Miten päin?

Meille annettiin aika vauvan kääntöön perätilasta takaisin raivotarjontaan, tälle aamulle. Viikko meni lopulta melko nopeaan ja nyt viikonlopun aikana, vauvan asennon mietinnän suhteen on hellittänyt aikalailla. Hän on siellä juuri niin kuten parhaakseen tilan kokee. Uskon vahvasti, että vauva itse hakeutuu asentoon jossa hänen on parasta olla, oli se sitten kumminpäin tahansa. Jostain se aina johtuu ja jollei muutosta synny, on niin tarkoitettu olevan. Ulos ne sieltä jokatapauksessa tulee aina jollain konstilla kumminkin, se helpottaa ajatuksena jo itsessään. Vaikka toki aluksi, mahdollinen sektiion joutuminen hirvittikin hetken.

Olen synnytyksen suhteen niin herkässä tilassa, että jokainen väärin mitattu painoarvio, vauvan muuttunut tarjonta ja mikä tahansa, saa pieni muotoista hätää aikaan sisälläni. Haluan olla tietoinen ja varma. Epävarmuus ei sovi mun aivoilleni, vaikka kuinka tiedänkin ettei tällaisessa asiassa voi koskaan olla varma yhtään mistään.

Nyt kuitenkin saatiin tieto taas muuttuneesta tarjonnasta, eikä vauvan kääntöä tarvinnut edes yrittää! Eli hän kävi ainoastaan kokeilemassa oleilua pää ylöspäin ja nyt viikon sisään on itsestään kiepsahtanut takaisin. Suunnitelmassa edetään siis alkuperäisen mukaisesti, käynnistys aloitetaan alle kahden viikon kuluttua ballongilla. Jollei hän siis lähde tulemaan ennen sovittua päivää itsestään.

Mielettömän isoa odotusta, jännitystä, toivoa, pelkoa, uskoa ja kaikkea muuta mahdollista. Hetki vielä masun suojissa, kunnes on aika tavata kasvotusten uusi perheenjäsenemme.