Mielen tai kehon käydessä kierroksia, olisi ensimmäisenä tärkein pysähtyä. Kun tekeminen muuttuu suorittamiseksi tai herkut huutaa kaapista suuhusi, on syytä kuulostella. Hengitä itsellesi, aisti sekä kuuntele oman kehon kertomus mikä saa sinut toimimaan kyseisellä tavalla juurikin nyt. Mikä muuttaa tekemisen pakko suoritukseen tai muuta vastaavaa?
Mulla oli eilen vahvasti tällainen päivä. Aamusta lähdettiin Veen kanssa liikenteeseen, käytiin kaupoilla, nähtiin mummia, leikittiin ja kotona siivosin täydellä teholla. Jalkoja särki ja lepo olisi varmasti ollut itselleni se fiksuin ratkaisu. En silti osannut pysähtyä, mietin mielessäni jatkuvasti mitä seuraavaksi voisin tehdä tai toteuttaa vielä ennen vauvan syntymää. Todellisuudessa, meidän koti on jo puunattu, kaikki mahdollinen valmista pientä varten. Olisin hyvin voinut kaupan ja kyläilyn jälkeen ihan vaan rentoutua, joka on äärettömän tärkeää juurikin synnytyksen lähestyessä ja tietysti muutenkin. Ihmisellä on lupa myös olla, varsinkin kun keho niin kertoo.
Vasta saatuani tsemppi viestin vyöhyketerapeutiltani sen ymmärsin. Nyt olisi aika nostaa jalat ylös, kuunnella ja aistia mitä keholla on kerrottavana. Mielessä tunsin vyöryävän jonkinsortin pakokauhua tulevan suhteen, vaikka olinkin rauhallinen. Tiesin silti toohottamiseni johtuvan siitä, vaikka normaalistikin teen paljon, oli eilinen ihan erilaista. Vee katsoi sohvalla pikkukakkosta ja kipusi kainaloon makoilemaan pää mahani päälle, kun istuin hänen viereensä. Se oli juurikin se mitä siihen hetkeen tarvitsin, vaati se vaan hetken pysähtymistä ja kehon käytöksen ymmärtämistä. Hetkelle hengittämistä ja maailman rakkain esikoinen vierellä laskin hartioiden jännityksen.
Ehkä mullakin on lupa olla ja pysähtyä.
-Elisa
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti