Liikunta osana arkea

kaupallinen yhteistyö Suomen Voimistelutuotteen kanssa.

Kaikki lähti ajatuksesta, millä tuoda liikunta mahdollisuuksia sisälle kotiin. Jotain joka miellyttää silmää, sellaista mitä koko perhe pystyy hyödyntämään ja mihin kiinnostus riittäisi alku innostuksen jälkeen. Puolapuista olin haaveillut jo pidemmän aikaa, niitä ehdotin miehelleni ensimmäisenä. Siitä ajatus sitten sai tuulta alleen ja nyt olohuoneesta löytyy jo oma tila liikkumiselle perus löhöily mahdollisuuden lisäksi. Olohuoneessa vietetään muutenkin paljon aikaa yhdessä, siksi tuntui luonnolliselta suunnitella jotakin sinne.

Puinen leuanvetotanko on miehen ehdoton lemppari, toimii loistavasti niin selän venytyksessä kuin itse leuanvedoissakin. On se myös ihan mielettömän kaunis ja helposti pois nostettava tarpeen tullen. Valkoisen värinsä ansiosta uppoutuu se oven karmien kanssa melko huomaamattomaksi myös. Vee pääsee apinoimaan puolapuista erilliseen leuanvetotankoon, näiden ollessa asennettuna vierekkäin ja niin hänenkin temppuilu mahdollisuutensa on monipuolisempi. Siksi tanko on juurikin tuon oven karmeissa.

Lisäksi tilasta löytyy puiset voimistelurenkaat, joihin taas Vee on totaalisen hurahtanut. Strapetsi on myös kovassa käytössä ja toimii se hänellä myös keinuna. Samoihin kiinnityskoukkuihin saadaan myöhemmin kiinni vauvalle turvallinen sisäkeinu sekä pomppukiikku.

Ehdoton plussa tulee tuotteiden kotimaisuudesta, tuore koivu tuoksui vielä pakkauksia avatessa, ihanaa. Meille on tärkeää tuoda lapsille liikunta osaksi jokapäiväistä elämää, mutta vielä kuitenkin niin sanotusti leikin kautta myös kotona. Pidetään tärkeänä tukea lapsien motorista kehitystä ja varsinkin puolapuut tukevat näiden taitojen kehitystä mainiosti. Puolapuut on osoittautuneet monipulisiksi niin Veelle kuin meille aikuisillekin ja niiden kanssa pystyy toteuttamaan mm. erilaisia venytyksiä kuin lihaskuntoharjoituksiakin. Näyttää ne myös aika kivoilta osana olohuonetta.

Suomen voimistelutuotteella on nyt myös tarjous, joka ehdottomasti kannattaa hyödyntää, jos puolapuiden hankinta on mielessä ollut. Nimittäin puolapuiden ostaja saa valita kaupan päälle puisen leuanvetotangon, voimistelurenkaat taikka trapetsin. 

Seuraavaksi mielessä on pyörineet mm. bOblesit ja Wobbelin tasapainolauta, jota Vee toivoikin synttäri lahjaksi laudan nähdessään.

Miten teidän kotona liikutaan arjessa, harrastusten ulkopuolella? Onko jotain ehdotonta lempparia jota suosittelisit? :) 

Aurinkoista tiistaita.
-Elisa

Ensimmäinen synnytys

Päätin kirjoittaa pieniä paloja esikoisen syntymästä, ensimmäisistä hetkistä, tunteista, hädästä ja siitä, miten mikään ei mennyt alkumetreistä lähtien pätkääkään siihen suuntaan mitä olin kuvitellut. Joten vinkki kaikille tuleville vanhemmille - älä suunnittele mitään valmiiksi. Ja jokainen tunne jota tunnet on sallittu.














Meidän matka on ollut kaukana pehmeistä poluista, se on ollut erityinen. Meidän oma yhteinen taival, ainutlaatuinen, kuten jokaisella vanhemmalla ja lapsella on se omansa. Jokaisella on oma tarinansa, oma matkansa, sekä omat kuljetut polut nyt jo menneiden askelten alla.

Tunnen vahvuutta mutta myös epävarmuutta.

Tunnen pelkoa mutta myös onnistumista.

Tunnen suunnatonta kiitollisuutta.

Tunnen jotain niin suurta rakkautta, ylpeyttä ja onnellisuutta.

Kun ajattelen häntä nousee miltein vedet silmiin, ajatellessa ensi tapaamistamme. Se oli kaikkea muuta kuin sitä, mitä olin joskus sen kuvitellut olevan. Traumaattisen ensimmäisen yhteisen päivän,  miltein kolmen ensimmäisen vuoden sairastamiseni ja muiden vaikeuksien jälkeen me ollaan tässä, käsi kädessä yhdessä elämässä.  On hän parasta, mitä maa päällään voisi koskaan elämässäni kantaa. Ei näihin riitä sanat kuvaamaan, läsnäolo lähellä on voima, josta kiitän jotain suurempaa.

Muistan edelleen sen järjettömän keskittymisen selviämisen johdosta synnytyksessä. Muistan keinutuolissa kiikkuvan kätilön mietinnät: "mitäs me sulle sitten tässä nyt keksittäis".  Muistan rauhallisuuteni läpi synnytyksen turvattomuuden tunteen ollessa äärimmillään, muistan ilokaasun. Pistot, poltot, reisiluiden hätähuudon poikki menemisen tunteesta.

Muistan hetken jolloin voimat loppuivat, milloin kummankin sykkeet romahtivat. Muistan hätääntyneen ilmeen kätilön kasvoilla. Muistan hämäränä sohjoisena kuvana joukon ihmisiä ympärilläni tuon jälkeen kun tilanne kävi vaaralliseksi, muistamatta kuitenkaan yhtäkään kasvoa kun kehoni ei enää kestänyt. Muistan käskyjä ponnistaa vaikken tiennyt enää edes supistiko minua, muistan jonkun painamassa vatsasta lasta alemmas ja huutaen kasvojeni edessä, muistan kuoleman pelon iskevän. Hetken kun kerron lapseni isälle miten en tule selviämään tästä, miten tunsin ettei yksikään todellisuudessa ymmärrä miten kuolen. En selviä, en enää.

Jollain ihmeen kaupalla kuitenkin, se joukko sai itkevän pienen poikani maailmaan. Rinnalleni. Muistan äänen pääni sisällä, joka käskee kiittää, "kiitos". Puskivat sanat suustani kuin pakosta, olinhan niin tottunut suoriutumaan, selviämään tilanteesta kuin tilanteesta aiheuttamatta muille huolta itsestäni. Jonkun ottaessa kuvia, muistan hymyn jonka koitin saada aikaan kasvoilleni, todellisuudessa olin kauhun vallassa. Jonkinasteisessa shokissa traumaattisen synnytyksen johdosta. Kehoni oltiin riistetty, olin veltto ja tunteeni kadottanut raunio. Se oli käynyt tilassa jossa kehoni tunsi totaalisen arvottomuutensa, kaikkien sulkiessa korvista ulos todellisen hätäni. "Olet uskomattoman hiljaisesti kestänyt kaiken". Niin olin, kunnes rajat täyttyivät, tulvivat ulos ryöpyten, eikä kukaan ymmärtänyt ennen sykkeiden romahtamista, miten kehoni äärirajat tulivat täyteen. En tuntenut kenenkään kuuntelevan, tunsin olevani yksin. Vaikka kuinka huone oli täynnä ihmisiä. Olo oli kuin räsynukella joka voitiin heittää leikin loputtua takaisin kaapin pohjalle. Homma paketissa, sama se miten se meni. Lapsi on nyt ulkona, hengittää, kuten sinäkin.

Muistan jonkun taluttaneen sen samaisen räsynuken (itseni) suihkuun jakkaralle peseytymään. Näin silmissäni ainoastaan suihkukaapin lattian veden vaihtuessa punaiseksi. En osannut ajatella lastani, en sitä miten todella olin tullut äidiksi. Näin yksinäisen riistetyn, rikotun kehon joka ei osannut tuntea käytännössä mitään. Tuijotin suihkun lattiaa punaisena allani ja ilmeisesti jotenkin vaan selviydyin sieltä suihkusta takaisin salin puolelle ilman muistikuvaa. Lapsen isän tarjotessa pintä ihmettä syliini, kehotin häntä pitämään lasta. Olin aivan turta, se kai voisi kuvata oloani jos joku edes voi. Jos joku olisi kysynyt haluatko lähteä kotiin, olisin varmaan lähtenyt, yksin.

Ja taas kerran elämässäni olin tilanteessa josta oli vain selvittävä. Jota oli elettävä eteenpäin omista tunteista huolimatta. Ei ollut vaihtoehtoja, olin saanut lapseni josta olin aina haaveillut. Olin valmistellut kaiken kotiin ja elämäni lasta varten. Nyt oli löydettävä sisältäni edes jotain saadakseni itseni jonkinsortin järkitilaan. Vaikka todellisuudessa taisin itse tarvita omaa äitiä lohduttamaan itseäni.

Nyt viisi ja puolivuotta pojan synnytyksen jälkeen, voin onneksemme todeta tätä kirjoittaessa teille muillekkin. Yhteytemme kehittyi aika nopeaan ja kehittyy ikuisesti. Päivääkään en vaihtaisi ja jokaisesta päivästä tuon pienen ihmeen vuoksi, tunnen mittaamattoman suurta onnea ja kiitollisuutta. Alkumme oli ihan äärettömän pelottava, en ollut kuullut keneltäkään etteikö yhteys lapseen syntyisi heti. Ainoastaan tarinoita miten oman lapsen saaminen rinnalle on jotain häkellyttävän ihanaa, jotain joka pyyhkii mielestä kaiken sen kivun ja tuskan. Kunpa olisin tiennyt omienkin tunteideni olleen normaaleja ja melko yleisiäkin. Nyt onneksi sen tiedän ja se tunne ei kanna mukanaan pelkoa tai häpeää. Ainoastaan ymmärrystä ja pientä surua ajatellessa tilannetta, johon olisin kaivannut lohtua ja jonkun kertomaan: "Tunnet sen vielä ja olet paras äiti tälle pienelle."

Onni on tämähetki ja kaikki se ymmärrys, oppi ja vuodet jotka ovat muovanneet ja antaneet mittaamattoman paljon. Onni on olla äiti ja juurikin tässä elämässä.

-Elisa

Automatkalle

Muistan lapsena, miten joka kesäiselle Kuusamon autoreissulle ostettiin uusi kartta, joka kokonais pintaalaltaan peitti about koko kojelaudan. Siihen sitten piirrettiin tussilla reitti ja suunniteltiin missä muualla käytäisiin, ajaessa etelästä kohti pohjoista. Nyt kun extempore päätettiin lähteä kurkkaamaan Kuusamoa, enimmäisenä tulostin kartan! Sisko nauroi vedet silmissä: "meinaatko että tämän avulla löydetään perille, tässä lukee vain satunnaiset kaupungit koko Suomesta..." No en luullut, mutta piirrän reitin ihan vaan jo fiiliksen vuoksi, Vee saa toimia kartturina takapenkiltä ja me kuskit kurkitaan Google mapsia silmä tarkkana siinä sivussa. Se on vaan se juttu näissä autoreissuissa.

.


Mitä mukaan pitkälle automatkalle lapsen/lapsien kanssa:

• Aikatauluton mieli, edetään omaa tahtia pysähdellen eikä kelloa katsoen. 
• Tyynyjä nukkujille, niska tuki Veelle ja viltti.
• Juotavaa, pientä purtavaa. Lisää saa sitten huoltsikoilta tarpeen vaatiessa. 
• Laturi puhelimelle navingointia ajatellen, se syö akkua kuin orava pähkinää. 
• Kamera
• Mukavan rennot vaateet päälle.
• Veelle jotain lukemista, värityskirja ja pari leikkiukkelia.. 
• Tabletti totaali turhautumisen varalle, Vee on tottunut matkustamaan ilman suurempaa viihdykettä, joten uskon että eipä tuolle tule olemaan väkinäistä tarvetta tälläkään reissulla. Lasketaan vaikka sitten niitä erivärisiä autoja, kuten me tehtiin lapsina. 
• Banadolia varuiksi päänsärkyyn (niskavammani ei ole automatkojen ehdoton lemppari).
• Se kartta tiettykin.
• Erillinen kassi muutamille extra vaate kappaleille, ettei tarvitse penkoa koko matkalaukkua läpi mahdollisen vilun yllättäessä. 
• Puhdistusliinoja

Siinä ne tärkeimmät.

Jos Vee olisi vauva, olisi listasta löytynyt vauvan leluja ja hoitolaukku. Nyt mennään ilman niitä 5 vuotiaan kanssa, mutta aika samalla setillä kuin pienen vauvan kanssa mentäessä olisi. Ei sitä niin hirveästi ihmeellisyyksiä tarvitse lapsen/lapsien iästä huolimatta. Hyvää mieltä ja musiikkia sekä tärkeimpänä pidän tuota aikataulutonta matkustamista lasten kanssa. Niin se on helpompaa ihan jokaiselle matkustajalle. 

Mikä on teidän ehdoton tärppi automatkoille?

-Elisa

Kesä juttuja

Lomasta on mennyt puolet ja tuntuu että kamera on lomaillut ihan yhtä pitkän ajan. Satunnaisia kuvia sieltä täältä, mutta niin paljon jäi kuvaamatta. Toivon loppu lomalle hyviä ilmoja ja yhdessä touhuamista, ystäviä, hymyjä sekä ihan vaan hetkille hengittämistä. Aikalailla siis sitä mitä  parisen viikkoa jo ehdittiin toteuttaa, ensimmäisien viikkojen aikana. Meidän kahdenkeskinen loma on mennyt festareilla, mökillä, sukulaisten luona Porissa, hyvin syöden ja ihan vaan nauttien hetkistä sekä ystäviä nähden. Ehtisin sairastaa flunssan ja huonovointisia päiviä myöskin loman aikana, millä ihmeellä sujahti juuri tuohon ihmettelin. Samalla kiitollisin mielin siitä, että ollaan tosi terveinä saatu olla viime vuosi, joten eipä tuo ehtinyt loma fiilistä viedä.

Pari päivää töitä ja loma jatkuu yhdessä Veen kanssa, ensimmäisen loma osion Vee vietti lomaillen isänsä ja hänen naisystävänsä  kanssa. Joten me touhuttiin Jaakon kanssa se aika ihan keskenämme lomalla ja töissä. En malta odottaa maanantaita, kun saan tuon pikku ihmisen taas kotiin. Kolme viikkoa erikseen lapsesta, on jotenkin ihan järjettömän pitkä aika. Ensimmäistä kertaa oltiin erossa niin pitkä aika hänen kanssa. Jotta he ehtivät touhuta kaikki kesä suunnitelmansa isän luona ja me taas omamme, hänen kotiutuessa. Jotenkin se kolmisen viikkoa on kuitenkin kohta selätetty ja ikävän kanssakin pärjätty. Hänellä on kaikki mennyt äärettömän hyvin ja touhua todella on riittänyt. Ollaan soiteltu ja laitettu viestiä välissä, joten sekin on itseä helpottanut kun kuulee vähän mitä toinen puuhailee ja millä mielellä. Onneksi hyvällä ja nauttien.

 Yhteinen aika arjessa rajoittuu aina iltaan Jaakon urheilun vuoksi, joten oli tämä muutenkin ihan super spesiaali tilanne meille aikuisille tässä perheessä. Näinä aikoina sitä aina hetken haikeana miettii miten olisi ihana saada tuo mies myös osaksi jo työpäivän jälkeistä aikaa, mutta eiköhän siihen normi rytmiin taas totuta oravanpyörän käynnistyessä loman jälkeen. Nautitaan siitä extra ajasta hänen loman alkaessa viikkoa omani jälkeen taas hetki.

Tosiaan ensiviikko lomaillaan Veen kanssa kaksin ja Jaakko lomailee meidän kanssa sitten sen toisen loma viikon palatessamme Kuusamon reissulta kotiin. Maanantaina starttaamme auton kohti kuusamoa äidin, pikkusiskon sekä Veen kanssa. Olen niin super innoissani! Lapsena vietimme aina kesäisin aikaa Kuusamon mökillä, se oli joka kesän kohokohta. Rukalla rännin lasku, perunarieska leipomosta, rantasauna, lampi, nuotion sytytys ja vallihautojen sekä pommi-kuoppien tutkiminen metsässä mielikuvituksen laukatessa. Nyt pääsen näyttämään omalle pojalle samat maisemat, paikat ja toivottavasti niitä poroja myös joiden perään hän on kysellyt.

Miten sun kesä on mennyt?

-Elisa

Näetkö kesän ihmeellisyyden

Kesä on kyllä ehdottomasti mun lemppari aikani kaikinpuolin. Se hellii ihmisiä, antaa välillä lämpöä ja sateen jälkeen mielettömän raikkaan tuoksun. Tuulen tuivertamat hetket, joka ajoittain auttaa kuumuuden paahteessa hetkellisesti viilentäen. Ilman aurinkoa taas, tuuli nostattaa helposti hartiat kohti korvia jännittäen kehoa, jolloin on aika rentoutua. Vilu helpottaa heti kun olkapäät laskeutuvat, kaikessa on aina oma juttunsa. Kunpa silmät ja keho muistaisi kokea kunkin olosuhteen hyvällä ja kunnolla hengittäen hetkissä.

Ollaan ulkoiltu aika reippaasti , jotenkin kaipaa luonnon lähelle tai vähintäänkin ulos nauttimaan ilmasta ja tosta upeasta luonnon vehreydestä ja valosta. Puistoilua, pallon potkimista, retkiä, mökkeilyä, lenkkejä, grillausta nuotiolla, ystäviä, perhettä, hyvää ruokaa ja ainakin yksi kokonainen kesä yö ihmetellen auringon laskun sekä nousen kauneutta. Niistä on meidän kesä tehty. Veeti toivoi myös auto-reissua Suomen eri kaupunkeihin, se käyköön toteen jossain vaiheessa kesää myös. Tämmöstä aika tavallista touhua ja rentoutumista läheisten kanssa siis tulevan kesän toiveissa. Lisäksi on suunnitteilla juttuja ihan aikuistenkesken Veen ollessa isällään. Pääasia että muistaisi nauttia hetkistä, elää välillä ilman aikataulua ja touhuta sitä mikä sillä hetkellä tuntuu just parhaalta.

Easy like Sunday morning

Luonnonvalo päässyt oikeuksiinsa tänään ihan täysillä, mä niin nautin valosta joka kumpuaa jokaisesta ikkunasta ympäri kotia! Aamu aloitettu kunnolla syöden, vähän lisää lepäillen jonka jälkeen aloitin ensimmäisen harjoituksen kolmenkymmenen päivän jooga haasteesta. Vee innostui myös ja hetken touhusi vieressä ohjeiden mukaan, kunnes kyllästyi liian rauhalliseen harjoitteluun. Ihmekkös tuo. Mutta jooga on niin mun juttuni ja haasteet tuo rutiinia joka on kiva sekin. En ihmettele miten moni on täysin jäänyt sen pauloihin lähi vuosina. Itse inspiroidun päivittäin super taitavien ihmisten jooga kuvista varsinkin instagramissa. Uuden opettelua, kehon kokonaisvaltaista hallitsemista, kuuntelua, hengittämistä läsnä olevalle hetkelle. Tekee kyllä niin hyvää. 

Viikonloppu mennyt sopivaa tahtia, perjantaina olin totaalisen loppu töistä jotka kuormittaa niskaa tällä hetkellä edelleen liikaa. Mutta jotenkin nyt on taas ihan hyvä fiilis alkavaa viikkoa ajatellen. Viikonloppu mennyt jotenkin niin näppärästi, paljon aikaan saaden, ystäviä nähden sekä Veen kanssa touhuten. Omaa kehoa kuunnellen, vähän lepuuttaen ja kevyitä harjoituksia tehden. Ollaan väkerretty yhdessä pitzaa, viety Vee parturiin, fiilistelty musiikkia ja käyty kaupoilla hakemassa uusia sisustus juttuja. Unohtamatta ihan vaan olemista. Paljon siis kaikenlaista, mutta silti olo on jotenkin todella rentoutunut ja rauhallinen. Ei stressiä tulevasta niskan vointia ajatellen, vaan keskittyen tähän olotilaan joka on hyvä juuri nyt. 

Toivon että myös sun viikonloppu on ollut itsellesi sopiva kaikinpuolin. Inspiroivaa huomista ja paljon hymyjä tulevaan uuteen viikkoon.

-Elisa 

Lapsen kanssa

Joskus puhuminen lapsen kanssa avaa enemmän kuin ajattelu yksin taikka keskustelu aikuisen kanssa. Lapsi saa näkemään maailman mielettömällä tavalla, avaa silmät ja sisimmän sille joka on kokoajan ollut silmiesi edessä.Enkä tässä meinaa että lapselle tulisi selittää kaikki aikuisten huolet, vaan kehotan kokeilemaan kuuntelua. Pienet on huikeita!


Rakastan kuunnella pienen ihmisen höpötystä ja  mietintöjä. Miten he näkevät ja kokevat sekä aistivat asioita, jotka ovat meille jo itsestäänselvyyksiä. Miten lapset heittäytyvät hetkiin häpeilemättä ja uskaltavat toimia miettimättä mitä muut ajattelevat. Moni asia on hyvinkin yksinkertaista ja helppoa ymmärtää kun ei anna yksinkertaisen asian muuttua ajatusten mukana.

Lapsi näkee maassa köpöttelevät muurahaiset. Oravan puussa syömässä käpyjä ja tunkee kielen ulos suusta lumihiutaleiden tippuessa taivaalta alas. Lapsi oppii opetukset, jotka monesti ovat yksinkertaisesti selitettyjä heille. Milloin aikuinen alkoi ajattelemaan monen asian niin monimutkaisesti? Milloin painoarvo pienelle asialle kasvoi hallitsevaksi?

Opetamme lapsille uudet asiat yksinkertaisella tavalla kertoen. Opetamme käytöstavat ja asioiden merkitykset. Tsemppaamme kokeilemaan uudestaan epäonnistumisen jälkeen, tai sen pelon vallatessa lapsen mielen hetkeksi. Aikuiselta kysyttäessä yksinkertaista, vastaus voi helposti olla jossakin asiassa "en osaa puhua ranskaa", "en osaa kutoa villasukkia." Jne. Oletko tehnyt jotain jotta voisit oppia, vai päätitkö ettet osaa koska et ole opetellut.

Luota itseesi, älä ajatuksiin jotka tulevat mieleesi, kun olet vihainen taikka surullinen. Ne on yleensä mielen ruokkimia ajatuksia jolla ei välttämättä ole päätä tai häntää.


Mukavaa viikkoa!

-Elisa

Kuravettä vai vitskuja?

Alkoi usko loppumaan viime talven ja kevään aikana. Vee sairasteli kerta toisensa jälkeen lähes jatkuvalla syötöllä. Odotin kokoajan kuin kuuta nousevaa kesän alkua, ajattelin siihen se pysähtyy viimeistään. Ja niinhän se on hieman pysähtynytkin, korvien tuubitus myös varmasti auttoi asiaan..

Kuitenkin tulevaa syksyä kammolla ajatellen olen päättänyt selvittää kaikki poppaskonsteja myöten millä ihmeellä saan kesän aikana taijottua hänelle super vastustskyvyn, jotta hän olisi ns. valmiimpi! Eikä joutuisi olemaan jatkuvasti kipeänä mikä tuntuu ihan kamalalta. 

Olisiko vauvana pitänyt antaa hänen juoda kuravettä lätäköistä ja syödä hiekkalaatikolla hiekkaa ilman että koitin heti huuhdella hiekkaa pois hänen suustaan pienen käden sitä sinne viedessä. Ehkä olisi! Jokaisen ystävän lapsi jolla on esimerkiksi koira kotona, on myös lapset olleet huomattavasti terveempiä. Olenko ollut liian "hygieeninen".. Tuntuu siltä että sitä me todella oltiin. Tai sitten se johtuu jostain muusta. 

Nyt kaikki vinkkivitoset kehiin ja ihanaa kesää ihmiset! 

Taikataikina

Yhtenä päivänä sain mieleeni tuon ihanan, mahtavan, melkein kuin muovailuvahan mutta kuitenkin erilaisen.. Nimittäin taikataikinan. Lapsena opin naapurin tytöltä sitä tekemään ja yhdessä muovailtiin monet kerrat jos jonkinmoista hahmoa ja muotoa. Tytön kanssa joka ei osannut sanaakaan suomea enkä minä vielä tuolloin sanaakaan hänen kieltään nimittäin ruotsia. Mutta eipä se meitä haitannut, lapset löytää keinon kommunikoida, voi kunpa aikuisetkin uskaltaisivat yrittää vastaavaa pelkäämättä sanovansa sanan väärin tai muuta.

No nyt mennään itse taikinaan. Ohjeen löysin googlettamalla jokaisessa ohjeessa oli samat raaka-aineet ja määrät joten tässä ohjetta teillekkin..

3dl suolaa
2rkl öljyä
6dl vehnäjauhoja
1,5dl vettä

-Sekoita ainekset keskenään ja vaivaa taikina kunnolla, muotoile taikinasta haluamasi ja paista uunissa 125`C tunnin ajan. Uunissa paisto ei ole välttämätöntä, mutta taikina kovettuu huomattavasti nopeammin uunissa kuin kuivattamalla pöydällä.

-Paiston jälkeen anna jäähtyä ja maalaa oman maun ja mielikuvituksen mukaan yhdessä tai erikseen.

-Ideoita on loputtomiin, taikinasta voi muotoilla esim. hedelmiä, pieniä pullia tai vaikka korvapuusteja lapsen leikkeihin. Voi tehdä koristeita, avaimenperän ja vaikka mitä muuta. Taikina on myrkytöntä koska siihen ei tosiaan tule muuta kuin yllä mainitut ainesosat, mutta suolan vuoksi se myös maistuu pahalle jolloin lapsi ei halua sitä syödä ja maistaminen ei ole vaarallista. Kun taikina on kovettunut se ei myöskään helpolla hajoa.

-Me tehtiin piparkakkumuotteja apuna käyttäen eri kuvioita joita Vee maalaili vesiväreillä (minä myös muutaman).. :) Sekä itse toimin joulupukin apurina jo tehden tähden muotoisia kuvioita johon painoin leimakirjaimin mummien ja muiden nimet jotka sitten sidon tulevana jouluna lahjapaketteihin.

Kivoja muovailu hetkiä.

-Elisa

Veen lemppari lätsä

Pikku Veelle löytyi ihan super ihana lippis tulevaan kesään!  Kaiken huipuksi kyseinen lätsä maksoi ainoastaan 4€ Kappahallin alesta! Ihastuin kyseiseen lippalakkiin välittömästi sen erilaisen muotoilun vuoksi. Pidän myös kovasti hatun kuosista josta löytyy eri sinisen sävyisiä kukkia / lehtiä. 

Veen mukaan tämä on merirosvo viidakko hattu joka on eteisessä paraati paikalla! Suosin Veen vaatetuksessa muutenkin usein Kappahallin lastenvaate valikoimaa, erityisesti pidän newbi mallistosta! Ne ovat erityisen laadukkaista materiaaleista usein valmistettu, kankaat ovat mukavia päällä ja kestävät hyvin useankin pesun joten ehdottomasti meidän kohdalla ollut ainakin hyvä valinta. 

Tykkään niin pelkistetystä kuin värikkäästäkin pukemisesta lapselle. Tilanteesta riippuen. Mistä teidän lasten lemppari vaatteet löytyvät? 

-Elisa

Iloa auringosta

Vietin tänään ihanan aurinkoisen aamupäivän yhdessä lempi kaupungissani nimittäin Naantalissa. Se suorastaan puhkeaa kauniiseen kukkaan aikaisin keväällä auringon löytäessä kauniiseen rantamaisemaan joka koostuu venelaitureista, ranta-ravintoloista, puistoista, vanhasta kaupungista, kirkosta ja muumikaupasta joka oli jo avannut ovensa.

Nää pienet pullot on ehkä jopa yli söpöjä! :D (ei yhteistyö)

Aamun kruunasi ystävä typy jonka kanssa istuskeltiin syrjäisemmällä laiturilla auringossa, napsittiin hassuja kuvia. Syötiin salaatti lounas ja höpöteltiin halki poikki pinoon kaikki mieltä myllertävät ajatukset. Nää on niitä tärkeitä pieniä juttuja mutta kuitenkin mielettömän suuria. Melko pikainen näkeminen jätti jälkeensä niin paljon hyvää mieltä, iloa ja innostusta. Ystävä on rikkaus.

Kesä tulee kovaa vauhtia ja noissa maisemissa nautitaan pikku Veen kanssa varmasti monet kesäpäivät ystävien ja perheen seurassa, sekä tietysti myös välillä ihan vaan kaksinkin jätskiä syöden ja hiekkaleikkejä leikkien. Loisto kaupunkiloma kohde niin lapsiperheille kuin kelle tahansa.

-Elisa

3-vuotiaan touhuiluja

Vee on ollut pienestä asti kiinnostunut järjestelemisestä, pinomisesta päällekkäin, riveihin laittamisesta. Ne on asioita joihin hän jaksaa keskittyä ja joita hän tekee ilman jatkuvaa säheltämistä.

Tämänhetken lemppareihin kuuluu mm. palapelit, muovailuvahalla muovailu sekä muistipelit.

Tein pienen yhteistyön uuden ekokiva nettikaupan kanssa, joka lähetti Veelle muovailumassaa sekä rapido-pelin. Mitä kyseiseen massaan tulee, olin melko pettynyt, massa kuivuu herkästi sekä murenee ja näin ollen sitä on kaikki paikat täynä ja alkuperäisestä kolmesta pikku purkista on jäljellä enää kaksi purkkia viikon käytön jälkeen. Meillä pysytään siis kuitenkin edelleen perinteisen muovailuvahan muovailussa. (Enkä meinaa että pieni sotku haittaisi! :D )

http://www.ekokiva.fi/

Rapido-pelille annan pisteet! Erivärisiä pikku palloja pinotaan putkiloihin tiettyyn järjestykseen väri tikusta katsoen mikä seuraavaksi. Vee tykästyi peliin välittömästi ja se onkin ollut kovassa käytössä siitä asti kun peli kotiovelle saapui.

Mistä teidän 3-vuotiaat on olleet kiinnostuneita ja mitkä leikit on niitä mihin jaksetaan hetkinen jo keskittyäkkin?

-Elisa

Aika menee siivillä

Niinhän sitä jaksetaan aina päivitellä miten aika onkaan kulunut kuin lentäen. Miten juuri hänet nostettiin rinnan päälle ja nyt hän on jo kohta kolmevuotias pieni poika. Minun poikani. Mun oma pieni ihminen. 

Aika on tosiaan mennyt osittain melko nopeaan, toisaalta vauva-ajasta tuntuu välillä olevan paljonkin aikaa koska tuntuu että en muista sieltä sitä kaikkea, muuta kuin kuvia katsellessa. Taidettiin mennä sen verran sumussa ensimmäinen vuosi että suurin osa muistoistakin jäi kyseiseen vuoteen. Onneksi on valokuvat sekä tieto siitä että kaikesta rankasta ajasta huolimatta kaikki nämä kolme vuotta on vietetty tiiviisti yhdessä, nähty jokainen kehityksen taival, kuultu ensimmäiset sanat, lauseet, laulut. Nähty ensi askeleet, juoksut, hypyt ja temput. Huomattu miten hurmaava luonne pikku Veellä on kaikkine kiukutteluineenkin. On hyvä että on luonnetta ja omaa tahtoa vaikka välillä meinaa mutsilla lähteäkkin tukka päästä ja turhautuminen vallata mielen. 

Kolme vuotta sitten näihin aikoihin oltiin tyksissä käynnistelty synnytystä jo kaksi vuorokautta, huhhuldaa mitä touhua se todella olikaan. Mut jokainen kipu, kauhutila ja pelko oli sen arvoista. En vaihtaisi päivääkään! Oon siunattu maailman ihanimmalla lahjalla, mun omalla pienellä pojalla! 

Perjantaina juhlitaan sukulaisten, kummien ja ystävien voimin mini Veen kolmatta synttäripäivää! 

-Elisa

Virvon varvon

Me saatiin eilen huippu vieraita virpomisoksien koristeluun, nimittäin isosisko oman poikansa kanssa. Ensiksi lähdettiin tietysti pajunkissa "varkaisiin".. Saako niitä poimia mistä vaan?!? Löydettiin ainakin aika hyvän näköinen apaja ja sinne sitten! Oksia kerätessä katsoin siskooni ja sanoin miten hassua että me tässä poimitaan yhdessä näitä oksia nyt meidän omille lapsille kun vielä mukamas hetki sitten niitä poimittiin meille itsellemme kun oltiin lähdössä virpomaan naapureiden ovien taakse. Niin se aika vaan menee. Mutta tosiaan parasta tuosta hommasta teki juuri se, että oma sisko oli siinä mukana ja tehtiin tätä yhdessä nyt meidän lapsillemme. Ihanaa!

Tässä kuvina meidän oksien koristelut. :)

-Elisa