Henkinen kasvu

Joulu hömpötyksen sivusta, postaus perus voinnista tällä hetkellä...

Luin tossa blogini ensimmäisiä tekstejä aina tähän päivään ja huomasin positiivisen muutoksen. Huomasin miten paljon paremmin voin niin henkisesti kuin fyysisestikkin verrattuna blogin aloitukseen. Kohtauksia on kesän jälkeen ollut vähemmän, ne ovat olleet osittain helpompia eikä jokainen kohtaus ole läheskään niin voimakas mitä aluksi oli jokakerta..

Huomaan käsitelleeni lapsuuden asiat entistäkin paremmin, uskon että alan hyväksymään menneen. Ja se taitaa johtua siitä että ensimmäistä kertaa elämässä en enää peittele tai häpeile vaan uskallan puhua kurjistakin jutuista avoimemmin.

Toki edelleen pidän monet asiat yksityisinä ja jaan osan ainoastaan lähimpien ihmisten kanssa mutta muutos entiseen on huomattava. Kuori on ruvennut halkeilemaan ja sitä kautta olen löytänyt erilailla taas itseni..

Osaan tuoda oman mielipiteen isommin julki, itsetunto on parantunut huomattavasti koska uskon kelpaavani näin. Jos joku ei minusta tykkää tällaisena mitä olen niin olkoon sitten tykkäämättä.. Sillä haluankin ympärilleni ainoastaan niitä ihmisiä jolle kelpaan omanaitsenäni. Sehän on tärkeintä.

Alusta asti olen teksteissäni kirjoittanut miten uskon paranemiseeni ja parempaan. Ja niinhän sitä sanotaan että kun tarpeeksi uskoo se voi toteutua. Parantunuthan mä en sairaudestani ole mutta ehkä olen pikkuhiljaa oppinut elämään sen kanssa.(Pahoinvointiin en kyllä totu ikinä, se on kamalaa kun välillä tuntuu laatan lentävän monta tuntia putkeen.) Se on osa minua, mutta vain pieni osa. Se ei kuitenkaan määritä sitä kuka minä olen tai mihin kaikkeen pystyn. Se ainoastaan rajoittaa satunnaisesti, mutta toivottavasti ei ikuisesti.

Vaikka tähänkin viikkoon on mahtunut aivan liian monta kurjaa asiaa, en anna sen lannistaa.. Asioilla kun on tapana järjestyä ja jokaisella jutulla on tarkoituksensa mennä miten menee, jostakin syystä.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa... :D

-Elisa

Käpyjä käpyjä

Nämä isot ihanuudet lähti meidän matkaan omalta pihalta puistoreissun yhteydessä. Olin aijemmin koittanut jo lenkkireissuilla hamuilla kunnon käpyjä ilman tulosta. Kaikenmoista pikkukävystä suippoihin, kiinni oleviin löytyi kyllä mielin määrin mutta koska olin nähnyt jotain parempaa oli etsintää jatkettava. Ja tuollahan niitä oli varissut mielinmäärin valmiiksi avautuneina.

"Ikkunalaudan" ilahduttajat

Osan kävyistä spreimaalasin hopealla värillä ja osa sai jäädä ihan alkuperäiseen loistoonsa.

HUOM. tee toimenpide ulkona ja jätä kyseiset käpyset tuulettumaan vähintään päiväksi. Maali on voimakkaan hajuista joten jollet halua varmaa päänsärkyä kannattaa ottaa koppi tästä neuvosta! ;)

No otinhan mä toki muutaman pikkukävynkin kokeilu mielessä ja ihan kivoja mielestän niistäkin tuli. Ne maalasin kevyin vedoin valkoisella yleismaalilla (samalla kuin pulpetin, josta löytyy aijempi postaus marraskuulta "pulpetin uusielämä").

Vain mielikuvitus on rajana mihin näitä ripustaa, liimaa tai laittaa.. Johan tästäkin kodista häipyi pelkistetty sisustus kun mennään kohti joulua. Jokapuolella on jotain pientä, eikä se kyllä omaa silmää häiritse vaikka normaalisti tykkäänkin selkeydestä. Jouluna saa olla vähän "ylimääräistäkin" krääsää siellä täällä.

-Elisa

Korttitehdas

Veen syntymän jälkeen olen aloittanut lähettämään joulukortteja, joten nyt on vuorossa kolmannet kortit. Toiset itsetehdyt jos tarkkoja ollaan. Ensimmäiset tilattiin netistä jotta kaikille saatiin lähtemään pikku Veestä kuva tonttupuku päällä! :) Se oli kyllä erityisen kätevä ja edukaskin vaihtoehto ja samalla saatiin kuvakin menemään monelle joka siitä kovin ilahtui. Nyt kuitenkin mutsille pientä puuhaa..

Viimevuonna askartelin ja nyt sitten taas. Kivaa pikku näpertelyä jonka aloitin jo marraskuun alussa (vähänkö yli innokas). Voisihan nämä väkerrellä pikku apurinkin kanssa mutta tähän askartelu projektiin osallistuikin vain äiti Veen mentyä yö-unille.. Kortteja on jo enemmän kuin osotteita minne meinataan kortteja lähettää, mutta säästyyhän ne tuolla askartelu lipastossa ensivuoteen..

Pikku tonttuja siellä täällä... :)

-Elisa