lauantai 15. marraskuuta 2014

Teenpä jotain jonkun muunkin hyväksi.

 Mietin että miksi ihmisillä on niin vaikeaa pyytää apua tai ylipäänsä miksi en itsekkään osaa sitä pyytää aina niin paljoa kuin voisin sitä jossain asiassa tarvita. Pelätäänkö kieltävää vastausta valmiiks ja jätetään pyytämättä?
Miksi pitää yrittää selviytyä itse, se taitaa jokseenkin juontaa jo siitäkin että ihmisillä on järjetön tarve pärjätä. Ja joskus ei edes jaksa pyytää apua, uupumuksen ollessa suurta. Silloin jokaisen ihmisen elämässä pitäisi olla se joku, joka tarjoaa apuaan vaikka vähän väkisin. Joku joka pimpottaisi, ilmottaisi että "minä tulin kuule nyt auttamaan sun/teidän arkea" tai tuntemattomalta ihmiseltä saatu hymy.. Ottais ohjat käsiin, tarjois lastenhoito/siivous/olisi korvana tai ihan mitä vaan. Joku kenen apu tuntuisi hyvältä loppujen lopuksi vaikka aluksi ei jaksaisi edes ottaa apua vastaan. Onko häpeä että ihmiselläkin on rajansa jaksamisessa? Rajat miten pitkälle pystyy venymään ilman että voimat todella loppuu.

Se miten lehtien ja uutisten otsikot tursuaa miten joku on tehnyt teon mitä ei tekemättömäksi saa, teon joka on kaukana hyvästä. Otsikoita joissa joku on riistänyt itseltä, pahimmassa tapauksessa koko perheeltään, lapselta, lemmikiltä tai joltain hengen.  Se mua on mietityttänyt että jos joka tuutista ei tursuaisi miten kamalia asioita jotkut ihmiset on mennyt tekemään, tapahtuisiko niitä pahoja asioita silti niin paljon. Entä jos sillä ihmisellä olis kuitenkin ollut se joku, olisiko joku paha asia jäänyt tekemättä. Ehkä tai sitten ei. Mutta hyvän levittämisessä uskon kuitenkin olevan suurimmaksi osaksi hyviä vaikutuksia. Haluan korostaa kuitenkin että en missään määrin ymmärrä vauva/perhe surmia tai pysty sanomaan että varmasti joku olisi jäänyt tekemättä jos joku olisi osannut auttaa, enhän minä sitä voi tietää. Mutta yhteiseen hyvän tekemiseen uskon ja siksi näitä asioita pohdinkin. Raskaat otsikot ja ihmiskunnan heikentynyt hyvinvointi henkisellä, osalla myös fyysisellä puolella saa itseni ainakin pohtimaan näitä asioita, näen hätähuudon jonka vuoksi yhteiskunnan pitäis nyt vetää samasta köydestä.

"Suurin osa meistä ihmisestä kuitenkin haluaa toisilleen hyvää"

Puhutaan miten yhteiskunnassa syrjäytymiset, masentuneisuus, masentuneisuus jo herranjestas pienillä lapsilla on lisääntynyt hurjan kovaa vauhtia, miten työttömyys luvut kasvavat. Mitä jos jokainen yrittäisi tehdä jotain jonkun muunkin hyväksi. Vaikka meilläkään ei arki helppoa aina ole sairauden kuormittaessa, unien jäädessä lähes olemattomiksi, ja sitten toki myös ihan perus vastoinkäymiset, silti mä koen että mäkin pystyn auttamaan, tekemään jotain edes jonkun muunkin hyväksi. Ehdottomana ykkösenä pidän huolta omasta perheestäni ja sille tietysti ensimmäisenä annan kaiken sen mitä ikinä pystyn mutta koska koen tarvetta tehdä hyvää ilman että koen siitä olevan itselle mitään haittaa (ja varsinkin tiedän ettei perheeni siitä kärsi tai jää siksi jostain paitsi), miksi en tekisi jotain myös jonkun muunkin hyväksi? Mulle itselleni auttaminen on sydämen asia. En mä jokaista pysty auttamaan, en tietenkään. Mutta jos pystyn edes yhden ihmisen elämää parantamaan, pitää sitäkin jo pitää isona asiana. Jos jokainen auttaisi tässä maailmassa yhtä, olisi siinä jo aika monta hyvää tekoa.

Tiedän etten aina itsekkään näe jokaisen läheisenkään avun tarvetta. En aina osaa jokaiselle apuani tarjota tai tehdä jotain jotta olisin hyödyksi.. Mutta tiedän edes yrittäväni parhaani.En pysty ihmeisiin ja poistamaan pahuutta. Mutta pystyn varmasti johonkin josta joku muukin hyötyy.

Rakastan järjestää yllätyksiä, hemmotella muita (ennen kaikkea ensiksi tietty Veen ja M:n iloksi), enkä koe siitä olevan haittaa. Mulle ei käy edes mielessä että hitsi kun tässäkin nyt menee aikaa tai muuta(tiedän että joillakin käy ja jotkut ei vaan jaksa tehdä mitään kenenkään muun iloksi/avuksi). Sit siinä menee aikaa ja on vaivaa, mut jos sillä omalla pienellä vaivan-näöllä saan iloa, hyvää oloa, tärkeeksi tulleen olon jollekkin muulle se on sen kaiken "vaivan" arvosta.

Yhtenä päivänä tarjosin apua eräälle toiselle bloggarille koska koin että voisin oikeasti tehdä edes jotain helpottaakseni hänen oloaan. Tuntemattomalle?! :D -vastausta en ole vielä saanut, pitääköhän ihan pöpinä? :D Ei vais, avun tarjonneita on varmaan useampiakin ja se saa mulle hyvän olon että ihmiset välittää.

Olen hurahtanut hyvän levittämiseen, olen pienestä asti tykännyt tehdä juttuja jotka ilostuttaa muita mutta varsinkin oman sairastumisen kautta olen huomannut tekeväni entistä enemmän juttuja jotta kaikilla muillakin olis parempi olla, samalla toivoen ja uskoen että itse tulen vielä parantumaan ja voimaan paremmin..  Rakastan ihmisiä, hymyjä, naurua, yhdessä tekemistä ja oloa miten saa jollekkin muulle edes pienen helpotuksen. Perhe on aina ykkönen ja tietysti myös oma hyvä olo. Mutta hyvänä kakkosena tulee ystävät, muut sukulaiset ja ihan jo yksinäinen kadun kulkija, se vanhempi rouvas henkilö joka selkä kumarassa raahaa niitä monen kilon kasseja kotiin. En mä mikään vahva ole, en todella mutta on mulla käsissä sen verran kuitenkin sitä voimaa että saisin edes muutaman kilon kannettua.. Ja niin kevenis tän rouvashenkilö mummelinkin taakka jos jaettaisiin kassit ja auttaisin edes pienen matkaa. Toki ihan väkisin ei kannata auttaa. Jotkut hitto vie ei halua apua. Mutta jos uskaltaa koittaa kepillä jäätä, niin miksipäs ei.



Apu voi olla niin roskien viennistä - työn tarjoamiseen - hymyyn - halaukseen. Mihin kukakin kykenee. Kehotan kuitenkin jokaista tekemään niin kuin parhaaksi näkee, oli se auttaa tai ei.. Tämä on oma näkemykseni, toiveeni vähän paremmin voivasta yhteiskunnasta jonka eteen aijon itse henkilökohtaisesti tehdä sen minkä pystyn.

HAASTAN JOKAISEN tähän "teenpä jotain jonkun muunkin hyväksi" tekemään edes sen yhden pienen teon. Se hyvä päätös, apu jne voi mullistaa jonkun toisen elämän uskomattoman hyvällä tavalla. Mikä on sinun hyvä tekosi?

"Paljonko ehdit rakastaa sinun elämässäsi" -Juha Tapio

-Elisa
1 kommentti on "Teenpä jotain jonkun muunkin hyväksi."
  1. vau tää kuullostaa hullulle ja en mie rupee vainoomaan mut ihanku mun suusta pakko oli avaa bisse ku istun ittekseni hertsikassa mökillä mä en oo koskaan lukenu noin kaunista sydäntä ku sä ihanku meitsi mut rohkeempi:) tiiäkkö mitä kerran vilkkaalla kadulla pysähdyin keskelle tietä pyöräni kaa jotta vanha rouva pääsis joskus yli sen silmistä paisto lämpö. et oo pöpi sä oot rakkaudellinen ihminen elämää kohtaan ja sydän on rakas ilman logiikkaa välillä sydän on miekka pää kilpes.

    VastaaPoista