perjantai 27. lokakuuta 2017

Rv 26

Niin se aika menee ja keho muokkautuu pienen tehdessä lisä tilaa itselleen. Raskaus on sujunut hyvin, mitä pientä jomotusta kohdun kasvaessa ja väsymystä (joka sekin melko vähäistä). Töistä olen joutunut olemaan pois harjoitus supistusten sekä kohdun vihlonnan vuoksi, mutta muuten vointi on kyllä hyvä! Eikä onneksi ole kuitenkaan mitään edistymistä tapahtunut kohdunsuulla, eli rauhallisin mielin tässä pientä odotellaan. Öisin heräilen jokaiseen kyljen kääntöön ja välillä tuntuu että jopa jokaiseen hengenvetoon. Se turhauttaa aamuisin pienen hetken, kunnes muistutan itseäni väliaikaisuudesta. Ehkä pitäisi selvittää kikkoja, joilla voisi vielä vaikuttaa uneen ennen pienen syntymää, edes pienen hetken.







Vauvan huone täyttyy pikkuhiljaa tarvikkeista ja ensimmäiset vaatteetkin on jo pestynä sekä viikattuna lipastossa. Aika menee lopulta niin nopeaan ja on kiva häärätä pikkuista varten hyvissä ajoin. Näin sairaslomalla sitä aikaa kun tuntuu olevan ihan järjettömän paljon, itse liikkumista kun ei kuitenkaan ole kielletty. Mulle on ollut aina vaikeaa olla, jos jotain voisin tehdä sillä tyhjällä ajalla. Vauva hankinnat on vielä kuitenkin pysynyt järkevän rajoissa, joten ihan hyvinhän niiden suhteen on mennyt.

Jaakolta kysyttiin jo ohimennen mun hormonien heittelystä "onko tullut kiukkukohtauksia?" eipä ole. Haha. Lähinnä nauratti tabu miten odottavan äidin odotetaan muuttuvan hormoni-hirviöksi kirjaimellisesti. Mä huomaan hormonien vaikuttavan lähinnä stressaamisella tai yksinäisyydellä, joka ei purkaudu kiukulla tai raivoamisella omalla kohdallani. Päivisin on yhtäkkiä niin paljon aikaa ja melkein jokainen ystävä on töissä juurikin silloin kun normaalisti itsekin olisin. Veetä pidän hoidosta kotona muutaman päivän viikoista kun hän on meillä ja nautin niistä päivistä ihan järjettömän paljon. Ollaan touhuttu kaikkea mahdollista ja Veekin tykkää kun hoitoviikko jää lyhyemmäksi. Nyt se onnistuu vielä, kun eskarin aika on vasta ensivuoden elokuussa, jolloin on tärkeämpää olla läsnä hänen taas siellä.

Odottamalla odottaminen on kohdallani hieman haastavaa näemmä. Pääasia kuitenkin on, että pieni voi mahassa hyvin, kasvaa ja kehittyy kuten kuuluu ja onnellinen olen siitä että supistuksista huolimatta, en ole määrättynä vuodelepoon. Pitää vaan aktivoitua ja keksiä muita juttuja näihin aamupäiviin. Kohta kun perheessä tuhisee pieni nyytti, joka varmasti pitää minut kiireisenä ja haaveilen hetken hengähdyksestä. Hah.. Onko koskaan hyvä?

No nyt on ja olen kiitollinen siitä. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan kuin saamattomuudestaankin. Taidan lähteä aamulenkille nauttimaan tuosta kirpeästä ilmasta ja mielettömän kauniista luonnosta.

Ihanaa viikonloppua!



-Elisa
lauantai 14. lokakuuta 2017

Unipesä

Mietin hetken tuossa unipesän todellista tarvetta, mielipiteitä siitä kun tuntui olevan laidasta laitaan. Esikoisella kyseistä pesää ei ollut, sillä kuusivuotta sitten en ollut edes kuullut unipesästä, odottaessa häntä maailmaan. Silloin pinnasänkyyn tehtiin tiiviimpää tunnelmaa imetystyynyn avulla, joka ajoi asiansa hyvin.

Lopulta tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä meillekkin unipesä kokeiluun ainakin halutaan ja sopivan etsintä alkoi. Hintahaarukka pyöri 50-150€ luokkaa ja kuoseja oli monia. Toisissa reunat ovat myös huomattavasti paksummat kuin toisissa. Mikä sitte on hyvä unipesä? Me haluttiin silmää miellyttävä hempeän sävyinen kangas, paksut reunat ja kooltaan sellainen joka mahtuu kuitenkin myös vaunukoppaan aluksi.



Lopulta päätin toteuttaa kyseisen pesän itse, ohjeita kun netistä löytyi melkoisen monia. Meidän pesän ohje löytyi täältä. Suomenkielisiä ohjeita on myös pinterest mm. pullollaan. Pesä oli mielestäni melko helppo tekoinen ja tuli siitä ihan super söpökin! Hintaa pesälle kertyi noin 30€. Seuraavaksi tarkoituksena tehdä samasta kankaasta pinnasängyn reunapehmusteet sekä tulevalle kummilapselle oma pesä myös.








Onko teillä unipesä koettu hyväksi vaiko turhakkeeksi?

-Elisa








torstai 12. lokakuuta 2017

Hullareiden ostot

Välillä mietin onko tarjoukset todella sitä mitä uskomme niiden olevan keltaisen haamun siivittämänä. Jotkut on, toiset taas ei. Esimerkkinä Jbl:n bt kuulokkeet saa gigantista täysin samaan hintaan, joita ystäväni oli ostamassa. Mutta onhan siellä myös niitä hyviä löytöjä edullisemmin mitä normaalisti. Näissä hulinoissa nopeat syövät hitaat ja vetävät ne ihmisiä vuosi toisensa jälkeen hyvin. 

Itse löysin Veelle Gugguun collarit ja trikoopaidan jotka oli edullisemmat mitä normaalisti. Sielläkin muutamilla lähti hieman käsistä metsästys ja haukkuja sateli toisille - miten pitäisi olla rajoitukset henkilöä kohden. Mielestäni vaatteiden kohdalla ei rajoituksia nimenomaan kuulu olla. Jollain voi olla kotona 10 lasta, kun taas toisella yksi. Sekä onko väärin ostaa esim. ystävän lapselle, joka ei päässyt itse paikalle?  Itselleni löysin sattumalta Niken Tanjun lenkkarit, jotka pitänyt muutenkin ostaa. Vauvalle yökkäri jalkapallo kuviolla, voi hän katsella iskän kanssa jalitsua se päällänsä sitten. Lisäksi Veelle adidaksen verkka-huppari.







Torstai päivältä mukaan tarttui singerin saumuri, jota olen miettinyt jo pidemmän aikaa, Jaakon treeni vaatteiden muokkauksessa. Saumurilla ne saumat ehkä jopa pysyy kasassa vähän pidempään. Sekin oli hinnaltaan järkevä. Lisäksi itselleni pitkä ONLY:n jakku ja Veelle Name-it:n collarit joista tykkään hurjasti! Niiden malli sopii älyttömän hyvin kapeampi vyötäröiselle lapselle, laadultaan kestävät sekä muutenkin malli on pillimpi mitä monet muut. 

Lauantailta haluaisin napata metsolan pipon sekä tuubihuivin pienelle tulokkaallemme. Se voi kyllä jäädä haaveeksi se. Taitaa muutama muukin haaveilla niistä! 

Mitkä on teidän tärpit hulluilta päiviltä?  

-Elisa