Never grow up?

 Koska olet muka liian vanha pukemaan päällesi lastenosaston söpöä vaaleanpunaista kultahipuin varusteltua tylli mekkoa? ET KOSKAAN! 

Tiedän olevani iältäni jo aikuinen mutta silti toivon olevani ikuisesti edes hieman lapsenmielinen! Miksi niin monen aikuisen elämä on yhtä vakavaa korrektia tallaamista. Tyyliin...

"En minä voi laskea liukumäestä" ööö miksi et voi jos vaan suinkin mahdut!

"En minä voi pukea hassua naamaria ylleni, olenhan aikuinen." Voithan! Mieti sitä pienen lapsen riemua kun aikuinenkin osaa hassutella. Jos joku katsoo sinua hölmistyneenä, eikö parasta siinä tilanteessa olisi tarjota kyseistä naamaria tälle niin aikuiselle tosikolle? 

"En minä voi istua viereesi lattialle leikkimään leegoilla, istun nyt täällä sohvalla muiden aikuisten kanssa." MUTTA MIKSI?! Ymmärrän toki että on kivaa höpötellä aikuisten kesken ja sekin on sallittavaa mutta miten jollekkin voi olla ylitsepääsemättömän hankala asia leikkiä edes pientä hetkeä lapsen kanssa jolle se olisi ihan järjettömän iso juttu! 

"En minä voi tanssia selvinpäin, tai muuten hassutella ja hullutella!! Iso X siihen".. Mä ainakin voin ja nautin suunnattomasti siitä ns. vapauden tunteesta jolloin kehtaan ja menen sinne tanssilattialle jammailemaan, hyppimään ja pomppimaan ihan ilman alkoholia. Miksi se pitäisi hävettää?

Toki on tilanteita joissa täytyy osata ns. käyttäytyä. On tilanteita joissa aikuisen on oltava se aikuinen mutta mielettömän paljon on tilanteita joissa voi pitää pienen pilkkeen silmäkulmassa ja antaa vaan mennä. Ei elämän tarvitse olla aina niin vakavaa.

Karkeita esimerkkejä.. Asialla ajan vain takaa sitä että itse en halua olla ikinä liian aikuinen! Pikkunen hulluttelu on jees ja elämä on täten paljon hassumpaa nami nami!



I HAVE BEEN PUTTING A LOT OF THOUGHT INTO IT,

AND I JUST DON`T THINK BEING AN ADULT.

IS GONNA WORK FOR ME.

-Elisa