sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Virvon varvon

Me saatiin eilen huippu vieraita virpomisoksien koristeluun, nimittäin isosisko oman poikansa kanssa. Ensiksi lähdettiin tietysti pajunkissa "varkaisiin".. Saako niitä poimia mistä vaan?!? Löydettiin ainakin aika hyvän näköinen apaja ja sinne sitten! Oksia kerätessä katsoin siskooni ja sanoin miten hassua että me tässä poimitaan yhdessä näitä oksia nyt meidän omille lapsille kun vielä mukamas hetki sitten niitä poimittiin meille itsellemme kun oltiin lähdössä virpomaan naapureiden ovien taakse. Niin se aika vaan menee. Mutta tosiaan parasta tuosta hommasta teki juuri se, että oma sisko oli siinä mukana ja tehtiin tätä yhdessä nyt meidän lapsillemme. Ihanaa!

Tässä kuvina meidän oksien koristelut. :)








-Elisa
lauantai 28. maaliskuuta 2015

Jauhoja suuhun!

Mut saa sitten kihisemään se jollei ihminen osaa käyttäytyä arvokkaasti toista ihmistä kohtaan, joka ansaitsisi pahojen sanojen sijasta hyvää. Mikä olisi omasta mielestäni sitten oikea tapa käyttäytyä tässä asiassa jota ajan takaa? Nyt on kyse pahoista sanoista joita tulee niin aikuisen kuin lapsenkin suusta. Miten joku ei ymmärrä että kaikkia pahoja sanoja ei voi vaan hyväksyä, vaikka kuinka haukkuja sanoisi: "en mä nyt oikeesti sitä tarkoittanut ja miksi sä aina takerrut kirjaimellisesti"..... Sanat satuttaa ja itse en pysty kaikkea sulattamaan vaikka sulatankin. Aika selkeästi ilmaistu, eikö?

Ensinnäkin en ole ikinä ymmärtänyt sitä että suustaan saa kiukkuisena sylkeä ulos ihan mitä tahansa, siis nyt todella tarkoitan IHAN MITÄ TAHANSA? Myönnän toki itsekkin kiukkuisena sanoneeni jotain mitä en ole tarkoittanut, mutta rajansa kaikella, vaikka toki väärin sekin! Myönnän kuitenkin aina sanomani sanat ja varmasti myös osaan pyytää anteeksi ilman että sitä anteeksipyyntöä pitäisi onkia minusta, tai erikseen kertoa että olen anteeksipyynnön "velkaa". 

Välillä itseäni ärsyttää oma kiltteyteni, mietin että missä omat rajani menevät, miten kauan kuuluu antaa anteeksi ja vain hyväksyä. Missä on oma arvostukseni itseäni kohtaan tässä asiassa? Sen kun tietäisi. Osaan toki itsekkin suuttua ja olla melko tiukka suustani, moni ei varmaan edes uskoisi mikä naaras äiti leijona musta kiukkuisena kuoriutuu kun esim. puolustan omaa perhettäni, tai jotain jota kohtaa koen tapahtuvan vääryyttä, nykyään olen pikkuhiljaa oppinut taas puolustamaan myös itseäni, enkä enää niele kaikkea. Se leijona emo on jotain ihan muuta kuin tämä kiltti perus luonteeni.  Miksi ja miten pitkään on ok antaa toisen purkaa kaikki kurja mieli todella törkein sanoin ihmiseen jolle sitä kuraa ei kuuluisi purkaa ei ainakaan pahoin sanoin ja olettaa että minuutin kuluuttua kaikki olisi taas ok ja unohdettua?! Ei mahdu omaan ajatusmaailmaani vaikka näin olenkin joskus toiminut ja hyväksynyt lähes kaiken ja aina antanut anteeksi ja unohtanut, ehkä syystä etten pidä riitelystä / kiukkuisista ihmisistä.

Erimielisyydet on hyvä selvittää ja pitääkin! Mutta mielestäni ei ole oikein purkaa kaikkea kiukkua haukkumalla ja alentavilla sanoilla ihmiseen joka on täysin viaton / kiltti ja ymmärtäväinen. Pahanolon voi purkaa niin monin muin tavoin eikä aina räjähtäen sekunnissa ja sekunnin vaihtuessa kuvitella kaiken olevan taas ok. Musta tuntuu että kyseisesti toimivat ihmiset eivät ehkä edes tiedä / huomaa toimimvansa niin törkeästi. Kiukutellaan koska kiukuttaa ja sama se ketä sen kiukun kohteeksi joutuu. 

Katkeruus, kateus, kiukuttelu ja viha ne on kamalia asioita ne jollei osaa hillitä itseään vaan antaa suusta tulla ulos niitä sammakoita. Ihmistä kohtaan joka on rakas, tai ollut rakas, joka on ystävä, perheenjäsen tai tuiki tuntematon. Ei se vaan mene niin. Mä näen lähes kaikissa ihmisissä aina jotain hyvää ja olen sitä mieltä että pääosin ihmisistä moni on ansainnut arvostusta, kunnioitusta ja vähintäänkin sen anteeksipyynnön.

Kohtele muita miten haluaisit muiden kohtelevan itseäsi.

-Elisa




keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Hyvän olon hypetys

Elämän pieniin iloihin joista jaksan innostua ja joita jaksan ihmetellä. Mitä ne sitten on.. Minulta voisi ennemminkin ehkä kysyä mitkä eivät aiheuta itsessäni iloa ja innostusta. Nimittäin oikean fiiliksen ollessa yllä sitä saa valtavan hyvänolon vaikka ja mistä jos antaa sille sen hetkiselle fiilikselle vallan. Pätee se myös tietysti kurjissakin fiiliksissä. Miten paljon annat painoarvoa millekkin, määrittää se sen miten syvälle kyseinen fiilis ylettyy.

Tiedätkö sen fiiliksen kun aamulla heräät pienen ihmisen hyvän huomenen toivotukseen ollessasi vielä puoliksi unien kaukomatkalla mutta kuitenkin jo samalla skarppina uuteen päivään. Aurinko ehkä jo kurkistaa ikkunan raosta, ihan vähäsen vasta. Nyt on aika nostaa jokainen rullaverho ikkunoiden edestä, avata sälekaihtimet ja vetää syvään henkeä ja huokaista sanoen ääneen "Tä on hyvä päivä". Niitä sanoja toivoisin jokaisen ihmisen aamuun, päättäväisyyttä ja uskoa miten juuri se tuleva päivä voisi olla hyvä, edes jollakin lailla.

Kurjat jutut menneisyydestä on nykypäivän positiivisuutta. 

Sain anonyymiltä kommentin jossa hän kysyi miten erotan sanat fiilis ja tunne toisistaan. Kerroin että itse ajattelen "fiiliksen" olevan hetkellistä joka voi muuttua yhtä nopeasti hyvästä huonoon kuin huonosta hyvään. Nollasta sataan ja toisinpäin. Se on juuri se hetki (just nyt kun se hymy on siellä korvissa tai kurjassa fiiliksessä se hetki kun maa katoaa jalkojen alta). Kun taas "tunne" on mielestäni syvempää ja kauemmin tunnettua. Se on jotain joka ulottuu syvemmille tasoille pitkäaikaisemmin, pysyvämmin. Kyseinen ihminen sai muokattua epämääräisen vastaukseni yhdeksi lauseeksi joka oli mielestäni varsin hieno joten kerronpa sen teille muillekkin!

"Fiilis on nousu ja tunne on rauha tiessä".  Ehkä mielettömin lause mitä olen kuullut pitkiin aikoihin. Oma selitykseni puettiin hetkessä yksinkertaiseksi paketiksi joka vastasi juuri sitä mitä hain takaa.

Jossain vaiheessa en osannut tarttua hyvään fiilikseen kuten toivoisin jokaisen voivan. Mutta nyt sekin muuttunut. En ole ikinä pystynyt ottamaan niin paljon irti hyvästä fiiliksestä mitä pystyn tällähetkellä ja voin kertoa että se jos jokin saa mun fiilikseni kattoon jo vaan sitä ajatellessa. Olen onnekas ja haluan sanoa jokaiselle että kuoppainenkin tie voi joskus muuttua tasaisemmaksi edes osittain ja siitä todella kannattaa nauttia vaikka välillä edelleen tulee niitä harmituksia mutta kun nekin oppii hyväksymään on elämä huomattavasti leppoisampaa.


Hyvää fiilistä just sun päivään. Naura niille hassuille jutuille jotka yleensä ärsyttää. Mua esimerkiksi nauratti ihan vedet silmissä se miten yhtenä aamuna kaikki "hakkas" vastaan oikeen olan takaa. Aamu alkoi väärin asennettuun herätyskelloon (aivan liian myöhään). Vee heräili ns. väärällä jalalla ja aivan jokainen asia oli väärinpäin, huonosti, en halua, en syö, haluan pissata housuihin tyylisesti?! Oltiin myöhässä ja hoitotädille käveltiin kahteen otteeseen koska ensimmäisellä kerralla piti lähteä takaisin kotiin hakemaan kassia ja nyt ei ole kyse mistään parista metristä. Me molemmat emme todellisuudessa kävelleet kaikkia matkoja koska pikku känkkäränkkä päätti ettei kävele enää metriäkään vaan oli aika hypätä äidin sylkkyyn. Siinä sitten 17kg rimpuileva toppapuku ukkeli sylissä matkaa jatkaen. Myöhästyin myös omasta koulutuksestani, aamupalan söin matkalla ja jalat oli aivan jumissa edellisestä treenistä. Aamu meni aivan penkin alle mutta se ehkä just hauskinta olikin koska mua edelleen hymyillytti ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta silmiin. Ja siitä todella tuli hyvä päivä kaikkine aamun kompastuksista huolimatta. Kuitenkaan ei tapahtunut mitään elämää mullistavaa vaan juttuja joita vaan joskus sattuu.

-Elisa


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Jumppa juttuja

Liikunnan ilo ja onni on jotain ihan mielettömän ihanaa! En edes tiennyt musta löytyvän tämmöstä energiaa ja intoa liikkumiselle. Se on kehittynyt lähes itsestään ja nautin siitä suunnattoman paljon! Oma liikuntaharrastukseni koostuu kuntosalista, kotijumpasta, lenkkeilystä ja Veen pyörän perässä juoksemisesta. ;)

Pyrin käymään kuntosalilla 3-4krt/vk, joskus vaihdan salikuntoilun kotona tehtävään esim. kahvakuula jumppaan jos jostain syystä salille ei vaan löydy aikaa / ole mahdollisuutta mennä. Silloin jumpataan sitten kotona tai sitten menen esim. keskuspuistoon juoksemaan, tekemään askelkyykkyjä ja muita harjoituksia. Vaihtelu on kyllä hyväkin asia omasta mielestäni jos esim. salilla kuntoilu rupeaa tökkimään jostain syystä. Silloin on mielestäni loistava vaihtoehto tehdä jotain muuta erilaista, jotta into hommaan kuitenkin pysyisi yllä. 




Uskon liikunnalla olevan positiivinen vaikutus myös ihmismieleen, mitä pidän mielettömän tärkeänä asiana! Eipä tästä ole vielä kertaakaan morkkista itselle tullut, joten toivon tämän aktiivisemman arjen olevan pysyväkin muutos ja suosittelen sitä ihan jokaiselle! 

On mielettömän paljon mahdollisuuksia liikkua ja kuntoilla myös ilman kuntosalia tai laitteita kotona joten väitän jokaisella olevan siihen mahdollisuus ihan jo ilmatteeksikin! Ei se vaadi kuin hieman mielikuvitusta ja selvittämistä mitä mahdollisuuksia oman kodin läheisyydestä löytyy. Lapsi on myös mielettömän helppoa ottaa mukaan liikkumaan, joten sekään ei ole esteenä ja oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että lapsista se on todella kivaa kun pääsee touhumaan uusia juttuja yhdessä vanhemman kanssa. Lapsen mielikuvitus on loputon ja Vee ainakin keksii vaikka mitä juttuja joita hän tekee minun tehdessä painojen kanssa. 

Usko itseesi ja toteuta.

-Elisa


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Testissä: valmis kalapuikot (GL)

Vaikka meillä syödäänkin noooin 95% itse tehtyä sapuskaa, välillä turvaudutaan valmis ruokaan. Kuten näitä testatessa jolloin oltiin melkoisen flunssapöpön syövereissä totaalisen väsyneitä koko kokkailuun. En edes tiennyt valmiita kalapuikkoja löytyvän gluteenittomana, mutta kyllä, jopa niitä saa, joten siinäkin mielessä olihan näitä testattava!

Jopa Vee näytti peukut näille. Itse voisin sanoa että ihan syötäviä oli mutta koostumus oli omaan makuun hieman liian vetinen kuitenkin rapean kuoren alta (rapea kuori tietysti plussa).. Onhan ne itse tehdyt nyt parempia mutta tämmösenä "nopeeta helppoa äkkiä heti nyt" niin ihan toimivia vaihtoehto.


Tosiaan niin kuin paketin päältäkin jo näkee, näitä puikkoja paistellaan pakastekylmänä 7min, välillä käännellen. Paistoon käytiin oliiviöljyä sekä nokareen voita. Puikkojen kanssa syötiin edellisen päivän ruualta jääneitä perunoita muussattuna.

suoraan pakasteesta
5min paistossa olleina
Veen annos




Mitäs mieltä olette, sallitaanko joskus valmisruoan syönti?

-Elisa


lauantai 21. maaliskuuta 2015

Viikonloppujen aamut

Lukeudun ihmisiin jotka todella syövät myös silmillään! Rakastan ruokaa, se on yksi suurimmista intohimon kohteistani, en varmasti ikinä kyllästy sitä tekemään taikka syömään ja hyvä niin! Sitähän ihminen tarvitsee jaksaakseen porskuttaa päivät eteenpäin.


Muistan jo miten lapsena rakastin tehdä yllätys aamiaisia valmiiksi koko perheelle! Ja sama on jatkunut tähän päivään! Ja mikä ihaninta, istua ihan rauhassa ilman kiirettä mihinkään. Popsia sieltä sun täältä pöydästä jotain suuhun ja höpötellä, hassutella ja nauttia.. Olla läsnä just siinä hetkessä, radion soidessa hiljalleen taustalla. Rento ja kiireetön aamu auringon kohotessa taivaalle tai jo möllöttäessä siellä, nautin luonnon valosta. Se on parhautta se.

Mulle kokkailu on aina ollut luonnekasta ja nautin todella sen tekemisestä! Se ei ole ikinä pakkopullaa vaan päinvastoin tekisin sitä edelleenkin enemmän kuin mieluusti työkseni.. Vilja-yliherkkyys ei vaan ole ihan samoilla mielin ammatti-keittiössä jossa pitäisi pystyä maistamaan ja valmistamaan aivan kaikkea tavallisista viljoista. Näin ollen hemmottelenkin itseäni, pikku Veetä ja ystäviä aina kun mahdollista! Ja sekin on ok!





-Elisa
torstai 19. maaliskuuta 2015

Pikku lamppukupuja DIY

Nää on näitä mun juttuja joista tykkään. Kaupasta saa lähes kaikkea valmiina, mutta on paljon sellaista mitä ei saa. On paljon ideoita joita keksin ja lopulta päätän toteuttaa kyseisen mielikuvan jotta saan ideasta ihan todellisen, näin kävi tälläkin kertaa. Nyt pienten lamppukupujen kanssa. Näin kerran yhdessä sisustus blogissa missä seinällä roikkui koukusta nippu vanhoja pieniä lampun kupuja. Pidin ideaa heti ihanana ja ajattelin että tuollaisen haluan kyllä omaankin kotiini.

Ajatus ehti jo hävitä päästäni kunnes kyseiset pienet kuvut löysivät katseeni ihan sattumalta viedessäni tavaraa kierrätyskeskukseen. Samalta reissulta päätin heti myös kokeilla kepillä jäätä ja kysyä josko mahdollisesti heillä olisi myöskin vanhaa johtoa jossain. Ja sitähän oli, montaa sorttia ja väriä. Valitsin luonnonvalkoisen vanhan johdon, lie mihin tarkoitukseen olevan mutta juuri omaa silmää miellyttävän.





Mittasin johdosta (jota oli kyllä liikaakin) suurinpiirtein samanmittaisia pätkiä viisi kappaletta. pujotin aina yhden johdon yhteen lamppukupuun sen sisällä olevaan pyöreään rinkulaan jonka jälkeen tein yksinkertaisesti johdon päähän kaksi solmua joilla sain johdon pysymään kuvun sisällä ilman lisä virityksiä.

Nyt kyseiset kuvut ovat löytäneet tämän hetkisen paikkansa vanhojen puutikkaiden päältä. Mielestäni ne istuvat kyseiseen kohtaan hyvin ja saavatkin elellä siinä ainakin pienen tovin kunnes taas keksin uuden paikan jonne ne sijoittaa.




Mitä mieltä olette DIY jutuista? Kaipaako joku lisä postauksia kyseisestä aiheesta? -Elisa
tiistai 17. maaliskuuta 2015

Askartelu on meijän juttu

Leikkaa, liimaa.. Lemppari juttuja on nimittäin tämä hommeli pommeli! Veen kanssa aloitettiin askartelu puuhat 8kk iässä värikylvyillä ja siitä sitten ajan kanssa ollaan siirrytty eteenpäin.


Mun mielestä on ihanaa touhuta Veen kanssa yhdessä niitä meidän kahden keskeisiä juttuja! Nautin ihan suunnattoman paljon ja niin nauttii kyllä itse mini mieskin! Uskon että nää on tärkeitä juttuja jotka muistaa sitten vielä isonakin. Hänellä on aina ollut tietyt jutut joita hän tekee äidin kanssa ja taas tietyt joita isin kanssa sekä tietysti myös ne joita tehdään porukalla. On ollut mielestäni hyvä ottaa Vee mukaan puuhiin jo pienestä pitäen. Hän on aina ollut hurjan kiinnostunut kaikesta ja tekemällä oppii ja miksi en ottaisi aina kun vaan se on mahdollista. On toki monia asioita jotka teen ilman häntä ja aina ei aikakaan riitä, mutta sen riittäessä touhutaan kimpassa.

Tänäpäivänä ehdoton ykkönen on saksilla leikkaaminen ja sitten niiden palojen liimaaminen. Huom. näitä ukkeleita Vee ei kuitenkaan ole itse leikannut, vaan äiti hoisi tämän osuuden hänen ideaansa kunnioittaen. Joskus valmistelen askartelupöydän valmiiksi Veen ollessa unilla, toisinaan touhutaan sekin yhdessä. Hän on reipas apuri kantamaan tarvikkeita askartelu lipastosta keittiön pöydälle, siivous puuhatkin näissä hommissa maistuu. Jollen ole valmistellut askarteluja valmiiksi häntä varten kysyn yleensä mitä hän haluaisi tehdä ja siitä sitten ruvetaan touhuamaan mielikuvituksen voimalla kohti lopputulosta. Tässä Vee halusi tehdä kuvan jossa äiti, isi ja Vee, joten tuumasta toimeen. Tuli joo itselle taas kerran haikeat fiilikset miettiessä mitähän tuo pikkuihminen tästä tilanteesta taas tällähetkellä tuumailee. Toisaalta oli se myös mielettömän suloista ja herttaista miten hän halusi meidät kaikki samalle paperille ja miten niin isi kuin äiti on hänen ajatuksissa vaikka vaan toinen läsnä tätä tehdessä.





-Elisa
lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kelit kohdillaan

Voisin väittää että ainakin täällä Turun lähellä on kelit ollu melkosen kohdillaan nyt jo useamman päivän! Viime tekstistä löytyy omat kevät fiilistelyt.. Aurinko tekee kyllä niin hyvää mulle, tuntuu että on energiaa enemmän kuin sitä ehtii edes käyttämään. Ja normaalistikkin jo olen melkoisen energinen. Aivan mahtava juttu, tätä lisää! Hymy korvissa mennään eteenpäin vaikka vastatuulta tulisikin.
Aamu jumpat kera minimen

Meidän viikonloppu on koostunut eri aktiviteeteista, leivonnasta, yhdessä jumppaamisesta, uimisesta, mutsin omista sali treeneistä, leikkimisestä sisällä ja ulkona, pyöräilystä, liikennepuistosta, hyvistä unista ja ruoasta. Ollaan me välillä myös ihan vaan oltu, katseltu lastenohjelmia ja luettu kirjoja. Eli mahti viikonloppu joka ei ole vielä edes ohitse!





Kiireetöntä yhdessä oloa, pienen ihmisen hymyjä ja nautiskelua kaikesta mahdollisesta. Elämä on tässä ja nyt.

Miten teillä nautitaan näistä ilmoista?


"Be here now".

-Elisa


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kevät tulee

Imen itseeni jokaisen auringonsäteen mitä vaan suinkin pystyn! Luonto herää eloon pikkuhiljaa, päivät pitenee ja asfaltti tuntuu kenkien alla. Ihanaa! En voi saada tarpeekseni noista kauniista kevät päivistä, fiilistelen oikeen kunnolla, toivottavasti just säkin teet niin omalla tavalla..


Kerronpas teille mitä odotuksia kevät tuo itselle aina tullessaan...

1. Vaikka syksyn tullen nautin siitä miten saan pukeutua lämpimiin jätti neuleisiin, siitä miten saan kietoa kaulaani paksun huivin, jalkoihin villasukat ja lapaset lämmittämään sormia. Kevään tullen alan odottamaan sitä vaate paljouden vähentymistä pikkuhiljaa. Helppous on aina jees!

2. Ja vaikka mummin neuvoja kuuntelenkin tarkoin "jalat pitää pitää aina lämpiminä".. Silti auringon pilkahtaessa kaivan kaapista converset jalkaan voi että miten niistä tykkään. Kevyet ja kivat! Ja vaikka varpaita hiukan paleltaakin niin on ne vaan silti välillä jo nyt laitettava jalkaan.

3. Lasten välikausivaatteet! <3 On myös ihanaa miten kohta pukeutuminen helpottuu pikku ihmisenkin kanssa. Onhan hänenkin mukavempi painaa menemään kevyempi puku päällä eikä pikku eskimona.

4. Pitkät kävelylenkit auringonpaisteessa, saan juoksennella Veen perässä hänen huristellessa potkupyörällä pitkin katuja pitkälle syksyyn asti! Se on Veen ehdoton lemppari!

5. Odotan Veen syntymäpäiväjuhlia! <3 Kohta mun pikkunen on jo kolmevuotias!!! Rakastan järjestää juhlia ja mitkä juhlat olisi kivempi järjestää kuin minimen! Ideoita pursuaa ja teema vaihtuu viikoittain.


6.Haaveilen jo valmiiksi lämpimistä kesä illoista ja öistä, siitä miten aurinko laskee vasta myöhään ja ulkona voi olla illallakin ilman pitkähihaista paitaa. Miten saan pukea päälleni kesä mekkoja ja muita.

7. Ja vielä yksi juttu. Aurinkolasit!



Mitä sinä odotat keväältä? Mistä nautit?

-Elisa

Lohipasta (GL, L)

Hyvä ja helppo kotiruoka ei vaadi paljoa ja siihen kykenee kuka vaan! Tässä esimerkki nopeasta ja varsin helposta ruuasta joka ainakin on meidän pikku Veen mieleen ja omaankin. ;) Mielestäni perus arki ruuan ei tarvitse sisältää miljoonaa eri vaihetta ja komponenttia. Koska niin ei myöskään ole aina huippu ravintola-annoksessakaan.


Ainekset;
Lohta
punasipuli
valkosipulinkynsiä
suolaa
mustapippuria 
ruokakermaa
gluteenitonta spagettia

Paista sipulit, lisää joukkoon kuutioitu raaka lohi. Paista öljyssä kypsäksi. Mausta, lisää kerma ja kaada kypsänksi keitetys spagetin sekaan. Sekoita ja setti on valmis nautittavaksi.
 

 
 



-Elisa
maanantai 9. maaliskuuta 2015

Never grow up?

 Koska olet muka liian vanha pukemaan päällesi lastenosaston söpöä vaaleanpunaista kultahipuin varusteltua tylli mekkoa? ET KOSKAAN! 

Tiedän olevani iältäni jo aikuinen mutta silti toivon olevani ikuisesti edes hieman lapsenmielinen! Miksi niin monen aikuisen elämä on yhtä vakavaa korrektia tallaamista. Tyyliin...

"En minä voi laskea liukumäestä" ööö miksi et voi jos vaan suinkin mahdut!

"En minä voi pukea hassua naamaria ylleni, olenhan aikuinen." Voithan! Mieti sitä pienen lapsen riemua kun aikuinenkin osaa hassutella. Jos joku katsoo sinua hölmistyneenä, eikö parasta siinä tilanteessa olisi tarjota kyseistä naamaria tälle niin aikuiselle tosikolle? 

"En minä voi istua viereesi lattialle leikkimään leegoilla, istun nyt täällä sohvalla muiden aikuisten kanssa." MUTTA MIKSI?! Ymmärrän toki että on kivaa höpötellä aikuisten kesken ja sekin on sallittavaa mutta miten jollekkin voi olla ylitsepääsemättömän hankala asia leikkiä edes pientä hetkeä lapsen kanssa jolle se olisi ihan järjettömän iso juttu! 

"En minä voi tanssia selvinpäin, tai muuten hassutella ja hullutella!! Iso X siihen".. Mä ainakin voin ja nautin suunnattomasti siitä ns. vapauden tunteesta jolloin kehtaan ja menen sinne tanssilattialle jammailemaan, hyppimään ja pomppimaan ihan ilman alkoholia. Miksi se pitäisi hävettää?

Toki on tilanteita joissa täytyy osata ns. käyttäytyä. On tilanteita joissa aikuisen on oltava se aikuinen mutta mielettömän paljon on tilanteita joissa voi pitää pienen pilkkeen silmäkulmassa ja antaa vaan mennä. Ei elämän tarvitse olla aina niin vakavaa.

Karkeita esimerkkejä.. Asialla ajan vain takaa sitä että itse en halua olla ikinä liian aikuinen! Pikkunen hulluttelu on jees ja elämä on täten paljon hassumpaa nami nami!









I HAVE BEEN PUTTING A LOT OF THOUGHT INTO IT,
AND I JUST DON`T THINK BEING AN ADULT.
IS GONNA WORK FOR ME.

-Elisa
torstai 5. maaliskuuta 2015

lapsen vatsa

Herkkä masuinen lapsi voi saada vatsakipuja jo vaan yhden karkin popsimisesta. Näin on juurikin meidän lapsen masun laita.

Vee on vauvasta asti kärsinyt jos jonkin moisista vatsavaivoista ja vatsan epämääräisestä käytöksestä. Syitä on etsitty esim. laktoosi-intoleranssi kokeella, keliakia on pois suljettu sekä muutama muu ainesosa. Syytä ei ole löytynyt ja vaivat jatkuvat. Joku lääkäri on myös sanonut että jotkin viljat voivat olla huonoksi hänelle jos ottaa huomioon etten minäkään siedä enää viljoja?!

Pahimmillaan pikku herää kesken yötä huutamaan hysteerisenä hiestä märkänä ja vetää itsensä selkä kaarella aivan jäykäksi. Sitä katsellessa voi jopa melkein itse jo tuntea tuon kivun sisuksissa. Ihan kamalaa. Ennen kuin hän oppi puhumaan oli se ehkä jopa vielä kamalempaa kun ei ollut havaintoakaan siitä mitä tapahtuu! Nyt hän huutaa miten "mahaan sattuu". 

Ensimmäinen ja suurin apu vatsaan on ollut se kun jätettiin antamatta hammasläkäreiden suosittelemat xylitol-pastillit joita "pitäisi" antaa aina ruuan jälkeen. Veen vatsa ei kestä edes niitä. Toisena vaihdettiin maitohappo-bakteeri valmiste gefilus-tippoihin jotka eivät sisällä makeutusaineita joita taas mansikanmakuiset pureskeltavat sisälsivät. Karkkia hän ei saa oikeastaan ikinä! Keksit ja pullat on muuten melkeinpä saamatta paitsi tietysti juhlissa. Tuolloinkin muistutamme häntä miten ei tulisi syödä liikaa koska se aiheuttaa vatsakipuja myöhemmin. 



Erikoisinta on uusin "vaiva" nimittäin loputon ruokahalu. Vee voi syödä ison lautasellisen ruokaa, päälle esim. banaanin ja puolen tunnin kuluttua vatsa on vähintäänkin kun räjähtävän ilmapallon kokoinen sekä näköinenkin ja hän valittaa sen kipuilua. Mutta oudointa on siitä alkava ruuan kinuminen. Hän itkua vääntäen huutaa lisää ruokaa vatsaan joka on täpöten täynnä?!? 

Viimeisin lääkärillä käynti johti maidottomaan ruokavalio kokeiluun. Saas nähdä löytyykö apua siitä vaiko ei. 

Onko muilla vatsavaivoista kärsiviä herkkä mahaisia lapsia? Miten teillä on vaivoja helpotettu? Mistä saanut apua? 

-Elisa
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Love pink

Olen totaalisen hurahtanut vaaleanpunaiseen väriin! Voi nami nam! Se on jotenkin niin herkullinen että pukisin päälleni päivittäin edes pienen palan vaaleanpunaista jos vaatekaapista niin paljon sitä väriä löytyisi.

Samoin muut ihanan pehmeät pastellisävyt ovat melkoisen paljon esillä niin vaatetuksessa kuin kodinkin sisustuksessa tällähetkellä. Jokaisessa kaupassa tulee jotain vastaan ja mielihaluja ostoon tulee väkisin. Olen kuitenkin yrittänyt ostaa vaan tarpeelliset mitä sisustukseen tulee! En halua kodista liian täyteen tupattua, se on jotenkin tosi hyvä nyt. Miellyttää omaa silmää ja jokaiselle tavaralle on oma paikkansa.
kuva joulun ajoilta vanhasta kodista.

Kevät näkyy niin liikkeiden näyteikkunoissa kuin jo ulkonakin. Ihanaa tuntea asfaltti kengän alla edes välillä. Ja mielettömän ihanaa nähdä miellyttäviä värisävyjä kaupungilla käppäillessä. Tykkään!

Kevään sävyt on niin mielettömän kauniita ja inspiroivia omaan silmään että tulen jo vaan katselusta hyvälle tuulelle! Aika mieletöntä.

Mitä mieltä te olette, onko vaaleanpunaiset värit yhtä ookoo aikuisella vai onko tämä kuitenkin pienten tyttöjen juttu? Aika söpöä mun mielestäni, tyttömäistä..



-Elisa

Gluteeniton ruokailu helpottunut

Suuri hatun nosto sille, miten paljon omasta mielestäni ulkona syöminen on helpottunut tässä maassa viimeisten parin vuoden aikana, myös viljattomilla ihmisillä! Enkä nyt tarkoita pelkästään kunnon ravintoloiden listoja vaan jo pientenkin paikkojen. Perus kahviloiden ja muiden valikoimaa! Huippu juttu!

Jokainen tietää varmaan sen kiireisen hetken kun tuntee miten verensokeri alkaa laskea mutta jossain pitäisi vielä käydä. Ei ole aikaa mennä ravintolaan tai tekemään kotiin ruokaa vaan jotain pientä olisi saatava heti nyt. Normaali ruokavalioiselle tämä hetki on helppo jos syö lähes mitä vaan. Mutta viljattomalle tämä oli hetki sitten vielä melko vaikea tilanne. Mistään ei meinannut löytyä mitään itselle sopivaa ja jos jotain oli niin yleensä tämä kyseinen tuote oli jotakin makeaa. Mutta kun en itse ainakaan kakkuja ja muita herkkuja viitsisi syödä nälkääni joten kaipasin muutakin kuin mäkkärin gluteenitonta hampparia (mikä kylläkin hyvä, mieletön sämpylä koostumus!). 


picnikin täytetty leipä (mielettömän hyvällä leivällä!)

Kyseiseen viljattoman ihmisen helpottuneeseen syömiseen on varmasti vaikuttanut se miten kysyntä on kasvanut! Ja voin kertoa että sana kirii melko nopeaa tahtia eteenpäin jos viljattomiin vaihtoehtoihin on edes pikkuisen panostettu. Ymmärretäävää on ettei valikoima ole sama mitä normaaleissa tuotteissa, ovathan gluteenittomat tuotteet huomattavasti arvokkaampia ja hävikkiä on muutenkin jo vaan vältettävä. Mutta itse ainakin arvostan mielettömän paljon jo vaan sitä että löytyy edes jokin suolainen sekä makea vaihtoehto kun menet kysymään. Parasta on kun ei tarvitse edes kysyä vaan vitriinin takaa näet valmiiksi merkityt "allergia"-merkinnät! Onhan viljattoman / maidottoman / kananmunattoman ja muiden allergisten syöminen ihan yhtä tärkeä juttu! ;)

Salaatteja löytyy monesta paikasta eri täyte vaihtoehdoin.


Naantalin Aurinkoisen gluteeniton laskiaispulla on jotain liian hyvää.


Perus toast, hyvä ja yksinkertainen pika leipä.
Mitkä kahvilat, kuppilat ja muut ovat jääneet omaan mieleesi erikoisruokavalioisena? Mikä paikka kaipaa mielestäsi uudistusta ja mille antaisit ison plussan? 

-Elisa