Kesä juttuja

Lomasta on mennyt puolet ja tuntuu että kamera on lomaillut ihan yhtä pitkän ajan. Satunnaisia kuvia sieltä täältä, mutta niin paljon jäi kuvaamatta. Toivon loppu lomalle hyviä ilmoja ja yhdessä touhuamista, ystäviä, hymyjä sekä ihan vaan hetkille hengittämistä. Aikalailla siis sitä mitä  parisen viikkoa jo ehdittiin toteuttaa, ensimmäisien viikkojen aikana. Meidän kahdenkeskinen loma on mennyt festareilla, mökillä, sukulaisten luona Porissa, hyvin syöden ja ihan vaan nauttien hetkistä sekä ystäviä nähden. Ehtisin sairastaa flunssan ja huonovointisia päiviä myöskin loman aikana, millä ihmeellä sujahti juuri tuohon ihmettelin. Samalla kiitollisin mielin siitä, että ollaan tosi terveinä saatu olla viime vuosi, joten eipä tuo ehtinyt loma fiilistä viedä.

Pari päivää töitä ja loma jatkuu yhdessä Veen kanssa, ensimmäisen loma osion Vee vietti lomaillen isänsä ja hänen naisystävänsä  kanssa. Joten me touhuttiin Jaakon kanssa se aika ihan keskenämme lomalla ja töissä. En malta odottaa maanantaita, kun saan tuon pikku ihmisen taas kotiin. Kolme viikkoa erikseen lapsesta, on jotenkin ihan järjettömän pitkä aika. Ensimmäistä kertaa oltiin erossa niin pitkä aika hänen kanssa. Jotta he ehtivät touhuta kaikki kesä suunnitelmansa isän luona ja me taas omamme, hänen kotiutuessa. Jotenkin se kolmisen viikkoa on kuitenkin kohta selätetty ja ikävän kanssakin pärjätty. Hänellä on kaikki mennyt äärettömän hyvin ja touhua todella on riittänyt. Ollaan soiteltu ja laitettu viestiä välissä, joten sekin on itseä helpottanut kun kuulee vähän mitä toinen puuhailee ja millä mielellä. Onneksi hyvällä ja nauttien.

 Yhteinen aika arjessa rajoittuu aina iltaan Jaakon urheilun vuoksi, joten oli tämä muutenkin ihan super spesiaali tilanne meille aikuisille tässä perheessä. Näinä aikoina sitä aina hetken haikeana miettii miten olisi ihana saada tuo mies myös osaksi jo työpäivän jälkeistä aikaa, mutta eiköhän siihen normi rytmiin taas totuta oravanpyörän käynnistyessä loman jälkeen. Nautitaan siitä extra ajasta hänen loman alkaessa viikkoa omani jälkeen taas hetki.

Tosiaan ensiviikko lomaillaan Veen kanssa kaksin ja Jaakko lomailee meidän kanssa sitten sen toisen loma viikon palatessamme Kuusamon reissulta kotiin. Maanantaina starttaamme auton kohti kuusamoa äidin, pikkusiskon sekä Veen kanssa. Olen niin super innoissani! Lapsena vietimme aina kesäisin aikaa Kuusamon mökillä, se oli joka kesän kohokohta. Rukalla rännin lasku, perunarieska leipomosta, rantasauna, lampi, nuotion sytytys ja vallihautojen sekä pommi-kuoppien tutkiminen metsässä mielikuvituksen laukatessa. Nyt pääsen näyttämään omalle pojalle samat maisemat, paikat ja toivottavasti niitä poroja myös joiden perään hän on kysellyt.

Miten sun kesä on mennyt?

-Elisa

Pääsiäiskattaus

Meidän pääsiäinen vierähti ihanien Helsingistä yökylään tulleiden vieraiden kanssa. Pääruoaksi kokattiin karitsaa bataatin kanssa, josta en ehtinyt siinä touhutessa edes kuvaa ottaa. Suosittelen kyllä kokeilemaan ehdottomasti! Kypsyyden kanssa tarkkana, liha on parhaimmillaan itseni mielestä medium-plussana. Jolloin on varmuus siitä ettei liha jää kumimaiseksi, eikä taas täysin kypsänä kuivaksi. Alla kuvina kattauksen valmistelua.

Ajatuskartta

Kesän alussa tuli aika jolloin juttelin pitkään yhden hengellisesti hyvin rikkaan, maailman omaavan ystäväni kanssa. Iski super inspiraatio ja omat ajatukset sai taas enemmän tuulta alleen. Ehkä eniten halu saada niitä nyt todenteolla jotenkin eteenpäin jollainlailla. Niinpä muistelin miten joskus kuulin sen onnistuvan helpommin kirjoittamalla paperille tavotteista, unelmista, haaveista, siitä mitä haluaa jne. Joten niin minä tein omani.

Olen joskus aijemmin tehnyt vastaavan leikkaamalla kuvia lehdistä ja liimaamalla niitä paperille, se oli myös kiva tapa ja innostusta riitti. Näin myös sain itseni hieman pidemmälle ja oikeasti syvällisemmin pohtimaan "mitä MINÄ haluan". Tuli aika monipuolinen kartta täynä erilaisia unelmia ja tavotteita.

Isäpuoleni sai juuri täytettyä yhen unelmistaan ja kirjoitti siitä mielestäni hienosti miten jotkut unelmat ja haaveet vie vähän aikaa, jotkut taas enemmän. Mutta joskus ne jokatapauksessa toteutuu kun niiden eteen tehdään töitä ja uskotaan niin tapahtuvan. Hänellä kyseisen unelman toteutuminen vei 13-vuotta. Tuntuu pitkältä ja voi miten olisi ollut ihanaa että hän kyseisen unelman olisi elämäänsä aijemmin saanut, mutta taas toisaalta, sitten puuttuisi kaikki se rikastuttava siitä välistä joka myös opetti ja antoi paljon. Nyt hän elää yhtä unelmaansa ja elääkin sitä sydämensäpohjasta todella arvostaen ja vaalien.

Muistan myös ajan Veen vauva-aikoina, minulle sattunen hoitovirheen vaikuttaessa päälle ja unten jäädessä pariin tuntiin per yö Veen ollessa vähän kehnompi nukkuja (maailma oli hänelle jo silloin varmaankin liian kiinnostava ettei uni maistunut ensimmäisenä 1,5-v :D ). Sillon en osannut enää unelmoida, en jaksanut. Olin totaalisen uupunut, kaikki energia mitä ruuasta tai juomasta olisi pitänyt saada ei ehtinyt imeytymään sen jo tullessa kropasta pois. Sairaalassa juoksin viikottain jonkun sörkittävänä kun syytä sen aikaiselle kehoni käyttäytymiselle ei löydetty (ja hoitovirhettä ei vielä oltu myönnetty). Mut siitäkin pääsin eteenpäin koska vaikka en osannut/jaksanut enää unelmoida. Jaksoin silti aina hetkellisesti uskoa miten täältä vielä noustaan, oli aika ajoin ihan järjetön halu saada elää normaalimpaan. Tehtyäni yhden isoimmista päätöksistä elämässäni, sai myös "normaalimpi" elämä enemmän tilaa ja aika itsessään myös auttoi kehoa voimaan paremmin ja pikkumiehen myös löytämään kiinnostuksen nukkumiselle.


Ajatusten ei tarvitse olla "haluan oppia arvostamaan iseäni ihmisenä" kummempia. Pieniä tai suuria mutta sopivan tuntuisia sulle.

 Ja nyt mä unelmoin, eikä ajatukset näy loppuvan. Nyt vaan käytän aikani saadakseni jostain haaveesta ainakin tiukemmin kiinni! Ja juu kesän jälkeen kaivoin taas kyseisen ajatuskartan esiin ja voin tyytyväisenä katsoa miten oon elänyt elämää kohti unelmiani ja osan myös toteuttanut. Jes!

-Elisa

Iloa auringosta

Vietin tänään ihanan aurinkoisen aamupäivän yhdessä lempi kaupungissani nimittäin Naantalissa. Se suorastaan puhkeaa kauniiseen kukkaan aikaisin keväällä auringon löytäessä kauniiseen rantamaisemaan joka koostuu venelaitureista, ranta-ravintoloista, puistoista, vanhasta kaupungista, kirkosta ja muumikaupasta joka oli jo avannut ovensa.

Nää pienet pullot on ehkä jopa yli söpöjä! :D (ei yhteistyö)

Aamun kruunasi ystävä typy jonka kanssa istuskeltiin syrjäisemmällä laiturilla auringossa, napsittiin hassuja kuvia. Syötiin salaatti lounas ja höpöteltiin halki poikki pinoon kaikki mieltä myllertävät ajatukset. Nää on niitä tärkeitä pieniä juttuja mutta kuitenkin mielettömän suuria. Melko pikainen näkeminen jätti jälkeensä niin paljon hyvää mieltä, iloa ja innostusta. Ystävä on rikkaus.

Kesä tulee kovaa vauhtia ja noissa maisemissa nautitaan pikku Veen kanssa varmasti monet kesäpäivät ystävien ja perheen seurassa, sekä tietysti myös välillä ihan vaan kaksinkin jätskiä syöden ja hiekkaleikkejä leikkien. Loisto kaupunkiloma kohde niin lapsiperheille kuin kelle tahansa.

-Elisa

Never grow up?

 Koska olet muka liian vanha pukemaan päällesi lastenosaston söpöä vaaleanpunaista kultahipuin varusteltua tylli mekkoa? ET KOSKAAN! 

Tiedän olevani iältäni jo aikuinen mutta silti toivon olevani ikuisesti edes hieman lapsenmielinen! Miksi niin monen aikuisen elämä on yhtä vakavaa korrektia tallaamista. Tyyliin...

"En minä voi laskea liukumäestä" ööö miksi et voi jos vaan suinkin mahdut!

"En minä voi pukea hassua naamaria ylleni, olenhan aikuinen." Voithan! Mieti sitä pienen lapsen riemua kun aikuinenkin osaa hassutella. Jos joku katsoo sinua hölmistyneenä, eikö parasta siinä tilanteessa olisi tarjota kyseistä naamaria tälle niin aikuiselle tosikolle? 

"En minä voi istua viereesi lattialle leikkimään leegoilla, istun nyt täällä sohvalla muiden aikuisten kanssa." MUTTA MIKSI?! Ymmärrän toki että on kivaa höpötellä aikuisten kesken ja sekin on sallittavaa mutta miten jollekkin voi olla ylitsepääsemättömän hankala asia leikkiä edes pientä hetkeä lapsen kanssa jolle se olisi ihan järjettömän iso juttu! 

"En minä voi tanssia selvinpäin, tai muuten hassutella ja hullutella!! Iso X siihen".. Mä ainakin voin ja nautin suunnattomasti siitä ns. vapauden tunteesta jolloin kehtaan ja menen sinne tanssilattialle jammailemaan, hyppimään ja pomppimaan ihan ilman alkoholia. Miksi se pitäisi hävettää?

Toki on tilanteita joissa täytyy osata ns. käyttäytyä. On tilanteita joissa aikuisen on oltava se aikuinen mutta mielettömän paljon on tilanteita joissa voi pitää pienen pilkkeen silmäkulmassa ja antaa vaan mennä. Ei elämän tarvitse olla aina niin vakavaa.

Karkeita esimerkkejä.. Asialla ajan vain takaa sitä että itse en halua olla ikinä liian aikuinen! Pikkunen hulluttelu on jees ja elämä on täten paljon hassumpaa nami nami!



I HAVE BEEN PUTTING A LOT OF THOUGHT INTO IT,

AND I JUST DON`T THINK BEING AN ADULT.

IS GONNA WORK FOR ME.

-Elisa