keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Ei asia muutu murisemalla

On paljon asioita joista haluaisin kirjoittaa. Kaikkea ei vaan voi kirjoittaa syystä ja toisesta. En ole ikinä ymmärtänyt sitä miten sanoja laitetaan toisen ihmisen suuhun. Miten kehitetään omassa päässä valheellinen kuva asioiden todellisesta puolesta ja vielä uskotaan siihen. Kaikki ei aina mene kuin satukirjoissa, on helppoa esittää viatonta, kertoa muille päättömiä tarinoita ja pitää itseään pyhimyksenä. Oma pahaolo on helppoa purkaa muihin ja en tiedä mikä mutta jokin joskus kierouttaa ihmisen mielen niin että jokaisesta asiasta mietitään ensimmäiseksi mitä huonoa sen asian sanoneesta ihmisestä seuraavaksi voisi kertoa. Eikä ajatella itse asiaa pätkän vertaa.

Minun mielestäni suuri rikkaus on osata katsoa peiliin. Osata ajatella tilanteet jokaisen osapuolen kannalta ja hakea kaikessa yhteistä hyvää ja kertoa asiat niin kuin ne ovat. Ottaa asiat syyllistämättä syyttömiä. Ja pistää tärkein ihminen elämässä aina etusijalle! 

Elämässä on hyvä osata mennä eteenpäin ja jatkaa elämää. Liikaa vanhoihin asioihin jämähtäminen tukehduttaa ja valehtelee omalle mielelle, ihmisen mieli on monimutkainen ja ahdistuneena helposti uskoo jo omia valheitaan, en kyllä tiedä tarvitseeko se edes ahdistusta. Pitäisi elää tässä, ei menneessä tai tulevassa vaan juurikin tässä hetkessä ja toimia sen hetken eteen mahdollisimman reilulla tavalla. Osata olla läsnä ja ottaa asiat niin kuin ne ovat. Joskus tulee kurjia tilanteita ja kuraa kuin sangosta kaatamalla mutta ei niitä tilanteita voi lähteä purkamaan kiukulla ja haukkumalla vain koska ottaa asia (ei ihminen) päähän. Kenenkään ei kuulu olla jonkun ihmisen kurakaivo. Ei ainakaan ihmisen jonka kanssa ei edes elä yhteistä elämää ja jaa muitakin asioita.

Sen voin sanoa että vaikka kuinka joku sanoisi että en elä omaa elämääni, niin voi kyllä minä elän. Olen läsnä ja elän tätä hetkeä parhaani mukaan. Olen viimeisen vuoden aikana päässyt elämässä eteenpäin enemmän kuin monena menneenä vuotena yhteensä. Olen päässyt takaisin töihin, kipukohtaukset ovat vähentyneet reilulla kädellä, olen saanut painoa takaisin monta kiloa, mikä on ihan mieletön asia ja juuri niin kuin pitäisi olla. Olen saanut sosiaalisen elämäni takaisin. Ja pidän fyysisestä kunnosta myös huolta. Saan jakaa elämää ihmisten kanssa jotka saa mut tuntemaan itseni hyväksi just tällaisena. Ihmisten jotka arvostaa kiltteyttäni eikä pidä minua itsestäänselvänä. Sen lisäksi olen uskaltanut kuunnella sydäntä ja ottamaan elämäämme uuden ihmisen joka on hyvä mulle ja Veelle. Ihmisen joka tekee musta onnelisen ja joka kuuntelee ja on läsnä.  Asia joka ei ole muuttunut on se miten edelleenkin tekisin mitä tahansa jotta Veellä olisi kaikki hyvin. Hänen puolia pidän aina viimeiseen asti. Ja sen asian ei kuulukaan muuttua. Vee on aina ykkönen.

Ja ei.. Vuoteni ei ole ollut myöskään pelkkiä hyviä asioita täynä, on siihen mahtunut monta vaikeaakin asiaa ja ongelmaa mutta kaikesta on selvitty ja työn alla olevien asioiden eteen tehdään edelleen työtä täysillä jotta kaikilla olisi hyvä, myös itsellä. 



Hyvää alkanutta vuotta jokaiselle. Pitäkää toisistanne huolta ja olkaa syyllistämättä syyttömiä vaikka kuinka tapoihin kuuluisi räjähtää tilanteessa kuin tilanteessa nollasta sataan. Jos näin kohdallasi on niin esikerralla kurjan asian astuessa eteen, vedä syvään henkeä ja ala ennemminkin ajattelemaan miten asian kanssa kuuluu edetä. Siihen se energia kannattaa käyttää eikä toisten turhanaiseen haukkumiseen ja vikojen etsimiseen.

-Elisa

(kirjoituksellani en viittaa kehenkään ihmiseen vaan kirjoitus on yleinen mielipide kirjoitus siitä miten en vaan siedä miten uskotaan omiin valheisiin ja koitetaan saada oma ketutus pois etsimällä syyllisiä toiminnan sijasta)


4 kommenttia on "Ei asia muutu murisemalla"
  1. No ensinnäkin toi kuva ja ilme on aivan mahtavan ihana :) mutta sulle sopis viellä paremmin mekko josta ne hihnat menee olkapään yli sit mä viel muokkaisin ylä osaa paremmin muotojen kanssa :) alaosaa värikkäämmäks ja vähän pitemmäks. uskalsin sanoo koska katoin diana veerland dokkarin eilen ja tajusin kuinka samanlainen oli ku mä aaivan magnifito. tsiigaa tän leidin hymyy:).https://theatreoffashion.files.wordpress.com/2012/11/diana-1.jpg
    sitten ne jotka haluu latteilla toisen eivät osaa kuunnella edes uusia hulluja ideoita se idea dumataan kun ajatellaan asioita aina vanhasta näkökulmasta ja ei voida perkele edes ideoida. se ärsyttää ainakin meitsii. se kertoo vaan siitä että heidän mielensä on jumahtanut ja suorittavat elämäänsä kuin robotit. sitten kaikki muutokset järkyttää sellanen pikkulapsi syndrooma. pelko saa käyttäytymään kuin lapsi näkemättä muita asioita muilta kanteilta. vaivutaan tottumukseen ja mikään ei saa häiritä. automaattisesti "häiriötekijät" halutaan vaientaa jotta kaikki jatkuisi niinkuin itse haluaa. ollaan jumahdettu vain itsensä miellyttämiseen. nää nyt näin äkkiseltään mieleen. onnekas on se joka sun kaa jakaa saman elämän :) tosi hyvälle näytit. tiiäkkö ku toi sun seinä auki ni maalaa pari graffittia ja ota kuvii sit tapetoit?:) mut hyvää vuotta sinne pikku kylään missä ei ole vielläkään central parkkia hah mikä väittämä muka central hah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista! Ja varsinkin mielipiteestä mitä mekkoon tulee, onpa kiva kuulla noin ajateltu kommentti mikä mielestäsi toimisi mulla paremmin! Kiitos! :)

      Uskon myös että se on juurikin noin. Jotkut vaan jämähtää negatiivisuuteen ja liian "monimutkainen" elämä ei vaan istu millään.

      Ja kiitos, ihanaa kevättä sulle!

      -Elisa :)

      Poista
  2. Niin siis näytät helvetin onnelliselta ja sitä niin harvoin tuntee ja näkee ton kuvanku näki ni tuntu onnellisuutta taas yks aidosti onnellinen nice :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Mahtavaa!! Kiitos paljon, ihanaa kun hyvä olo välittyy muillekkin! :)

      -Elisa

      Poista