Umpikuja ja miljoona mahdollisuutta

Mulla on aina ollut jostain syystä suuri tarve yrittää pelastaa kaikki, niin kuivalla maalla matelevat madot kuin pähkäillä miten ihmeessä maailmaan tulisi rauha ja sodat loppuisivat. Tarve auttaa, huolehtia, hoivata ja tehdä toisten puolesta. Voitte ehkä kuvitella miten tuohon väliin mahtuu kasapäin jos jonkinmoista.

Oon aina saanut mielettömästi aikaiseksi kaikkien muiden vuoksi. Hoidan, teen, suoritan.. Mitä tahansa jotta voisin olla avuksi, pyytäessä ja varsinkin pyytämättä. Jos joku sanoo tarvitsevansa jotain mitä ei ole löytänyt alan heti etsimään. Jos jotain pystyn hoitamaan kumppanin puolesta, varmasti sen hoidan ja vien kunnialla loppuun. Tiedän että pitäisi höllätä ja antaa tehdä myös itse jottei asiat muutu itsestäänselvyyksiksi.

Miksi ihmeessä tuota samaa tarmokkuutta, tekemistä sillä sekunilla ei löydy kun oma pää keksii uusia ideoita ja ajatuksia. Mitä tapahtuu? Enkö pidä itseäni tai tarpeitani yhtä tärkeänä? Jos lähtisin toteuttamaan kaiken mitä päähäni juolahtaa ei päivissä riittäisi tunnit. Mutta jos olisin lähtenyt toteuttamaan itseäni, tekemään isompia muutoksia elämään ja asioihin tiedän että olisin saanut aikaan jotain mitä niin kovin etsin. Jotain jolla on isompi merkitys, päämäärä. Oli se sitten vanhuksien ruokkimista tai hyvinvoinnista luennointia. Tiedän että mun paikkani ei ole siellä missä nyt olen.

Mut on tarkoitettu johonkin muuhun, olemaan enemmän hyödyksi, ideoimaan, inspiroimaan, toteuttamaan. En vaan tiedä vielä mitä se on niistä kaikista ajatuksista joita mieleen pomppailee, tai onko se edes mikään niistä.

En tiedä. Toivon vaan että toteutan unelmia, uskon itseeni ja ennenkaikkea saisin omien unelmien eteen varsinkin tehtyä niitä hommia jotta nekin toteutuisi.

Oon hyvä kannustamaan ja tsemppaamaan muita kohti päämäärää. Nyt opettelen löytämään sen saman tsempparin kannustamaan mut itseni johonkin mun juttuun. Koska tiedän sen faktan että se kaikki mistä unelmoin on mun omien tekojen päässä musta.

-Elisa

Dare to be - Uskalla olla

 Suuri merkitys mulle ja toivon olevan tärkeä myös jokaiselle muulle itsensä kanssa. Nyky maailma on hurja ja kaikille ei ole itsestään selvyys olla sinut tunteiden, ajatusten, ulkonäön saati erilaisuuden kanssa. Jatkuvasti tulee vastaan otsikoita miten entistä enemmän jo todella nuoret kamppailee kaikenmoisten paineiden vallatessa pään. Haetaan hyväksyntää vaikka millä tavoin ja koitetaan ahtautua muottiin jossa niin moni on. Miksi?

Uskon että jokaisen ihmisen onnellisuus on ennenkaikkea kiinni siitä omasta "minästä" ja omista valinnoista. Mille antaa painoarvoa ja mille ei. Miks elää elämää egon kautta kun vois elää sitä hyväksymällä itsensä ja olemalla läsnä tässä hetkessä. Poistaa negatiivisuutta ympäriltä ja ahmia positiivisuutta sen tilalle. Vaikeina aikoina mieti kokonaiskuvaa, mikä on hyvin, voisitko tehdä jotain jotta olis paremmin? On rikkaus tuntea kaikkia tunteita. Myös kiukkua, surua ja vihaa. Kunhan niistä osaa myös irrottautua ja hyväksyä, oli se joskus miten hankalaa tahansa. On normaalia että me tehdään virheitä ja taito osata hyväksyä myös se että ei kukaan vaan ole täydellinen. Tuulta päin tyypit!

Mä "tykkään" siitä henkilökohtaisesti että en oo täydellinen, enkä häpeä myöntää sitä. Jos mulla on huono päivä, sanon suoraan olevani tänään niin ärsyttävä että ärsyttää jo itseäkin jolloin yleensä jo alkaa naurattamaan. Onneksi näitä päiviä on nykyään varsin harvassa koska en jaksa ottaa stressiä ja otan ennemmin överi huumaa kaikesta pienestä positiivisesta (esim. vaikka siitä miten hyvältä ilma tuoksuu sateen jälkeen tai miten musiikki saa mut hullun hyviin fiiliksiin..En oo 5-vuoteen juonut edes alkoholia nollatakseni joskus pään, pystyn olemaan yhtä kaheli loppuillasta, ihan vaan veden voimin. Mutta mun mielestäni jokaisen on hyvä kuitenkin nollata juuri sillä tyylillä joka paras itselle.) kuin että lähtisin negatiiviseen kelkkaan sumuttamaan mieleni. Pyrin näkemään ne kaikki pienetkin ilon aiheet joita tulee jatkuvasti joka tuutista kun vaan hengittää tässä hetkessä ja kuuntelee omaa kehoa ja aistii tuntemuksia. Teen muutoksia jos joku ärsytys saa vallan koska mulla on avaimet tehdä se muutos nyt eikä odottaa että joku tekisi sen mun puolesta. Oon tarpeeks hyvä näin, hyväksyn itseni ja uskallan olla sitä mitä olen. Janoan kehittyä jotta ymmärtäisin muita ihmisiä ja asioita entistäkin paremmin. En pelkää olla eri mieltä, nautin kuulla uusia näkökulmia, joista taas kerran voin oppia ja ajatella entistäkin avarakatseisemmin. Mulle on sydämen asia auttaa ja tehdä asioita toisten eteen, enkä koskaan tee sitä mielistelläkseni jotain tai odottaen saavani jotain takaisin. Ei mun tarvitse, haluan olla hyvä muille ja itselleni.

Ja mitä ulkonäköön tulee, mun mielestä jokainen on kaunis omalla tavallaan ja se näkyy myös muille siitä hetkestä lähtien kun uskaltaa olla sitä mitä on.

Ole rehellinen itsellesi, muille. Ole aito ja just niin huikea erilainen ihminen. Kanna itses kunnialla läpi elämän polun, opi kivikoista ja nauti pehmeästä pumpulista jalkojen alla.

Koska oot viimeksi kävellyt ilman kenkiä lämpimällä hiekalla, kastanut varpaat rantaveteen ajatellen miten mielettömältä se oikeesti tuntuu. Katsonut lasten riemua ja ottanut oppia niistä. Entä se tyyppi sun vieressä jos sellainen on? Mieti aina ensin voisitko kehittää itseäsi ennemmin kuin odotat muutoksia toiselta. Antakaa tilaa kun toinen sitä tarvitsee.

Uskalla olla ja heittäydy hetkiin.

-Elisa

Kuravettä vai vitskuja?

Alkoi usko loppumaan viime talven ja kevään aikana. Vee sairasteli kerta toisensa jälkeen lähes jatkuvalla syötöllä. Odotin kokoajan kuin kuuta nousevaa kesän alkua, ajattelin siihen se pysähtyy viimeistään. Ja niinhän se on hieman pysähtynytkin, korvien tuubitus myös varmasti auttoi asiaan..

Kuitenkin tulevaa syksyä kammolla ajatellen olen päättänyt selvittää kaikki poppaskonsteja myöten millä ihmeellä saan kesän aikana taijottua hänelle super vastustskyvyn, jotta hän olisi ns. valmiimpi! Eikä joutuisi olemaan jatkuvasti kipeänä mikä tuntuu ihan kamalalta. 

Olisiko vauvana pitänyt antaa hänen juoda kuravettä lätäköistä ja syödä hiekkalaatikolla hiekkaa ilman että koitin heti huuhdella hiekkaa pois hänen suustaan pienen käden sitä sinne viedessä. Ehkä olisi! Jokaisen ystävän lapsi jolla on esimerkiksi koira kotona, on myös lapset olleet huomattavasti terveempiä. Olenko ollut liian "hygieeninen".. Tuntuu siltä että sitä me todella oltiin. Tai sitten se johtuu jostain muusta. 

Nyt kaikki vinkkivitoset kehiin ja ihanaa kesää ihmiset!