8kk

Miten paljon pelkäsin, miten paljon jännitin. Miten monet tunteet hengitin läpi mielen pyörteiden, odotuksen aikana. Nyt 8kk myöhemmin kaikki on edelleen aika kivasti kuitenkin, vaikka välillä kropan olotilat on jännittänytkin. Ihan kuin ensimmäistä kertaa pääsisin  kertomaan kesken vauva-vuoden siitä kunnolla muistaen, enkä sumussa kivusta. Niinhän se onkin, nyt toisella kertaa on asiat ihan erilailla. Miten järjettömän tärkeää oma terveys on, tai edes hieman paremmin nukutut yöt mitä viimeksi. Ne on ihan ihan tosi tärkeitä juttuja ja olen sen tiedostanutkin. Aina tulee vaiheita haasteineen, mutta nyt on kuitenkin suurimmalta osin mennyt ilman tunnetta selviytymisestä. Enkä sano etteikö tässä omia haasteita olisi ollut, mutta se kaiketi kuuluu asiaan, enkä pumpulia alleni tarvitse ollakseni onnellinen.

Ja mitä tulee näihin perinteisiin juttuihin, pienen kanssa... Joskus nukutaan paremmin, joskus huonommin. Jossain vaiheessa ne pienet yleensä kuitenkin lopulta alkaa nukkua yönsä ja se tieto tuntuu helpottavalta. Tähän hetkeen kuuluu tämä ja se siitä. Välillä tehdään hampaita tai etsitään sopivaa ruoka-ainetta. Ne on niitä perinteisiä juttuja kuitenkin. Tähän vuoteen kuuluu lukemattoman monta hetkeä. Ja rakastan jokaista niistä koko sydämestäni.

Yöt meillä menee tosiaan vaihtelevasti heräten 2-5krt/yössä, mutta just silloin kun heräämisiä tulee vaan se kaksi, on fiilis kuin voittajalla, heh. Voisi olla hunomminkin! Esikoisen kanssa tottui monen moiseen ja ne kokemukset on tuoneet helpotusta osakseen, näihin hetkiin nyt tässä. 

Vauva oppi istumaan, konttaamaan, nousemaan ylös, ottamaan tuetusti askeleita sekä karhukävelyä, yhdessä viikossa. Uskon senkin vieneen näitä vauvan unia muille maille. Sanotaan, miten vauva elää yöllä läpi päivällä opittua ja elettyä. Kuulostaa loogiselta.

4kk päästä meillä juhlitaan jo 1-vuotiasta, 5kk päästä ensimmäistä hääpäivää ja siitä taas reilu kk eteenpäin, esikoinen puhaltaa kakusta SEITSEMÄN kynttilää! Olen niin kiitollinen tästä hetkestä tässä, eletystä elämästä takana ja tulevasta. 

Ihanaa keskiviikkoa ja kaikkea parasta tulevaan! <3 

-Elisa 

Unohtunut makkara

Eräänä aamuna avasin mikron puuroni valmistusta varten, löysin sieltä käppyräisen kylmän makkaran. Nostin makkaran Jaakon eteen aamupalapöydässä ja toisiamme katsoessa räjähdettiin yhtäaikaa nauramaan. Kyse kun ei ollut vain yhdestä makkarasta, vaan lähi päivien saatossa ollaan törmätty moneen muuhunkin vastaavaan. Ollaanko jo tässä kohtaa niin hajamielisiä unen määrän muutosten myötä, että milloin mikäkin homma menee tavalla, jossa ei ole päätä taikka häntää.

Pieni nukkuu yöt jopa varsin hyvin ja siltikin kestää tottua yö heräilyihin. Mietin miten ihmeessä selvisin Veen vauva ajan, jossa hän heräili 10-15 kertaa yössä, suoraa huutoa huutaen puolitoista vuotta. Jotenkin sitä suoritti arkea eteenpäin ja täytyy sanoa että hyvin kyllä meni, jos nyt ollaan välillä kuutamolla jo tässä vaiheessa. Hah. Nyt puhutaan vaan parista heräämisestä yössä kuitenkin. Olenko tullut vanhaksi, sitäkö se on?

Eräänä yönä etsin peitostani jotakin kohtaa, peittoa suoristaen ja todenteolla etsien. Jaakko kysyi mitä teen ja koitin selittää ja etsiä samalla määrätietoisesti. Vieläkään en tiedä mitä ihmettä olen peitosta etsinyt keskellä yötä vauvan syötyä, mutta tärkeää muistan sen olevan ja ei en ollut unessa.

Jaakko pistää leipä pussia jääkaappiin ja voi purkkia leipien paikalle tason nurkkaan. Taas naurattaa kun huomaan hänen touhunsa ja kysyn "meinaatko jatkossa levittää voin huoneenlämpöisenä kylmälle leivälle vai mistä moinen idea?".

Rintakumi hukassa ja pieni itkee nälkäänsä (tämä kun haluaa tissin suuhunsa sillä sekunnilla kun huomaa nälän tulleen, yleensä vielä silmät unesta edelleen kiinni) Käännettiin käytännössä melkein ympäri koko jättimäinen sänky patjoineen ja eipä sitä mistään löytynyt. Päätin imettää ilman kumia (joka suojasi nännin ärsytystä alku imetyksessä).. Sieltähän se sitten löytyi itse nännistä, ihan oikealta paikaltaan periaatteessa, kuitenkin unohtuneena yö syötöstä. Kumi kun tulee pestä sekä kuivata jokaisen käytön jälkeen, eikä tosiaan säilyttää nännissä hautumassa seuraavaan kertaan. Näistä imetys  maito hommista kirjoitan myöhemmin ihan oman postauksensa, miten uidaan maidossa!

Huomaan myös aivojen raksuttavan hitaammalla mitä hetki sitten. Aikaiseksi saan paljon, mutta silti tuntuu olevan asioita myös paljon kesken, tai sitten on mahdollista myös että ylisuoritan huomaamattani, hmmm. Kauppaan on ihan idioottimaista lähteä ilman valmiiksi kirjoitettua listaa, koska kotona ei enää ehkä muista mitä ruokaa mistäkin ajateltiin tehtävän. Tai jotain oleellista unohtuu kauppaan. Tästä lähtien lista kehiin siis!

Tähän asti vähäisempi nukkuminen on tuonut mukanaan hassuja kömmähdyksiä, inan enemmän mitä arjessa ennen vauvelia. Tuossa osa niistä. Onneksi kuitenkin vain kaikkea sellaista, jolla ei niin väliä ole. Saadaan ainakin kunnon naurut toistemme sekoiluista!

Mitä teillä on touhuttu unisina?

-Elisa