lauantai 20. lokakuuta 2018

Mietitään hetki

Huomasin eilen vanhan ystävän jakaman lainatun tekstin facebookissa. Aiheesta, josta monesti puhun ja johon puutun, kun kuulen jotain josta en näe faktoja suoraan edessäni. Nimittäin siitä mistä tietää toisen sanoman olevan juurikin niin kun puhutaan jostain, joka ei ole paikalla vaikuttamassa. Tai tilanteesta jota et ole ollut itse todistamassa, onko edes asiaa kertova ollut? Mistä tietää asian olevan tietyllä tapaa ja onko sillä toisaalta edes merkitystä, jos asia ei tuo mukanaan mitään hyvää tai hyödyllistä.





Teksti meni jotakuinkin näin:

Tapaat tuttavan, joka haluaa kertoa sinulle asian, jonka on juuri hetki sitten kuullut toiselta.  Ennen kuin annat tuttavan kertoa, pyydät häntä läpäisemään pienen testin, joka on nimeltään "kolmoissuodatintesti". 

Tuttava ihmettelee, joten kerrot hänelle testin kulusta ja pyydät häntä kokeilemaan suodattamaan sen jota hän on sanomassa. Ensimmäisen osion nimi on "totuus". Eli kyseenalaistat tuttavasi, onko hän varma että se mitä hän aikoo sinulle kertoa, on todella totta?

Tuttava vastaa kielteisesti ja kertoo kuullensa asiasta itseasiassa ohimennen. Näin ollen tuttava ei voi itse tietää onko asia totta vaiko ei. 

Pyydän häntä siirtymään seuraavaan kohtaan testiä, joka kantaa nimeä "hyvyys". Kyseenalaistan asian, jota en vielä ole kuullut, kysymällä: "Onko se, jota aiot minulle seuraavaksi kertoa, niin jotakin hyvää tästä ihmisestä, jonka myös minä tunnen?"

Tuttava vastaa jälleen kieltävästi ja hieman hämmentyy, asia on ennemminkin huonoa. Tämän jälkeen hän koittaa jatkaa lausettaan: "mutta...". Jolloin keskeytän vastaamalla: "Eli aiot kertoa minulle tuttavastamme jotakin pahaa, etkä edes tiedä sen olevan totta?"

Tuttavani hieman jo nolostui, mutta kerroin testissä olevan vielä yksi vaihe jäljellä. Sillä osiolla testin voi vielä läpäistä. Se osio kantaa nimeä "hyödyllisyys", eli onko tiedosta minulle jotakin hyötyä?

Saan jälleen kieltävän vastauksen ja jatkan: " Eli aiot kertoa minulle asian joka ei ole totta, eikä hyvää, eikä siitä ole minulle mitään hyötyä, miksi edes aloit kertomaan siitä minulle?"

En ole koskaan ymmärtänyt, selän takana puhumista. En sitä, miten kerrotaan toisesta jotain josta ei ole faktoja. Miten uskotaan kuulopuheisiin ja mennään itse saman asian vietäväksi, elämään toiselta kuultu totuutena ja tehdään oma johtopäätös sen mukaisesti. Mun mielestä ahdistavaa ja melko surullistakin! 

Ja muista, jos joskus kuulet itsestäsi jotain, jonka tiedät olevan valhe. Ei ole mitään merkitystä, mitä joku toinen ajattelee. Kun tiedät itse totuuden ja pystyt seisomaan sen takana, on kaikki aika hyvin. 



Ihanaa viikonloppua. Ajattele.

Rakkaudella Elisa 






keskiviikko 3. lokakuuta 2018

8kk

Miten paljon pelkäsin, miten paljon jännitin. Miten monet tunteet hengitin läpi mielen pyörteiden, odotuksen aikana. Nyt 8kk myöhemmin kaikki on edelleen aika kivasti kuitenkin, vaikka välillä kropan olotilat on jännittänytkin. Ihan kuin ensimmäistä kertaa pääsisin  kertomaan kesken vauva-vuoden siitä kunnolla muistaen, enkä sumussa kivusta. Niinhän se onkin, nyt toisella kertaa on asiat ihan erilailla. Miten järjettömän tärkeää oma terveys on, tai edes hieman paremmin nukutut yöt mitä viimeksi. Ne on ihan ihan tosi tärkeitä juttuja ja olen sen tiedostanutkin. Aina tulee vaiheita haasteineen, mutta nyt on kuitenkin suurimmalta osin mennyt ilman tunnetta selviytymisestä. Enkä sano etteikö tässä omia haasteita olisi ollut, mutta se kaiketi kuuluu asiaan, enkä pumpulia alleni tarvitse ollakseni onnellinen.





Ja mitä tulee näihin perinteisiin juttuihin, pienen kanssa... Joskus nukutaan paremmin, joskus huonommin. Jossain vaiheessa ne pienet yleensä kuitenkin lopulta alkaa nukkua yönsä ja se tieto tuntuu helpottavalta. Tähän hetkeen kuuluu tämä ja se siitä. Välillä tehdään hampaita tai etsitään sopivaa ruoka-ainetta. Ne on niitä perinteisiä juttuja kuitenkin. Tähän vuoteen kuuluu lukemattoman monta hetkeä. Ja rakastan jokaista niistä koko sydämestäni.

Yöt meillä menee tosiaan vaihtelevasti heräten 2-5krt/yössä, mutta just silloin kun heräämisiä tulee vaan se kaksi, on fiilis kuin voittajalla, heh. Voisi olla hunomminkin! Esikoisen kanssa tottui monen moiseen ja ne kokemukset on tuoneet helpotusta osakseen, näihin hetkiin nyt tässä. 

Vauva oppi istumaan, konttaamaan, nousemaan ylös, ottamaan tuetusti askeleita sekä karhukävelyä, yhdessä viikossa. Uskon senkin vieneen näitä vauvan unia muille maille. Sanotaan, miten vauva elää yöllä läpi päivällä opittua ja elettyä. Kuulostaa loogiselta.

4kk päästä meillä juhlitaan jo 1-vuotiasta, 5kk päästä ensimmäistä hääpäivää ja siitä taas reilu kk eteenpäin, esikoinen puhaltaa kakusta SEITSEMÄN kynttilää! Olen niin kiitollinen tästä hetkestä tässä, eletystä elämästä takana ja tulevasta. 

Ihanaa keskiviikkoa ja kaikkea parasta tulevaan! <3 

-Elisa 
sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kyllähän se sattuu

Viime viikon lauantaina lähdettiin Jaakon kanssa ensimmäistä kertaa ulos,  yhdessä vauvan syntymän jälkeen. Jotenkin ajattelin, että ei tässä mitään sen ihmeellisempää. Mummi tulee hoitamaa (meille kotiin) ja hän on Veetäkin aina hoitanut, pikkaisesta lähtien. Hän on Jiillekkin tutuksi tullut ihminen ja tietää mistä toinen tykkää. Parempaa hoitajaa en siis olisi voinut edes toivoa, mutta kyllä se "laastarin repiminen" silti vaan sattui ihan saakelisti, jälleen kerran!  Veen eka kerta hoidossa oli aikanaan itselleni,ihan mielettömän vaikea, vaikka kuinka kukaan ei minua pakottanutkaan siihen silloinkaan luonnollisesti. Mietin paljon myös muutakin, kuten mitä jos vauva on kovin itkuinen tai ei nukahda hyvin jne. Mietin miten tuntuu vähän väärältä laittaa joku toinen hoitamaan tilanne, jotta itse pääsen tekemään jotain muuta. Se on jotenkin niin tunteita herättelevä asia, joka samalla sattuu kun tekee sitten myös hyvääkin. Kunhan vaan pääsee sinne viihteen puolelle taikka yleisesti aikuiseen seuraan hetkeksi. Pieni tuulettuminen tekee monesti kuitenkin hyvää.

Edeltävänä iltana alkoi jo ahdistamaan seuraava päivä melkolailla. Halisin pikkuista ja höpöttelin seuraavasta illasta, vaikkei hän tietysti ymmärtänytkään sanojani. Kirjoitin Mummille valmiiksi lapulle maito määrän ja nappasin pari kuvaa (jonkun mielestä hullua! :D) missä asennossa pieni parhaiten nukkuu jne. Mä olen itse aina rakastanut kuulla kunnon "ohjeet" ja vinkki vitoset, mistä esim. hoidossa oleva lapsi pitää. Näin ajattelen lapsella sekä hoitajalla olevan helpointa yksinkertaisesti. Tuo se myös pienelle turvaa, joka ei vielä edes ymmärrä olevansa erillinen ihminen äidistään. Kaiken ne aistii ja mikä onkaan sen tärkeämpää, kuin asiat jotka ovat tuttuja, sekä tietysti hellä ja huolehtiva syli ja se maito

Noh, pikkuruisesta jännityksestä huolimatta lähdettiin ja hyvä niin. Mulle paras "nollaus" vaikka en nyt sellaista tuntenutkaan kaipaavan erityisesti, mutta kumminkin. Niin on musiikki, se on ollut sitä aina. Mentiin kuuntelemaan muutamaa esiintyjää festareille ja vitsit miten nautin. Ympärillä rakkaat ystävät ja tuo tuore aviomieheni. Ihan parasta! <3 Tyttöjen kanssa tanssittiin, tuttujen kappaleiden tahtiin ja fiilisteltiin festareiden tunnelmaa. Itse en ole Veen odotuksen jälkeen juonut enää alkoholia, vaikka en itseäni absolutistina pidäkään. Ehkä itselläni jäi "tapa päälle" raskauden aikana ja nykyään näin 7 vuotta myöhemmin, en enää osaa edes ajatella asiaa. Syntymähumalalla mennään ja samalla lailla mukana kuten ne muutkin. Plussana ehkä se muistin pysyminen ja asioiden todellisen ymmärryksen laita yön pikkutunneilla, koska krapulaiselta tuntuu ilman sitä alkoholiakin seuraavana päivänä. Se on jo vähän väärin kyllä, heh. Ehkä valvominen ja yöllinen tanssiminen saa olon huonoksi tai jotain.





Loppu hyvin kaikki hyvin! Kotona odotti rauhallista unta uinuva pikkuinen, joka heräsi melko pian itse syömään rinnalle, meidän kotiuduttua alku yöstä.

Itse ajattelen, että ei ole oikeaa taikka väärää aikaa laittaa lasta hoitoon. Kukaan toinen ei ole oikeutettu määrittelemään milloinka on sopiva hetki. Toisille se on kk synnytyksen jälkeen, toisille vuosi tai kolme. Mun mielestä, niin tässä kuin kaikessa muussakin, on hyvä luottaa siihen, mikä omasta mielestä on parhainta milloinkin. Mielipiteitä tulee aina olemaan, suuntaan ja toiseen. 

Aurinkoa ja kaikkea ihanaa uuteen viikkoon.

-Elisa