perjantai 29. elokuuta 2014

Nuolasin.. ja toivon että ei tipahda! ;)

Edellisessä tekstissäni kerroin siitä miten leikkauksestani johtuen alavatsaani oli kasvanut jonkinmoinen tyräportti josta tursuaa väärälle puolelle sisäelintä.. Onko se kuitenkin pelkkää rasvaa ja verta, sitä ei tiedetä koska kirurgi ei halunnutkaan leikkausta suorittaa koska olen vielä heikkona edellisestä leikkauksesta ja tämän hetkisen laihuuteni vuoksi myös muutenkin heikommassa kunnossa mitä ihminen joka on terve ja energiaa olis kropassa enemmän sekä rasvaa josta ei haittais se että pari kiloa tippuu jo pelkästä leikkauksesta johtuen lisää..

Mut niin... Elämää on jatkettava, mä en aio täällä kotona vaan istua ja odottaa koska rusahtaa lisää sisuksia väärälle puolelle vaan aion elää elämääni joka muutenkin on jo rajoittuvainen niin juurikin niin mitä ennen leikkaustakin. Kotona haluun pystyä hoitamaan perus kotityöt ja voi luoja miten mä odotan että pystyn taas kohta nostamaan tuon pienen prinssin syliini AINA kun siltä tuntuu ja hän sitä haluaa. Mun ihan sydämestä sattuu kun pikku itkee välillä kun haluaisi että kannan yläkertaan tai alakertaan hänen ollessa väsynyt. Tai joskus autosta sisälle kun hän hoitopäivän jälkeen kaipaa äidin syliä ja halausta. Se on ihan turhauttavaa kun ei voi toimia normaalisti kun tuo masu kipuilee jo pelkästään jos yrittää yläkertaan "huutaa" jotain miehelle. Vatsan lihaksia käyttää lähes kaikessa tekemisessä jonkun verran.

Täytyy kehitellä jotain touhua näihin päiviin jotta mieli pysyy kirkkaana ja uskovana parantumiseen! Jos vaan suree kurjaa kohtaloaan niin tuskin sitä ainakaan paremmin voi.. Jotkut tuntuu luovuttavan liian helposti ja monesti ei kehokaan jaksa taistella samalla lailla jos mieli on jo luovuttanut.. Tuulta päin loppuun asti, ja mun lopulla tarkoitan sitä että tervehdyn!  Kävelylenkkejä, kodin puunausta ja viikonloppuna olis yhdet juhlatkin... Meinasin sinnekin möngertää, on siellä tuoleja missä istua ja levätä jos siltä tuntuu. Saanpahan jotain ihan muuta ajateltavaa ja keskustelua muustakin kuin vaan sairaudesta tai leikkaus jutuista.

Kuukauden päästä uuteen ultraan tarkistamaan tilannetta jos siihen asti olo ei pahemmaksi mee. Ja ei se mene, kun mä olen päättänyt niin. ;)


Täältä tullaan...

-E
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti