perjantai 24. helmikuuta 2017

Hereillä

Puolentoista kuukauden ajan olen ollut ihan äärimmäisen väsynyt! Siis niin väsynyt että sohvalle vahingossa istuessa aloitan silmien kanssa valtataistelun niiden auki pysymisen vuoksi! Mietin pimeää talviaikaa, mutta se ei käynyt yksyhteen sen suhteen miten noihin aikoihin ohitettiin vuoden pimein päivä. Eikä itseeni ole aiemminkaan vuodenajat oikeastaan vaikuttaneet. Mietin sitä silti, kunnes edellisviikolla päätin mennä ottamaan perus verikokeet. Ja sepä se vanha ystäväni oli taas astunut apajilleni viemään voimia päivistä ja tunkien saamattomuutta ovista ja ikkunoista. Nimittäin niinkin yksinkertainen asia kuin alhainen hemoglobiini.




Olen ollut jotenkin niin järjettömän uuvuksissa niskan kipuilun lisäksi! Syke nousee herkästi pilviin ja mistään ei ole oikein saanut otetta pidemmäksi. Jopa niskan perus päivittäinen treeni on tuntunut ylitsepääsemättömältä työpäivän jälkeen. Ja vaikka koitan keskittyä kaikkeen mahdolliseen hyvään ja positiiviseen, välillä tuppaa vähän turhauttamaan tätäkin tyttöä kun asiat junnaa. Onnekseni totaali väsymys alkaa olla selätetty rauta kuurin aloituksen johdosta, jee!

Tämä viikko on mennyt Veen kanssa hiihtolomaa viettäessä,  itselle opiskelupaikkoja etsien sekä Veen kanssa ulkoillen, kylläkin sairasloman merkeissä niskan kuormituksen vuoksi. Mutta olempahan saanut viettää laatuaikaa minin kanssa!

Alan olemaan niin täynnä tätä niskan kiukuttelua että jotain täytyisi keksiä! Pitäisi varmaan palkata joku kehonhuollon erikois-expertti avuksi, jotta saisin kiinni/uskallusta niskan lihaksiston aktivointiin joka taas tietäisi parempaa vointia kokonaisuudessaan. Fysion määräämät jumpat toteutan yksin kotona ja tunnun olevani vähän jumissa niiden suhteen. Onneksi sain luvan alkaa käymään taas hierojalla, mistä uskon olevan apua treenin liikkuvuuden suhteen ja näin ollen ehkä aktivoidun siinäkin!

Taas tullaan siihen miten keksin kaikkien muiden "ongelmiin" välittömästi ratkaisuja ja teen asioita auttaakseni, mutta itseni eteen se on aina hankalampaa! MIKSI!?!

Aika opettaa ja auttaa tässäkin.. Siihen asti pyrin pitämään sisäisestä onnellisuuden tunteesta kaksin käsin kiinni, koska muutenhan mulla on kaikki tosi hyvin! Olipas turhanpäiväinen tämäkin sepustus mutta ehkä seuraavaksi jotain ihan muuta.

Kivaa päivää!

-Elisa







Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti