Niin se aika menee ja keho muokkautuu pienen tehdessä lisä tilaa itselleen. Raskaus on sujunut hyvin, mitä pientä jomotusta kohdun kasvaessa ja väsymystä (joka sekin melko vähäistä). Töistä olen joutunut olemaan pois harjoitus supistusten sekä kohdun vihlonnan vuoksi, mutta muuten vointi on kyllä hyvä! Eikä onneksi ole kuitenkaan mitään edistymistä tapahtunut kohdunsuulla, eli rauhallisin mielin tässä pientä odotellaan. Öisin heräilen jokaiseen kyljen kääntöön ja välillä tuntuu että jopa jokaiseen hengenvetoon. Se turhauttaa aamuisin pienen hetken, kunnes muistutan itseäni väliaikaisuudesta. Ehkä pitäisi selvittää kikkoja, joilla voisi vielä vaikuttaa uneen ennen pienen syntymää, edes pienen hetken.
Vauvan huone täyttyy pikkuhiljaa tarvikkeista ja ensimmäiset vaatteetkin on jo pestynä sekä viikattuna lipastossa. Aika menee lopulta niin nopeaan ja on kiva häärätä pikkuista varten hyvissä ajoin. Näin sairaslomalla sitä aikaa kun tuntuu olevan ihan järjettömän paljon, itse liikkumista kun ei kuitenkaan ole kielletty. Mulle on ollut aina vaikeaa olla, jos jotain voisin tehdä sillä tyhjällä ajalla. Vauva hankinnat on vielä kuitenkin pysynyt järkevän rajoissa, joten ihan hyvinhän niiden suhteen on mennyt.
Jaakolta kysyttiin jo ohimennen mun hormonien heittelystä "onko tullut kiukkukohtauksia?" eipä ole. Haha. Lähinnä nauratti tabu miten odottavan äidin odotetaan muuttuvan hormoni-hirviöksi kirjaimellisesti. Mä huomaan hormonien vaikuttavan lähinnä stressaamisella tai yksinäisyydellä, joka ei purkaudu kiukulla tai raivoamisella omalla kohdallani. Päivisin on yhtäkkiä niin paljon aikaa ja melkein jokainen ystävä on töissä juurikin silloin kun normaalisti itsekin olisin. Veetä pidän hoidosta kotona muutaman päivän viikoista kun hän on meillä ja nautin niistä päivistä ihan järjettömän paljon. Ollaan touhuttu kaikkea mahdollista ja Veekin tykkää kun hoitoviikko jää lyhyemmäksi. Nyt se onnistuu vielä, kun eskarin aika on vasta ensivuoden elokuussa, jolloin on tärkeämpää olla läsnä hänen taas siellä.
Odottamalla odottaminen on kohdallani hieman haastavaa näemmä. Pääasia kuitenkin on, että pieni voi mahassa hyvin, kasvaa ja kehittyy kuten kuuluu ja onnellinen olen siitä että supistuksista huolimatta, en ole määrättynä vuodelepoon. Pitää vaan aktivoitua ja keksiä muita juttuja näihin aamupäiviin. Kohta kun perheessä tuhisee pieni nyytti, joka varmasti pitää minut kiireisenä ja haaveilen hetken hengähdyksestä. Hah.. Onko koskaan hyvä?
No nyt on ja olen kiitollinen siitä. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan kuin saamattomuudestaankin. Taidan lähteä aamulenkille nauttimaan tuosta kirpeästä ilmasta ja mielettömän kauniista luonnosta.
Ihanaa viikonloppua!
-Elisa
Vauvan huone täyttyy pikkuhiljaa tarvikkeista ja ensimmäiset vaatteetkin on jo pestynä sekä viikattuna lipastossa. Aika menee lopulta niin nopeaan ja on kiva häärätä pikkuista varten hyvissä ajoin. Näin sairaslomalla sitä aikaa kun tuntuu olevan ihan järjettömän paljon, itse liikkumista kun ei kuitenkaan ole kielletty. Mulle on ollut aina vaikeaa olla, jos jotain voisin tehdä sillä tyhjällä ajalla. Vauva hankinnat on vielä kuitenkin pysynyt järkevän rajoissa, joten ihan hyvinhän niiden suhteen on mennyt.
Jaakolta kysyttiin jo ohimennen mun hormonien heittelystä "onko tullut kiukkukohtauksia?" eipä ole. Haha. Lähinnä nauratti tabu miten odottavan äidin odotetaan muuttuvan hormoni-hirviöksi kirjaimellisesti. Mä huomaan hormonien vaikuttavan lähinnä stressaamisella tai yksinäisyydellä, joka ei purkaudu kiukulla tai raivoamisella omalla kohdallani. Päivisin on yhtäkkiä niin paljon aikaa ja melkein jokainen ystävä on töissä juurikin silloin kun normaalisti itsekin olisin. Veetä pidän hoidosta kotona muutaman päivän viikoista kun hän on meillä ja nautin niistä päivistä ihan järjettömän paljon. Ollaan touhuttu kaikkea mahdollista ja Veekin tykkää kun hoitoviikko jää lyhyemmäksi. Nyt se onnistuu vielä, kun eskarin aika on vasta ensivuoden elokuussa, jolloin on tärkeämpää olla läsnä hänen taas siellä.
Odottamalla odottaminen on kohdallani hieman haastavaa näemmä. Pääasia kuitenkin on, että pieni voi mahassa hyvin, kasvaa ja kehittyy kuten kuuluu ja onnellinen olen siitä että supistuksista huolimatta, en ole määrättynä vuodelepoon. Pitää vaan aktivoitua ja keksiä muita juttuja näihin aamupäiviin. Kohta kun perheessä tuhisee pieni nyytti, joka varmasti pitää minut kiireisenä ja haaveilen hetken hengähdyksestä. Hah.. Onko koskaan hyvä?
No nyt on ja olen kiitollinen siitä. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan kuin saamattomuudestaankin. Taidan lähteä aamulenkille nauttimaan tuosta kirpeästä ilmasta ja mielettömän kauniista luonnosta.
Ihanaa viikonloppua!
-Elisa
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti