Nukkumattomat yöt ja unikoulu

 Meillä nukuttiin yöt suht hyvin muutamalla heräämisellä yössä, reilu kolmen kuukauden ikään jolloin pikkuinen sairastui ensimmäiseen flunssaansa. Siinä meni meidän unirytmi mikä tasaantuikin 8kk kuluttua hetkellisesti. Monta kuukautta meni ihme super äiti hormooneiden avulla ilmeisesti ihan ok voimin. Yössä herättiin keskimäärin 10-15krt joka yö suoraan huutoon mikä alkoi jossakin vaiheessa verottamaan. Mies kävi töissä ja oli todella väsynyt jokaikinen päivä ja hänen työnsä vielä kun on fyysistä ja sellaista mihin todella täytyy keskittyä. Itse kun olen sairastellut pojan ollessa 2kk lähtien ei tilanne ollut minullekkaan helppo. Koitin selviytyä päivistä pojan kanssa kotona ja samalla hoitaa itseäni ja tietysti pikkuistakin. Ihmeellisesti sitä ihminen vaan jaksaa. Nykyään pojan ollessa 1,5-vuotta meillä nukutaan vaihtelevasti välillä koko yöt ja välillä heräillään monta kertaa yössä ja valvotaan 2-3h per yö yhteen putkeen hampaiden vuoksi. Toki ollaan koitettu kipulääkettä antaa mutta välillä sekään ei auta, joillakin lapsilla kun tuo hampaidenkin tulo on todella kivuliasta. Voin vaan kuvitella miten raskasta se myös tuolle pikkuiselle on! Lämpökin yleensä nousee hampaiden puhjetessa joka vie myös hänen voimiaan. Mutta nyt niitä on jo 16kpl suussa kauniissa rivissä kuin pieniä helmiä. 4 kulmahammasta on tehnyt tuloaan jo 2kk välillä pahemmin vaivaten jolloin ei paljon öisin nukuta. Mutta kohta nekin on jo kokonaan pullahtaneet ulos joten eipä ne ainakaan vie pienen unia.

    Mutta kun ollaan tuo sairaalan unikoulu käyty tuon meidän pienen-miehen kanssa meinasin siitäkin tässä kertoa. Tätä ennen olimme toki yrittäneet tassutelu-unikoulua jo monesti kotona mutta kun apua ei tuntunut siitäkään pitemmänpäälle olevan oli meidän yksinkertaisesti pakko turvautua tähän vaihtoehtoon ja ottaa yhteyttä neuvolaan josta kirjoitettiin heti lähete Tyksin unikouluun. Aloin olemaan itse jo niin loppu fyysisesti unettomiin öihin, välillä yöllä en edes tiennyt olinko nukkunut siinä välissä kunnes jo seuraava rääkäisy sängystä kuului. Äidin soittaessa aamulla ja kysyessä yöstä en enää edes tiennyt/muistanut miten yö oli mennyt koska valvoin suurimmat osat öistä. Joko en ehtinyt nukahtamaan ennen kun taas Pojalla tuli itku tai sitten ehdin juuri nukahtaa kun taas piti pompata sängystä ylös. Loppuvaiheessa olin päivisinkin jo niin uupunut että välillä tuijottelin vaan seiniä enkä muistanut enää mitään kun minulta jotain kysyttiin. Pojan hoito onneksi meni rutiinilla siinä mutta kyllä se itseä alkoi pelottaa kun kroppa alkoi antaa periksi niin fyysisesti kuin henkisestikkin oman sairastelun ja unenpuutteen vuoksi.

Tyksin unikoulu vaihe vaiheelta:

(Poika oli tällöin 11kk ikäinen)

Noin viikon kuluttua saatiin tietää milloinka olisi paikka unikoulussa ja siihen oli pari viikkoa. Hän kuitenkin sairastui kuumeflunssaan joten aika siirtyi viikolla eteenpäin. Meille kerrottiin puhelimessa miten unikoulu toteutetaan ja mikä oli tärkeintä meille huojentavaa kuulla, huudatus unikoulut Tyksissä on lopetettu eli tassutus tekniikalla mennään. Lapsen kunnolla itkiessä hoitaja menee huoneeseen laittaen käden pienen selän tai mahan päälle kunnes pieni rauhoittuu. Jollei lapsi rauhoitu koitetaan hieman silitellä ja lähdetään huoneesta pois ennen lapsen nukahtamista jotta hän oppii jatkamaan unta ilman aikuisen apua öisin. Maitoa, vettä tai mitään muutakaan ruokaa ei lapselle öisin anneta koska hänen ikäinen lapsi ei enää tarvitse erikseen yö syöttöjä. Jos lapsi ei millään rauhoitu ja huuto yltyy ottaa hoitaja hänet syliin, lapsen rauhoituttua hänet lasketaan takaisin vuoteeseen ja poistutaan huoneesta. Tämä tehdään niin monta kertaa yössä kuin tarve. Yleensä lapsen ollessa vieraassa ympäristössä yöt saattavat muutenkin mennä jostain kumman syystä hieman paremmin kuin kotona ja niin kävi meidänkin kohdalla.

Perjantai, ensimmäinen unikoulu yö edessä. Vanhemmat vie lapsen noin tuntia ennen nukkumaan menoa osastolle ja toteuttaa itse lapsen iltarutiinit mahdollisimman samankaltaisesti kuin kotonakin.

Iltapalat, pesut, vaipan vaihdot ja yöpuvun pukeminen jonka jälkeen lapsen ollessa valmiina yöpuulle jompikumpi vanhemmista menee lapselle varattuun omaan huoneeseen laittamaan pikkuisen nukkumaan. Olimme aikaisemmin antaneet pojan istuskella sängyssä ja lukeneet hänelle kirjoja ym sairaalan sängyssä jotta se olisi hänelle mahdollisimman turvallinen paikka nukkumaan mentäessä. Minä toimin meistä nukuttajana ensimmäisenä iltana ja poika nukahtikin todella nopeasti. Sitten oli meidän aikamme lähteä kotiin yöksi ja aamulla palata siinä 7 aikoihin jotta olisimme paikalla kun pojan on aika herätä yöuniltaan. Olihan se hurjaa lähteä ja jättää hänet sinne mutta osaston henkilökunta oli todella sydämmellisiä ihmisiä täynnä joten lähdimme kuitenkin suht ok mielin kohti kotia. Tiesimme että jos jotain ihmeellistä yön aikana tapahtuisi meihin otettaisiin heti yhteyttä. Aamulla palasimme tosiaan ennen heräämistä ja poika nukkuikin 9 asti jolloin pääsimme itse nostamaan hänet sängystä syliin ja tehdä aamutoimet ja antaa aamupalaa. Ensimmäisen yön aikana Veeti oli herännyt 3krt lyhyin itkuin ja jatkanut uniaan. Päiväksi lähdimme kotiin ja taas illalla oli aika palata osastolle ennen nukkumaan menoa.

Lauantai unikoulun toinen yö: Menimme taas osastolle tuntia ennen, teimme iltatoimet ja mieheni laittoi vuorostaan pojan unille. Poika nukahti taas suht nopeasti ja me lähdimme kotiin yöksi. Sunnuntai aamuna osastolle mentäessä poika taasen nukkui ja hoitajat kertoivat hänen heränneen itkien 2krt yön aikana. Toinen itku oli ollut hieman pidempi ja hoitaja olikin ottanut pojan syliin ja rauhoitellut häntä. Tämä oli ollut 3 aikaan yöllä ja poika heräsi taas 9 joten meidän super yö kukkuja oli nukkunut 6h putkeen rauhallista unta. Aamutoimien jälkeen taas päiväksi kotiin pojan kanssa ja illasta takaisin.

Sunnuntai unikoulun kolmas ja viimeinen (ihanaa) yö edessä. Tähänkin asti meillä oli ollut vaikeuksia pitää poika hereillä autossa kotoota sairaalalle n20km. Sillä hän iltaisin nukahteli herkästi autoon. Tänä iltana pikku nukahti jo ennen kotoota lähtöä, nimittäin istuvalteen toppavaatteet päällä eteisen lattialle. Meidän super unikoululainen! Ei saatu häntä siitä herätettyä kunnolla joten sairaalalle mentiin pojan nukkuessa. Siellä hän kuitenkin heräili kovan yrityksen jälkeen ja aloitimme iltatoimet tuttuun tapaan ja luimme hetken kirjoja jonka jälkeen oli taas yö-unille laitto. Tänä iltana nukahtaminen kesti hieman kauemmin, ihmekkös tuo kun kerran jo herätettiin yö unilta syömään iltapalaa. Mutta sinne pieni rauhallisesti nukahti ja lähdimme mieheni kanssa kotiin itsekkin varastoimaan unta. Vaikkakin minun yö uneni olivat melko kaukainen haave koska en osannut ollenkaan nukkua hänen ollessa unikoulussa, mutta uskoin kuitenkin siitä olevan  apua ja tiesin  että hänellä on kaikki hyvin. Maanantai aamusta takaisin ja taasen herättiin vasta 9 jäleen. Yö oli mennyt hyvin, yhdellä herätyksellä mutta muuten koko yö rauhallista unta. IHANAA!

Kotiin lähdettäessä oli vielä lääkäri käynti ja meille kerrottiin tarkat ohjeet miten kotona yöllä tulisi toimia jotta unikoulusta olisi pitempi hyöty. Lääkäri kertoi että todennäköisesti poika tulisi heräämään useasti yön aikana koska hän on taas kotona ja tarkastelee vaan onko äiti ja isi lähellä. Näin todella kävikin ja tein samoin kuin hoitajat osastolla ja se toimi hyvin. Poika heräsi 5krt ekana yönä kotona mutta seuraavat yöt meni kokonaan nukkuessa hampaiden lisääntymiseen asti. Ja näin on tosiaan jatkunut siitä asti. Aina hampaiden kiusatessa tai muun sairastelun aikana unirytmi kärsii mutta olemme pitäneet rytmeistä ja rutiineista kovin kiinni niin yötkin ovat palautuneet normaaleiksi ihan suht nopeasti.

Haluan tässä lopussa vielä nostaa hattua kaikille super jaksajille!! Ja muistuttaa miten jokainen lapsi on erilainen ja uskon jokaisen ”täysjärkisen” vanhemman tietävän mikä on parasta omalle lapselleen. Kukin tavallaan, me koimme tämän hyväksi vaihtoehdoksi kun perhe alkoi revetä kahtia voimavarojen loppuessa.