Eilen synnytyksestä oli kulunut jo kokonainen viikko, vaikka miten edelleen tuntuu siltä kuin pieni olisi syntynyt vasta eilen. Ollaan nautittu melkoisen harmonisesta ensimmäisestä viikosta, vauva on hyvin tarkka ruokailujen säännöllisyydestä 4h välein ja muuten hän vielä pitkälti nukkuu muut välit.
Olen myös itse saanut nukuttua ihan mielettömän hyvin, vaikka väsymyksen huomaankin silmien seistessä yö imetyksen aikaan. Veestä muistan miten vaikeaa oli saada unenpäästä kiinni, ihan mahdottoman vaikeaa. Tarkkailin jatkuvasti hengittääkö pieni siellä pinnasängyssä nyt varmasti ja kaikki tuntui ensimmäisen 2 viikon ajan muutenkin huolta nostattavalta. Tuolloin kotiuduttiin sairaalasta miltein viikon nukkumattomuuden jälkeen, shokissa edelleen ja hormonit tuskin auttoivat asiaa ainakaan positiivisesti. Ensimmäiset 2 viikkoa lähinnä itkin, koska pelkäsin aivan kaikkea mahdollista. Varsinkin iltaisin, pelkäsin tulevaa yötä, sitä miten me nyt selvitään keskenämme tulevasta yöstä ja milloin mikäkin huolta herätti. Onneksi babybluesta kärsivät saavat kuitenkin inan edes helpotusta mielelleen 1-2vk jälkeen. Näin kävi meilläkin, kunnes sitten alkoi oma sairastaminen hoitovirheen vuoksi ja lapsuuden traumojen selvittely. Babyblue oli kuitenkin ohimenevä ja onneksi tällä kertaa sitä ei tullut. Nyt mukana on ollut varmuutta ja luottoa ihan erilailla. Olen päässyt ensimmäistä kertaa nyt ilmeisesti siihen niin sanottuun "vauvakuplaan" ja se on ihan parasta!
Tämän pienen olen tajunnut ottaa unipesässä viereeni omalle puolelleni ja näin hän on mahdollisimman lähellä öisin. Vielä kun on niin kovin pikkuinen. Veestä olin melkoisen ehdoton ihan kaiken suhteen. Tämän kanssa mennään sieltä mikä tuntuu meistä parhaiten toimivan. Joskus on kompuroitava, jotta voi seuraavalla kerralla ymmärtää, miten jokainen kuultu ohje ei aina ehkä palvelekaan omaa perhettä parhaiten.
Vee on ollut isällään tämän viikon ja huomenna maanantaina saadaan koko perhe kokonaisena tänne vauva-arkeen kiinni. Olen niin onnessani että meinaa sukat pyöriä jalassa ympyrää! Ihanaa saada esikoinen kotiin ja jakaa tätä kaikkea rakkautta myös hänelle meidän yhteisellä viikolla. Veljet pääsee kunnolla toistensa lähelle ihmettelemään. Ihanaa!
Onko jotain mistä haluaisit lukea enemmän, jotain josta haluaisit kysyä meidän kokemuksia tai tapoja toimia?
Parasta sunnuntaita! <3
-Elisa
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti