maanantai 2. huhtikuuta 2018

Tunnereaktio

Tunnereaktio = mielenliikutus. Sana tunnereaktio kuvataan olevan tunne, joka ilmenee nopeissa ja yllättävissä tilanteissa. Tunnereaktiota kuvataan myös sellaisena, jota ei voi säädellä. Väitän vahvasti vastaan toisen väittämän kohdalla.

Kuten sanonta, miten "jokainen tunne on matkustava opettaja", osuu ja uppoo elämään hyvin. Miksi hävetä herkkyyttä, ahdistua tuntemastaan tunteesta, kun siihen voisi yrittää pureutua pintaa syvemmältä käsin ja pitää rikkautena kykyä tuntea. Miettiä mistä jokin johtuu, eikä antaa pallon paisua räjähdykseen asti.

On tärkeää että tunnemme ja on melko upea fiilis ymmärtää tunnetta, joka on joskus saanut nollasta sataan räjähtävän reaktion ilman ymmärrystä miksi. Kukaan ei "vain ole tämmöinen" ja sillä sipuli. Jokainen on muovautunut vuosien mittaa tiettyihin reaktio-malleihin, jotka ovat kehittyneet jostakin. Samalla olemme muovautuneet eri luonteisiksi ihmisiksi. Se miten joku kestää kovaakin painetta, voi se olla toiselle liikaa tietyssä tilanteessa. Kun taas jossakin toisessa tilanteessa, voi kaksi erilailla painetta sietävää vaihtaa paikkaa keskenään, kun tilanne onkin eri. Joku loistaa paineensietokyvyn kanssa työssä, kun taas kotona kova paine/vaatimukset, voi olla aivan liikaa. Ja taas toinen, kotona tuhannen asian puhaltaessa päälle, kestääkin erilailla mitä työn aiheuttamassa paineessa.




Kun joskus aloin tekemään töitä itseni kanssa, en osannut edes kuvitella esim. mistä oma vahva tunnereaktioni tietyssä tilanteessa aina johtui. Itseäni ärsytti suuresti käytökseni, reaktio, joka ei tuntunut yhtään sisäiseltä itseltäni. Koin huonoa omaatuntoa ja harmitusta, miksen osannut hillitä tunnetta. Myöhemmin ymmärrettyä, miten ei todellakaan olisi kuulunutkaan vain tukahduttaa, vaan ennemminkin kuunnella mistä tunne yritti niin kovin kertoa. Tunne viesti siitä, miten ylikuormittuneena on hyvä hengittää hetki rauhassa, hoitaa yksi asia kerrallaan viiden sijaan ja hengittää hetkelle, ihan vaan itselleen. Ymmärrettyäni sen, alkoi reaktio muuttumaan ja muovautumaan ymmärrettäväksi. Nyt ymmärrän miksi ahdistuin, stressaannuin ja kiukustuin. Nyt kun osaan pukea sanoiksi, kertoa kun tarvitsen rauhaa ympärilleni herkkyyteni vuoksi. On myös muiden helpompi ymmärtää, jos tarvitsen hetken ihan vaan itselleni.

Koitin paeta kehoni viestimää sanomaa. Miten loogiselta se tunne nyt kuulostaakin kun ymmärrän sen. Reaktio koitti jokaisella kertaa viestiä siitä, mikä oli itselleni liikaa. Taidan olla jossain määrin erityisherkkä ja kun en kyennyt kaikkeen miljoonaan asiaan yhtäaikaa monen vaatiessa lisää samanaikaisesti, tukehdutin itseäni. Eikä tunne ole läsnä päivittäin tai edes viikottain. Joskus kuitenkin ylisuorittajana huomaan, miten vahva tunne hiipii iholle. Silloin on aika höllätä ja helliä itseäkin. Omaa tapaa tuntea ja aistia, ilman huonoa omaatuntoa. Silloin olen myös muille sitä todellista itseäni, enkä poukkoileva ylisuorittaja stressipäissäni.

Oletko joskus pysähtynyt kunnolla miettimään, miksi tunnet tai regoit tietyllä tapaa? Ymmäränyt miten monelle reaktiolle on syy ja se ei tee sinusta vaan sitä "tällainen vain olen". Olet niin paljon muutakin.

Ihanaa viikkoa.

-Elisa