Elisaerika

Viikon kirjoitin "tervetuloa" sitaattien alla olevaa tekstiä, lisäsin, poistin ja luin läpi kymmenen kertaa. Tekstissä kertoen kuka olen, miten aloitin blokkaamisen, miksi käytännössä lopetin sen tekstien jäädessä hyvin vähäiselle. Koen jotenkin tärkeäksi kertoa pieniä osia siitä mikä on muovannut mua, jotta juttuihini pääsisi paremmin heti kättelyssä sisään. Bloggaaminen on aina ollut itselleni päiväkirjamaista kirjoittamista, sen hetken elämäntilanteita läpi käyden. Tuntui että nyt on aika kääntää puhdas sivu ja aloittaa miltein alusta sekä poistaa monta vanhaa tekstiä muutaman vuoden takaa ja krjoittaa tilalle tuoreita uusia, nykyisestä elämästä. Näin ollen nimikin sai vaihtua.

Avaan pienen palan tarinaani, joista osaa pystyy edelleen lukea vanhoista teksteistä. Synnytin 2vrk synnytys operaation jälkeen poikani 2012, vauvavuosi oli jotain sellaista mitä en tiennyt olevan edes olemassa. Vee oireili vahvasti kaikkeen, öisin hän heräili 10-15 kertaa suoraa huutoa huutaen. Mikään maito ei sopinut ja jokainen uusi hammas nosti kuumeen. Korvatuleduskierre alkoi alle vuoden ikäisenä. Ja oli siinä jos jonkinmoista muutakin. Tiedän. se on myös täysin normaalia mutta synnytyksen jälkeen sairastunut tuore äiti ilman unta ja imeytyvää ruokaa on aika nollissa pyörittämään arkea, mutta pyöritin toki. Välillä vessanpönttöä halaten ja piilossa itkien. Kipukohtauksien tullessa peläten mitä ihmettä lääkärit musta vielä löytää kun oireilin niin järjettömän voimakkaasti ja kovilla kivuilla ilman selitystä.

 Blogin aloitin 2013 purkamalla ajatuksia tuosta hullunmyllystä jota läpi kävin miltein kolme vuotta, samalla kasvaen äidiksi ja ihmetellen pienen ihmisen ihmeellisyyttä, ihanuutta ja aitoutta. Hänen ansiosta hetkeksi unohdin todellisen tilanteen oman kehon kanssa ja hyvä niin.  Aikaisemmin blogin yhteydessä kävin läpi lapsuuden sekä nuoruuden aikaiset traumat osan jakaen tänne ja osan puhumalla ja pohtimalla, ne kun alkoivat kummittelemaan mielessä oman pojan synnyttyä, vuosien mittaa olin tottunut hyväksymään, selviytymään ja pitämään kulisseja yllä kunnes ne mureutui hetkessä. Enää en hyväksynytkään, enään en halunnut olla hiljaa ja oli pakko avata mieltä. Kärsin myös aijemmin mainituista oiresta lääkäreiden hoitovireestä johtuen, jotka vei tullessaan minut tajuttomuuden rajamaille. Laihduin rajusti alipainoiseksi, koska mikään ei imeytynyt ja pahimpaan aikaan kaikki mitä alas suusta laitoin tuli vauhdilla takaisin. En sietänyt lähes mitään ruoka-aineita, voin totaalisen huonosti fyysisesti ja henkinen puoli oli melkoisessa koetuksessa myös. Kunnes pienin askelin kovin töitä sen eteen tehden, aloi taas sietämään ja voimaan paremmin kun aika alkoi tekemään tehtävänsä. Edelleenkään en voi syödä kuten ennen hoitovirhettä mutta gluteenittomuuden kanssa on helppoa elää ja muiden rajoitteiden kanssa myös, kun vaan päättää niin. Juoksin pojan syntymän jälkeen miltein 3 vuotta eri alojen erikoislääkäreiden luona, tutkittiin kirjaimellisesti joka kolosta ja vatsanpeitteiden läpi reilu 100 laboratorio testin lisäksi. Kunnes mitään poikkeavaa ei lötynyt mistään, ei vaikka miten sörkittiin.

Eteeni tuli lääkäri. joka oli käynyt läpi paksun nipun potilaskertomuksiani ja totesi. "Sinulle on tehty hoitovirhe ja väärin määrätyt lukuisat antbiootit?!?! pistivät kehosi tuohon kuntoon ja siihen päälle siitä aiheutunut stressi pahensi oireita. Siksi laihduit, siksi sait voimakkaita kipukohtauksia kun keho koitti pärjätä ja toimia normaalisti. Oireilit niin voimakkaasti että oli pakko tutkia eikä osattu ajatella / myöntää miten kaiken takana on väärin katsotut laboratorio testit kolme vuotta sitten."

Kyseisiin laboratorio testeihin jouduin pojan syntymän jälkeen, voimakkaan pahoinvoinnin vuoksi. Lääkäri katsoi tulokseni väärin ja aloitti hoidot vaikka syytä ei ollut.



 Pahoivonninkin alkuperäinen syy selvisi lopulta tänä syksynä, kun vuoden alussa hakeuduin työterveyslääkärille jatkuvan voimakkaan päänsäryn, niska ja hartiaseudun jumin vuoksi ja ajoittain palanneen pahoinvoinnin. Olin autokolarissa 2007, josta aiheutui pysyvä vamma niskaani. Vamma on seurannut mukana jo 9 vuotta, välillä oireillen ja välillä vaivaamatta ja siitä johtuen oman lapsen syntymän jälkeen kehossa tapahtunut nopea paino/ryhti muutos aiheutti rajun pahoinvoinnin ja jatkuvan epämiellyttävän olon kehoon. Niska oli/on aina jumissa ja pää tuntuu ettei sitä jaksa kannatella kun oireilu on pahimmillaan. Lisäksi se on aiheuttanut komplisoituneen migreenin. Kesän alussa sain lääkäriltä lausunnon miten nykyisessä työssäni minulla on pysyvä työkyvyyttömyysriski 25 vuotiaana?!?! ja nimenomaan tämän kolari vamman vuoksi.

Muiden valinnat on muovannut musta sen jota olen tänäpäivänä, en usko että olisin oppinut elämältä näin paljoa mitä olen kun olen löytänyt vastoinkäymisistä aina jonkin vahvuuden ja opin. Mussa on aina elänyt usko paremmasta ja se sekä asioista puhuminen on kantanut omaa tietäni eteenpäin. Vielä kerran, tervetuloa seuraamaan omia ajatuksiani elämästä, meidän uusperheen arkea ja milloin mitäkin. Tällä hetkellä mulle kuuluu niskan kuormituksesta huolimatta mielettömän hyvää! Ollaan juuri muutettu uuteen yhteiseen kotiin Jaakon ja Veen kanssa ja päätin olla lannistumatta vamman kiukuttelusta huolimatta. Löydän oman juttuni muualta.

-Elisa
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti