Mutsi vapaalla

Viikonloppuna lähdettiin monta kuukautta sitten varatulle laivamatkalle M:n ja 31 muun ryhmäläisen kanssa ikähaarukan ollessa 18-34+... Ryhmä koostui kavereista ja kavereiden kavereista, pikkusiskosta ja hänen miehestään! Oli niin kivaa, onneksi lähdettiin! :) Oli se mulle pieni saavutuskin lähteä tietoisesti paikkaan josta ei lääkäriin pääsisi muuta kuin mediheli kyydillä jos kohtaus tulisi ja menisi pahaksi. Näin ei onnekseni kuitenkaan käynyt vaan kaikke meni enemmän kuin hyvin. Laatuaikaa M.n kanssa kaksistaan ja kavereiden kanssa tanssimista, höpöttelyä, syömistä.. Nauramista, laulamista ja kipeitä jalkoja niistä oli tämä reissu tehty.

Samalla tuli myös katsastettua "uusi" Viking Grace laiva, joka oli sokkeloinen, matalahko, mutta yllättävän toimiva kuitenkin. Ravintolat (tanssi, baari, karaoke) löytyi kaikki samalta porras tasanteelta joten vaikka ryhmä hajosikin jo ennen laivaan menoa oli jokaisessa paikassa aina joitakin tuttuja. Hytit oli melko samanmoisia kuin vanhoissa laivoissa mutta värimaailmaltaan paljon raikkaampia, vaaleieta pehmeitä sävyjä.

Mitä erityisruokavalioisen laiva syömiseen tulee niin valikoimaa löytyi ihan ok. Kokki oli ymmärtäväinen ja ystävällinen vaikka annos loppujen lopuksi olikin kaikkea muuta kuin piti. Joten sämpylää punnituspaikasta ravintolakäynnin jälkeen. :D Mutta masu pysy kylläisenä koko reissun ajan joten ei ongelmaa. Vaihtoehtoja kyllä oli, niin makean kuin suolaisenkin puolella. Helpoimmaksi koin syömisen "punnitus" paikassa. Buffetti jätettiin itse väliin tällä kertaa,  sai se kyllä kehuja niiltä jotka kävivät siellä ruokailemassa joten ilmeisesti sielläkin tarjottavat kohdillaan.

Lasinuudeleita kanan ja kasvisten kanssa GL

Normaali hampurilainen lisukesalaatilla

Normaali pasta carbonara

Lasten leikkipaikkoja oli useita ja ne saa kyllä ison plussan tässä laivassa! Itse ei olla vielä laivalla käyty Veen kanssa, mutta pidin siitä miten lapsiperheet oli otettu huomioon joten miksipäs ei tulisi joskus mentyä koko perheen voimin.

Ostokset hoitui kaikki yhdessä ja samassa paikassa! Taxfree oli iso ja valikoima oli mielestäni sopiva tämänkokoiseen laivaan! M löysi kengät, minä Victoria`s Secretin bodymistin nam. sekä "Glutfree" salmiakkia ja muuta namia, Veelle spiderman ukkeli ja parille muullekkin pikku tulijaiset tuli napattua mukaan.

Pikkusisko sai mutkin hurahtamaan ihaniin tuoksuihin joita ei maista saa.

Perus "laiva discoa" ei Gracella ollut mutta clubi jossa soitti live-bändi ja niiden ollessa tauolla kaijuttimista soi kappaleita joita kuulee baareissakin tällähetkellä. Pikkusiskon mielestä siitä syystä ei ihan 18-vuotiaiden paikka, mutta kyllä hän tanssilattialla viihtyi meidän muiden kanssa siitä huolimatta. Ihmetystä sai taas aikaan alkoholittomuuteni ja monta hatun nostoa miten joku voi lähteä tollaselle reissulle selvinpäin ja "uskaltaa" tanssia ja irrotella kuten muutkin. Kaikkeen tottuu ja mulla oli mielettömän kivaa eikä se saanut mua erottumaan joukosta muutakun ehkä että mä taisin olla ainut suoraan kävelevä loppuillasta. Toisaalta keinuihan se laivakin.. ;) Siellä mentiin muiden mukana ihan niinkuin silloin kun vielä alkoholia käytin juhliessa. Ps. en pidä itseäni kuitenkaan absolutistina, ehkä joskus. Nyt vaan olen jo niin tottunut pitämään hauskaa ihan ilman viinaakin niin eipä tee kyllä tippaakaan mieli hommata krapulaa koska on se irtiotto ihan ilman sitäkin. Se kuitenkin on niin erilaista kuin perus arki ja miten ihanaa on hakea se pikku mummilasta takaisin kotiin kun itsellä on pahanolon sijasta vaan hippasen enemmän univelkaa. ;)

Toki mulla oli hattukin mukana! :D

Kyl tää perus arki kuitenkin on niiiiin <3. Nam. Väsynyt mami jatkaa viikkoa pikku nuhanenä yskiän kanssa saman viltin alla välillä itse lämmintä mehua juoden ja välillä toisesta mukista sitä pojalle antaen. Voi syksyn lenssut. :(

-Elisa

Mitä ja miten pitäisi syödä

Yllä näät lautasen joka on juurikin sen ravintoympyrän sisäpuolella joka on suositus kaikkien terveydenhoitajien odotushuoneissa, neuvoloissa sun muualla. Mielipiteitä löytyy monia mikä olisi oikea tapa syödä siihen ei kai yhtä ja oikeaa vastausta ole jos katselee tämän hetkistä tilannetta kun joka tuutista sinkoilee jos jonkinmoista "oikeaa" tapaa /ruoka-ainetta jota pitäisi popsia. Monella tuntuu olevan juurikin oikea näkemys ja faktat päälle miksi pitäisi syödä juurikin näin.

Hetki sitten kuuntelin yhtä neuvoa kokeneelta ravitsemus/elämäntapaneuvojaa jossa perus lautasannokseen kuului kanafile, tomaattia ja kookoskermaa. Tai vastaavasti kalaa, tomaattia ja parsaa. Mahdollisimman yksinkertaisesti ilman perunaa ja muita juureksia, kasviksia ym. Salaatti piti syödä salaattina ilman eläinkunnan tuotteita. Viljat, peruna, punainen liha, maitotuotteet ja muut piti jättää kokonaan pois. Superfoodit oli parasta mahdollista! Raakaruokaa om nom nom.  Näin söin hetkellisesti itse kun koitin löytää kroppaani tasapainoa, eroa en kuitenkaan huomannut. Kana ja kala tuli aika pian jo korvista ja ruokailu tuntui tylsältä niin värittömillä lautasilla ja kokoajan tuntui ettei löydy mitään mitä saisi syödä. Joten painon nostatusta ajatellessa oli otettava järkikäteen.

Joten nyt syön niin että kalan, kalkkunan tai kanan kaverina on aina esim. perunaa, pastaa, bataattia tai salaatti annos. Tai vastaavasti tuon yllä olevan kuvan mukaan. En tiedä onko sekään nyt sitten hyvä tapa syödä mutta ainakin ruoka edes näyttää siltä että sitä haluaa syödä!

Punainen liha on ollut nyt parisen kuukautta poissa ruokavaliosta. Sen jätöllä pois ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta kohtauksien kestoon tai vähenemiseen joten otan naudan takaisin, possu jääköön hyvinkin pienelle syönnille, sitä ei todella mieli tee joten miksi söisi jotain väkisin.. Riistaa olen syönyt kyseisen kokeilun aikana ja aijon syödä jatkossakin.

Superfoodeihinkin olisi varmasti pitänyt perehtyä enemmän mutta ehkä annan itselleni aikaa ja kropalle tietysti myös. Ei varmaan montaa muutosta kannata kerralla toteuttaa silloin ei ainakaan varmasti tiedä mikä toimii omalle keholle parhaiten. Joten niitä en kuitenkaan aijo kokonaan unohtaa. Tarvitsen kunnon tiedot mitä ja miten niiden kanssa toimitaan ja sitten koitan kunnolla jos siltä tuntuu.

Leipäjuusto salaatti 

Vilja-allergian jälkeen olen oppinut kuuntelemaan ja kunnioittamaan omaa kehoa ihan erilailla mitä ennen. En tarkoita että olisin ennen syönyt mitä tahansa kuraa kuitenkaan. Mutta nykyään todella mietin mitä syön ja haluan voida hyvin, saada energiaa hyvistä raaka-aineista, siitä mitä suuhuni laitan.

Siitä neuvosta mitä sain "ihana elämä terveysanalyysissä" olen kyllä täysin samaa mieltä. Keho kyllä kertoo mikä ei sovi, jollei se kerro sitä sillä että jotain ruokaa ei tee mieli niin kyllä sen olossa tuntee. Selittämättömissä pään, nivelten, ym säryissä, vatsaoireiluna, röyhtäilynä jne. Ennen esim. mun mahani piti "nälkä" murinaa vähän väliä olin tottunut siihen enkä pitänyt sitä mitenkään epänormaalina. Nyt kun syön ns. terveellisemmin ja sitä mikä mun keholleni sopii on tuo kurina lähes kokonaan tiessää. Todella harvoin enää kuulee masun murinoita ja se taas kertoo siitä että sinne ei ole pistetty mitään mikä ylikierroksia ja "liikaa työtä" aiheuttaisi sisuksiin joten jokseenkin olen oikeilla raiteilla ruokailun suhteen vaikka siinä töitä vielä onkin.

Jonkun korvaan kuulostaa ehkä oudolta että "ihan täytyy ajatella mitä syö, eiku perus kotiruoka kaikkine monipuolisuuksineen nyt ole se hyvä valinta, kaikki kai tietää että roskaruoka ei ole hyväksi".. Mutta kokeilemalla pieniä muutoksia, olossa huomaa mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei joten on se ihan loogistakin. ;) Tänäpäivänä kun kaikki ruoka on niin prosessoitua ja kaupasta saatavalla maidollakaan ei ole enää mitään tekemistä oikea maidon kanssa ei kai ole ihme että moni on alkanut kärsimään selittämättömistä säryistä, kivuista, flunssailuista jne.. Joita myös harvempi osaa yhdistää ruokaan. Mulle positiiviset muutokset / kokemukset on tapahtunut oikeestaan puoli vahingossa kun olen koittanut saada kehoa voimaan paremmin ruoka muutoksilla. Olen hakenut takaa kohtauksien vähenemistä kun syytä on yritetty löytää ja vastauksen saaminen on kestänyt. Näin olen ns. eksynyt kokeilemaan jos jonkinmoista ja enää en epäile hetkeäkään miten suuri vaikutus vointiin on sillä mitä suusta alas laitat vaikka kohtauksiin se ei olekkaan vaikuttanut mutta olen muuten paljon terveempi ja energisempi mitä ennen! On jäänyt jatkuvat flunssailut, päänsäryt jne.. Toki joo, kyllä edelleen joskus sairastan ja päätä jomottaa mutta päänsäryllekkin usein keksin syyn kun mietin mistä se voisi johtua.

Kuuntele kehoasi, äläkä pelkästään mielitekojasi.

Suosi suomalaista. ;)

Kuulisin mielelläni muidenkin ruokailu tottumuksista ja "kokeiluista"! :)

-Elisa

Lupa olla tykkäämättä

Mietin sitä miten olen jo lapsesta asti haaveillut saavan omia lapsia jo nuorena. Ennen ehkä tykkäsin vauhdikkaammasta elämästä mutta mulla on lupa nauttia tästä tämän hetkisestäkin. Sehän on enemmän kuin normaalia ihan loogista kaikinpuolin. Ei mun tarvitse haluta samoja asioita mitä jotkut muut äidit edelleen haluavat tai tehdä jotain mitä joku muu äiti tekee. Saan olla juurikin semmoinen mikä tuntuu musta itsestä hyvältä olla. Tämähän on omani eikä kenenkään muun elämä.

Tykkään edelleen käydä "viihteellä" silloin tällöin, mutta tykkään viettää "vapaa illan" myös kyläillen, hyvää ruokaa syöden, leväten, leffoja katsellen.  Olen pitänyt sitäkin jopa epänormaalina ja miettinyt olenko siinäkin sitten nyt erilainen huonolla tavalla koska en saa samanlaisia fiiliksiä aina jonkun ehdottaessa että lähtisin ulos jammailemaan. Tai koska minua ei yksinkertaisesti enää kiinnosta lähteä niin paljon mitä ennen. Olen pelännyt sen johtuvan jostain pään sisällä koska kokoajan hypitään diagnoosista toiseen, ihmismieli taitaa vaan käyttäytyä niin. Masennustahan mulla ei ole todettu muutakun hoitovirheenä Veen synnyttyä. Se että jotkut asiat on ahdistanut mieltä ja saanut pahan mielen on sekin ihan ok eikä tarkoita sitä että kärsisin masennuksesta vaan elämän potkiessa sitä joskus voimat loppuu, tärkeintä on kuitenkin kivuta kuopasta ylös. Olisi ihme jos ei ahdistuisi pahoista muistoista ennen kuin ne on kunnolla läpikäyty ja joskus jopa senkin jälkeen. Sen päälle vielä elää sairauden kanssa jolle keksitään uusi nimi harvase viikko kunnes kumotaan sekin ja jatketaan tutkimuksia.

Mulla on nyt ihana oma perhe josta olen aina haaveillut, ei mun tarvitse haluta lähteä viihteelle, ulkomaan matkalle, minne nyt milloinkin jos joku muu vanhempi sitä haluaakin.. Enkä tarkoita että jos joku muu haluaa lähteä usein että sekään olisi jotenkin epänormaalia!! Vaan meitä on monenlaisia, joku tarvitsee enemmän irtiottoja perus arjesta ja muusta kun taas toinen ei välttämättä tarvitse tai edes halua sitä. Tarvitsen mäkin joskus irtiottoja mut erilailla.

Yksi suurimmista ongelmistani mielen kannalta tämän kaiken muun stressaamisen keskellä on varmaankin ollut se että mietin AIVAN liikaa mikä on ja mikä ei ole normaalia, mietin jatkuvasti mitä muut ajattelevat musta. Pohdin itse mikä sairaus tämä on samalla kun muut ympärilläni pähkäilee ja ehdottelee eri asioita. Saan harmitusta/ ahdistusta aivan turhista asioista koska kuvittelen olevani jotenkin erilainen sairauteni vuoksi. En ole ollut itselleni / ajatuksilleni armollinen niin että hyväksyisin oman mielipiteeni sellaisena kuin jonkun asian tunnen. Osaan edelleen pitää hauskaa ja nauttia, joskus käyn viihteelläkin ja tanssin pilkkuun asti.. Mutta koska kroppani ei ole sietänyt alkoholiakaan sairastumisen kautta onko se sitten jotenkin epänormaalia että en jaksa lähteä katsomaan / kuskaamaan muita humalaisia kovinkaan usein.... Silti en ole jättänyt sitäkään kokonaan nimittäin silloin tällöin baarissa käymistä, olen oppinut pitämään hauskaa ilman alkoholiakin. Nykyään olen ensimmäinen joka rupee tanssimaan ja pyytää muita mukaan. Toiset tulee vasta muutaman kupillisen jälkeen... Muistan koko illan tapahtumat ja nautin tuttujen kanssa hauskanpidosta ja heidän näkemisestään ja kaiken huippu on se kun pääsen omalla autolla kotiin ilman taksitolpalla jäätymistä. Käydään kylässä ja pyydetään muita meille.. Ei ehkä samoissa määrin mitä joskus mut sekin johtuu vaan siitä et välillä mennään päiväkerrallaan ja kipujen mukaan.  Mutta pidän ihanana asiana sitä että paras mun on olla mun oman perheen lähellä.

Tiedän miten ympärillä jotkut puhuvat millaiseksi olen muuttunut ja pähkäilevät olenko ahdistunut, erakoitunut yms.. En koe olevani, mun elämän tilanne on tehnyt musta tämmösen ja oikeesti täähän on juuri niin kuin pitääkin. Se mikä musta tuntuu nykyään hyvältä, mitä juttuja itse arvostan eniten se on se tärkein juttu ja ennenkaikkea normaali. Jos tietäisin että ympärillä puolitutut ja jotkut tutut ei pähkäilisi keskenään sanomatta mulle ajatuksiaan en ehkä olisi joutunut ajattelemaan "onko tämä nyt sitten jonkun ahdistuksen aiheuttama etten halua niin paljon ravata juhlimassa tai lähteä ulkomaan matkalle, jatkuvasti kyläillä tai järjestää tapaamisia muiden perheiden kanssa". Kuka nyt haluis tämmösen kropan kanssa maata esim. turkissa kylppärin lattialla puoli tajuissaan kipujen kanssa. Ehkä jos tämä tulee seuraamaan mua aina niin silloin ehkä oppii elämään tän kanssa ja erilailla touhuamaan. En kuitenkaan koe olevani missään määrin kytköksissä kotiin tai muuta. Tämä on ollut varmaan myös yksi mikä on itsetuntoa kolkuttanut kun olen antanut liikaa itseni pohtia kelpaanko tällaisena ja mitä muut ajattelee..

Viime aikoina mun itsetuntonikin on taas alkanu löytämään paikkaansa kun oon tajunnut että mun oma mielipide on tärkein ja oon hyvä ja sopiva tämmösenä!  Mulla on takana 2,5-vuotta hemmetin rankkaa elämää silti koen etten ole eläessäni ollut näin vahva henkisesti koska mä oon oikeesti tässä ihan täysissä järjissäni tuon 2,5-vuoden kamppailunkin jälkeen ja näen edelleen valoa tunnelin päässä ja uskon että tulen kuntoon kunhan varmistuu mikä kroppaa varmasti vaivaa ja sit toimitaan sen mukaan että olot paranee. Ja mikä tärkeintä, koen olevani äiti ja mielettömän hyvä siinäkin, omalla tavallani. Täytyy luottaa itseensä, pelkkä itsestä välittäminen ei riitä.


Täten ihan luvalla annan itselleni oikeuden olla tykkäämättä asioista ilman että kuvittelen sen johtuvan sairauden aiheuttamasta stressistä tai muusta. On ihan ok että joskus harmittaa ja kaikkialle ei aina kiinnosta mennä. Leimautuminen on ärsyttävää ja muiden pähkäilemät diagnoosit. Olen just hyvä näin.

:)

-Elisa