Viime viikon lauantaina lähdettiin Jaakon kanssa ensimmäistä kertaa ulos, yhdessä vauvan syntymän jälkeen. Jotenkin ajattelin, että ei tässä mitään sen ihmeellisempää. Mummi tulee hoitamaa (meille kotiin) ja hän on Veetäkin aina hoitanut, pikkaisesta lähtien. Hän on Jiillekkin tutuksi tullut ihminen ja tietää mistä toinen tykkää. Parempaa hoitajaa en siis olisi voinut edes toivoa, mutta kyllä se "laastarin repiminen" silti vaan sattui ihan saakelisti, jälleen kerran! Veen eka kerta hoidossa oli aikanaan itselleni,ihan mielettömän vaikea, vaikka kuinka kukaan ei minua pakottanutkaan siihen silloinkaan luonnollisesti. Mietin paljon myös muutakin, kuten mitä jos vauva on kovin itkuinen tai ei nukahda hyvin jne. Mietin miten tuntuu vähän väärältä laittaa joku toinen hoitamaan tilanne, jotta itse pääsen tekemään jotain muuta. Se on jotenkin niin tunteita herättelevä asia, joka samalla sattuu kun tekee sitten myös hyvääkin. Kunhan vaan pääsee sinne viihteen puolelle taikka yleisesti aikuiseen seuraan hetkeksi. Pieni tuulettuminen tekee monesti kuitenkin hyvää.
Edeltävänä iltana alkoi jo ahdistamaan seuraava päivä melkolailla. Halisin pikkuista ja höpöttelin seuraavasta illasta, vaikkei hän tietysti ymmärtänytkään sanojani. Kirjoitin Mummille valmiiksi lapulle maito määrän ja nappasin pari kuvaa (jonkun mielestä hullua! :D) missä asennossa pieni parhaiten nukkuu jne. Mä olen itse aina rakastanut kuulla kunnon "ohjeet" ja vinkki vitoset, mistä esim. hoidossa oleva lapsi pitää. Näin ajattelen lapsella sekä hoitajalla olevan helpointa yksinkertaisesti. Tuo se myös pienelle turvaa, joka ei vielä edes ymmärrä olevansa erillinen ihminen äidistään. Kaiken ne aistii ja mikä onkaan sen tärkeämpää, kuin asiat jotka ovat tuttuja, sekä tietysti hellä ja huolehtiva syli ja se maito!
Noh, pikkuruisesta jännityksestä huolimatta lähdettiin ja hyvä niin. Mulle paras "nollaus" vaikka en nyt sellaista tuntenutkaan kaipaavan erityisesti, mutta kumminkin. Niin on musiikki, se on ollut sitä aina. Mentiin kuuntelemaan muutamaa esiintyjää festareille ja vitsit miten nautin. Ympärillä rakkaat ystävät ja tuo tuore aviomieheni. Ihan parasta! <3 Tyttöjen kanssa tanssittiin, tuttujen kappaleiden tahtiin ja fiilisteltiin festareiden tunnelmaa. Itse en ole Veen odotuksen jälkeen juonut enää alkoholia, vaikka en itseäni absolutistina pidäkään. Ehkä itselläni jäi "tapa päälle" raskauden aikana ja nykyään näin 7 vuotta myöhemmin, en enää osaa edes ajatella asiaa. Syntymähumalalla mennään ja samalla lailla mukana kuten ne muutkin. Plussana ehkä se muistin pysyminen ja asioiden todellisen ymmärryksen laita yön pikkutunneilla, koska krapulaiselta tuntuu ilman sitä alkoholiakin seuraavana päivänä. Se on jo vähän väärin kyllä, heh. Ehkä valvominen ja yöllinen tanssiminen saa olon huonoksi tai jotain.
Loppu hyvin kaikki hyvin! Kotona odotti rauhallista unta uinuva pikkuinen, joka heräsi melko pian itse syömään rinnalle, meidän kotiuduttua alku yöstä.
Itse ajattelen, että ei ole oikeaa taikka väärää aikaa laittaa lasta hoitoon. Kukaan toinen ei ole oikeutettu määrittelemään milloinka on sopiva hetki. Toisille se on kk synnytyksen jälkeen, toisille vuosi tai kolme. Mun mielestä, niin tässä kuin kaikessa muussakin, on hyvä luottaa siihen, mikä omasta mielestä on parhainta milloinkin. Mielipiteitä tulee aina olemaan, suuntaan ja toiseen.
Aurinkoa ja kaikkea ihanaa uuteen viikkoon.
-Elisa
Edeltävänä iltana alkoi jo ahdistamaan seuraava päivä melkolailla. Halisin pikkuista ja höpöttelin seuraavasta illasta, vaikkei hän tietysti ymmärtänytkään sanojani. Kirjoitin Mummille valmiiksi lapulle maito määrän ja nappasin pari kuvaa (jonkun mielestä hullua! :D) missä asennossa pieni parhaiten nukkuu jne. Mä olen itse aina rakastanut kuulla kunnon "ohjeet" ja vinkki vitoset, mistä esim. hoidossa oleva lapsi pitää. Näin ajattelen lapsella sekä hoitajalla olevan helpointa yksinkertaisesti. Tuo se myös pienelle turvaa, joka ei vielä edes ymmärrä olevansa erillinen ihminen äidistään. Kaiken ne aistii ja mikä onkaan sen tärkeämpää, kuin asiat jotka ovat tuttuja, sekä tietysti hellä ja huolehtiva syli ja se maito!
Noh, pikkuruisesta jännityksestä huolimatta lähdettiin ja hyvä niin. Mulle paras "nollaus" vaikka en nyt sellaista tuntenutkaan kaipaavan erityisesti, mutta kumminkin. Niin on musiikki, se on ollut sitä aina. Mentiin kuuntelemaan muutamaa esiintyjää festareille ja vitsit miten nautin. Ympärillä rakkaat ystävät ja tuo tuore aviomieheni. Ihan parasta! <3 Tyttöjen kanssa tanssittiin, tuttujen kappaleiden tahtiin ja fiilisteltiin festareiden tunnelmaa. Itse en ole Veen odotuksen jälkeen juonut enää alkoholia, vaikka en itseäni absolutistina pidäkään. Ehkä itselläni jäi "tapa päälle" raskauden aikana ja nykyään näin 7 vuotta myöhemmin, en enää osaa edes ajatella asiaa. Syntymähumalalla mennään ja samalla lailla mukana kuten ne muutkin. Plussana ehkä se muistin pysyminen ja asioiden todellisen ymmärryksen laita yön pikkutunneilla, koska krapulaiselta tuntuu ilman sitä alkoholiakin seuraavana päivänä. Se on jo vähän väärin kyllä, heh. Ehkä valvominen ja yöllinen tanssiminen saa olon huonoksi tai jotain.
Loppu hyvin kaikki hyvin! Kotona odotti rauhallista unta uinuva pikkuinen, joka heräsi melko pian itse syömään rinnalle, meidän kotiuduttua alku yöstä.
Itse ajattelen, että ei ole oikeaa taikka väärää aikaa laittaa lasta hoitoon. Kukaan toinen ei ole oikeutettu määrittelemään milloinka on sopiva hetki. Toisille se on kk synnytyksen jälkeen, toisille vuosi tai kolme. Mun mielestä, niin tässä kuin kaikessa muussakin, on hyvä luottaa siihen, mikä omasta mielestä on parhainta milloinkin. Mielipiteitä tulee aina olemaan, suuntaan ja toiseen.
Aurinkoa ja kaikkea ihanaa uuteen viikkoon.
-Elisa
