Irti pakosta

Ystävän linkatessa instagramissa kuvan jonka tekstissä luki "you`re always one decision away from a totally different life." Mietin miten kuva todella oli osoitettu oikeaan osoitteeseen eli minulle. Ihmiselle, joka ei oikein ole saanut kiinni siitä tietystä narun päästä, jota kädet koittavat niin kovin kavuta kiinni. Vain yksi valinta voisi muuttaa kaiken, se voisi päästää minut pois tästä tämänhetken ahdingosta tulevan suhteen mitä tulee työhön. Tietämättömyys on itselleni hankala välillä, se saa jotenkin levottomuutta aikaan ja aiheuttaa stopin vaikka normaalisti tiedän aina mitä teen. Samalla oivalsin, jo aiemmin mielessä ajoittain käynyttä ajatusta kiireestä löytää uusi polku nyt heti mulle ajatuksella.

Taidan kaasutella liian kovalla palolla kohti uutta työtä, ajatuksella: tuosta tulevasta työstä tulen saamaan irti enemmän, kuin kerran kuukaudessa palkan taka taskuuni. Saamatta kuitenkaan varmuutta, uskallusta, kunnolla kiinni tai ymmärrystä kokonaiskuvasta. Mitä lähden toteuttamaan, mikä on se oma juttuni, mitä se vaatii, mihin koen olevani nyt valmis? En antanut hetkeäkään itselleni aikaa oikeasti maistella asiaa astetta enemmän ja syvemmältä.

Huomasin omassa käytöksessä "virheen", pähkäillessä ammatinvaihtoa, joka on myös äärettömän tärkeä valinta. Heti alusta alkaen aloin taas kerran suorittamaan asiaa, asetin korkeat tavoitteet ja paineen harteilleni ennen alkutekstiä. Lopputulos oli useampi narun pätkä käsissä, ilman yhtäkään varmalta tuntuvaa suuntaa. En saanut kiinni yhdestäkään ja mieli pomppi pelon, innostuksen ja miljoonan muun tunteen välillä. On hyvä asettaa tavoitteita, mutta on hyvä antaa edes hetki aikaa ajatuksille. Minä kun lähdin uuden ammatin jahtiin täysillä puskien, kuitenkaan tietämättä mitä se olisi. Suoritin ennen kuin edes tiesin mitä suoritan.. Pidän ja innostun aina täysillä kaikesta uudesta, näin huomasin käyvän myös nyt mutta pohjatyö olisi ollut ihan järkevää viedä astetta pidemmälle.

Näin ollen päätinkin aloittaa ihan alusta kysyen itseltäni muutamia kysymyksiä:

Millaista työtä haluaisit tulevaisuudessa tehdä?

Mitä se vaatii toteutuakseen?

Missä voisit kyseiset taidot oppia?

Onko mielenkiintosi herättäneissä ammateissa, jokin tietty yli muiden?

Onko opiskelun aloitus koska mahdollinen?

Mikä sinua estää?

Jne..

Jos löydän esteen, avarran katsomustani enkä anna pelolle valtaa, joka vierastaa muutosta sen konkretisoituessa. Koitan avata ajatuksia ilman painetta "minun on pakko keksiä jotain heti, ei, ei ole. Minulla on vielä aikaa ja tuo aika on äärettömän tärkeä osa päätösten teossa jotka eivät avaudu heti kättelyssä. Silloin juuri on hyvä vähän mutustella, kun kuitenkaan en tyhjänpäälle ole jäämässä välittömästi. Pyrin kuuntelemaan itseäni sekä uskon, miten palaset löytävät paikalleen kun niiden aika on.

Nyt nautin matkasta johon on muutenkin tullut mukavia muutoksia.

Millä te saatte mielessä myllertävästä ajatuksesta kiinni?

-Elisa

Kun ei saa kiinni

Tänään mietin, miten epävarmuus tulevasta tuo mukanaan myös kaiken mahdollisuuden valita erillä tavalla. Lähteä toteuttamaan omia unelmia, koittaa saada niistä tiukemmin kiinni. Tehdä asioita sen eteen, eikä odottaa epämukavassa tappiin asti. Epävarmuus tulevasta tietyissä asioissa, ei olekaan siis aina huono asia, se on aina myös mahdollisuuksia. Vielä kun kuulisi kaiken mietinnän keskeltä, mikä siirto olisi minulle se sopivin.

Niska-vammani rajoittaa tulevaisuudessa siinä mielessä, että jo aiemmin mainitsemani uuden ammatin lukeminen on pakollista. Samalla myös se on kuin avain käteeni ymmärsin, luoda itselleni ura ympäristössä joka ruokkii mieltä positiivisesti, mielenkiintoa unohtamatta. Olen aina rakastanut ruoanlaittoa mutta pystyn toteuttamaan siinä itseäni enemmän jo vaan kotonakin. Oma polkuni on jotain muuta, se aukesi kunnolla ajatustasolla vasta kun pysyvän työkyvyyttömyyden riski iskettiin pöytään ja oli todella alettava pohtia tulevaa eri tavoin. Enkä halua opiskella vaan jotain, haluan löytää itselleni sopivan.

Tällä hetkellä tuntuu kuin uisin kohti vedenpintaa, kuitenkaan pääsemättä haukkaamaan happea. Epävarmuus miten kauan jatkan vielä työtä, jonka eteen käyn aamuisin mieleni kanssa valtataistelua olenko tänään todella työkykyinen vaiko kyvytön. Työnantaja ei aio antaa kesän jälkeen enää mahdollisuutta työskennellä kevyemmässä paikassa, joten on pakko paluu entiseen josta viimeksi olin sairaslomalla puoli vuotta putkeen, niskan sekä pään huutaessa särystä lepoa. Opiskelu kohdallani on aikaisinta alkuvuodesta, joten tuntuu kuin kävelisi nuoralla josta meinaa tipahtaa, mutta on vain astuttava entistä päättäväisemmin seuraava askel jottei horjahtaisi. Se askel on vaan jotenkin jumissa kuin saapas mudassa. On pakko selviytyä (vihaan selviytymis sanaa jo itsessään, mahtaako se jumittaa mielen?) kunnes jotain uutta tulee tilalle, kunnes löydän väliaikaisesti toisen työn tai opiskelu alkaisi.

Joku varmaan kehottaisi päästämään heti irti paikasta joka tekee keholle huonoa ja siinä sivussa  tukehduttaa jo mieltäkin reilulla kädellä kaiken väännön keskellä. Niin itsekin kehottaisin, jos näkisin jonkun olevan näissä fiiliksissä. En ole kuitenkaan koskaan osannut hypätä tyhjän päälle. En ole antanut kyseistä vaihtoehtoa itselleni, vaan pyristellyt aina kohti jotakin kuulostelematta kunnolla mikä on todella itseäni ajatuksella "kunhan vaan on työ"?! Vakituinen työsuhde on tärkeä monesta syystä, se on taloudellinen turva ja monta muuta seikkaa. Tällähetkellä se on kuitenkin myös paljon muuta, se ei ole sitä tulevaisuudessa työkyvyttömyys uhan mahdollisuuden vuoksi tuossa työssä. Se on paikka joka ahdistaa jo ajatuksissakin, aiheuttaa kipuja, särkyjä ja jonka myötä olen ihan totaali lukossa mitä seuraavaksi. Mitä todella, koska, mitä siinä välissä ehkä ennen sitä?  Epävarmuus ei ihan taida istua tämän naisen mieli-muottiin tässä asiassa. Palaan siis ajatukseen "mahdollisuus", jospa se avaisi.

Olen aina haaveillut luovista aloista, valokuvaamisesta ja oman kirjan kirjoittamisesta. Olisiko nyt aika toteuttaa itseään ihan kunnolla?

Millä te pääsette eteenpäin ajatuksissa jotka ei meinaa aueta?

-Elisa

Tämän hetken kuulumisia

Tänään tapasin uuden fysioterapeutin ensimmäistä kertaa ja odottavin mielin olen yhteisen tekemisen suhteen! Jokaisella on oma tapansa hoitaa/ohjata ja se on toisaalta mielenkiintoista! Sain täysin uudet harjoitteet niskalle sekä luvan vähän uskaliaampaan lihaskunto harjoitteluun joogan lisäksi. Hartiaseudulle laitettiin myös ensimmäistä kertaa teipit muistuttamaan asennosta jossa kaularangan tulisi olla! Tuntuu hyvältä, aika näyttää miten niska reagoi muutoksiin mutta haluan uskoa että suunta on oikea.

 

Sain lisäksi vihdoinkin siirron töissä paikkaan jossa fyysinen rasitus on edes hieman kevyempi. Päivä täynnä monta tärkeää muutosta ja hyvää mieltä. Olen niin järjettömän kiitollinen ja toivon että niska kestäisi tätä hommaa kunnes on aika muutoksien. Tähän hetkeen kyllä paras mahdollinen tilanne.

Kaikki järjestyy aina tarkoitetulla tavalla.

-Elisa

Easy like Sunday morning

Luonnonvalo päässyt oikeuksiinsa tänään ihan täysillä, mä niin nautin valosta joka kumpuaa jokaisesta ikkunasta ympäri kotia! Aamu aloitettu kunnolla syöden, vähän lisää lepäillen jonka jälkeen aloitin ensimmäisen harjoituksen kolmenkymmenen päivän jooga haasteesta. Vee innostui myös ja hetken touhusi vieressä ohjeiden mukaan, kunnes kyllästyi liian rauhalliseen harjoitteluun. Ihmekkös tuo. Mutta jooga on niin mun juttuni ja haasteet tuo rutiinia joka on kiva sekin. En ihmettele miten moni on täysin jäänyt sen pauloihin lähi vuosina. Itse inspiroidun päivittäin super taitavien ihmisten jooga kuvista varsinkin instagramissa. Uuden opettelua, kehon kokonaisvaltaista hallitsemista, kuuntelua, hengittämistä läsnä olevalle hetkelle. Tekee kyllä niin hyvää. 

Viikonloppu mennyt sopivaa tahtia, perjantaina olin totaalisen loppu töistä jotka kuormittaa niskaa tällä hetkellä edelleen liikaa. Mutta jotenkin nyt on taas ihan hyvä fiilis alkavaa viikkoa ajatellen. Viikonloppu mennyt jotenkin niin näppärästi, paljon aikaan saaden, ystäviä nähden sekä Veen kanssa touhuten. Omaa kehoa kuunnellen, vähän lepuuttaen ja kevyitä harjoituksia tehden. Ollaan väkerretty yhdessä pitzaa, viety Vee parturiin, fiilistelty musiikkia ja käyty kaupoilla hakemassa uusia sisustus juttuja. Unohtamatta ihan vaan olemista. Paljon siis kaikenlaista, mutta silti olo on jotenkin todella rentoutunut ja rauhallinen. Ei stressiä tulevasta niskan vointia ajatellen, vaan keskittyen tähän olotilaan joka on hyvä juuri nyt. 

Toivon että myös sun viikonloppu on ollut itsellesi sopiva kaikinpuolin. Inspiroivaa huomista ja paljon hymyjä tulevaan uuteen viikkoon.

-Elisa 

Kiitollinen just susta

Blogin tekemisestä on tullut mulle todella tärkeä asia ja en voi sanoin kuvailla miten hyvältä musta tuntuu kun kuulen miten ihminen jonka kanssa en muuten ole tekemisissä, lukee sitä mitä kirjoitan, tai ihminen jonka kanssa olen ja tuntee minut entuudestaan joko hyvin tai naaman perusteella tietää suurinpiirtein vain nimeni. Ihminen kuin ihminen kehuu jotain mitä olen tehnyt, jotain mille itse annan enemmän kuin muutaman tunnin päivässä. Tässä on niin paljon muutakin kuin vain jutun kirjoitus ja parin kuvan lisääminen. Kirjoitan tekstejä toki myös hetkessä ja julkaisen heti valmistuttua, mutta on myös tekstejä joita voin kirjoittaa useampana päivänä jotta saan tekstiin kaiken sen minkä haluan tekstistä välittyvän. Käytän aikaa tulevien juttujen kuvaamiseen ja tekstien sisällön suunnitteluun. Kirjoitukset ei aina synny spontaanisti yhdellä kertaa. Joskus niitä tallennetaan luonnoksiin. Nykyään uuden kameran hankinnan kautta myös blogin kuvat vievät enemmän aikaa ja muokkailua. Blogin koko yleisilmeen muokkaus siksi miltä se nyt näyttää ei ole syntynyt paria nappia painamalla vaan on se vaatinut opettelua, aikaa ja jopa koodaamista josta en tiennyt yhtikäs mitään ennen sen opettelua (enkä tiedä vieläkään kuin hipun verran). Ensimmäistä kertaa bloggeriin tultaessa en osannut yhtikäs mitään mutta halusin oppia joten opettelin ja opettelen edelleen...päivittäin.

Meikitön..

 

Joten KIITOS joka ikinen joka antaa palan omaa aikaansa juttujeni lukemiselle. Kiitos teille jotka tykkäätte blogista facebookissa, bloglovinissa jne. Kiitos teille jotka olette ryhtyneet blogin lukijoiksi klikkaamalla blogin sivussa olevaa linkkiä "liity lukijaksi"! Ja mieletön kiitos jokaiselle joka on kommentoinut, tsempannut ja kannustanut mua tässä jutussani! Vaikka näenkin itse blogin käviämäärissä miten blogiani käydään lukemassa tekee siitä konkreettisempaa lukea jonkun jättämä kommentti tekstiin tai facebookkiin, nähdä klikkaus lukiaksi tai tykkääminen facebookissa. Silloin tiedän että joku todella ehkä haluaa lukea tekstejäni jatkossakin. Silloin tiedän etten tee tätä ainoastaan itselleni ja vaan teen tätä myös teille! <3

Eilen illalla ajoin autolla kohti ostoskeskusta, näin lintuparven lentämässä lyhtypylväiden välistä hienossa kaaressa vanhan alakoulun kohdalla ja linnut sai mut hymyilemään. Ihastelin ihmisten ripustamia jouluvaloja ja pientä lunta joka tuo edes pikkuisen kirkkautta muuten pimeisiin iltoihin. Muistelin päivällä hetken paistanutta aurinkoa ja täydellistä ulkoilu keliä jolloin vedin keuhkot täyteen ilmaa ja huokaisin. Tajusin että tällä hetkellä mun on henkisesti oikeesti niin hyvä olla että mä otan huumaa jopa pimeessä lentelevistä linnuista??! Mulla on olo, että en ole ikinä en ikinä voinut niin hyvin miten voin juuri nyt. Vaikkei mun elämä ole vieläkään mitään helppoa ja tiedän että varmasti vastoinkäymisiä tulee olemaan vielä jatkossakin koska ne vaan kuuluu osana tätä elämää. Vaikka on asioita joihin toivon muutoksia ja asioita joista en pidä. Edelleen on asioita jotka saa mut raivostumaan, harmistumaan ja huolestumaan. Edelleen on niitä huonojakin päiviä, mutta tärkein on se rauha joka mulla on oman mieleni kanssa. Olen ennenkin ollut onnellinen mutta ikinä en ole tuntenut juurikin näin. Mietin jopa hetken että onko joku alkanut piilottamaan mun aamu muroihin piristys-pillereitä vai voiko ihminen todella tuntea jotain näin puhdasta hyvää oloa ihan käsittämättömistä asioista. Voiko pelkkä oleminen tässä ja nyt tuntua tältä, hyvältä, turvalliselta, siltä että mielessä erikseen ajattelee "hitsi miten hyvä mun on nyt olla". Voiko ihminen yhtäkkiä oppia asettamaan painoarvot oikeille asteille miten suhtautuu mihinkin.

Mulla nousi vedet silmiin ja vierähti kyyneleet poskille, koitin soittaa mun isäpuolelle ja kertoa "musta tuntuu että se kaikki kurja mitä olen elämässäni joutunut kokemaan, palkitsee mut tällä hetkellä." Se kaikki on opettanut, kasvattanut ja tehnyt musta sen mitä olen juuri nyt. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen uskaltanut kunnolla olla se mitä olen ja puhua asioista joita olen hävennyt tai koittanut piilotella. Nyt tunnen mun sisälläni rauhan ja samalla pelkään voiko joku viedä sen multa joskus pois. Taidan pelätä sitä koska mun on niin hemmetin hyvä olla et mun tekis mieli ihan itkeä tätä oloa. Kiittää jokaista joka on joskus tehnyt mun hyväksi jotain, tai niitä jotka on jättäneet tekemättä. Kaikella tapahtuvalla on aina tarkoituksensa...

Tää blogi on mulle enemmän kuin vain juttujen postailua, se on jo nyt palkinnut mua niin suurella lahjalla... Olemalla osa syy siihen miten olen oppinut uskomaan itseeni ja hyväksymään itseni tällaisena. Se on antanut mulle ideoita tulevasta työelämästä, kääntänyt kelkan ihan eri ura-polku haaveisiin ja en malta odottaa mitä kaikkea voin vielä saavuttaa.

Positiivisella ajattelumallilla on mielettömän iso vaikutus, niin mä väitän. Siitä hetkestä lähtien kun aloin uskomaan omaan parantumiseeni sairaudesta jolle ei edelleenkään ole diagnoosia. Aloin uskomaan että mä vielä tulen parantumaan ja asiat tulee vielä järjestymään, siitä hetkestä pikkuhiljaa mä olen alkanut voimaan henkisesti pienin askelin pikkuhiljaa paremmin. Tässä perheessä on itketty, on meinannut usko loppua ja turhauduttu kerta jos toinenkin kun ollaan ihmetelty miten melkein jokainen asia voi epäonnistua jotenkin. Mutta silti mä olen jaksanut uskoa ja ajatella että kyllä kaikki vielä järjestyy ja asettanut asioita ns. lokeroihin joissa jokaisessa lokerossa on oma painoarvonsa. Kaikki asiat ei aina onnistu, niin se vaan on mut silti on jatkettava eteenpäin ja oltava onnellinen siitä kaikesta mikä on hyvin ja mille sitä painoarvoa haluaa antaa. On uskottava parempaan eikä ajatella aina pahinta. Täytyy tehdä päätöksiä ja toteuttaa niitä asioita joissa näkee epäkohtia, jos ne on asioita joille voi jotain tehdä. Mitkä on niitä tärkeitä juttuja..

Älä epäröi klikata itseäsi "liity lukijat" listalle, jos tuntuu siltä että ainakin tällä hetkellä mun teksteistä irtoaa jotain miksi haluat palata lukemaan ehkä jonain muunakin päivänä.

Ihanaa päivää!

-Elisa