Kuka olet?

Kun ihminen syntyy, voisi häntä kuvailla yhdellä lauseella yksinkertaisen osuvasti. Kirjaksi jonka sivut ovat puhtaudesta tyhjät. Ilman yhtäkään kuvaa, yhtäkään lausetta, lainausta tai mukaansa vievää kohtaa. Sitä me olemme tullessamme tänne.

Tietysti on geeniperimä mutta yksinkertaisesti olemme täysin tyhjiä olettamuksesta, ajatuksista, opeista, peloista jne. Lapsuusvuodet muovaa meitä eniten, ympäristö jossa kasvamme, ihmiset joiden kanssa elämme, joita kohtaamme, tapahtumat, teot ja esimerkit joita saamme. Moni ajattelee nuoruudessa esim. vanhemman komentaessa, asettaessa tietynlaisia rajoja tai mitä tahansa muuta/muun vaikuttaessa: "tuota minä en ainakaan ikinä vaadi omalta lapseltani. Tai tuota minä en koskaan tekisi omalle lapselleni. Tai tuollaiseksi minä en ikinä itse kasva."  Kunnes oma lapsi tulee osaksi elämää ja huomaatkin miten ehkä kuitenkin kasvatus mallistasi löytyy samoja perus elementtejä rajojen suhteen vaikka kuinka oletkin täysin eri ihminen. Olet oppinut mutta silti vuodet ovat muovanneet. Syntyessäsi kun et ajatellut vielä yhtikäs mitään. Tai miten ehkä pelkäät jotain asiaa ja paneutuessa pelon alkulähteeseen ymmärrät mistä pelko on itsellesi kehittynyt. Miten monelle tunteelle ja tavalle on selitys sen sijaan että "minä nyt vaan olen tällainen tai tunnen näin." Voit olla niin paljon muutakin. Miten ehkä aikuisena arvostat tietynlaisia asioita ja ajatellessasi taaksepäin, muistat miten jollekin tärkeät arvot ovat muodostuneet tärkeiksi sinulle hänen kauttaan. Tarvitseeko meistä kasvaa tietynlaisia vain koska jonkun toisen elämän suurin kirja on tehnyt heistä oman näköisiään yksilöitä? Haluammeko historian toistavan itseään? Enkä meinaa että jokainen kasvaisi vanhempansa laiseksi kokonaisuudessaan,vaan yllä oleva on puhdas esimerkki mikä mm. meihin voi vaikuttaa. Mikä voi tehdä meistä tietynlaisia. Onneksi myös moni oppii muiden virheistä eikä itse todella tule toimimaan samalla tavalla vaan saa kiinni narusta joka onkin opettaja historian toistamisen sijaan.

Mitä sinulle sanottiin kun epäonnistuit?
Mitä sinulta vaadittiin?
Miten ympäristössäsi kommunikoitiin?
Miten toisille ihmisille puhuttiin?
Mitä merkitsi totuus vai elettiinkö elämää kulissien kautta?
Kävitkö harrastuksissa yksin vai oliko joku aikuinen osana sitä jollain lailla?
Olitko tarpeeksi vai aina epäonnistunut?
Oltiinko sinusta kiinnostuneita, sinun ajatuksista, sinun päivästä, tunteista, tarpeista?
Miten vanhempi puhui itsestään sinun kuullen?
Mikä aiheutti stressiä ympäristössäsi?

Näitkö alkoholismia, perheväkivaltaa, hyväksikäyttöä, varastamista, pahuutta, masennusta? Käsiteltiinkö perheessäsi asiat vai lakaistiinko ne maton alle, jonka jälkeen niistä ei enää puhuttu?

Kaikki mennyt on muovannut meitä ja moni muiden kautta kasvanut pelko, tapa, tunne voi hallita meitä niin pitkään kuin annamme itse sen tapahtua. Mietitkö koskaan mistä tapasi reagoida kumpuaa? Annatko sen olla vai etsitkö ehkä alkulähteen ja kirjoitat sivun uudestaan, omaa arvomaailmaa kunnioittavaksi.

Onneksemme olemme tuo kirja jonka tyhjät sivut eivät koskaan lopu, kirja joka muokkautuu multaan saakka. Kirja joka voi olla voimavaramme, suurin opettajamme ja ymmärryksemme avain. Jokaiselle pelolle, jokaiselle olettamukselle, jokaiselle tavalle tuntea, toimia ja elää löydämme vastauksen menneisyydestämme. Me olemme hallitsijoita, me olemme muutos, me olemme juuri sellaisia joita itse haluamme olla. En ole äitini, en isäni, en ystäväni, en mikään joka jollain lailla on muovannut kirjani tyhjiä sivuja täydemmiksi syntymästäni tähän päivään. Olen minä ja sinä olet sinä. Ihmisen kehitys on loputon.

Opi ymmärtämään, astumaan epämukavasta muotista mukavampaan ja uskalla olla sinä.

Pystyt elämässäsi saavuttamaan niin paljon enemmän mitä ikinä uskallat ehkä edes toivoa.

-Elisa