Keskity

Menneellä sanotaan merkityksen olevan mitätön. Tottahan se osittain onkin, sillä on merkitystä mikä on nyt ja mikä tuleva. Menneen olisi hyvä liittyä ainoastaan kasvunmerkissä tähän päivään. Menneessä eläjä jää paljolta paitsi ja roikkuu itse kaksin käsin käsijarrussa ahdistuen. Taikka yksinkertaisuudessaan jää hyvin paljolta paitsi antaessaan menneiden hallita tätä hetkeä. Anna mahdollisuus menneen jäädä historiaan ja ole avoin tulevalle.

Alotin kirjoittamaan elämänkertaani ehkä noin vuosi sitten. Menneisyydessä sattuneet isot, haastavat sekä adistavat asiat pilkahteli mieleeni kun mietin tulevaa. Ajattelin että monesti ääneen heitetty "Mun elämästä sais kirjoitettua aikamoisen elämänkerran jo tähän ikään mennessä." voisi olla hyvä toteuttaa vaikka jo osan olinkin avannut pienesti täällä. Jospa se olisi viimeinen piste menneille tapahtumille? Aloin kirjoittamaan, lähdin liikkeelle kertomuksista ihan synnytys-salista lähtien joita äiti oli kertonut. Melkein vuosi vuodelta, kerroin kaiken mitä mieleeni muistui. Isoimpiin asioihin takerruin syvemmin ja kerroin syvimmätkin asiat ensimmäistä kertaa tarkkaan kuvailen. Jokaisella kerralla kirjoittamisesta ei meinannut saada loppua. Nappasin mukaan vanhoja blogi tekstejä jotka ovat tallennettuna tänne luonnoksiin, joita kirjoitin itselleni lähinnä joskus kun koin sen auttavan. Mieleen tuli tilanteita jotka oli osittain jo pyyhkiytynyt mielestä ja valitettavan paljon myös niitä jotka saa edelleenkin puristavan tunteen rintaani. Kaivamalla kaivoin taas auki sitä kaikkea joka on aina mennyttä. asioita jotka kasvatti musta tämän ihmisen jota olen nyt tällähetkellä.

Huomasin ahdistuvani, jokaisella kerralla lopetettua oli kurja olla, olin levoton ja jollain tasolla myös peloissani. Jaakko kehotti lopettamaan koko kirjoittamisen, koska olin taas jämähtämässä asioihin jotka olin jo käsitellyt. Jotka olin jättänyt taakseni Veen vauva vuosina läpi käyden. Ymmärsin sen hyvin, ajattelin itse samallatavalla aina kun vihdoin sain työnnettyä koneen näppäimistön pois sormieni alta. Nyt riittää.

Tulevaisuuden haaveita miettien pompin menneeseen ja pelkään pieniä hetkiä, kunnes jokin voimakas tunne antaa mulle uskoa. Harjoittelen pysymään tässä ja jotain on jo sen eteen tapahtunut. Sillä tiedostan sen tosiasian, miten läpikäydyn on hyvä antaa olla.

Ei ole mitään merkitystä, mitä on joskus ollut.(TOTTAKAI ON! Mutta ei tähän hetkeen, jossa on aika edetä. Anna menneen olla suurin opettajasi.) Mitä olet itse kokenut lapsena, nuorena, ensimmäisen lapsen saatua tai ihan missä ikinä onkin elämässäsi tapahtunut jotain jota et toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle. Sen jälkeen kun olet käsitellyt sen. Ne on mennyttä. On hetki jota elät, sen läsnäolo ja usko parempaan. Sanotaan miten ihmisen tiedetään olevan läpikäynyt. kun menneestä voi puhua ilman ahdistumista. Mä voin, mutta siitä kirjoittaminen täydellisen keskittyneesti penkoen ei varmaan koskaan tule olemaan helppoa. En usko että sen edes kuuluisi olla sitä.

Elämänkertani seisoo reilu sadan sivun kokoisena tiedostona vanhalla koneellani, keskeneräisenä. Tällähetkellä sen on hyvä siellä. Se on mennyttä ja sen julkaiseminen muiden silmille ei ehkä saisi aikaan sitä mitä sillä haen takaa. Lähdin kirjoittamaan sitä ajatuksella, miten vastoinkäymistenkin jälkeen voi edelleen jatkaa, miten kaikesta voi oppia jotain ja tuntea kiitollisuutta siitä, että juuri minä sain tämän elämän elettäväksi. Koska olen ollut heikkoinakin hetkinä niin hemmetin vahva kestääkseni kaiken. Mun kuuluu olla tässä, ja olen onnekas kun olen avoin opeille, ymmärrykselle ja elämälle. Koska ilman niitä, en todellakaan olisi tässä, vaan tilallani olisi joku täysin muu. Tämä on minulle oma hetkeni, oma läsnäoleva ja sinulle vastaava omasi.

Usko, opi ja elä. 

-Elisa