sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Pienelle pikkupesä







Löysin kolmella eurolla kyseisen korin käytettynä ja vauvahormonihuuruissani päätin kunnostaa entisaikojen pyykkikorin pienelle pesäksi. Ensiksi puhdistin pinnat vedellä, sekä hajusteettomalla pesuaineella. Leikkasin vanusta sopivan kokoiset palat korin sisäreunoille pehmikkeeksi. Vaahtomuovista pohjan kokoisen palan patjaksi ja kiinnitin ne kangasliimalla korin sisäpintaan kiinni. Seuraavaksi ompelin valkoisesta lakanasta pussukan lakanaksi. Lakana yltää siis koristereunasta korin pohjaan asti yhtenäisenä ja se on helposti pestävissä tarpeen tullen. Päätyjen kantokahvojen kohdille tein lakanaan reijät, jotta kahvat saa kauniisti näkyviin. Lakanan reunaan ompelin erikseen koristeeksi tuon koristenauhan. Korin sisään ompelin pienen "makuupussin", vanua sen sisällä käyttäen.

Alla muutama kuva tekovaiheesta. :)










-Elisa
perjantai 5. tammikuuta 2018

Imetykseen valmistautuminen



Kokemuksia taitaa olla yhtälailla, mitä vauvojakin. Joillakin kaikki sujuu alusta loppuun ilman yhtäkään ongelmaa, kipua tai muuta. Toisille tie on huomattavasti kivisempi, enkä hetkeäkään ihmettele, miten lopulta väsynyt äiti turvautuu korvikkeeseen. Alempaa lista vinkkivitosista! 

Veen imetys taival tyssäsi kahden kk kohdalla, tuosta ajasta kk imetin ja toisen pumppasin. Maitoa olisi riittänyt pidempäänkin, näin myöhemmin lukeneena, mutta oma tietämättömyys ja neuvolan tuki jota ei ollut, sai maidontuotannon vähenemään. Lopulta rintatulehduksen jäljiltä loppumaan. Tunsin myös tuolloin 20 vuotiaana, oloni huijatuksi koko imetyksen suhteen. Tunsin huonoutta, epäonnistumista ja ihmetystä: "miten kukaan voi onnistua tässä!"

Imetyksestä olen edelleen sitä mieltä että, äidin maito on parasta niin meille ihmisille, kuin eläin vauvoillekin syntyessä. Mutta korvike on myös hyvää tavaraa, jos imetys ei onnistu jostakin syystä! Onneksi sitä on ja sillä myös meidän Vee kasvoi lopulta, sopivaa korviketta hänen mahalleen oli kyllä melkoisen haastavaa löytää.





Ensinnäkin se mikä on nyt toisin 6 vuotta myöhemmin, on tuki jota saa jo ihan facebookista oikean ryhmän löytäessä. Olen alkanut lukemaan jo raskauden puolivälistä alkaen vinkkejä, tulevaa imetystaivalta ajatellen. On helpottavaa lukea muiden, niin samankaltaisten ongelmien kanssa kamppailevien imetys kertomuksia ja kokeneempien kommentteja miten hommassa edetään. Ihan super mahtavaa! Olisipa kyseinen ryhmä ollut tiedossani jo esikoisen vauva-aikana, kun ajattelin nännien irtoavan koko homman johdosta. 

Aina Veen imetyksen alkaessa jännitin itseni kuin jäykäksi kepiksi ja olin hetken hengittämättä. Kohta sattuu ja paljon. Muistan pitäneeni Veetä rinnalla ja hänen ottaessa ensimmäisen imunsa, aukesi samalla aina omat kyynelkanavat hanan lailla. Kipu oli jotain ihan järkyttävää. Nännin päät olivat totaalisen rikki ja niiden hoidosta ei ollut mitään käsitystä. Neuvolasta ainoat sanat olivat:  "hyvinhän se sujuu, jatkat vaan reippaasti. Paino nousee kuten kuuluukin" Sujuu hyvin?!?! :D Mites ne miltein irronneet nänninpäät sitten! Kehotettiin käyttämään liivisuojia jotka helpottaa. Minulla ne suojat jämähtivät kiinni niihin valmiiksi rikki oleviin nänneihin, josta sitten piti väkisin yrittää niitä irrotella seuraavan imetyksen alkaessa. Taas oli päät auki. 

No mutta.. Nyt olen inan valmiimpi tulevaan, olen myös erittäin toiveikas sen suhteen tälläkin kertaa ja aika näyttää miten onnistutaan! Yritetään ainakin ihan täysillä ja vaaditaan sitä apua jos niitä ongelmia ilmenee. 

Mitä valmiiksi:

  • Imetysliivit: ostin kaarituettomat, reilu koon isommat mitä rinnat ovat nyt rv 36 turvottuaan. Kunnon liivit haen sitten kun maito on pamahtanut kunnolla tiskiin.
  • Nännirasva: Lansinoh lanoliinivoide (saa perus ruokakaupoista, eikä tarvitse pestä pois imetyksen alkaessa. Liila paketti.)
  • Rintakumi: mahdollisten halkeamien ilmaantuessa, olen lukenut avun olevan kuin lahja taivaalta. Näin ollen, nämä on keitettynä jo valmiina sairaalakassissa. 
  • Maidonkerääjä: täytyy muistaa seuraavalla kauppareissulla. Auttaa siihen ettei rikkoutunut nänni jää kiinni niihin himputin liivisuojiin, vaan saa olla vapaana pikku ilmakylvyssä.
Muita vinkkejä:

  • Kaalinlehdet: (sopivasti satokauden kasviksena jopa tällähetkellä :D ) Riko pinta esim haarukalla ja aseta liivin sisään jääkaappikylmä lehti rauhoittamaan rintaa. Auttaa niin tulehdukseen kuin alku turvotukseen jne. Vanhankansan kikka.
  • Lämmike rinnoille, kylmällä ulkoillessa mm. 
  • Mahdollisen rintatulehdus oireen ilmaantuessa: lämmin suihku ja rinnan käsin tyhjennys. Vauvan imu paras apu, aseta vauva leuka tukos kohtaa päin, näin imu on tehokkainta sieltä suunnalta jossa tukos sijaitsee. Imetä pääosin tulehtuneesta rinnasta.
  • Burana: jos rintaan ilmaantuu punainen läntti, kipeä patti tai muita merkkejä rintatulehduksen alkamisesta. Voi selvitä rintatulehduksesta jo pelkän tulehduskipulääkkeen ja oikean tyhjennyksen avulla ilman antibioottia!
  • Rintapumppu: näin isäkin voi osallistua pienen ruokintaan ja jos maitoa tulee reilusti, auttaa pumppu tyhjentämään suihkutissin pahimman suihkun, ennen vauvan asettamista rinnalle. 
  • Imetystukiryhmä: oman paikkakunnan tai sitten netistä löydetty ryhmä! Korvaamattomia kokemuksia ja vinkkejä onnistumista tukemaan. 
  • Kivuliaan imetyksen mahdollinen syy: kireä kieli- tai huulijänne, tarkistuta yksityisellä lastenlääkärillä jos helpotusta ei tunnu tulevan parin vk imetyksen jälkeen. Olen lukenut lukemattomia tarkistuksia synnytys-sairaaloissa jossa jänne on todettu olevan ok, mutta ei sitten ollutkaan lastenlääkärin tutkiessa uudestaan. 



Mitkä on sun vinkit?

Ihanaa viikonloppua ja mitä parhainta imetystaivalta imettäville tai siihen ryhtyville. <3

-Elisa
keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Rv 36





Tänään lähti käyntiin raskausviikko 36, eli täyteen on tullut 35 täyttä viikkoa pienen odotusta. Meillä on huomenna kontrolli synnytyslääkärille sekä kätilölle. Tarkoitus on käydä tulevaa synnytystä läpi, sekä tehdä synnytystapa-arvio. Eli revitään kuitenkin auki vielä esikoisen synnytystä ja tilannetta, jossa homma ei sitten edennyt ihan kuvitellun mukaisesti kuitenkaan.

Oma tavoitteeni on luoda jonkinlainen luotto takaisin heihin ja saada turvaa tulevan osalta. Nähdä pieni ultran välityksellä ja toivoa kokenutta mittaajaa arvioimaan vauvan todellinen koko. Jokatoinen päivä sanon Jaakolle varmuutta tuntien, miten hoidan kyllä homman ja jokatoinen päivä koen inan ahdistusta, katsoessa vatsan kokoa. Mahani on pienempi mitä esikoisesta, mutta hallitseva pelko kun jyllää alitajunnassa, ei se helpota oloa kun vatsa kasvaa silmissä näillä viikoilla (samalla tietysti olen onnellinenkin sen kasvusta, koska se kertoo että pieni kehittyy siellä kuten kuuluukin, kokoaan suurentaen.).  

No jokatapauksessa kohta hän on täällä ja odotan sitä niiiiiiin paljon! Ehkä synnytys tulee olemaan voimauttava kokemus, kuka sitä tietää. Koitan olla maalaamatta piruja seinille, se kun ei ole tapaistani muutenkaan. Uskon aina parempaan! Tässä jos jossain niin oman uskoni tulisi nyt saada tuulta alleen. Selvitään kyllä.

-Elisa