Elämä on antanut mahdollisuuden moneen, yksi suurimmista on kehityksen kautta kasvaminen. Jos tarkkaan katsoo, ei todella ole päivää kuinka ei oppisi jotain. Ei ole päivää kun ei voisi kehittyä joksikin jota et ollut hetki sitten. Huomaatko sen, riippuu pitkälti sinusta itsestäsi. Meitä on monta erilaista, samaan aikaan jokaiselle itselle sopiva tai epäsopiva tapa. Nimittäin tapa huomata ja olla huomaamatta. Joku ei kaipaa havainnointia, toisille on hyvä vaikka seuraavat 10 vuotta olisivat vuosi toisensa jälkeen samanlaisia ilman yhtään uutta oppia tai muuttuvaa ajatusmaailmaa. Jokainen päivä ilman uudistuvaa mielikuvaa, oikeaa tai väärää. Sitten on ihmisiä jotka janoavat kasvua, kehitystä sekä oppeja muilta, elämältä, hetkiltä jne. Mihin sinä koet kuuluvasi? Jompaankumpaan ääripäähän, vaiko ehkä välimaastoon?
Itse kuulun ääripäähän, joka havannoi, seuraa oli halua taikka ei niin tilanteita, ihmisiä, hetkiä ilman että päätän tehdä niin. Joskus se on raskasta, mutta enimmäkseen mielettömän siistiä antautumista läsnäolevaan hetkeen. Omaan herkät aistit, joiden kanssa olen kompastellut, potenut ahdistusta yhtä voimakkaasti kuin hyvää oloa jossa aistit on auki parhaimmillaan ihan kaikelle. Tunnen niin fyysisesti kuin henkisestikin vahvasti ja jaksan päivitellä mm. välillä jonkun mielestä varmaan turhankin paljon miten kauniilta jokin tai joku näyttää. Miten hyvältä jokin tuntuu, tuoksuu tai miten inspiroiva yksi kuva, hetki tai tilanne voi olla. Miten voin ymmärtää olevani väärässä kun luulin alunperin olevani oikeassa, siinäkin on oma juttunsa vaikka kuinka hyvältä oikeassa olo voisikin tuntua. Ihminen on erehtyväinen syystäkin.
Älä koskaan koe huonoa omaatuntoa siitä että näet asioissa uuden näkökulman, se on rikkaus jos et pyri sillä ainoastaan olemaan oikeassa tilanteessa kuin tilanteessa. Se on kuin lapsille nannapäivä lauantaina, työntekijälle palkankorotus puskista taikka aavikolla ilman nestettä olevalle kylmä juoma (vaikka neste kuin neste olisi varmasti tuossa vaiheessa ihan yhtä hyvä). Pidän sitä lahjana, joka on meissä kaikissa, jos itse niin haluaa. Älä pyydä anteeksi sitä, jos muutit mielipidettäsi minuutissa, vartissa, viikossa taikka vuodessa. Kunhan vaan pyrit sillä hyvään/ymmärrykseen. Reilua on toki myös selventää jos tilanteeseen/hetkessä on osallisena joku toinen lisäksesi.
Ole avoin jos se tuntuu itsellesi sopivalta, jos taas ei niin jätä väliin!
Olet hyvä.
-Elisa
Itse kuulun ääripäähän, joka havannoi, seuraa oli halua taikka ei niin tilanteita, ihmisiä, hetkiä ilman että päätän tehdä niin. Joskus se on raskasta, mutta enimmäkseen mielettömän siistiä antautumista läsnäolevaan hetkeen. Omaan herkät aistit, joiden kanssa olen kompastellut, potenut ahdistusta yhtä voimakkaasti kuin hyvää oloa jossa aistit on auki parhaimmillaan ihan kaikelle. Tunnen niin fyysisesti kuin henkisestikin vahvasti ja jaksan päivitellä mm. välillä jonkun mielestä varmaan turhankin paljon miten kauniilta jokin tai joku näyttää. Miten hyvältä jokin tuntuu, tuoksuu tai miten inspiroiva yksi kuva, hetki tai tilanne voi olla. Miten voin ymmärtää olevani väärässä kun luulin alunperin olevani oikeassa, siinäkin on oma juttunsa vaikka kuinka hyvältä oikeassa olo voisikin tuntua. Ihminen on erehtyväinen syystäkin.
Älä koskaan koe huonoa omaatuntoa siitä että näet asioissa uuden näkökulman, se on rikkaus jos et pyri sillä ainoastaan olemaan oikeassa tilanteessa kuin tilanteessa. Se on kuin lapsille nannapäivä lauantaina, työntekijälle palkankorotus puskista taikka aavikolla ilman nestettä olevalle kylmä juoma (vaikka neste kuin neste olisi varmasti tuossa vaiheessa ihan yhtä hyvä). Pidän sitä lahjana, joka on meissä kaikissa, jos itse niin haluaa. Älä pyydä anteeksi sitä, jos muutit mielipidettäsi minuutissa, vartissa, viikossa taikka vuodessa. Kunhan vaan pyrit sillä hyvään/ymmärrykseen. Reilua on toki myös selventää jos tilanteeseen/hetkessä on osallisena joku toinen lisäksesi.
Ole avoin jos se tuntuu itsellesi sopivalta, jos taas ei niin jätä väliin!
Olet hyvä.
-Elisa
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti