perjantai 12. syyskuuta 2014

Perhepäivähoitajalla

Olin aluksi hieman skeptinen mitä mieltä pitäisi olla perhepäivähoitajalle hoitoon laitosta. Kuultuani lukuisia tarinoita mitä kauheuksia perhepäivähoidossa olleille oli käynyt olin jo ehdottomasti sitä mieltä että tuo mun kirppu nyt ei ainakaan perhepäivähoitoon mene!

- Oma-muisto 2,5-vuotiaana " Äidin lähtiessä hoitajan luota olin huutanut perään "Taatana"... Kröhöm, mistä lie oppinut tuon voimakkaan kirjosanan suuhuni mutta sieltä se vaan oli tupsahtanut. Mitäs sitten kävikään. Tämän pienen tytön tylleröisen suu pestiin saippualla??!!? 2,5-vuotiaan suu, mutta millä oikeudella. Se on jäänyt megamaalisena kauhukuvana mieleeni vielä tämänkin ikäisenä. Äidille kerrottiin siskon kanssa asiasta vasta kun ei enää oltu edes hoidossa kyseisellä hoitajalla.

- Isäpuoleni kokemus: " Hänen äitinsä alkoi ihmettelemään miksi Isäpuoleni ei ollut enää halukas lähtemään hoitajalle, miksi tuo pieni lapsi sanoi että äiti mä jään mielummin tänne kotiin kun menet töihin. Äidin aistit olivat heränneet, hän soitti kunnalle ja pyysi jonkun käydä tarkastamassa tilannetta hoitajan kotona kesken päivää. Ja mikä olikaan vastassa. Hoitaja ei ollut kotona vaan tuo pieni poika oli yksin hoitajan luona kun tämä kävi toisessa osa-päivä työssä?! Isäpuolelle oli jätetty kokispullo ja pientä syötävää ja yksin tyhjään asuntoon alle esikouluikäinen lapsi. 

- Lukuisia kertmouksia hoitajista jotka istuttavat lapsia päivät pitkät tv.n edessä tekemättä oikeastaan yhtään mitään lasten kanssa. Monet muistuttivat miten et voi tietää mitä seinien sisällä tapahtuu...

Noh... Olimme kunnan päivähoito jonossa sen 4kk kunnes tuli kirje. Poikanne ***** on saanut hoitopaikan kunnan perhepäivähoitajalta ja aloittaa siellä parin viikon kuluttua. Paniikki kellojen piristessä hetkisen, ajattelin että nyt on mentävä ilman huonoja ennakkoluuloja katsomaan edes millainen hoitaja on kyseessä. 

Kyseessä oli hoitaja jolla on itsellä kaksi lasta joista toinen jo täysi-ikäinen, hän on tehnyt työtä lähes 20-vuotta, ja luonteeltaan hän oli iloinen, rento mutta kuitenkin jämpti sen suhteen mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Maalaisjärki kuvaa ehkä hyvin. Säännöt ovat selkeät ja tukevat samoja joita itse pidämme tärkeinä.

Poika osaa toimia hyvin ryhmässä, tottelevaisuus on parantunut, hän on oppinut mielettömästi asioita, hänen kanssaan tehdään ja touhutaan ihan mielettömiä juttuja. Hän kyselee aina koska ääti mennään **** hoitajalle... Toki hän on sinne myös pari kertaa jäänyt kärttyisenä ja vähän itkuisenakin.. Kuitenkin kun lähden tyhjillä vaunuilla kärräämään kotia päin, katson olan yli ja näen jo miten tuo kiukku ja itku on hälvennyt ja hän höpöttelee iloisesti köpsötellen hoitajan vaunuista kiinni pitäen. 

Tämän viikon viikko-ohjelma:

Ma: perus hoitopäivä, aamupäivä puistossa 2 muun perhepäivähoitajan sekä heidän hoitolastensa kanssa, syömään, unille, leikkiä, välipala ja piha puistoon odottelemaan hakua.

Ti: Jumpalle läheiseen toiminta halliin missä on mielettömän paljon kivoja juttuja pienille lapsille, palloja, patjoja, temppuratoja yms. --> ruoka, unet, välipala, leikkiä ja pihapuistoon

Ke: Kirkolle laulamaan lasten lauluja, askartelu hetki jossa tehtiin omenapuut sekä porkkana. --> syömään, unille, välipala, leikkiä ja pihapuistoon.

To: Touhulan kerhohuoneelle 2 muun hoitajan ja heidän lastensa kanssa leikkimään aamupäiväksi --> hoitajan luo syömään, unille, välipala, leikkiä ja pihapuistoon.

Pe: Metsäretkelle tutkiskelemaan luontoa --> syömään, unille, välipala, leikkiä ja pihapuistoon.

Sen lisäksi he laulavat päivittäin, oppivat runoja, askartelevat PALJON (liimaa, leikkaa yms), käyvät lasten teatterissa, kirjaston lukupiirissä, kevät retkellä bussilla, JNE.. He liikkuvat paljon kävellen, mutta kuitenkin lapselle sopivia matkoja. Hoitajalla on tuplarattaat jonne pienimmät pääsevät jos jalat väsähtävät. Tuo meidänkin kirppu jaksaa kävellä ihan mielettömiä matkoja jo. Kiukku tulee jos yrittää kysyä menetkö istumaan loppumatkaksi. :D Hoitaja tukee lasten "minä itse" halua ja antaa heidän yrittää pukea itse ym. Hän ei hoputa vaan antaa lapselle aikaa. Hän ottaa syliin, menee viereen pötköttämään ja silittää uneen jos koti-ikävä iskee tai uni ei meinaa tulla. Hän lukee päiväunilla sadun ja kertoo miten poika yleensä jo nukahtaa ennen unilaulun laulamista. (ja silloin tiedän että tuo meidän "en halua nukkua" on nukahtanut mielettömän rauhallisin ja hyvin mielin). Ruoka on aina terveellistä ja monipuolista kotiruokaa. 

Hoitaja on aivan ihana!! Hän kertoo jos poika on koetellut rajojaan ja tehnyt tuhmasti. Mutta hän muistaa joka kerta kertoa myös kaikki ne muut jutut mitä he ovat tehneet ja ne monet kehut tuosta pienestä. Hän aina kehuu miten reipas poika on ja miten hän on kuin ihmisen mieli.. :) 

Meillä on kyllä käynyt ihan mielettömän hyvä tuuri pojan hoitajan suhteen. Tiedän että päiväkodissa ei ole samoja resursseja antaa noin henkilökohtaista huomiota jokaiselle lapselle erikseen. He eivät  touhua noin paljon eri asioita päivittäin. Monissa paikoissa tiedän miten esim. lapsia ei viedä ulos jos taivaalta tulee parikin tippaa... Meidän läheisissä päiväkodeissa ryhmät on ihan yli buukattuja joten pienimmät ja hiljasimmat jäävät varmasti jalkoihin ja taas energiapakkaukset voivat saada turhia moitteita kun hoitajat eivät ehdi nähdä joka tilannetta. Viereisen päiväkodin pienten lasten piha puoli on lähes aina tyhjijllään jos aurinko ei paista.  Mielestäni jokaisen alle 3-vuotiaan tulisi olla perhepäivähoitajalla jos päiväkodin ryhmä-koot eivät ole sopivia.. Siellä pikku saa kodinomaista hoitoa ja huolenpitoa sekä luvan olla se pieni. Ei tarvitse kiirehtiä oppien suhteen vaan kukin oppii kun on siihen valmis kukin kun kehittyy eri vauhtia. Mutta ei varmasti kaikki hoitajat ole yhtä empaattisia / tee työtä rakkaudesta työhönsä. Mutta jos tietäisin kaikkien perhepäivähoitajien olevan yhtä huippuja kuin omamme suosittelisin sitä kaikille!! 

Ja mikä tärkeintä, on selkeä rytmi jokaisena päivänä, vaikka he käyvät eri toiminnoissa, eri puistoissa, eri metsissä jne. Heillä on kuitenkin jokaisena päivänä sama rytmi touhujen kanssa. He menevät jokapäivä hoitajan luo aamupäivän toiminnan jälkeen syömään, nukkumaan, leikkimään, välipalalle ja piha-puistoon odottamaan kotiin hakua. Tietysti jos tulee vettä ovat he hoitajan kotona sisällä mutta sielläkin heille keksitään toimintaa eikä laiteta istumaan telkkarin eteen. He saavat myös leikkiä keskenään hoitajan seuratessa sivusta..

Pojan kasvaessa toki hänenkin on jossain vaiheessa aika mennä päiväkotiin jotta hän tottuu isompiin ryhmiin ja siihen toimintaa siellä. Täytyyhän eskarikin suorittaa ennen koulua. Mutta nyt hän saa vielä nauttia tuosta ihanasta toiminnasta pienemmässä ryhmässä. :) 

Huippu-kokemus meillä! :)

porkkana


toukka jolta jo pari jalkaakin on ehditty napata pois..

akvaario


-E
2 kommenttia on "Perhepäivähoitajalla"
  1. Oiii, ihana porkkana! Pakko käyttää tota ideaa joskus ;)
    Mä kans kovasti toivoin, et J pääsisi pph:lle, vaikka toisaalta en tykkää että se voi olla joku ammattitaidoton, eikä missään tapauksessa ole ope, mikä tarhassa olisi... Mutta eipä tällä alueella niitä ole, edes yksityisiä :( vähän kauempaa löysin yhden, ja laitoinkin tällä viikolla sille s.postia, et jos olis tammikuussa paikka vielä vapaana ni oltais kiinnostuneita. Mua ahistaa ihan hirveesti laittaa J päiväkotiin, mutta ei oo enää säästöjä millä jäädä kotiin :( Toivottvasti meilläkin kävis kuitenkin hyvä tuuri, vaikkei pph:jaa saadakaan :(

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti J saa hyvän hoitopaikan! Onneks on tutustumisjaksot tietääkseni jokapaikassa ennen hoidon alkua. :) Ja eihän ne kaikki päiväkodit oo ylibuukattuja! Tsemppiä hakuun!

    VastaaPoista