Nimittäin tähän elämään. En tiedä mitä elämälläni teen, kortit on omissa käsissä, omien valintojen ja tekojen seurauksena tulen tekemään jotain, se on ainakin varma asia. Muu onkin sitten vielä auki, ehkä se avonaisuus juuri siinä hieman jännittääkin. Toisaalta tää tuntuu hyvältä jännitykseltä, tuntuu että mä ehkä tosiaan alan nyt etsimään enemmän sitä mikä on se mun juttuni työelämässä ja elämässä ylipäänsä. Ainut pysyvä elementti on perhe, hyvät ystävät ja Vee, niistä mä olen varma ja onnekkain kun ne mulla on. Tärkein asia elämässäni on olla Veelle hyvä äiti, aina turvana ja häntä varten. Kaikki muut jutut onkin sitten pala siellä ja pala tuolla, palapeli vailla paloja, keskeneräinen.
Oon tosi onnellinen tällähetkellä siitä että oon alkanut arvostamaan omaa arvoani ihmisenä. Harjottelen vielä, mut pikkuhiljaa ja se tuntuu hyvältä. Liian kilttinä olo ja jatkuva muiden eteen tekeminen on sydämmen asia mutta ei sais unohtaa sitä omaa itseään kuitenkaan. Haloo Helsingin yhden biisin sanoja lainaten. "meil on aikaa vaan tää elämä, joten nyt on lähdettävä." Ei elämää kuulu elää vaan muille ja muita varten. Pitää osata elää elämää myös itselleen ja välittää omasta hyvästä olosta. Tehdä asioita jotka tuntuu itsestä ennenkaikkea hyvältä. Joskus on katkottava siltoja jotta voi elää paremmassa balanssissa ja nauttien. Mutta älkää käsittäkö väärin, empatiaa muita kohtaan en aijo kadottaa, se on liimattuna muhun ja hyvä niin.
Tunnen että mun tie on vasta ihan alussa ja se tuntuu myös hyvältä. Oon nuori tyttö vaikka äiti olenkin ja moneen kertaan elämän rikkoma. Mut oon tässä, seison vankasti jalat maassa ja haluun tehdä omastakin elämästä hyvää samalla kun teen sitä sydämmestäni muille. Haluan oppia sanomaan oman mielipiteeni ja kertoa avoimesti jos joku loukkaa tai toimii mielestäni väärin. Ei kenenkään kuulu sulattaa kaikkea. Miksi pitäisi tehdä asiat kuten muutkin tekee, miksi pitäisi hypätä samaan oravanpyörään koska niin moni elää tietyn muotin mukaan. (mikä toki sekin ok jos itsestä se on se oma juttu.)
Istun parvekkeella, villasukat jalassa ja katon välillä auringonlaskua joka kohta tipahtaa puiden taakse. Hengitän syvään ja tunnen vaan jotain ihmeellistä rauhaa ja hyvää oloa. Voi kunpa mä muistaisin just tän hetken ja fiiliksen niinä hetkinä kun elämä tuntuu hajoavan mun jalkojen alta. Voi kunpa olisi se joku joka silloin osais muistuttaa mua tästä tai että mä itse oppisin elämään niiden kurjien ajatusten kanssa hyväksymällä nekin täysin. Ne on kuitenkin vaan mielen tuottamia hetkellisiä olotiloja jotka muuttuu uuden ajatuksen löydettyä niiden tilalle.
Muista että just susta on vaikka mihin. Löydä omat vahvuudet sekä heikkoudet. Muista elää elämää joskus myös itsellesi ja rakastaa ja arvostaa sydämen täydeltä sitä mitä sulla on ympärillä.
Muista kantaa itseäsi ylpeästi, mutta älä ylpeydellä ylimielisesti. Arvostelijoita löytyy aina.
-Elisa
Oon tosi onnellinen tällähetkellä siitä että oon alkanut arvostamaan omaa arvoani ihmisenä. Harjottelen vielä, mut pikkuhiljaa ja se tuntuu hyvältä. Liian kilttinä olo ja jatkuva muiden eteen tekeminen on sydämmen asia mutta ei sais unohtaa sitä omaa itseään kuitenkaan. Haloo Helsingin yhden biisin sanoja lainaten. "meil on aikaa vaan tää elämä, joten nyt on lähdettävä." Ei elämää kuulu elää vaan muille ja muita varten. Pitää osata elää elämää myös itselleen ja välittää omasta hyvästä olosta. Tehdä asioita jotka tuntuu itsestä ennenkaikkea hyvältä. Joskus on katkottava siltoja jotta voi elää paremmassa balanssissa ja nauttien. Mutta älkää käsittäkö väärin, empatiaa muita kohtaan en aijo kadottaa, se on liimattuna muhun ja hyvä niin.
Tunnen että mun tie on vasta ihan alussa ja se tuntuu myös hyvältä. Oon nuori tyttö vaikka äiti olenkin ja moneen kertaan elämän rikkoma. Mut oon tässä, seison vankasti jalat maassa ja haluun tehdä omastakin elämästä hyvää samalla kun teen sitä sydämmestäni muille. Haluan oppia sanomaan oman mielipiteeni ja kertoa avoimesti jos joku loukkaa tai toimii mielestäni väärin. Ei kenenkään kuulu sulattaa kaikkea. Miksi pitäisi tehdä asiat kuten muutkin tekee, miksi pitäisi hypätä samaan oravanpyörään koska niin moni elää tietyn muotin mukaan. (mikä toki sekin ok jos itsestä se on se oma juttu.)
Istun parvekkeella, villasukat jalassa ja katon välillä auringonlaskua joka kohta tipahtaa puiden taakse. Hengitän syvään ja tunnen vaan jotain ihmeellistä rauhaa ja hyvää oloa. Voi kunpa mä muistaisin just tän hetken ja fiiliksen niinä hetkinä kun elämä tuntuu hajoavan mun jalkojen alta. Voi kunpa olisi se joku joka silloin osais muistuttaa mua tästä tai että mä itse oppisin elämään niiden kurjien ajatusten kanssa hyväksymällä nekin täysin. Ne on kuitenkin vaan mielen tuottamia hetkellisiä olotiloja jotka muuttuu uuden ajatuksen löydettyä niiden tilalle.
Muista että just susta on vaikka mihin. Löydä omat vahvuudet sekä heikkoudet. Muista elää elämää joskus myös itsellesi ja rakastaa ja arvostaa sydämen täydeltä sitä mitä sulla on ympärillä.Muista kantaa itseäsi ylpeästi, mutta älä ylpeydellä ylimielisesti. Arvostelijoita löytyy aina.
-Elisa
https://www.youtube.com/watch?v=YhvZvnvxGGg
VastaaPoistaOlympique - Face Down The Earth (Urban Contact Remix)
toi palapeli on totta itekkin snaijjas et ajatuspalapelin rakentaminen oli mun juttu ja puuttuva palanen. Helkatin harva nuori ylipäätänsä puhuu noin hieno toteemus ja muutaman vuoden pääst huomaat kävikö toive toteen just wish :)
toi katkominen on just pahinta ja kiusallista mut pakko tehä jos se tuntuu väärältä vie se energiaa
ja aina jos tuntuu pahalta ja huonolta muukalainen saattaa olla se joka pystyykin auttaa siis tiiäkkö mitä kaikki on tietopankkei ja aina löytyy jotain ehkä?
jokainen oma ajatus voi olla tärkee ja opettavainen tai vähän hessu hopoo :)
mutta kaunis puhe ja tuli hyvä fiilis lukasta tsemppiä!