Tutista luopuminen

Kun puolivuotta tutista luopumisen jälkeen sohvan takajalan kulmauksen takaa löytyy yksi tutti, herää kysymys siivotaanko meillä sittenkään tarpeeksi perusteellisesti? Ei vais. Mut melkosen yllättynyt kyllä olin koska kaikki koitettiin haalia kerralla pois tästä huushollista ettei näin kävisi.

Meillä tutti jätettiin pois pojan täyttäessä 2-vuotta. 

Ajattelin että voisin jakaa kanssanne meidän tutista luopumis prosessin kulun koska se meni yllättävänkin helposti! Aloitettiin kk aikaisemmin vähentämään tutin käyttöä, lopuksi niin että tutti oli käytössä ainoastaa unille mentäessä. Ei otettu tuttia enää tarkoituksellisesti mukaan esim kauppa reissuille jottei kiukunpuuskan tullessa sorruttaisi sitä antamaan jotta hän rauhottuisi. Pojan pyytäessä tuttia kerroimme miten tutti odottaa häntä sängyssä ja hän saisi sen kun nukutaan. Monesti hän hyväksyi vastauksen ja jatkoi touhuilujaan, jos ei kuitenkaan vastaus ollut mieleinen niin koitimme saada pojan ajatukset muualle. Pikku ihmiset saa yllättävän helposti unohtamaan asian kun heidän ajatuksensa saa muualle keksimällä jotain muuta. Ajatusmaailma on vielä lapsilla niin erilainen ja yksinkertainen mitä aikuisilla niin monesti harmittava aihe unohtuu hetkessä kun tulee uusi mielenkiintoinen asia johon keskittyä. 

Oltiin päätetty että viimeistään 2-vuoden iän tullessa oli aika heittää tutit menemään. Koska kuka nyt tahallisesti haluaisi lapsen hampaiden kärsivän ja menevän väärään muotoon suussa yms. Imemis tarve loppuu jo ennen kahta vuotta joten ei ole enää muuta syytä tutin käytölle kuin se että tuttiin on totuttu ja sitä on vaan kiva imutella. Jokainen vanhempi toki tekee itse päätöksensä koska lapsensa tutin syönti loppuu mutta meistä sen oli loputtava tuohon, kuultuamme hammaslääkäriltä sen vaikutuksista koko lapsen purukalustoon 2-ikä vuoden täyttyessä viimeistään. Luin myös itse aiheesta ja niinhän se nimenomaan on. Noita pieniä helmiä kun muutenkin haluaa suojella! Itse en ainakaan pidä hammaslääkäristä sitten yhtään joten miksi toimisin niin että lapseni voisi kärsiä omasta saamattomuudestani isompana koska eihän hän vielä tuon ikäsenä ymmärrä hampaista mitään. Siksi ollaan pidetty myös melko tiukkaa rajaa herkkujen suhteen. Ei hän juhlissa jää tietenkään ilman herkkuja mutta ei hänellä vielä ole nannapäivää tai muuta. Ei hän kaipaa namuja vielä koska ei ole tietoinen niistä sen enempää. Miksi totuttaa mehuun ja limuihin kun pikku on tyytyväinen maitoon ja veteen.... :) Toki hän on joskus tripin juonut mutta aina meillä on vesi-pullo mukana koska hän on tyytyväinen veteen eikä pyydä muuta. Ainoastaan jos hän näkee muilla herkkuja tai mehuja hän pyytää itselleenkin mikä on toki ihan loogistakin. Ja kyllä me jätskiäkin kesällä syötiin muutamat kerrat!

1vk ennen tutista luopumista: Päätimme yhdessä miehen kanssa että viikon kuluttua olisi aika luopua tuteista kokonaan. Sovimme myös että vaikka tulisi minkä moinen itkupotkukiukku kohtaus niin tuttia ei enää annettaisi vaan kerrottaisi miten tutit kuuluu vauvojen suuhun ja Pojan tutit olivat nyt ilostuttamassa kala-vauvoja. Käydään usein yhdessä rannassa jossa poika tykkää "kalastella" kaislan-oksan kanssa rantahietikolla istuskellessa. Joten näin ollen meistä tuntui hyvältä idealta kala-vauvoille tuttien heitto! Monet käyttävät myös vaihtoehtoa orava-vauvoille annosta, pikkusiskoni taisi heittää tutit pellolle mato-vauvoille. :D Yksi vaihtoehto voisi olla myös tuttavan-vauvalle anto tai joillekkin tepsii ihan vaan roskikseen heitto. Aloimme myös kertomaan alustavasti että kohta tutit voisi viedä kaloille.. 

Näin ollen käytiin heittämässä yhdessä tutit rannalle kala-vauvoille. Aina pojan kysyessä meillä oli antaa hänelle vastaus: " Muistatko kun käytiin heittämässä tutit kala-vauvoille, nyt ne on siellä kaloilla". Näin hän muistikin tapahtuman ja välillä jäi höpöttämään kalatutti juttuja... Parit itkut tuli mutta vaikeinta oli ehkä nukkumaan menot. Hänellä kuitenkin oli vauvasta asti ollut unikaverina harso "rätti" jota häneltä ei tietenkään pois otettu. Näin ollen aina tuttia ikävöidessä hän sai lohtua vanhasta tutusta rätistään ja sylistä joka on ja pysyy avoimena hänelle aina. Rätin käyttökin on kyllä jäänyt oikeastaan melkeinpä kokonaan tutin imuttamisen lopetuksen jälkeen. Noin viikko siinä meni mutta siinä se. Piti vaan pysyä päätöksessä koska näin se palkitsi lastakin parhaiten. Lapselle helpoin/kivuttomin tapa on tehdä luovutus jostain rakkaasta mahdollisimman selkeällä tavalla. Näin hän tiesi missä tutit on ja kertaakaan hänelle ei tuttia takaisin annettu vaikka itku tulikin. Jos tutin olisi antanut vaikka kolmen päivän kiukun jälkeen olisi se koko projekti lähtenyt taas ihan uudestaan käyntiin ja hänelle oltaisiin tehty hallaa sillä että kun vähän kiukkuaa niin saakin tahtonsa läpi ja kaikki kolmen päivän pahamieli olisi ollut ihan turhaan aiheutettua kun kerran tutti olisikin taas suussa. 

Pojan nähdessä tänään tuon vanhan rakkaan pikku imutus tutin hän oli ihmeissään. Tiesi heti mikä se on koska tuttavien vauvoillakin on vastaavat suussa ja tietysti hän muistaa kun itsekkin on sellaista syönyt. Hän laittoi tutin suuhun ja pyysi heti rättiä niillä kun on joku yhteinen yhteys. Hetken maiskuttelun jälkeen polvistuin hänen tasolleen ja muistutin kalavauvoista ja kysyin muistaako hän miten vauvat syövät tuttia ja hän sanoikin että "vauvan tutti". Kysyin heitettäisiinkö tutti pois koska eihän hän ole enää vauva vaan pieni poika ja se kävi hänelle. Ihan itse hän kipitti roskikselle ja heitti sen menemään. Siitä on nyt päästy eikä sitä tarvita enää, hän selvästi ei itsekkään kyseistä tuttia enää suuhunsa kaipaile. Vauva-ajan imemis tarve on poissa. Mun reipas pieni poikani <3

Mun tutti ja rätti. 

-E