8kk

Miten paljon pelkäsin, miten paljon jännitin. Miten monet tunteet hengitin läpi mielen pyörteiden, odotuksen aikana. Nyt 8kk myöhemmin kaikki on edelleen aika kivasti kuitenkin, vaikka välillä kropan olotilat on jännittänytkin. Ihan kuin ensimmäistä kertaa pääsisin  kertomaan kesken vauva-vuoden siitä kunnolla muistaen, enkä sumussa kivusta. Niinhän se onkin, nyt toisella kertaa on asiat ihan erilailla. Miten järjettömän tärkeää oma terveys on, tai edes hieman paremmin nukutut yöt mitä viimeksi. Ne on ihan ihan tosi tärkeitä juttuja ja olen sen tiedostanutkin. Aina tulee vaiheita haasteineen, mutta nyt on kuitenkin suurimmalta osin mennyt ilman tunnetta selviytymisestä. Enkä sano etteikö tässä omia haasteita olisi ollut, mutta se kaiketi kuuluu asiaan, enkä pumpulia alleni tarvitse ollakseni onnellinen.

Ja mitä tulee näihin perinteisiin juttuihin, pienen kanssa... Joskus nukutaan paremmin, joskus huonommin. Jossain vaiheessa ne pienet yleensä kuitenkin lopulta alkaa nukkua yönsä ja se tieto tuntuu helpottavalta. Tähän hetkeen kuuluu tämä ja se siitä. Välillä tehdään hampaita tai etsitään sopivaa ruoka-ainetta. Ne on niitä perinteisiä juttuja kuitenkin. Tähän vuoteen kuuluu lukemattoman monta hetkeä. Ja rakastan jokaista niistä koko sydämestäni.

Yöt meillä menee tosiaan vaihtelevasti heräten 2-5krt/yössä, mutta just silloin kun heräämisiä tulee vaan se kaksi, on fiilis kuin voittajalla, heh. Voisi olla hunomminkin! Esikoisen kanssa tottui monen moiseen ja ne kokemukset on tuoneet helpotusta osakseen, näihin hetkiin nyt tässä. 

Vauva oppi istumaan, konttaamaan, nousemaan ylös, ottamaan tuetusti askeleita sekä karhukävelyä, yhdessä viikossa. Uskon senkin vieneen näitä vauvan unia muille maille. Sanotaan, miten vauva elää yöllä läpi päivällä opittua ja elettyä. Kuulostaa loogiselta.

4kk päästä meillä juhlitaan jo 1-vuotiasta, 5kk päästä ensimmäistä hääpäivää ja siitä taas reilu kk eteenpäin, esikoinen puhaltaa kakusta SEITSEMÄN kynttilää! Olen niin kiitollinen tästä hetkestä tässä, eletystä elämästä takana ja tulevasta. 

Ihanaa keskiviikkoa ja kaikkea parasta tulevaan! <3 

-Elisa 

Soseita vaiko sormin

Kerroin äidilleni sormiruokailu suosion kasvusta, josta hän oli aluksi hieman hämillään. Hyvällä tavalla naureskellen, kuten yleensäkin kyllä. Äidille on ihan parasta puhua kaikista mietinnöistä, hän ei koskaan lyttää mitään, kertomalla miten on tehty jo vuosikymmenien ajan tietyllä tapaa. Vaan mielenkiinnolla kuuntelee ja keskustelee. Äidin hihitellessä ajatuksen karatessa: "Elisa meinaatko  nyt siis antaa perunan kokonaisena Jiin käteen ja siitä hän sitten oppii syömään, sano nyt vielä ettet edes keitä sitä?" Ei, en meinaa.. Enkä myöskään ajatellut jättää soseita pois, vaan hyödyntää kumpaakin vaihtoehtoa, sormiruokailun suosiosta huolimatta! Sohaisenko muurahaispesään sanoessani näin? Ehkä jonkun, keskusteluja sormiruokailusta käydään melko määrätietoisin sanoin ja soseet ovat toisille kuin punainen vaate. Itselleni ei, koska en näe syytä miksei kumpikin tapa olisi toimiva ja sopiva.

Yleisimpiä vastauksia kiinteiden aloituksesta sormiruokaillen on: "Kun valmiudet löytyy, niin aloitetaan." , "Minä en ainakaan aio syöttää lastani, hän syö itse kun olemassa on valmiudet." Oli pakko selvittää nämä valmiudet, koska vielä 6-vuotta sitten en ollut vastaavaa edes kuullut. Soseutettua alettiin antamaan, kun maito ei enää tuntunut riittävän yksin ja sormiruokailua käytettiin lisänä jos sotku ei haitannut.

Mitä nämä valmiudet sitten ovat?

• Lapsi kiinnostuu muiden ruokailusta ja tavoittelee ruokia.
• Lapsi istuu tuetusti syöttötuolissa, taikka tukevasti pystyssä aikuisen sylissä.
• Saa itse napattua ruuan käteensä ja vietyä sen suuhunsa.
• Osaa käsitellä ruokaa suussa niin, ettei työnnä kielellä kaikkea suoraan ulos.

Siinä taitaa olla tärkeimmät lähtökohdat listattuna. Niin ja iän sanotaan olevan ok 4-7kk kohdilla tähän sopiva, lapsen valmiuksista riippuen.

Me aloitettiin eilen perinteisellä perunalla, haarukalla muussasin ja laitoin hieman äidinmaitoa sekaan. Lusikalla syötin, vaikka tämä pieni jo suuhunsa kädellään löytää. Hän on nyt viikon vajaa 5kk, enkä koe että mikään muu tapa olisi ollut sen parempi vielä hänelle. Hän kun ei vielä ole tarpeeksi "kypsä" rangaltaan istumiseen, vaikka pystyyn hakeekin. Enkä yksinkertaisesti halunnut aloittaa isoja paloja kakoen. Esikoisen kanssa mentiin samoin ja motoriikka on aina ollut varsin hyvä, jopa edistyneempi, vaikka ruokailut aloitettiin lusikalla ja syöttäen. Voihan sitä lapsen käteen ja eteen viedä muutakin kuin ruokaa ja suuhun ne kaikki muukin hakeutuu vielä pitkään. En myöskään muista, että se olisi jotenkin häirinnyt meidän muiden ruokailua, jommankumman aikuisen syöttäessä Veetä. Se tuntui luonnolliselta, siihen elämänvaiheeseen sopivalta ja kuuluvalta. Oma ruoka on silti tultu syötyä samalla, vaikka toisessa kädessä lusikka olikin Veetä varten. 

Jii on ollut parin vk ajan jo äärettömän kiinnostunut meidän muiden ruokailusta ja nyt tuntui sopivalta aloittaa maistelut. Maito tulee olemaan edelleenkin pääravintona 6kk ikään, mutta siihen asti mennään uusia makuja maistellen sen rinnalla.

Millä ja milloin teillä on aloitettu/aloitetaan maistelut? 

Ihan parasta viikonloppua.

-Elisa

4kk täysimetystä

Jokaisen tiheänimun, hulinan ja milloin minkäkin lipomisen sekä ähinöiden kohdalla, tähän pisteeseen pääsy on tuntunut hyvinkin haastavalta ajatukselta välillä. Mutta hei, tässä ollaan ja ihan sairaan siistiä! Olen onnistunut ruokkimaan kuopuksen pelkällä rinnalla ekasta päivästä tähän pisteeseen ja tunnen super onnellisuutta siitä. Tämä imetys kun ei kaikille ole itsestäänselvyys, mitä sen sujumiseen tulee. Toisilla on huomattavasti enemmän haasteita onnistua ja toisilla homma toimii ilman yhtäkään ongelmaa. Siksi haluankin korostaa miten jokainen maito, tuli se sitten tissistä tai pullosta korvikkeena on asia jota en koskaan lähtisi itse arvostelemaan. Tiedän todella miten homma voi tyssätä jo alkumetreille.  Alusta asti lähdin ajatuksesta, miten jokainen päivä on eteenpäin ja jokainen vaihtuva viikko uuteen, on jo todella hyvä. Koitin olla luomatta liian suurta painetta ja uskottiin homman onnistumiseen kikka kolmosiin luottaen, joista kuulin sekä luin PALJON tällä kertaa etukäteen.

Imetykseen valmistautumisesta ennen vauvan syntymää pääset lukemaan täältä. Sekä alkuviikoista imetys hommissa täältä.

Nyt on takana tosiaan tuo 4kk raja, jonka jälkeen neuvolasta kerrotaan, miten vauvalle voi alkaa antaa maisteluannoksina kiinteitä, maidon kaveriksi. Kuitenkin 6kk asti suositellaan maidon olevan pääravintona rintaruokitulle pienelle. Jotkut jatkavat 6kk pelkkää täysimetystä ja toiset ovat tässä vaiheessa jo aloittaneet kiinteät. Me ajateltiin mennä maidon kanssa vielä ainakin tämä viikko, ehkä seuraavakin, ehkä 5kk tai jopa sinne 6kk, jos vauvan kasvu ja tyytyväisyys pysyy sellaisena, että näin on vielä hyvä. Kiinteillähän ei suositella korvattavan pääravintoa vielä, vaan 6kk asti pelkän rintamaidon sanotaan olevan niin super ravinteikasta, ettei muuta tarvita. Katsotaan edelleen päivä kerrallaan, miten pienen kiinnostus meidän ruokia kohtaan heräilee ja miltä vaikuttaa.

Esikoisen kohdalla käskettiin neuvolasta aloittaa vellin juottaminen 2,5kk kohdalla ja peruna aloitettiin 3kk. Nyt näin jälkikäteen en olisi moiseen ryhtynyt, vaan mennyt maidolla kuitenkin inan pidempään, mutta enpä osannut kyseenalaistaa. On ihan syy, miksi masuun ei kannattaisi laittaa muuta liian aikaisin, suolistolle kun on tärkeää antaa aikaa kehittyä.

Miten ja milloin aloititte kiinteät? Sormiruokaillen vai soseilla? Itseä jotenkin houkuttaa sormiruokailun kokeilu, vaikka kyllä jännittää antaa vauvalle pala esim bataattia ilman soseuttamista. Iiik. No, mietitään sitä vielä.

Ihanaa viikonloppua ja aurinkoa päiviin.

-Elisa

1 viikkoinen pieni ihminen

Eilen synnytyksestä oli kulunut jo kokonainen viikko, vaikka miten edelleen tuntuu siltä kuin pieni olisi syntynyt vasta eilen. Ollaan nautittu melkoisen harmonisesta ensimmäisestä viikosta, vauva on hyvin tarkka ruokailujen säännöllisyydestä 4h välein ja muuten hän vielä pitkälti nukkuu muut välit.

Olen myös itse saanut nukuttua ihan mielettömän hyvin, vaikka väsymyksen huomaankin silmien seistessä yö imetyksen aikaan. Veestä muistan miten vaikeaa oli saada unenpäästä kiinni, ihan mahdottoman vaikeaa. Tarkkailin jatkuvasti hengittääkö pieni siellä pinnasängyssä nyt varmasti ja kaikki tuntui ensimmäisen 2 viikon ajan muutenkin huolta nostattavalta. Tuolloin kotiuduttiin sairaalasta miltein viikon nukkumattomuuden jälkeen, shokissa edelleen ja hormonit tuskin auttoivat asiaa ainakaan positiivisesti. Ensimmäiset 2 viikkoa lähinnä itkin, koska pelkäsin aivan kaikkea mahdollista. Varsinkin iltaisin, pelkäsin tulevaa yötä, sitä miten me nyt selvitään keskenämme tulevasta yöstä ja milloin mikäkin huolta herätti. Onneksi babybluesta kärsivät saavat kuitenkin inan edes helpotusta mielelleen 1-2vk jälkeen. Näin kävi meilläkin, kunnes sitten alkoi oma sairastaminen hoitovirheen vuoksi ja lapsuuden traumojen selvittely. Babyblue oli kuitenkin ohimenevä ja onneksi tällä kertaa sitä ei tullut. Nyt mukana on ollut varmuutta ja luottoa ihan erilailla. Olen päässyt ensimmäistä kertaa nyt ilmeisesti siihen niin sanottuun "vauvakuplaan" ja se on ihan parasta! 

Tämän pienen olen tajunnut ottaa unipesässä viereeni omalle puolelleni ja näin hän on mahdollisimman lähellä öisin. Vielä kun on niin kovin pikkuinen. Veestä olin melkoisen ehdoton ihan kaiken suhteen. Tämän kanssa mennään sieltä mikä tuntuu meistä parhaiten toimivan. Joskus on kompuroitava, jotta voi seuraavalla kerralla ymmärtää, miten jokainen kuultu ohje ei aina ehkä palvelekaan omaa perhettä parhaiten. 

Vee on ollut isällään tämän viikon ja huomenna maanantaina saadaan koko perhe kokonaisena tänne vauva-arkeen kiinni. Olen niin onnessani että meinaa sukat pyöriä jalassa ympyrää! Ihanaa saada esikoinen kotiin ja jakaa tätä kaikkea rakkautta myös hänelle meidän yhteisellä viikolla. Veljet pääsee kunnolla toistensa lähelle ihmettelemään. Ihanaa! 

Onko jotain mistä haluaisit lukea enemmän, jotain josta haluaisit kysyä meidän kokemuksia tai tapoja toimia? 

Parasta sunnuntaita! <3 

-Elisa

Mitä vauva tarvitseekaan?

Turvallista syliä, puhtaan vaipan, maitoa ja unta.....

Tuttavien kysyessä Veeltä jääneiden vauva tarvikkeiden perään, olen jokaiselle todennut niiden menneen eteenpäin jo vuosia sitten. En osannut säästää käytännössä mitään,  sille varalle että joskus ehkä uskaltaisin yrittää toista. Annoin kaiken tutuille ja tuttujen tutuille eteenpäin jo käytännössä heti tarpeettomaksi jäädessään. Eli tämän pienen tulokkaan kohdalla, valmistaudutaan taas ihan nollasta.

Nyt ollaan tehty listaa hankinnoista joita pieni tarvitsee ja tuntuu että olen yhtä ulalla kuin ensimmäisellä kerralla sen suhteen, mikä on ehdoton ja mikä ei. Ainut ehkä jossa muistaa olla fiksumpi, on vauvanvaatteiden suhteen! Nyt huomaan miettiväni käytännöllisyyttä, enkä pelkästään sitä miten söpöjä kaikki pienet vaatteet ylipäänsä on.

Mietintämyssy:

1. Rattaat -  Britax smile 2

2. Turvakaukalo - Jonka saa kiinni rattaisiin, niin näppärä!

3. Pinnasänky -  Säädettävällä pohjalla. Patja, peitto sekä lakanoita. Reunapehmusteet, ettei pikku ukkelin jalat eksy ihan niin herkästi pinnojen väliin.

4. Hoitopöytä ja alusta

5. Citteri - päätettiin että ostetaan vauvakeinu myöhemmin lisäksi, jos pikkuinen semmoista tuntuisi kaipaavan. Nyt mennään Babybjörn balancen kanssa, jonka uskon ajavan asiansa erittäin hyvin!

6. Unipesä - Raskaus houruissani ompelin kaksi valmiiksi. Toisen joka menee heti synnyttyä, sekä toisen vähän hänen kasvaessaan.

7. Hoitolaukku

8. Keinuva nojatuoli syöttöihin ja vauvan kiikutteluun.  Saa käden tukevasti vauvan alle imetystyynyn avulla, ilman oman hartian totaali jännittämistä. Pakko ajatella pidemmälle tälläkertaa tämän niskan vuoksi ja onhan se nyt jo vaan kiva olla mukavassa asennossa itsekin!

10. Vaatteita

11. Rintapumppu (nännilaput, rasva, rintakumi, maidonkerääjä imetysliivit jne...), tuttipulloja ja pari tuttia joita sitten ostetaan lisää jos vauva niitä tulee kaipailemaan enemmän.

12. Harsoja, vauvan pikku peittoja pari, esim. rattaisiin tai vaan hänen allensa sohvalle esim laskiessa.

13. Imetystyyny.

Vaippoja ja muita hoitotarvikkeita...

Mitä kaikkea pieni ihminen tarvitsee ja mikä on täysin turhaa?

-Elisa

Unipesä

Mietin hetken tuossa unipesän todellista tarvetta, mielipiteitä siitä kun tuntui olevan laidasta laitaan. Esikoisella kyseistä pesää ei ollut, sillä kuusivuotta sitten en ollut edes kuullut unipesästä, odottaessa häntä maailmaan. Silloin pinnasänkyyn tehtiin tiiviimpää tunnelmaa imetystyynyn avulla, joka ajoi asiansa hyvin.

Lopulta tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä meillekkin unipesä kokeiluun ainakin halutaan ja sopivan etsintä alkoi. Hintahaarukka pyöri 50-150€ luokkaa ja kuoseja oli monia. Toisissa reunat ovat myös huomattavasti paksummat kuin toisissa. Mikä sitte on hyvä unipesä? Me haluttiin silmää miellyttävä hempeän sävyinen kangas, paksut reunat ja kooltaan sellainen joka mahtuu kuitenkin myös vaunukoppaan aluksi.

Lopulta päätin toteuttaa kyseisen pesän itse, ohjeita kun netistä löytyi melkoisen monia. Meidän pesän ohje löytyi täältä. Suomenkielisiä ohjeita on myös pinterest mm. pullollaan. Pesä oli mielestäni melko helppo tekoinen ja tuli siitä ihan super söpökin! Hintaa pesälle kertyi noin 30€. Seuraavaksi tarkoituksena tehdä samasta kankaasta pinnasängyn reunapehmusteet sekä tulevalle kummilapselle oma pesä myös.

Onko teillä unipesä koettu hyväksi vaiko turhakkeeksi?

-Elisa