lauantai 19. joulukuuta 2015

Jouluinen suklaatalo

Piparkakkutalon seinien tipahtaessa vahingossa käsistä lattialle, päätin olla tekemättä uusia ja kokeilla tänä vuonna jotain ihan muuta. Nimittäin taloa joka on tehty suklaalevyistä. Kuulostaa ehkä jo liiankin herkulliselta vai mitä?



Minä käytin omaan pikku talooni viittä levyä, ketterämpi voisi selvitä ehkä jopa neljällä. Mutta näin jäi myös muutama pala ihan vaan syömiseen ja jokainen seinä on ehjä eikä paloista liimattu.. J

1.       Leikkaa symmetriset seinä levyt x2
2.       Leikkaa pääty palat niin että yläreunat muodostaa kolmion. x2
3.       Sitten vielä katto levyt jotka ulottuvat hieman yli talon seinien sekä päätyjen. x2
4.       Liimana käytin sulatettua suklaata.
5.       Koristeluun voi käyttää esim. jääneitä suklaa paloja joista voi tehdä esim. ikkunaruudut. Sen lisäksi hyvin toimii myös erilaiset karkit sekä vaikkapa keksitkin. Mitä mieleen juolahtaa. Stokkalla oli tehty hieno katto fazerin lakupaloista. Ja päälle ”lumipölyä” saa sirottamalla tomusokeria siivilän läpi.
















Kivoja kakun teko hetkiä ja ihanaa joulun aikaa.

-Elisa



keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joko jo!

Yhdeksäs joulukuuta. Enää pari viikkoa ja pukki tulee kurkistamaan miten kilttejä kunkin kotona on oltu. Valkoinen kuusi kannettiin Veen kanssa varastosta viime viikonloppuna ja tykkään siitä edelleenkin yhtäpaljon kuin aikaisempina jouluina. Se on just passeli tähän kotiin eikä vie tilaakaan paljoa.

Jouluvalot ripustettiin ulos pari viikkoa sitten, ja muutama muukin pieni muutos kotiin on tullut. Lämpöisiä tunnelman luojia. Lampaan taljat ja kynttilät. Vilttejä ja villasukkia sekä hopeisia käpyjä joita oli jäänyt viime vuodesta. 



Meillä on ensimmäinen joulu edessä jolloin Vee todella ymmärtää että pukki on tulossa ja jos hyvä tuuri käy niin pukin matkassa tulee myös paketti. Kauppareissuilla kierrellään leluosastoja läpi ja hän kertoo mitä pukilta toivoo. Olen koittanut selittää miten pukki ei todella voi kaikkea tuoda mutta jos on kilttinä niin kyllä pukki silloin jotenkin muistaa.

Joko teillä on kuusi tuotu koristamaan kotia?  

-Elisa