaiden paikka, mutta kyllä hän tanssilattialla viihtyi meidän muiden kanssa siitä huolimatta. Ihmetystä sai taas aikaan alkoholittomuuteni ja monta hatun nostoa miten joku voi lähteä tollaselle reissulle selvinpäin ja "uskaltaa" tanssia ja irrotella kuten muutkin. Kaikkeen tottuu ja mulla oli mielettömän kivaa eikä se saanut mua erottumaan joukosta muutakun ehkä että mä taisin olla ainut suoraan kävelevä loppuillasta. Toisaalta keinuihan se laivakin.. ;) Siellä mentiin muiden mukana ihan niinkuin silloin kun vielä alkoholia käytin juhliessa. Ps. en pidä itseäni kuitenkaan absolutistina, ehkä joskus. Nyt vaan olen jo niin tottunut pitämään hauskaa ihan ilman viinaakin niin eipä tee kyllä tippaakaan mieli hommata krapulaa koska on se irtiotto ihan ilman sitäkin. Se kuitenkin on niin erilaista kuin perus arki ja miten ihanaa on hakea se pikku mummilasta takaisin kotiin kun itsellä on pahanolon sijasta vaan hippasen enemmän univelkaa. ;)


Toki mulla oli hattukin mukana! :D






Kyl tää perus arki kuitenkin on niiiiin <3. Nam. Väsynyt mami jatkaa viikkoa pikku nuhanenä yskiän kanssa saman viltin alla välillä itse lämmintä mehua juoden ja välillä toisesta mukista sitä pojalle antaen. Voi syksyn lenssut. :(

-Elisa
keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Mitä ja miten pitäisi syödä



Yllä näät lautasen joka on juurikin sen ravintoympyrän sisäpuolella joka on suositus kaikkien terveydenhoitajien odotushuoneissa, neuvoloissa sun muualla. Mielipiteitä löytyy monia mikä olisi oikea tapa syödä siihen ei kai yhtä ja oikeaa vastausta ole jos katselee tämän hetkistä tilannetta kun joka tuutista sinkoilee jos jonkinmoista "oikeaa" tapaa /ruoka-ainetta jota pitäisi popsia. Monella tuntuu olevan juurikin oikea näkemys ja faktat päälle miksi pitäisi syödä juurikin näin.

Hetki sitten kuuntelin yhtä neuvoa kokeneelta ravitsemus/elämäntapaneuvojaa jossa perus lautasannokseen kuului kanafile, tomaattia ja kookoskermaa. Tai vastaavasti kalaa, tomaattia ja parsaa. Mahdollisimman yksinkertaisesti ilman perunaa ja muita juureksia, kasviksia ym. Salaatti piti syödä salaattina ilman eläinkunnan tuotteita. Viljat, peruna, punainen liha, maitotuotteet ja muut piti jättää kokonaan pois. Superfoodit oli parasta mahdollista! Raakaruokaa om nom nom.  Näin söin hetkellisesti itse kun koitin löytää kroppaani tasapainoa, eroa en kuitenkaan huomannut. Kana ja kala tuli aika pian jo korvista ja ruokailu tuntui tylsältä niin värittömillä lautasilla ja kokoajan tuntui ettei löydy mitään mitä saisi syödä. Joten painon nostatusta ajatellessa oli otettava järkikäteen.

Joten nyt syön niin että kalan, kalkkunan tai kanan kaverina on aina esim. perunaa, pastaa, bataattia tai salaatti annos. Tai vastaavasti tuon yllä olevan kuvan mukaan. En tiedä onko sekään nyt sitten hyvä tapa syödä mutta ainakin ruoka edes näyttää siltä että sitä haluaa syödä!

Punainen liha on ollut nyt parisen kuukautta poissa ruokavaliosta. Sen jätöllä pois ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta kohtauksien kestoon tai vähenemiseen joten otan naudan takaisin, possu jääköön hyvinkin pienelle syönnille, sitä ei todella mieli tee joten miksi söisi jotain väkisin.. Riistaa olen syönyt kyseisen kokeilun aikana ja aijon syödä jatkossakin.

Superfoodeihinkin olisi varmasti pitänyt perehtyä enemmän mutta ehkä annan itselleni aikaa ja kropalle tietysti myös. Ei varmaan montaa muutosta kannata kerralla toteuttaa silloin ei ainakaan varmasti tiedä mikä toimii omalle keholle parhaiten. Joten niitä en kuitenkaan aijo kokonaan unohtaa. Tarvitsen kunnon tiedot mitä ja miten niiden kanssa toimitaan ja sitten koitan kunnolla jos siltä tuntuu.

Leipäjuusto salaatti 
Vilja-allergian jälkeen olen oppinut kuuntelemaan ja kunnioittamaan omaa kehoa ihan erilailla mitä ennen. En tarkoita että olisin ennen syönyt mitä tahansa kuraa kuitenkaan. Mutta nykyään todella mietin mitä syön ja haluan voida hyvin, saada energiaa hyvistä raaka-aineista, siitä mitä suuhuni laitan.

Siitä neuvosta mitä sain "ihana elämä terveysanalyysissä" olen kyllä täysin samaa mieltä. Keho kyllä kertoo mikä ei sovi, jollei se kerro sitä sillä että jotain ruokaa ei tee mieli niin kyllä sen olossa tuntee. Selittämättömissä pään, nivelten, ym säryissä, vatsaoireiluna, röyhtäilynä jne. Ennen esim. mun mahani piti "nälkä" murinaa vähän väliä olin tottunut siihen enkä pitänyt sitä mitenkään epänormaalina. Nyt kun syön ns. terveellisemmin ja sitä mikä mun keholleni sopii on tuo kurina lähes kokonaan tiessää. Todella harvoin enää kuulee masun murinoita ja se taas kertoo siitä että sinne ei ole pistetty mitään mikä ylikierroksia ja "liikaa työtä" aiheuttaisi sisuksiin joten jokseenkin olen oikeilla raiteilla ruokailun suhteen vaikka siinä töitä vielä onkin.

Jonkun korvaan kuulostaa ehkä oudolta että "ihan täytyy ajatella mitä syö, eiku perus kotiruoka kaikkine monipuolisuuksineen nyt ole se hyvä valinta, kaikki kai tietää että roskaruoka ei ole hyväksi".. Mutta kokeilemalla pieniä muutoksia, olossa huomaa mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei joten on se ihan loogistakin. ;) Tänäpäivänä kun kaikki ruoka on niin prosessoitua ja kaupasta saatavalla maidollakaan ei ole enää mitään tekemistä oikea maidon kanssa ei kai ole ihme että moni on alkanut kärsimään selittämättömistä säryistä, kivuista, flunssailuista jne.. Joita myös harvempi osaa yhdistää ruokaan. Mulle positiiviset muutokset / kokemukset on tapahtunut oikeestaan puoli vahingossa kun olen koittanut saada kehoa voimaan paremmin ruoka muutoksilla. Olen hakenut takaa kohtauksien vähenemistä kun syytä on yritetty löytää ja vastauksen saaminen on kestänyt. Näin olen ns. eksynyt kokeilemaan jos jonkinmoista ja enää en epäile hetkeäkään miten suuri vaikutus vointiin on sillä mitä suusta alas laitat vaikka kohtauksiin se ei olekkaan vaikuttanut mutta olen muuten paljon terveempi ja energisempi mitä ennen! On jäänyt jatkuvat flunssailut, päänsäryt jne.. Toki joo, kyllä edelleen joskus sairastan ja päätä jomottaa mutta päänsäryllekkin usein keksin syyn kun mietin mistä se voisi johtua.

Kuuntele kehoasi, äläkä pelkästään mielitekojasi.


Suosi suomalaista. ;)



Kuulisin mielelläni muidenkin ruokailu tottumuksista ja "kokeiluista"! :)

-Elisa
lauantai 1. marraskuuta 2014

Lupa olla tykkäämättä

Mietin sitä miten olen jo lapsesta asti haaveillut saavan omia lapsia jo nuorena. Ennen ehkä tykkäsin vauhdikkaammasta elämästä mutta mulla on lupa nauttia tästä tämän hetkisestäkin. Sehän on enemmän kuin normaalia ihan loogista kaikinpuolin. Ei mun tarvitse haluta samoja asioita mitä jotkut muut äidit edelleen haluavat tai tehdä jotain mitä joku muu äiti tekee. Saan olla juurikin semmoinen mikä tuntuu musta itsestä hyvältä olla. Tämähän on omani eikä kenenkään muun elämä.

Tykkään edelleen käydä "viihteellä" silloin tällöin, mutta tykkään viettää "vapaa illan" myös kyläillen, hyvää ruokaa syöden, leväten, leffoja katsellen.  Olen pitänyt sitäkin jopa epänormaalina ja miettinyt olenko siinäkin sitten nyt erilainen huonolla tavalla koska en saa samanlaisia fiiliksiä aina jonkun ehdottaessa että lähtisin ulos jammailemaan. Tai koska minua ei yksinkertaisesti enää kiinnosta lähteä niin paljon mitä ennen. Olen pelännyt sen johtuvan jostain pään sisällä koska kokoajan hypitään diagnoosista toiseen, ihmismieli taitaa vaan käyttäytyä niin. Masennustahan mulla ei ole todettu muutakun hoitovirheenä Veen synnyttyä. Se että jotkut asiat on ahdistanut mieltä ja saanut pahan mielen on sekin ihan ok eikä tarkoita sitä että kärsisin masennuksesta vaan elämän potkiessa sitä joskus voimat loppuu, tärkeintä on kuitenkin kivuta kuopasta ylös. Olisi ihme jos ei ahdistuisi pahoista muistoista ennen kuin ne on kunnolla läpikäyty ja joskus jopa senkin jälkeen. Sen päälle vielä elää sairauden kanssa jolle keksitään uusi nimi harvase viikko kunnes kumotaan sekin ja jatketaan tutkimuksia.

Mulla on nyt ihana oma perhe josta olen aina haaveillut, ei mun tarvitse haluta lähteä viihteelle, ulkomaan matkalle, minne nyt milloinkin jos joku muu vanhempi sitä haluaakin.. Enkä tarkoita että jos joku muu haluaa lähteä usein että sekään olisi jotenkin epänormaalia!! Vaan meitä on monenlaisia, joku tarvitsee enemmän irtiottoja perus arjesta ja muusta kun taas toinen ei välttämättä tarvitse tai edes halua sitä. Tarvitsen mäkin joskus irtiottoja mut erilailla.

Yksi suurimmista ongelmistani mielen kannalta tämän kaiken muun stressaamisen keskellä on varmaankin ollut se että mietin AIVAN liikaa mikä on ja mikä ei ole normaalia, mietin jatkuvasti mitä muut ajattelevat musta. Pohdin itse mikä sairaus tämä on samalla kun muut ympärilläni pähkäilee ja ehdottelee eri asioita. Saan harmitusta/ ahdistusta aivan turhista asioista koska kuvittelen olevani jotenkin erilainen sairauteni vuoksi. En ole ollut itselleni / ajatuksilleni armollinen niin että hyväksyisin oman mielipiteeni sellaisena kuin jonkun asian tunnen. Osaan edelleen pitää hauskaa ja nauttia, joskus käyn viihteelläkin ja tanssin pilkkuun asti.. Mutta koska kroppani ei ole sietänyt alkoholiakaan sairastumisen kautta onko se sitten jotenkin epänormaalia että en jaksa lähteä katsomaan / kuskaamaan muita humalaisia kovinkaan usein.... Silti en ole jättänyt sitäkään kokonaan nimittäin silloin tällöin baarissa käymistä, olen oppinut pitämään hauskaa ilman alkoholiakin. Nykyään olen ensimmäinen joka rupee tanssimaan ja pyytää muita mukaan. Toiset tulee vasta muutaman kupillisen jälkeen... Muistan koko illan tapahtumat ja nautin tuttujen kanssa hauskanpidosta ja heidän näkemisestään ja kaiken huippu on se kun pääsen omalla autolla kotiin ilman taksitolpalla jäätymistä. Käydään kylässä ja pyydetään muita meille.. Ei ehkä samoissa määrin mitä joskus mut sekin johtuu vaan siitä et välillä mennään päiväkerrallaan ja kipujen mukaan.  Mutta pidän ihanana asiana sitä että paras mun on olla mun oman perheen lähellä.

Tiedän miten ympärillä jotkut puhuvat millaiseksi olen muuttunut ja pähkäilevät olenko ahdistunut, erakoitunut yms.. En koe olevani, mun elämän tilanne on tehnyt musta tämmösen ja oikeesti täähän on juuri niin kuin pitääkin. Se mikä musta tuntuu nykyään hyvältä, mitä juttuja itse arvostan eniten se on se tärkein juttu ja ennenkaikkea normaali. Jos tietäisin että ympärillä puolitutut ja jotkut tutut ei pähkäilisi keskenään sanomatta mulle ajatuksiaan en ehkä olisi joutunut ajattelemaan "onko tämä nyt sitten jonkun ahdistuksen aiheuttama etten halua niin paljon ravata juhlimassa tai lähteä ulkomaan matkalle, jatkuvasti kyläillä tai järjestää tapaamisia muiden perheiden kanssa". Kuka nyt haluis tämmösen kropan kanssa maata esim. turkissa kylppärin lattialla puoli tajuissaan kipujen kanssa. Ehkä jos tämä tulee seuraamaan mua aina niin silloin ehkä oppii elämään tän kanssa ja erilailla touhuamaan. En kuitenkaan koe olevani missään määrin kytköksissä kotiin tai muuta. Tämä on ollut varmaan myös yksi mikä on itsetuntoa kolkuttanut kun olen antanut liikaa itseni pohtia kelpaanko tällaisena ja mitä muut ajattelee..

Viime aikoina mun itsetuntonikin on taas alkanu löytämään paikkaansa kun oon tajunnut että mun oma mielipide on tärkein ja oon hyvä ja sopiva tämmösenä!  Mulla on takana 2,5-vuotta hemmetin rankkaa elämää silti koen etten ole eläessäni ollut näin vahva henkisesti koska mä oon oikeesti tässä ihan täysissä järjissäni tuon 2,5-vuoden kamppailunkin jälkeen ja näen edelleen valoa tunnelin päässä ja uskon että tulen kuntoon kunhan varmistuu mikä kroppaa varmasti vaivaa ja sit toimitaan sen mukaan että olot paranee. Ja mikä tärkeintä, koen olevani äiti ja mielettömän hyvä siinäkin, omalla tavallani. Täytyy luottaa itseensä, pelkkä itsestä välittäminen ei riitä.


Täten ihan luvalla annan itselleni oikeuden olla tykkäämättä asioista ilman että kuvittelen sen johtuvan sairauden aiheuttamasta stressistä tai muusta. On ihan ok että joskus harmittaa ja kaikkialle ei aina kiinnosta mennä. Leimautuminen on ärsyttävää ja muiden pähkäilemät diagnoosit. Olen just hyvä näin.

:)



-Elisa