torstai 4. syyskuuta 2014

Sokeriholisti

Hetken mietittyäni rupeenko heti avautumaan lääkärin puhelusta tai kertomaan järjettömästä ahdistuksesta ja osittain kiukusta joka iski sen puhelun jälkeen (arvatakin jo saattaa, mitään poikkeavaa ei löytynyt)  päätinkin että sen tekstin aika voi olla vaikka huomenna tai parin päivän päästä. Nyt kerronkin teille jostain ihan muusta..

Ei oo helppoa ei vai onko... Ihanaa kerrankin kirjoittaa jostain ihan muusta. Päätin jakaa kanssanne lähes ainoan paheeni herkkujen syönnin! Jota en nyt pidä minään maailman luokan oikeana ongelmana, mutta uskon että tästä paheesta olisi hyvä päästä eroon..



Vaikka toki painoni puolesta voinkin lätätä suuhuni kaiken maailman herkut ei se hyväksi ole kenellekään. Siitä kärsii varmasti hampaat ja koko muu kroppa jossain muodossa. Mutta minkäs tälle mahtaa. En tiedä liittyykö tämä "pakko saada suklaata, keksi tai jotain muuta namia" ruuan jälkeen, sairauteeni jotenkin vai olenko yksinkertaisesti kehittänyt itselleni ns. sokeririippuvuuden tuon jälkeen kun jouduin luopumaan tietyistä ruoka-aineista.

Ennen söin yhtä karkkipussia ainakin kuukauden, hyvä jos suklaapatukka meni kerralla. Levystä max. 2palaa ja siinä se. Kakkuja, pullaa jne. todella harvoin, oikeastaan vaan juhlissa. Jätskiä ei melkeen ikinä.

Nyt on asia lähes samalla mallilla karkkipussin suhteen, mutta napsin kaikkea muuta pientä herkkua pitkin päivää..... En syö kerralla vähää ja se siitä.. Vaan himo on ihan mieletöntä ja ravaan kaapeilla monta kertaa päivässä. Siinä kohtaa jo kun virutan ruoka lautasta hanan alla mietin minkä pikku herkkupalan voisin pistää suuhuni, sillä ruokailun jälkeen himo on suurimmillaan. Asetan itselleni rajoja sanoen  pään sisällä "tämän jälkeen tänään ei sitten enää yhtään nanna/suklaata tai kaksi palaa vielä tänään mutta sitten ei"?!!?!? :D Koska pelkään aina mielessäni herkkujen liika syönnin johtavan vatsan kipuiluun....


Yksi keksi, hetken päästä pari palaa suklaata, jossain vaiheessa irtokarkki, ehkä toinen keksi, pala gluteenitonta lakua ja siinä se siltä päivää..

Olen lukenut jostain että sokeriin voi jäädä koukkuun lähes samalla lailla kuin esim. muihin päihteisiin ja siitä pääsee eroon vain. esim. välttämällä sokereita 1kk ajan.. Jos sokeria lappaa sisuksiin päivittäin ei ilmeisesti ole mikään ihme että sitä tekee mieli lisää ja lisää.. Hmm.. Pitäisiköhän ryhtyä suorittamaan tuota kuukauden mittaista sokeritonta kuuria ja korvata sitä jollain muulla.

Hulluin lukemani juttu kyseisestä aiheesta oli ruotsissa avatuista katkaisu klinikoista sokeriholisteja varten... ? Ööööö siis mitä mä just luin oli ensimmäinen asia joka pamahti mieleeni mut toisaalta milläpäs tässä maailmassa ei joku keksis tapaa tienata.. Ja kai siitä jollekkin on sitten tuntuvaa apuakin..

Tälle "ongelmalle" on myös oma nimi metabolinen oireyhtymä.

Jos meinaa välttää KAIKKIA tuotteita jotka sisältävät sokereita se tulee olemaan kyllä hieman hankalampaa, piilosokeria kun on tungettu joka paikkaan.. Jugurttiin, muroihin, mysliin, mehuihin, kuplaveteen, rusinoihin jne jne... Mutta ehkä mun kohdallani se ongelma on perus herkkujen syönnin jättäminen niin että syön esim. vaan kerran viikossa jotain..  Koska en lukeudu ihmisiin jotka vetävät litran jätskiä kerralla, pari levyä suklaata tai megapussin karkkeja....

Hassua miten sitä itse ryhtyi korvaamaan "puuttuvia" ruokia arjessa makeisilla.. Mutta kun niitä tekee vaan mieli ja on se varmasti parempi vaihtoehto kuin jokin muu.. Pikku juttu jonka vois varmasti muuttaa tässä muutenkin muutosten tuulien ollessa vauhdissa..

(kirjoitin yllä olevan tekstin noin 3vk sitten ja jätin sen luonnoksiin koska mielestäni se ei ollut vielä valmis...)

Nyt voin kertoa tuon kolmen viikon aikana tapahtuneesta muutoksesta joka on tapahtunut oikeastaan ihan vahingossa. Leikkauksen jälkeen olen alkanut syömään isompia ruoka-annoksia jostain syystä. En ole tehnyt sitä enempää ajattelematta, en ole vaan ehkä stressannut kokoajan mahan kipukohtauksia kun kipuja oli leikkauksesta sen verran paljon ja muutenkin melko tunneryöpytystä tämä toipuminen kun tuli se tyräporttikin.. Olen syönyt itseni siis kylläiseksi niin että sen syömisen jälkeen mulle ei enää iske tuota jätti himoa aina eikä muutenkaan tule samalla lailla popsittua vähän väliä jotain hukka energiaa kaapeista... Siinäkö siis syy omalle sokeri riippuvuudelleni, isontaessa monipuolista ruokavaliotani ja pitäen tiukasti kiinni 3h välein syönnistä olenkin saanut ravinnosta sen tarvittavan energian eikä siksi ole tehnyt mieli popsia "välipaloja". Myöskään mulle ei tule nälkä ennen kun se 3h on kulunut jos edes vielä silloinkaan. Ja siinä myös olen huomannut eron että jos mun on tehnyt jotain herkkua mieli, niin olen antanut ns. luvan itselleni syödä sen herkun enkä ole ajatellut siitä olevan jotain haittaa itselleni. En ole ehkä pelännyt syödä isompia annoksia ja miettinyt samalla alitajunnassa/sen rajalla sitä että pysyykö tä kaikki mun sisällä koska maha on ollu normaali eilistä lukuun ottamatta.....

Ja kun mä tossa muutenkin päätin että alan "palvelemaan" kehoani niin että mun on hyvä olla. Siihen sisältynee myös se että syön kunnolla enkä liian pieniä annoksia vaikka ne ei ole aiemmin tuntuneetkaan liian pieniltä.. Kunnes huomasin miten sinne masuun mahtuukin vielä lisää (ennen ähkyä osaa kyllä lopettaa ;) ). Siihen sisältyy myöskin se että sallin itselleni ne herkut joskus kun nyt niitä ei samalla lailla tee kokoajan mielikään. Kun en itse pysty sairauttani parantamaan ainakaan lääkäreiden neuvoilla tällä hetkellä, niin teen ainakin mun olosta ja elämästä muuten kaikin tavoin parempaa pienillä muutoksilla. Potkin itseäni liikkeelle ja asetan pieniä tavoitteita.. Yks tavote kun tuli toteutettua jo vahingossa, ainakin hyvä alku... :)

Herkullista iltaa.. ;)

-E
2 kommenttia on "Sokeriholisti"
  1. Hei Toihan kuulostaa hyvältä, ja ihan järkeenkäyvältä ajatukselta! Munkin tekee ruuan jälkeen mieli jotain makeeta, ja lähinnä suklaata oon napsinut :) täytyypä kokeilla syödä enemmän! Ja sit jos suklaata tekee mieli, niin : raakakaakaojauhetta 1dl, hunajaa ja kookosöljyä sekaan, en muista minkä verran, mutta niin että koostumus on vielä vähän löysää. Voi laittaa levyksi, mut mä oon laittanut pieniin muffinsivuokien tyyppisiin karkkivuokiin ja pakastimeen/jääkaappiin jähmettymään :)
    Hyvää viikonloppua!
    T. Sanna

    VastaaPoista
  2. Okei.. Kiitos Sanna vinkistä! Täytyykin kokeilla kun kaapissa valmiina moiset tarvikkeet, mut turhan vähälle käytölle jääneet.. :) Ihanaa viikonloppua myös sulle Sanna! :)

    VastaaPoista