lauantai 28. maaliskuuta 2015

Jauhoja suuhun!

Mut saa sitten kihisemään se jollei ihminen osaa käyttäytyä arvokkaasti toista ihmistä kohtaan, joka ansaitsisi pahojen sanojen sijasta hyvää. Mikä olisi omasta mielestäni sitten oikea tapa käyttäytyä tässä asiassa jota ajan takaa? Nyt on kyse pahoista sanoista joita tulee niin aikuisen kuin lapsenkin suusta. Miten joku ei ymmärrä että kaikkia pahoja sanoja ei voi vaan hyväksyä, vaikka kuinka haukkuja sanoisi: "en mä nyt oikeesti sitä tarkoittanut ja miksi sä aina takerrut kirjaimellisesti"..... Sanat satuttaa ja itse en pysty kaikkea sulattamaan vaikka sulatankin. Aika selkeästi ilmaistu, eikö?

Ensinnäkin en ole ikinä ymmärtänyt sitä että suustaan saa kiukkuisena sylkeä ulos ihan mitä tahansa, siis nyt todella tarkoitan IHAN MITÄ TAHANSA? Myönnän toki itsekkin kiukkuisena sanoneeni jotain mitä en ole tarkoittanut, mutta rajansa kaikella, vaikka toki väärin sekin! Myönnän kuitenkin aina sanomani sanat ja varmasti myös osaan pyytää anteeksi ilman että sitä anteeksipyyntöä pitäisi onkia minusta, tai erikseen kertoa että olen anteeksipyynnön "velkaa". 

Välillä itseäni ärsyttää oma kiltteyteni, mietin että missä omat rajani menevät, miten kauan kuuluu antaa anteeksi ja vain hyväksyä. Missä on oma arvostukseni itseäni kohtaan tässä asiassa? Sen kun tietäisi. Osaan toki itsekkin suuttua ja olla melko tiukka suustani, moni ei varmaan edes uskoisi mikä naaras äiti leijona musta kiukkuisena kuoriutuu kun esim. puolustan omaa perhettäni, tai jotain jota kohtaa koen tapahtuvan vääryyttä, nykyään olen pikkuhiljaa oppinut taas puolustamaan myös itseäni, enkä enää niele kaikkea. Se leijona emo on jotain ihan muuta kuin tämä kiltti perus luonteeni.  Miksi ja miten pitkään on ok antaa toisen purkaa kaikki kurja mieli todella törkein sanoin ihmiseen jolle sitä kuraa ei kuuluisi purkaa ei ainakaan pahoin sanoin ja olettaa että minuutin kuluuttua kaikki olisi taas ok ja unohdettua?! Ei mahdu omaan ajatusmaailmaani vaikka näin olenkin joskus toiminut ja hyväksynyt lähes kaiken ja aina antanut anteeksi ja unohtanut, ehkä syystä etten pidä riitelystä / kiukkuisista ihmisistä.

Erimielisyydet on hyvä selvittää ja pitääkin! Mutta mielestäni ei ole oikein purkaa kaikkea kiukkua haukkumalla ja alentavilla sanoilla ihmiseen joka on täysin viaton / kiltti ja ymmärtäväinen. Pahanolon voi purkaa niin monin muin tavoin eikä aina räjähtäen sekunnissa ja sekunnin vaihtuessa kuvitella kaiken olevan taas ok. Musta tuntuu että kyseisesti toimivat ihmiset eivät ehkä edes tiedä / huomaa toimimvansa niin törkeästi. Kiukutellaan koska kiukuttaa ja sama se ketä sen kiukun kohteeksi joutuu. 

Katkeruus, kateus, kiukuttelu ja viha ne on kamalia asioita ne jollei osaa hillitä itseään vaan antaa suusta tulla ulos niitä sammakoita. Ihmistä kohtaan joka on rakas, tai ollut rakas, joka on ystävä, perheenjäsen tai tuiki tuntematon. Ei se vaan mene niin. Mä näen lähes kaikissa ihmisissä aina jotain hyvää ja olen sitä mieltä että pääosin ihmisistä moni on ansainnut arvostusta, kunnioitusta ja vähintäänkin sen anteeksipyynnön.

Kohtele muita miten haluaisit muiden kohtelevan itseäsi.

-Elisa




4 kommenttia on "Jauhoja suuhun!"
  1. Aatelis arvot :) no siis itekkin jos sattuu suusta jotain pääsemään oon sanonnu että mulle voi sanoo suoraan jos oon loukannu ni pyytää anteeksi itellähän oli se ongelma et jos itestä tuntu et loukannu jotain toista ni puolen vuoden päästäkin mietti sitä juttua ainahan voi kysyä suoraan ja siihen pyrin.

    sit tohon loukkaamiseen esim mielipiteen vaihdossa toista alkaa kuumottaan oma mielipide niin on helppo vetäytyä sillä että eks sää sarkasmia ymmärrä ja sillä kuitattu . se vastuu omista sanoistaan ollaanku 2 vuotiaat ja nolottaa pyytää anteeksi . tähän pätee se oikeassa olemisen pöllö tarve.

    ne jotka oikeesti osuu sydämmeen on hyvä sanoakkin toiselle että nyt tuntu pahalle ni oppii se toinenkin jos ei ala hölmösti puolustelemaan onhan ne sun tunteita tilanteessa eikä sen toisen.

    toi anteeksi pyydön onkiminen pitäisi ollakkin turhaa tekee se yleensä anteeksi pyynnöstä väkinäisen ja teennäisen. eikä tule aidosti sydämmestä.

    itekkin oli liian kiltti ja se että herkän paradoxi on se että se on enempi rakentavaa kuin tuhoavaa.

    mut sitku liikaa luopuu itsestään alkaa se kiukku kasvamaan sisällä todellista minää on turha paeta. sen takii moni parisuhdekkin kaatuu mennään valheessa yhteen eikä omina itseinä . tai omalla kohalla ainaki sisältö tärkein henki natsaa kaikki natsaa.

    sano aina mitä mielessä pitää se ympäröivän maailman messissä :) jos joku tuntuu pahalta sano se ulos ongelma häviää sulta ja vastaanottajasta riippuu miten ottaa sen asian silloin saat kaiunn

    tämän ihmisen sisäisestä maailmasta .

    tohon leijjona juttuun se että jos suuri lauma alkaa potkimaan yhtä ja sillon määkin alan suuttumaan tai syletään heikossa kunnossa olevien päälle syyllistämällä se on vasten mielistä käytöstä.

    mettäänhän voi aina mennä huutamaan kiukkua :)

    sit samaa mieltä tosta kiukuttelusta sen verta sanotaan ei muistella menneitä kertoo vaan että ongelma halutaan lakaista maton alle koska oma käytös nolottaa.

    ne matka pimeyteen on .

    jep on helpompi hengittää kummankin kun ongelma on yhdessä ratkaistu.



    VastaaPoista
  2. Hei viellä tohon sun otsikkoon liittyen miten se liitty sisältöön? vanha sanontahan on että toinen hiljaseks laittamalla jauhot suuhun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sitähän se tässäkin ajaa takaa.. Jauhoja suuhun sille jengille kun sylkee sammakoita, eikä osaa seistä sanojensa takana saati pyytää edes anteeksi.. :/ -Elisa Glmamma

      Poista
  3. mut rakentava keskustelu on etenevää ja se on tärkeempää kuin jääräpäisesti kii on sitten ne sydämmen asiat joitten takana pitää seistä koska niin sanoo sydän :)

    onks sulla ollu kahnausta ku tää topikki?
    mut se anteeksi pyytämisen vaikeus johtuu siitä että ei osata eläytyä siihen toisen tunteeseen.

    VastaaPoista