perjantai 30. joulukuuta 2016

On ollut hyvä.

Huomenna on aika juhlistaa vuodenvaihdetta. Siirrytään taas uuteen vuoteen jossa odottaa 365 puhdasta sivua, joihin jokaisella on mahdollista vaikuttaa omalla kohdallaan. Jokaisella on lisäksi mahdollista vaikuttaa siihen, minkä tunteen välittää myös muille. Ole oma itsesi, ole hyvä sekä yritä nähdä, miten mielettömän moni asia on hyvin.

Tunnen kiitollisuutta kuluneesta vuodesta, ihan järjettömän suurta. On ollut niin ylä- kuin alamäkeä, mutta on ollut pääasiallisesti hyvä. Mitä muuta voisin toivoa, kuin tähän aikaan vuodesta tunnetta että on ollut opettavainen vuosi.





Olen oppinut hyväksymistä, olen toteuttanut ja tehnyt asioita joita toivoin tekeväni. Olen kaukana määränpäästä joka on tuntematon. Mutta uskon että suunta on oikea ja tässä mun kuuluu olla. 

Miltä tuntuu katsellessa tätä vuotta taaksepäin? Hyvältä, sopivalta. Vuosi on mennyt omalla painollaa, se on antanut paljon. On ollut haasteita etenkin niskan kuormituksen vuoksi, mutta olen tehnyt senkin eteen töitä, jotta olisi parempi. 

Mikä on ollut parasta? Perhe jonka kanssa jaan arkeni, ystävät, sekä aktiivisuus asioissa! Lämmin kesä, siltä se ainakin tuntui ja sellaisena se jäi mieleeni! Eväsretket Veen kanssa. Tanssiminen yön pikkutunneille asti ystävien kanssa. Lautapelit, hyvä ruoka sekä inspiroivat ihmiset. 

Asetatko tavoitteita tulevalle vuodelle? Ehdottomasti, ne itsessään jo motivoi toteuttamaan. On hyvä olla määränpää mitä kohti. On todella ja vaikka kuinka tuntuisi todellisen määränpään olevan tuntematon, asetan pieniä. Välietappeja. :D

Missä haluaisit kehittyä? Haluaisin oppia entistä enemmän läsnäoloa hetkissä. Oppia pysähtymään, miettiä tulevaisuuden urahaaveet ja unelmat balanssiin. Haluan oppia viemään ajatustasolla olevat asiat/keksinnöt loppuun. 

Missä kehityit? Opin laittamaan itseäni myös etusijalle. Toteutin pikku haaveilujani ja tein asioita joita en ollut tehnyt vuosiin. Opin hieman hölläämään.

Pois oravanpyörästä ja kohti uutta mielenkiintoista vuotta. Tee vuodesta hyvä, tekemällä hetkistä hyviä.

-Elisa 

torstai 29. joulukuuta 2016

Meidän näköinen

Niin se joulu vierähti alta! Meidän joulu alkoi joulupuurolla äidin, hänen miehen, mummin, kahden siskoistani sekä siskonpoikani kanssa. Haudutin riisipuuroa miltein kaksi tuntia ja piilotin parit mantelit kattilaan jotka lopulta päätyi Jaakon ja minun lautasille.





Kolmen maissa siiryttiin isäpuoleni luokse syömään ja vihdoin Vee tuli meidän mukaan isältään aatoksi. Vuorotellaan juhlapyhät ja joulu on itselleni yksi vaikeimmista. Viimevuonna vietettiin aatto ilman Veetä ja samaa tunnetta ei saa ilman pikkuihmisen läsnäoloa. Joulua vietetään lähinnä hänen vuokseen, se on se juttu. Koko perheen kanssa yhdessä olo ja lapsen riemu sekä jännitys tulevasta.

Pukin tulo jännitti poikia ja mieleen tuli oma joulun odotus lapsena, monen saman ihmisen läsnäollessa. Ihan kuin olisi kuunnellut nauhalta omia kyselyjä ja katsonut samaa levottomuutta kun pukkia ei näkynyt. Ovikellon soidessa molempien silmät oli lautasen kokoiset, mutta kuitenkin jostain löytyi rohkeus mennä kantamaan lahjakasseja! Vee ihmetteli ääneen "olenko mä äiti oikeesti todella ollut muka näin kiltti, mistä se joulupukki voi olla kuullut että olisin ollut ihan näin kiltti?!"

Pakettien avauksen jälkeen kahviteltiin kakkujen kanssa ja autettiin poikia kokoamaan uusia lelujaan. Loppuilta pelailtiin, oltiin ja nautittiin. Joulu meni viimisenpäälle rennosti, rakkaiden ympäröimänä ja hyvin syöden.

Oon maailman onnekkain noista kahdesta, kenen kanssa saan jakaa jokaisen päiväni. Ja jokaisesta joka vaikuttaa omalla tavallaan elämässäni. Tässä on hyvä.

Kiitos joulu ja kaikki mukana olleet.


-Elisa



perjantai 16. joulukuuta 2016

Ihan rauhassa...

Ensiviikolla eletään jo jouluviikkoa! Ostoskeskusten parkkipaikat on täpöten täynnä, moni päivittelee miten paljon olisi vielä hoidettavaa. Lapset ei meinaa pysyä pöksyissään ja aika tuntuu loppuvan kesken. Vai tuntuuko?

Miten ottaa pikkasen rennommin? Miten saada joulusta irti kaikki se ihanuus. rauha, yhdessäolo ja herkuttelu, ilman joulun läpi juoksemista? Vai kuuluuko jouluun se kaikki härdelli ennen sitä alas istumista ja joulun aloitusta? Toisaalta moni sanoo myös, miten ei ollut aikaa rauhoittua, edes aattona.



Mun vinkit viimeiseen viikkoon ennen joulua:

  • Tee lista hoidettavista asioista, niin kotona, kaupoilla, kummilasten lahjojen vienneistä jne. Kaikesta joka on jollain lailla jouluun liittyvä.
  • Organisoi tehtävät perheenjäsenten kesken, voisiko joku muu hoitaa myös jotain ja mieti mikä todella on välttämätöntä?
  • Aseta aikarajat mihin mennessä viimeiset joululahjat tulee olla hankittuna, tehtynä sekä paketoituna. 
  • Älä kuormitu joulusiivouksesta, joulun jälkeen kuitenkin saat tehdä sen uudestaan. Sitäpaitsi jos tasaiseen tahtiin pitää kodista huolta ei joulu- tai jälkisiivouksen tarvitse olla överi.
  • Tee joulusta oman perheesi näköinen, mikä on kenenkin joulussa tärkeintä, mitä kukakin haluaa ja onko jotain joka on ehdoton ei. Perinteitä on monia, mikä olisi teidän perheelle se paras? 
  • Ostoslista ruoka tarvikkeiden osalta. Mieti, teetkö kaiken itse vai ostatteko jotain valmiina? Vai menettekö kenties valmiiseen pöytään ja tämän voi jättää välistä? 
  • Aloita jouluruokien esivalmistelu hyvissä ajoin, äläkä turhaan jätä kaikkea edelliseen päivään taikka aattoon. Pitkin viikkoa voi valmistella vaikka mitä. 






Mun mielestä joulussa on tärkeintä perhe sekä rentous. Extraa on kaikki muu. 
Rauhaa ja rakkautta!

Millainen on sun näköinen joulu?

-Elisa

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Don`t forget to smile to yourself

Ihana rakas mummi antoi minulle ja kahdelle siskolle yhtenä vuonna mukit, joiden teksti jaksaa muistuttaa. Miten tärkeää on muistaa hymyillä myös itselleen, olla ylpeä itsestään. Uskon että aihetta siihen on meistä monella, toivon että kaikilla. Olet elämäsi arvokkain, älä anna elämän unohduttaa sitä sinulta. Koska miten yksinkertaiselta se kuulostaakin, ilman sinua ei olisi ystävää, äitiä tai isää, siskoa, veljeä, kummia, isovanhempaa tai mitä tahansa muuta mitä olet juurikin nyt jollekkin toiselle tai itsellesi, oman elämäsi sinä. Koskaan ei tule olemaan toista samanmoista. Olet ihminen joka vaikuttaa millaista elämää juurikin sinä elät, mitä valintoja teet, minne menet, mistä heräät. Toteutatko itseäsi vaiko oletko osana toisen unelmaa. 

Jokaiselle on paikka jossa olla ja vaikuttaa. Jos ei ole ihmisiä tai asiaa kelle, vaikutat jokatapauksessa aina itsellesi. Ole siis itsellesi hyvä, ole ystävä, ole hymy. Ole syy miksi hymyillä, syy miksi herätä, ole toivo paremmasta tai ole tyytyväisyys tähän hetkeen. Ole hymy joka jaksaa ilahduttaa muita, mutta ennenkaikkea muista hymyillä myös itsellesi. Olet juuri niin hyvä kuin haluat olla, olet sinä, olet syy. Olet yhtälailla este kuin avonainen ovi. 






Joten, älä koskaan unohda hymyillä itsellesi. 


-Elisa

maanantai 12. joulukuuta 2016

Lapsen kanssa

Joskus puhuminen lapsen kanssa avaa enemmän kuin ajattelu yksin taikka keskustelu aikuisen kanssa. Lapsi saa näkemään maailman mielettömällä tavalla, avaa silmät ja sisimmän sille joka on kokoajan ollut silmiesi edessä.Enkä tässä meinaa että lapselle tulisi selittää kaikki aikuisten huolet, vaan kehotan kokeilemaan kuuntelua. Pienet on huikeita!


Rakastan kuunnella pienen ihmisen höpötystä ja  mietintöjä. Miten he näkevät ja kokevat sekä aistivat asioita, jotka ovat meille jo itsestäänselvyyksiä. Miten lapset heittäytyvät hetkiin häpeilemättä ja uskaltavat toimia miettimättä mitä muut ajattelevat. Moni asia on hyvinkin yksinkertaista ja helppoa ymmärtää kun ei anna yksinkertaisen asian muuttua ajatusten mukana.



Lapsi näkee maassa köpöttelevät muurahaiset. Oravan puussa syömässä käpyjä ja tunkee kielen ulos suusta lumihiutaleiden tippuessa taivaalta alas. Lapsi oppii opetukset, jotka monesti ovat yksinkertaisesti selitettyjä heille. Milloin aikuinen alkoi ajattelemaan monen asian niin monimutkaisesti? Milloin painoarvo pienelle asialle kasvoi hallitsevaksi?

Opetamme lapsille uudet asiat yksinkertaisella tavalla kertoen. Opetamme käytöstavat ja asioiden merkitykset. Tsemppaamme kokeilemaan uudestaan epäonnistumisen jälkeen, tai sen pelon vallatessa lapsen mielen hetkeksi. Aikuiselta kysyttäessä yksinkertaista, vastaus voi helposti olla jossakin asiassa "en osaa puhua ranskaa", "en osaa kutoa villasukkia." Jne. Oletko tehnyt jotain jotta voisit oppia, vai päätitkö ettet osaa koska et ole opetellut.

Luota itseesi, älä ajatuksiin jotka tulevat mieleesi, kun olet vihainen taikka surullinen. Ne on yleensä mielen ruokkimia ajatuksia jolla ei välttämättä ole päätä tai häntää.


Mukavaa viikkoa!

-Elisa
lauantai 10. joulukuuta 2016

Aamun paras pala

Viikonloppu aamujen ihanuus kiteytyy yksinkertaisuudessaan yhteiseen aamupalaan. Tiedättekö, en voi ehkä tarpeeksi koskaan kertoa, miten nautin niin järjettömän paljon ihan itse aamupalasta! Pienet jutut tekee tästä elämästä just niin hyvää, kuin annat niiden tehdä. Tämä on minun yksi pieni hetki muiden joukossa, mistä saan paljon enemmän kuin vaan mahan sopivasi täyteen ruoasta.

Ehditään viikonloppuisin syödä aamupala yhdessä kolmisin, taikka Veen ollessa isällään, syödään me kaksin. Leivoin illalla valmiiksi gluteenittomat sämpylät, jotka sopii jokaisen ruokavalioon ja on kaikenlisäksi terveellisiä perus vehnä sämpylöihin verraten! Aamusta katoin pöydän, Jaakon kuoriessa appelsiineja mehulinkoon.Tuorepuristettu mehu on niin hyvää, että vaikka kuinka tossa koneessa onkin miljoona osaa pestävänä, silti sitä tehdään kerta toisensa jälkeen!  Loput syötävät esille ja istumaan, rauhassa. Jotain josta nautitaan ja jotain jota vähän aina odotan viikonlopun lähestyessä.

Musiikki hiljalleen taustalla, ikkunasta tuleva luonnonvalo ja päivä edessä jolloin ei tarvitse aamusta kiiruhtaa päiväkotiin ja sieltä töihin. Onhan se nyt ihan viimisenpäälle! Edessä päivä ilman jatkuvaa kelloon katsomista ja aikataulua. 

Rakastan näitä hetkiä






Millanen on sun aamun paras hetki? Ottaako muut edes huumaa tämmösistä vai onko aamupala päivästä huolimatta kiireessä syöty?

-Elisa
torstai 8. joulukuuta 2016

Aika taika taikinan

Naapurin tyttö opetti minulle lapsena miten suolaa ja jauhoja sekoittaen saa aikaan saven tyylistä massaa joka kovetetaan muovailun jälkeen! Viime vuonna Veen kanssa muovailtiin joulupaketteihin perinteisen nimilapun sijasta massasta tehdyt tähdet, jonne painoimme leimasin kirjaimin nimet. Tänä vuonna ajattelin tehdä töihin oppilaille omat ennen joululomaa. Tässä ohjetta myös teille!




No nyt mennään itse taikinaan. Ohjeen löysin googlettamalla jokaisessa ohjeessa oli samat raaka-aineet ja määrät joten tässä ohjetta teillekkin..

3dl suolaa
2rkl öljyä
6dl vehnäjauhoja
1,5dl vettä

-Sekoita ainekset keskenään ja vaivaa taikina kunnolla, muotoile taikinasta haluamasi ja paista uunissa 125`C tunnin ajan. Uunissa paisto ei ole välttämätöntä, mutta taikina kovettuu huomattavasti nopeammin uunissa kuin kuivattamalla pöydällä.









-Paiston jälkeen anna jäähtyä ja maalaa oman maun ja mielikuvituksen mukaan yhdessä tai erikseen.

-Ideoita on loputtomiin, taikinasta voi muotoilla esim. hedelmiä, pieniä pullia tai vaikka korvapuusteja lapsen leikkeihin. Voi tehdä koristeita, avaimenperän ja vaikka mitä muuta. Taikina on myrkytöntä koska siihen ei tosiaan tule muuta kuin yllä mainitut ainesosat, mutta suolan vuoksi se myös maistuu pahalle jolloin lapsi ei halua sitä syödä ja maistaminen ei ole vaarallista. Kun taikina on kovettunut se ei myöskään helpolla hajoa.








Kivoja muovailu hetkiä.

-Elisa
keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Olohuone

Vielä hieman keskeneräinen mutta palvelee meitä jo enemmän kuin hyvin. Huone joka yhdistää kodin muihin huoneisiin ja meidät kaikki kolme yhteiseen, on olohuone.



Aamuaurinko nousee olohuoneen ja meidän makuuhuoneen puolelta. Valo tekee hyvää! Ja kun joka suunnasta tulee valoa, ei tunnu talven pimeä aikakaan ainakaan viikonloppuisin niin ankealta. On aikaa nauttia hitaista aamuista ja siitä miten koti herää luonnonvalon syleilyyn. Uuteen päivään. jossa on aina vähintäänkin ripaus hyvää!

Vaikka kuinka nyt olisi tilaa jokaisella olla välillä omassa rauhassaan, ollaan  me lähes aina kaikki samassa. Jaakon peli- tai makuuhuoneessa, Veen leikit omassa huoneessa sekä mun hääräilyt keittiön ja muiden huoneiden välillä milloin missäkin. Löydytään me kaikki kolme yleensä yhdestä tilasta, kun kaikki ollaan kotona ja hereillä yhtä aikaa. Ehkä totuttiin edellisessä kodissa siihen ja toisaalta on se aika ihanaakin! Meillä kun on hektinen arki ja menoja jokaisella eri suuntaan, niin se aika kun vaikutetaan päivistä yhdessä täällä, ajaudutaan yhteen.

Tässä teillekin kuvina pala meidän olohuonetta.












Pirteää loppuviikkoa just sulle!

-Elisa
maanantai 5. joulukuuta 2016

Täällä taas!

Viikon kirjoitin "tervetuloa" sitaattien alla olevaa tekstiä, lisäsin, poistin ja luin läpi kymmenen kertaa. Tekstissä kertoen kuka olen, miten aloitin blokkaamisen, miksi käytännössä lopetin sen tekstien jäädessä hyvin vähäiselle.Ja miksi kirjoitus tuntuu nyt taas hyvältä.  Koen jotenkin tärkeäksi kertoa pieniä osia siitä mikä on muovannut mua, jotta juttuihini pääsisi paremmin heti kättelyssä sisään. Kerroin lapsuuden/nuoruuden traumojen läpikäynnistä, hoitovirheen aiheuttamasta helvetistä, vaikeasta vauva-ajasta ja muusta. Kunnes ajattelin että jospa nyt kerron ihan vaan tästä hetkestä, ettette joudu heti lukemaan elämänkertaani läpi. Bloggaaminen on aina ollut itselleni päiväkirjamaista kirjoittamista, sen hetken elämäntilanteita läpi käyden, sen verran asioita jakaen joka tuntuu hyvältä. Tuntui että nyt on aika kääntää puhdas sivu ja aloittaa miltein alusta sekä poistaa monta vanhaa tekstiä muutaman vuoden takaa täältä ja krjoittaa tilalle tuoreita uusia, nykyisestä elämästä. Näin ollen nimikin sai vaihtua ja jos vanhoja tekstejä luet voi tuntua että jotain uupuu ja jää kesken, mutta näin on nyt hyvä. Läsnäoleva hetki on se jota elän.




Muistatteko miten ennen hoitovirhettä hakeuduin lääkärille rajun pahoinvoinnin vuoksi? Ja siitä alkoi kolmen vuoden tutkiminen ja tapahtui tämä kyseinen hoitovirhe joka laittoi mut aika-ajoin tiputukseen keräilemään voimia kun ruoka ei pysynyt sisällä ja kipukohtaukset vei tajunnan rajamaille. Miten lääkärin vahinko teki meidän vauva vuosista selviytymis tarinan ja äärettömän vaikean. Pahoinvoinnille annettiin jossain vaiheessa syyksi sekaisin olevat hormonit kun synnytyksestä oli niin vähän aikaa.

Pahoivonnin alkuperäinen syy selvisi kuitenkin vasta tänä syksynä, kun vuoden alussa hakeuduin työterveyslääkärille jatkuvan voimakkaan päänsäryn, niska ja hartiaseudun jumin vuoksi ja ajoittain palanneen pahoinvoinnin. Olin autokolarissa 2007, josta aiheutui pysyvä vamma niskaani. Vamma on seurannut mukana jo 9 vuotta, välillä oireillen ja välillä vaivaamatta ja siitä johtuen oman lapsen syntymän jälkeen kehossa tapahtunut nopea ryhti muutos aiheutti rajun pahoinvoinnin ja jatkuvan epämiellyttävän olon kehoon. Niska oli/on aina jumissa ja pää tuntuu ettei sitä jaksa kannatella kun oireilu on pahimmillaan. Lisäksi se on aiheuttanut komplisoituneen migreenin. Kesän alussa sain lääkäriltä lausunnon miten nykyisessä työssäni minulla on pysyvä työkyvyyttömyysriski 25 vuotiaana?!?! ja nimenomaan tämän kolari vamman vuoksi. Hetken otti päähän, mutta nyt on vaan keksittävä taas jotain muuta. Tällä hetkellä työnantaja keksi toisen työn hetkeksi josta nautin ihan mielettömän paljon. Saan olla avuksi, opastaa ja oppia hurjan paljon uutta eri alalta! Kaikella on tarkoituksensa. Nyt on aikaa enemmän taas myös tänne.

Muiden valinnat on muovannut musta sen jota olen tänäpäivänä, en usko että olisin oppinut elämältä näin paljoa mitä olen, kun olen löytänyt vastoinkäymisistä aina jonkin vahvuuden ja opin. Mussa on aina elänyt usko paremmasta ja se, sekä asioista puhuminen on kantanut omaa tietäni eteenpäin. Vielä kerran, tervetuloa seuraamaan omia ajatuksiani elämästä, meidän uusperheen arkea ja milloin mitäkin. Tällä hetkellä mulle kuuluu niskan kuormituksesta huolimatta mielettömän hyvää! Ollaan juuri muutettu uuteen yhteiseen kotiin Jaakon ja Veen kanssa. Kipukohtaukset ovat jääneet pois ja keho voi hyvin, kun olen tarkka mitä suustani alas laitan. Niskan kiukuttelu sai harmituksen jälkeen lisää tuulta mun alleni, löydän oman juttuni muualta.

-Elisa

Muista kiinni?

Kuinka helppoa on vaatia muilta muutoksia, eri käytöstä ja jotain lisää. Joskus se sanotaan ääneen, joskus pidetään päänsisällä ja oletetaan. "Miks toi ei ikinä vie roskia?" Kyseenalaistaminen ja pohdinta päänsisällä aiheuttaa paisuvan mörön,  joka pikkuhiljaa alkaa ärsyyntymään. Se alkaa vaatimaan ulospääsyä, kun tarpeeksi pohdittu on pidetty liian kauan sisällä. Jos on käynyt näin, monesti se on muuntautunut ajansaatossa jo joksikin aivan muuksi, mitä se oli siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa ajattelit miten roskat tarvitsisi viedä.

Mikä laittoi liikkeelle ajatuksen miten jonkun toisen tarvitsisi? Jos ajatus olisi lähtenyt vastakkaiseen suuntaan, olisi roskis jo hyvin todennäköisesti viety. Olisit nimittäin vienyt sen itse.


Monen onnellisuus tuntuu riippuvan paljon toisten ihmisten teoista, sanoista ja siitä huomasivatko he saman, minkä sinä itse. Ärsyttikö heitä se? Tai tuliko heille samanlainen olo että roskis tulisi viedä, mutta ehtii sen viedä myös myöhemmin. Mahdollista on myös, että oli roskis miten täynnä tahansa siihen joku ei reagoisi. Ärsyttävää ehkä. Mutta päätöksesi seurata roskista, sen vientiä pois ehdit kokea jotain joka olisi pyyhkäisty omatoimisuudellasi.

Sanomallani pyrin siihen. Asioiden vaikutus itseen pohjautuu pitkälti omiin tekoihin, valintoihin ja asennoitumiseen. Jos olisit vienyt roskat itse, ei sinun olisi tarvinnut kokea negatiivista energiaa ja ajatusta. Ärsyyntyä toiseen ja olettaa miten toisen tulisi se viedä. Mietitkö ikinä että on mahdollista myös, että toinen olettaa ihan samalla tavalla sinusta? Ja joillekin se asia voi olla asia joka ei saa sen suurempaa valtaa mielessä. Tuskin se roskis ikuisesti jatkaa täyttymistään.



Mä oon tehnyt töitä sen suhteen etten olettaisi asioita, kannatan kokeilua!

-Elisa
perjantai 30. syyskuuta 2016

Tänään on hyvä.

Huhhuh. Nyt puskee läpi joku hullun siisti fiilis jonka haluisin pystyä jakamaan ihan jokaiselle. Mun matkan varrella on koeteltu ekaks pientä tyttöä isolla kädellä, sen jälkeen nuorta. Siitä siirryttiin äidiksi, oma terveys romahti ja läpi käytiin kaikki se kestetty tuska, viha, vääryys jota oltiin kannettu mukana ihan liian kauan sellaisenaan. Sen lisäksi joutui pelkäämään mistä tiedän että itse tulen toimimaan oikein? Mistä tiedän etten sairasta jotain joka vie multa hengen enkä edes saa elää lapseni kanssa. Mistä tiedän mitä tulevaisuus tuo? Tuleeks se olemaan ahdistusta menneestä ja kipukohtauksia hoitovirheestä johtuen läpi elämän?

Kun tää mylly oli läpikäyty melko hyvin alko pikkuhiljaa ihan pienin askelin parempi olo, luottavaisuus itseensä, hyväksyminen, unelmien uudelleen herääminen ja haaveilu. Sanotaan että jokainen ihminen laitetaan kestämään elämässä just niin paljon mitä pystyy kestämään. Joskus suoraan sanoen otti pahasti päähän kyseinen lause. Jos toi pitää paikkaansa niin miksi mut ollaan valittu näihin saappaisiin kun en enää jaksa! Kenellä on oikeus laittaa meidät kestämään ja näkemään pahuutta ihan liikaa. Kuka päättää et just mä kestän jotain mitä joku toinen ei? Miten voisi olla varmuus että mun henkinen voimavara on riittävä kun esimerkiksi mun isän ei ollut. Ehkä jokaisen meistä kuuluu olla täällä vaan tietyn aikaa. Ja mun aikani on paljon pitempi mitä mun isäni. Ei ole ketään joka tökkisi meitä voodoo nuken tavoin neuloilla ja laittaisi toiset tekemään lisää tuskaa meidän elämään. En usko siihen. Luulen että asiat tapahtuu aina jostain syystä, kaikella on aina joku tarkoitus ja ne taphatuu monen asian vuoksi just sulle tai mulle.

Musta on kasvanut nainen, vaikka kutsun itseäni edelleen tytöksi. Musta on kasvanut äiti, alku vaikeuksista huolimatta ja mulla on olo että olen siinä hyvä mun omalla tavalla mun omalle pojalle. Musta on kasvanut äärettömän avarakatseinen, auttava ja jotain uutta janoava, idearikas, innostuva, iloinen, herkkä ja pohtiva, elämästä kiinni pitävä ihminen. Vaikka kuinka se kaikki on koitettu viedä elämän myrskyjen horjuttaessa. Oon löytänyt vahvuuden siitä kaikesta mikä on koetellut. En usko että olisin voinut löytää mitään tällaista ilman sitä mitä mut on laitettu kestämään. Ainakin kaiken sen löytäminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen olis vaatinut erilaista työtä ja paljon enemmän aikaa. Eli ehkä uskallan hiljaisella äänellä sanoa myös olevani jollainlailla kiitollinen. En olisi se joka olen ilman sitä kaikkea pahaa sekä myös hyvää! Tykkään myös siitä keskeneräisyydestä jota myös olen! Tykkään siitä etten koe olevani missään määrin lähelläkään täydellisyyttä vaan olen sitä mitä olen ja sinut sen kanssa.



Mä oon syntynyt elämään joka opettaa ja kehittää, joka muovaa ja jotenkin ehkä olen oppinut antautumaan sille vähän, jotta tunnen tuulen vireen mun kasvoilla, jotta jaksan vetää ilmaa täysillä sisään sateen jälkeen, koska se tuoksuu niin tajuttoman hyvältä. Jotta osaan fiilistellä kauniita sanoja, musiikkia ja lähteä sen mukana ihan käsittämättömiin tunne tiloihin. Jotta pystyn näkemään ja tuntemaan kaiken pienenkin vaikka muuten ympärillä myllertäisikin. Oon levoton välillä, oon levoton kun haluaisin tehdä niin paljon hyvää, auttaa, huolehtia, toteuttaa ja en aina saa kiinni siitä mitä janoan tai mitä nyt haluaisin tehdä. Ehkä mä löydän jonkinlaista rauhaa aina kun joku pitää mut hektisenä tai mielenkiinnon kiinni jotta aikaa ei jää tälle joka turhuttaa. Odotan että opin vielä joskus täydellisen läsnäolon tunteen. Tiedä siitä, mut tänään on niin hyvä olo et taidan hetken tanssia ton musiikin tahdissa ja vaan hymyillä. Kiitos tästä päivästä, kiitos että tunnen ja koen asiat vahvemmin. Ääripäästä toiseen, mut tää pääty antaa jotain niin käsittämätöntä että ehkä just siks mä välillä joudun niin rajuun koetukseenkin tunteakseni näin.

Toivon että jokainen löytäis tien katkeruuksista, vihasta ja muusta joka voi hallita elämää niin vahvasti tavalla joka on äärimmäisen kuormittava. Tää elämä antaa niin äärettömän paljon, onhan sen jotain myös otettava jotta me ymmärrettäis, kehityttäis ja kasvettais. Onneks mulla on tää elämä, ihmisiä jotka saa mulle tyyneyden mun ollessa tilassa josta en tiedä mihin suuntaan juosta. Onneks mulla on mun kokemukset ja vastoinkäymiset jotta oon oppinut tuntemaan ja hyväksymään eri tunnetiloja enkä enää pidä niitä niin vaarallisina. Ennemminkin on lahja hyväksyä miten on oikeutettu tuntemaan ilon lisäksi myös surua ja ahdistusta, kunhan löytää aina keinon edetä sieltä eteenpäin! Elämä koettelee mut jokainen meistä itse on oman elämänsä herran sen suhteen miten ottaa minkäkin.

Parasta päivää just sulle!

-Elisa


torstai 25. elokuuta 2016

Ajatuskartta

Kesän alussa tuli aika jolloin juttelin pitkään yhden hengellisesti hyvin rikkaan, maailman omaavan ystäväni kanssa. Iski super inspiraatio ja omat ajatukset sai taas enemmän tuulta alleen. Ehkä eniten halu saada niitä nyt todenteolla jotenkin eteenpäin jollainlailla. Niinpä muistelin miten joskus kuulin sen onnistuvan helpommin kirjoittamalla paperille tavotteista, unelmista, haaveista, siitä mitä haluaa jne. Joten niin minä tein omani.

Olen joskus aijemmin tehnyt vastaavan leikkaamalla kuvia lehdistä ja liimaamalla niitä paperille, se oli myös kiva tapa ja innostusta riitti. Näin myös sain itseni hieman pidemmälle ja oikeasti syvällisemmin pohtimaan "mitä MINÄ haluan". Tuli aika monipuolinen kartta täynä erilaisia unelmia ja tavotteita.

Isäpuoleni sai juuri täytettyä yhen unelmistaan ja kirjoitti siitä mielestäni hienosti miten jotkut unelmat ja haaveet vie vähän aikaa, jotkut taas enemmän. Mutta joskus ne jokatapauksessa toteutuu kun niiden eteen tehdään töitä ja uskotaan niin tapahtuvan. Hänellä kyseisen unelman toteutuminen vei 13-vuotta. Tuntuu pitkältä ja voi miten olisi ollut ihanaa että hän kyseisen unelman olisi elämäänsä aijemmin saanut, mutta taas toisaalta, sitten puuttuisi kaikki se rikastuttava siitä välistä joka myös opetti ja antoi paljon. Nyt hän elää yhtä unelmaansa ja elääkin sitä sydämensäpohjasta todella arvostaen ja vaalien.

Muistan myös ajan Veen vauva-aikoina, minulle sattunen hoitovirheen vaikuttaessa päälle ja unten jäädessä pariin tuntiin per yö Veen ollessa vähän kehnompi nukkuja (maailma oli hänelle jo silloin varmaankin liian kiinnostava ettei uni maistunut ensimmäisenä 1,5-v :D ). Sillon en osannut enää unelmoida, en jaksanut. Olin totaalisen uupunut, kaikki energia mitä ruuasta tai juomasta olisi pitänyt saada ei ehtinyt imeytymään sen jo tullessa kropasta pois. Sairaalassa juoksin viikottain jonkun sörkittävänä kun syytä sen aikaiselle kehoni käyttäytymiselle ei löydetty (ja hoitovirhettä ei vielä oltu myönnetty). Mut siitäkin pääsin eteenpäin koska vaikka en osannut/jaksanut enää unelmoida. Jaksoin silti aina hetkellisesti uskoa miten täältä vielä noustaan, oli aika ajoin ihan järjetön halu saada elää normaalimpaan. Tehtyäni yhden isoimmista päätöksistä elämässäni, sai myös "normaalimpi" elämä enemmän tilaa ja aika itsessään myös auttoi kehoa voimaan paremmin ja pikkumiehen myös löytämään kiinnostuksen nukkumiselle.


Ajatusten ei tarvitse olla "haluan oppia arvostamaan iseäni ihmisenä" kummempia. Pieniä tai suuria mutta sopivan tuntuisia sulle.

 Ja nyt mä unelmoin, eikä ajatukset näy loppuvan. Nyt vaan käytän aikani saadakseni jostain haaveesta ainakin tiukemmin kiinni! Ja juu kesän jälkeen kaivoin taas kyseisen ajatuskartan esiin ja voin tyytyväisenä katsoa miten oon elänyt elämää kohti unelmiani ja osan myös toteuttanut. Jes!

-Elisa




torstai 11. elokuuta 2016

Umpikuja ja miljoona mahdollisuutta

Mulla on aina ollut jostain syystä suuri tarve yrittää pelastaa kaikki, niin kuivalla maalla matelevat madot kuin pähkäillä miten ihmeessä maailmaan tulisi rauha ja sodat loppuisivat. Tarve auttaa, huolehtia, hoivata ja tehdä toisten puolesta. Voitte ehkä kuvitella miten tuohon väliin mahtuu kasapäin jos jonkinmoista.

Oon aina saanut mielettömästi aikaiseksi kaikkien muiden vuoksi. Hoidan, teen, suoritan.. Mitä tahansa jotta voisin olla avuksi, pyytäessä ja varsinkin pyytämättä. Jos joku sanoo tarvitsevansa jotain mitä ei ole löytänyt alan heti etsimään. Jos jotain pystyn hoitamaan kumppanin puolesta, varmasti sen hoidan ja vien kunnialla loppuun. Tiedän että pitäisi höllätä ja antaa tehdä myös itse jottei asiat muutu itsestäänselvyyksiksi.



Miksi ihmeessä tuota samaa tarmokkuutta, tekemistä sillä sekunilla ei löydy kun oma pää keksii uusia ideoita ja ajatuksia. Mitä tapahtuu? Enkö pidä itseäni tai tarpeitani yhtä tärkeänä? Jos lähtisin toteuttamaan kaiken mitä päähäni juolahtaa ei päivissä riittäisi tunnit. Mutta jos olisin lähtenyt toteuttamaan itseäni, tekemään isompia muutoksia elämään ja asioihin tiedän että olisin saanut aikaan jotain mitä niin kovin etsin. Jotain jolla on isompi merkitys, päämäärä. Oli se sitten vanhuksien ruokkimista tai hyvinvoinnista luennointia. Tiedän että mun paikkani ei ole siellä missä nyt olen.

Mut on tarkoitettu johonkin muuhun, olemaan enemmän hyödyksi, ideoimaan, inspiroimaan, toteuttamaan. En vaan tiedä vielä mitä se on niistä kaikista ajatuksista joita mieleen pomppailee, tai onko se edes mikään niistä.

En tiedä. Toivon vaan että toteutan unelmia, uskon itseeni ja ennenkaikkea saisin omien unelmien eteen varsinkin tehtyä niitä hommia jotta nekin toteutuisi.

Oon hyvä kannustamaan ja tsemppaamaan muita kohti päämäärää. Nyt opettelen löytämään sen saman tsempparin kannustamaan mut itseni johonkin mun juttuun. Koska tiedän sen faktan että se kaikki mistä unelmoin on mun omien tekojen päässä musta.

-Elisa




maanantai 18. heinäkuuta 2016

Dare to be - Uskalla olla

 Suuri merkitys mulle ja toivon olevan tärkeä myös jokaiselle muulle itsensä kanssa. Nyky maailma on hurja ja kaikille ei ole itsestään selvyys olla sinut tunteiden, ajatusten, ulkonäön saati erilaisuuden kanssa. Jatkuvasti tulee vastaan otsikoita miten entistä enemmän jo todella nuoret kamppailee kaikenmoisten paineiden vallatessa pään. Haetaan hyväksyntää vaikka millä tavoin ja koitetaan ahtautua muottiin jossa niin moni on. Miksi?

Uskon että jokaisen ihmisen onnellisuus on ennenkaikkea kiinni siitä omasta "minästä" ja omista valinnoista. Mille antaa painoarvoa ja mille ei. Miks elää elämää egon kautta kun vois elää sitä hyväksymällä itsensä ja olemalla läsnä tässä hetkessä. Poistaa negatiivisuutta ympäriltä ja ahmia positiivisuutta sen tilalle. Vaikeina aikoina mieti kokonaiskuvaa, mikä on hyvin, voisitko tehdä jotain jotta olis paremmin? On rikkaus tuntea kaikkia tunteita. Myös kiukkua, surua ja vihaa. Kunhan niistä osaa myös irrottautua ja hyväksyä, oli se joskus miten hankalaa tahansa. On normaalia että me tehdään virheitä ja taito osata hyväksyä myös se että ei kukaan vaan ole täydellinen. Tuulta päin tyypit!



Mä "tykkään" siitä henkilökohtaisesti että en oo täydellinen, enkä häpeä myöntää sitä. Jos mulla on huono päivä, sanon suoraan olevani tänään niin ärsyttävä että ärsyttää jo itseäkin jolloin yleensä jo alkaa naurattamaan. Onneksi näitä päiviä on nykyään varsin harvassa koska en jaksa ottaa stressiä ja otan ennemmin överi huumaa kaikesta pienestä positiivisesta (esim. vaikka siitä miten hyvältä ilma tuoksuu sateen jälkeen tai miten musiikki saa mut hullun hyviin fiiliksiin..En oo 5-vuoteen juonut edes alkoholia nollatakseni joskus pään, pystyn olemaan yhtä kaheli loppuillasta, ihan vaan veden voimin. Mutta mun mielestäni jokaisen on hyvä kuitenkin nollata juuri sillä tyylillä joka paras itselle.) kuin että lähtisin negatiiviseen kelkkaan sumuttamaan mieleni. Pyrin näkemään ne kaikki pienetkin ilon aiheet joita tulee jatkuvasti joka tuutista kun vaan hengittää tässä hetkessä ja kuuntelee omaa kehoa ja aistii tuntemuksia. Teen muutoksia jos joku ärsytys saa vallan koska mulla on avaimet tehdä se muutos nyt eikä odottaa että joku tekisi sen mun puolesta. Oon tarpeeks hyvä näin, hyväksyn itseni ja uskallan olla sitä mitä olen. Janoan kehittyä jotta ymmärtäisin muita ihmisiä ja asioita entistäkin paremmin. En pelkää olla eri mieltä, nautin kuulla uusia näkökulmia, joista taas kerran voin oppia ja ajatella entistäkin avarakatseisemmin. Mulle on sydämen asia auttaa ja tehdä asioita toisten eteen, enkä koskaan tee sitä mielistelläkseni jotain tai odottaen saavani jotain takaisin. Ei mun tarvitse, haluan olla hyvä muille ja itselleni.

Ja mitä ulkonäköön tulee, mun mielestä jokainen on kaunis omalla tavallaan ja se näkyy myös muille siitä hetkestä lähtien kun uskaltaa olla sitä mitä on.

Ole rehellinen itsellesi, muille. Ole aito ja just niin huikea erilainen ihminen. Kanna itses kunnialla läpi elämän polun, opi kivikoista ja nauti pehmeästä pumpulista jalkojen alla.

Koska oot viimeksi kävellyt ilman kenkiä lämpimällä hiekalla, kastanut varpaat rantaveteen ajatellen miten mielettömältä se oikeesti tuntuu. Katsonut lasten riemua ja ottanut oppia niistä. Entä se tyyppi sun vieressä jos sellainen on? Mieti aina ensin voisitko kehittää itseäsi ennemmin kuin odotat muutoksia toiselta. Antakaa tilaa kun toinen sitä tarvitsee.

Uskalla olla ja heittäydy hetkiin.

-Elisa
torstai 16. kesäkuuta 2016

Kuravettä vai vitskuja?

Alkoi usko loppumaan viime talven ja kevään aikana. Vee sairasteli kerta toisensa jälkeen lähes jatkuvalla syötöllä. Odotin kokoajan kuin kuuta nousevaa kesän alkua, ajattelin siihen se pysähtyy viimeistään. Ja niinhän se on hieman pysähtynytkin, korvien tuubitus myös varmasti auttoi asiaan..




Kuitenkin tulevaa syksyä kammolla ajatellen olen päättänyt selvittää kaikki poppaskonsteja myöten millä ihmeellä saan kesän aikana taijottua hänelle super vastustskyvyn, jotta hän olisi ns. valmiimpi! Eikä joutuisi olemaan jatkuvasti kipeänä mikä tuntuu ihan kamalalta. 

Olisiko vauvana pitänyt antaa hänen juoda kuravettä lätäköistä ja syödä hiekkalaatikolla hiekkaa ilman että koitin heti huuhdella hiekkaa pois hänen suustaan pienen käden sitä sinne viedessä. Ehkä olisi! Jokaisen ystävän lapsi jolla on esimerkiksi koira kotona, on myös lapset olleet huomattavasti terveempiä. Olenko ollut liian "hygieeninen".. Tuntuu siltä että sitä me todella oltiin. Tai sitten se johtuu jostain muusta. 

Nyt kaikki vinkkivitoset kehiin ja ihanaa kesää ihmiset! 
lauantai 19. maaliskuuta 2016

Pikkuset rairuohot

Vuosi vierähti tästäkin ajankohdasta jotenkin ihan mielettömän nopeasti. Nytkö taas on niiden aika. Ja kyllä! Rairuohojen istutus operaatio toteutettiin yhdessä Veen kanssa. Tänävuonna kuitenkin erilailla mitä ennen, sillä kuulin mummiltani miten ruohon voi istuttaa mullan sijasta vaikka mihin muuhunkin. Eli tämän pienen istutuksen takia ei tarvitse ostaa edes pienintä multapussia jota kaupoista löytyy, vaan kasvualustana toimii myös esimerkiksi perus talouspaperi, sanomalehti jne.



Olihan sitä kokeiltava ja se todella toimii! Jeee! Tosin en menisi kovinkaan kehumaan näiden pienien vihreiden tuuheudella mutta kasvaa kumminkin ja hauskaa kokeilla eri tavoilla!

1.Ota esille purkki/kipot jonne aijot ruohon kasvattaa.
2.Silppua talouspaperi pieneksi ja tunge purkkeihin tiiviisti painellen.
3.Kastele sumutepullolla paperi märäksi ja kaada päälle siemenet.
4.Sumuttele vettä myös kuivien siemenien päälle ja odota pienien kasvua.
5.Muista sumuttaa lisää vettä päivittäin jotta kasvu edistyy.
6.Ruohoa voi lyhentää ihan tavallisesti saksilla leikkaamalla. :)






Ruohojen kasvuun meni 4 päivää, kun jo ensimmäiset alut oli tulleet esiin.




-Elisa
keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Ei asia muutu murisemalla

On paljon asioita joista haluaisin kirjoittaa. Kaikkea ei vaan voi kirjoittaa syystä ja toisesta. En ole ikinä ymmärtänyt sitä miten sanoja laitetaan toisen ihmisen suuhun. Miten kehitetään omassa päässä valheellinen kuva asioiden todellisesta puolesta ja vielä uskotaan siihen. Kaikki ei aina mene kuin satukirjoissa, on helppoa esittää viatonta, kertoa muille päättömiä tarinoita ja pitää itseään pyhimyksenä. Oma pahaolo on helppoa purkaa muihin ja en tiedä mikä mutta jokin joskus kierouttaa ihmisen mielen niin että jokaisesta asiasta mietitään ensimmäiseksi mitä huonoa sen asian sanoneesta ihmisestä seuraavaksi voisi kertoa. Eikä ajatella itse asiaa pätkän vertaa.

Minun mielestäni suuri rikkaus on osata katsoa peiliin. Osata ajatella tilanteet jokaisen osapuolen kannalta ja hakea kaikessa yhteistä hyvää ja kertoa asiat niin kuin ne ovat. Ottaa asiat syyllistämättä syyttömiä. Ja pistää tärkein ihminen elämässä aina etusijalle! 

Elämässä on hyvä osata mennä eteenpäin ja jatkaa elämää. Liikaa vanhoihin asioihin jämähtäminen tukehduttaa ja valehtelee omalle mielelle, ihmisen mieli on monimutkainen ja ahdistuneena helposti uskoo jo omia valheitaan, en kyllä tiedä tarvitseeko se edes ahdistusta. Pitäisi elää tässä, ei menneessä tai tulevassa vaan juurikin tässä hetkessä ja toimia sen hetken eteen mahdollisimman reilulla tavalla. Osata olla läsnä ja ottaa asiat niin kuin ne ovat. Joskus tulee kurjia tilanteita ja kuraa kuin sangosta kaatamalla mutta ei niitä tilanteita voi lähteä purkamaan kiukulla ja haukkumalla vain koska ottaa asia (ei ihminen) päähän. Kenenkään ei kuulu olla jonkun ihmisen kurakaivo. Ei ainakaan ihmisen jonka kanssa ei edes elä yhteistä elämää ja jaa muitakin asioita.

Sen voin sanoa että vaikka kuinka joku sanoisi että en elä omaa elämääni, niin voi kyllä minä elän. Olen läsnä ja elän tätä hetkeä parhaani mukaan. Olen viimeisen vuoden aikana päässyt elämässä eteenpäin enemmän kuin monena menneenä vuotena yhteensä. Olen päässyt takaisin töihin, kipukohtaukset ovat vähentyneet reilulla kädellä, olen saanut painoa takaisin monta kiloa, mikä on ihan mieletön asia ja juuri niin kuin pitäisi olla. Olen saanut sosiaalisen elämäni takaisin. Ja pidän fyysisestä kunnosta myös huolta. Saan jakaa elämää ihmisten kanssa jotka saa mut tuntemaan itseni hyväksi just tällaisena. Ihmisten jotka arvostaa kiltteyttäni eikä pidä minua itsestäänselvänä. Sen lisäksi olen uskaltanut kuunnella sydäntä ja ottamaan elämäämme uuden ihmisen joka on hyvä mulle ja Veelle. Ihmisen joka tekee musta onnelisen ja joka kuuntelee ja on läsnä.  Asia joka ei ole muuttunut on se miten edelleenkin tekisin mitä tahansa jotta Veellä olisi kaikki hyvin. Hänen puolia pidän aina viimeiseen asti. Ja sen asian ei kuulukaan muuttua. Vee on aina ykkönen.

Ja ei.. Vuoteni ei ole ollut myöskään pelkkiä hyviä asioita täynä, on siihen mahtunut monta vaikeaakin asiaa ja ongelmaa mutta kaikesta on selvitty ja työn alla olevien asioiden eteen tehdään edelleen työtä täysillä jotta kaikilla olisi hyvä, myös itsellä. 



Hyvää alkanutta vuotta jokaiselle. Pitäkää toisistanne huolta ja olkaa syyllistämättä syyttömiä vaikka kuinka tapoihin kuuluisi räjähtää tilanteessa kuin tilanteessa nollasta sataan. Jos näin kohdallasi on niin esikerralla kurjan asian astuessa eteen, vedä syvään henkeä ja ala ennemminkin ajattelemaan miten asian kanssa kuuluu edetä. Siihen se energia kannattaa käyttää eikä toisten turhanaiseen haukkumiseen ja vikojen etsimiseen.

-Elisa

(kirjoituksellani en viittaa kehenkään ihmiseen vaan kirjoitus on yleinen mielipide kirjoitus siitä miten en vaan siedä miten uskotaan omiin valheisiin ja koitetaan saada oma ketutus pois etsimällä syyllisiä toiminnan sijasta)