On ollut hyvä.

Huomenna on aika juhlistaa vuodenvaihdetta. Siirrytään taas uuteen vuoteen jossa odottaa 365 puhdasta sivua, joihin jokaisella on mahdollista vaikuttaa omalla kohdallaan. Jokaisella on lisäksi mahdollista vaikuttaa siihen, minkä tunteen välittää myös muille. Ole oma itsesi, ole hyvä sekä yritä nähdä, miten mielettömän moni asia on hyvin.

Tunnen kiitollisuutta kuluneesta vuodesta, ihan järjettömän suurta. On ollut niin ylä- kuin alamäkeä, mutta on ollut pääasiallisesti hyvä. Mitä muuta voisin toivoa, kuin tähän aikaan vuodesta tunnetta että on ollut opettavainen vuosi.

Olen oppinut hyväksymistä, olen toteuttanut ja tehnyt asioita joita toivoin tekeväni. Olen kaukana määränpäästä joka on tuntematon. Mutta uskon että suunta on oikea ja tässä mun kuuluu olla. 

Miltä tuntuu katsellessa tätä vuotta taaksepäin? Hyvältä, sopivalta. Vuosi on mennyt omalla painollaa, se on antanut paljon. On ollut haasteita etenkin niskan kuormituksen vuoksi, mutta olen tehnyt senkin eteen töitä, jotta olisi parempi. 

Mikä on ollut parasta? Perhe jonka kanssa jaan arkeni, ystävät, sekä aktiivisuus asioissa! Lämmin kesä, siltä se ainakin tuntui ja sellaisena se jäi mieleeni! Eväsretket Veen kanssa. Tanssiminen yön pikkutunneille asti ystävien kanssa. Lautapelit, hyvä ruoka sekä inspiroivat ihmiset. 

Asetatko tavoitteita tulevalle vuodelle? Ehdottomasti, ne itsessään jo motivoi toteuttamaan. On hyvä olla määränpää mitä kohti. On todella ja vaikka kuinka tuntuisi todellisen määränpään olevan tuntematon, asetan pieniä. Välietappeja. :D

Missä haluaisit kehittyä? Haluaisin oppia entistä enemmän läsnäoloa hetkissä. Oppia pysähtymään, miettiä tulevaisuuden urahaaveet ja unelmat balanssiin. Haluan oppia viemään ajatustasolla olevat asiat/keksinnöt loppuun. 

Missä kehityit? Opin laittamaan itseäni myös etusijalle. Toteutin pikku haaveilujani ja tein asioita joita en ollut tehnyt vuosiin. Opin hieman hölläämään.

Pois oravanpyörästä ja kohti uutta mielenkiintoista vuotta. Tee vuodesta hyvä, tekemällä hetkistä hyviä.

-Elisa 

Meidän näköinen

Niin se joulu vierähti alta! Meidän joulu alkoi joulupuurolla äidin, hänen miehen, mummin, kahden siskoistani sekä siskonpoikani kanssa. Haudutin riisipuuroa miltein kaksi tuntia ja piilotin parit mantelit kattilaan jotka lopulta päätyi Jaakon ja minun lautasille.

Kolmen maissa siiryttiin isäpuoleni luokse syömään ja vihdoin Vee tuli meidän mukaan isältään aatoksi. Vuorotellaan juhlapyhät ja joulu on itselleni yksi vaikeimmista. Viimevuonna vietettiin aatto ilman Veetä ja samaa tunnetta ei saa ilman pikkuihmisen läsnäoloa. Joulua vietetään lähinnä hänen vuokseen, se on se juttu. Koko perheen kanssa yhdessä olo ja lapsen riemu sekä jännitys tulevasta.

Pukin tulo jännitti poikia ja mieleen tuli oma joulun odotus lapsena, monen saman ihmisen läsnäollessa. Ihan kuin olisi kuunnellut nauhalta omia kyselyjä ja katsonut samaa levottomuutta kun pukkia ei näkynyt. Ovikellon soidessa molempien silmät oli lautasen kokoiset, mutta kuitenkin jostain löytyi rohkeus mennä kantamaan lahjakasseja! Vee ihmetteli ääneen "olenko mä äiti oikeesti todella ollut muka näin kiltti, mistä se joulupukki voi olla kuullut että olisin ollut ihan näin kiltti?!"

Pakettien avauksen jälkeen kahviteltiin kakkujen kanssa ja autettiin poikia kokoamaan uusia lelujaan. Loppuilta pelailtiin, oltiin ja nautittiin. Joulu meni viimisenpäälle rennosti, rakkaiden ympäröimänä ja hyvin syöden.

Oon maailman onnekkain noista kahdesta, kenen kanssa saan jakaa jokaisen päiväni. Ja jokaisesta joka vaikuttaa omalla tavallaan elämässäni. Tässä on hyvä.

Kiitos joulu ja kaikki mukana olleet.


-Elisa

Ihan rauhassa...

Ensiviikolla eletään jo jouluviikkoa! Ostoskeskusten parkkipaikat on täpöten täynnä, moni päivittelee miten paljon olisi vielä hoidettavaa. Lapset ei meinaa pysyä pöksyissään ja aika tuntuu loppuvan kesken. Vai tuntuuko?

Miten ottaa pikkasen rennommin? Miten saada joulusta irti kaikki se ihanuus. rauha, yhdessäolo ja herkuttelu, ilman joulun läpi juoksemista? Vai kuuluuko jouluun se kaikki härdelli ennen sitä alas istumista ja joulun aloitusta? Toisaalta moni sanoo myös, miten ei ollut aikaa rauhoittua, edes aattona.

Mun vinkit viimeiseen viikkoon ennen joulua:

• Tee lista hoidettavista asioista, niin kotona, kaupoilla, kummilasten lahjojen vienneistä jne. Kaikesta joka on jollain lailla jouluun liittyvä.

• Organisoi tehtävät perheenjäsenten kesken, voisiko joku muu hoitaa myös jotain ja mieti mikä todella on välttämätöntä?

• Aseta aikarajat mihin mennessä viimeiset joululahjat tulee olla hankittuna, tehtynä sekä paketoituna. 

• Älä kuormitu joulusiivouksesta, joulun jälkeen kuitenkin saat tehdä sen uudestaan. Sitäpaitsi jos tasaiseen tahtiin pitää kodista huolta ei joulu- tai jälkisiivouksen tarvitse olla överi.

• Tee joulusta oman perheesi näköinen, mikä on kenenkin joulussa tärkeintä, mitä kukakin haluaa ja onko jotain joka on ehdoton ei. Perinteitä on monia, mikä olisi teidän perheelle se paras? 

• Ostoslista ruoka tarvikkeiden osalta. Mieti, teetkö kaiken itse vai ostatteko jotain valmiina? Vai menettekö kenties valmiiseen pöytään ja tämän voi jättää välistä? 

• Aloita jouluruokien esivalmistelu hyvissä ajoin, äläkä turhaan jätä kaikkea edelliseen päivään taikka aattoon. Pitkin viikkoa voi valmistella vaikka mitä. 

Mun mielestä joulussa on tärkeintä perhe sekä rentous. Extraa on kaikki muu. 

Rauhaa ja rakkautta!

Millainen on sun näköinen joulu?

-Elisa

Don`t forget to smile to yourself

Ihana rakas mummi antoi minulle ja kahdelle siskolle yhtenä vuonna mukit, joiden teksti jaksaa muistuttaa. Miten tärkeää on muistaa hymyillä myös itselleen, olla ylpeä itsestään. Uskon että aihetta siihen on meistä monella, toivon että kaikilla. Olet elämäsi arvokkain, älä anna elämän unohduttaa sitä sinulta. Koska miten yksinkertaiselta se kuulostaakin, ilman sinua ei olisi ystävää, äitiä tai isää, siskoa, veljeä, kummia, isovanhempaa tai mitä tahansa muuta mitä olet juurikin nyt jollekkin toiselle tai itsellesi, oman elämäsi sinä. Koskaan ei tule olemaan toista samanmoista. Olet ihminen joka vaikuttaa millaista elämää juurikin sinä elät, mitä valintoja teet, minne menet, mistä heräät. Toteutatko itseäsi vaiko oletko osana toisen unelmaa. 

Jokaiselle on paikka jossa olla ja vaikuttaa. Jos ei ole ihmisiä tai asiaa kelle, vaikutat jokatapauksessa aina itsellesi. Ole siis itsellesi hyvä, ole ystävä, ole hymy. Ole syy miksi hymyillä, syy miksi herätä, ole toivo paremmasta tai ole tyytyväisyys tähän hetkeen. Ole hymy joka jaksaa ilahduttaa muita, mutta ennenkaikkea muista hymyillä myös itsellesi. Olet juuri niin hyvä kuin haluat olla, olet sinä, olet syy. Olet yhtälailla este kuin avonainen ovi. 

Joten, älä koskaan unohda hymyillä itsellesi. 

-Elisa

Lapsen kanssa

Joskus puhuminen lapsen kanssa avaa enemmän kuin ajattelu yksin taikka keskustelu aikuisen kanssa. Lapsi saa näkemään maailman mielettömällä tavalla, avaa silmät ja sisimmän sille joka on kokoajan ollut silmiesi edessä.Enkä tässä meinaa että lapselle tulisi selittää kaikki aikuisten huolet, vaan kehotan kokeilemaan kuuntelua. Pienet on huikeita!


Rakastan kuunnella pienen ihmisen höpötystä ja  mietintöjä. Miten he näkevät ja kokevat sekä aistivat asioita, jotka ovat meille jo itsestäänselvyyksiä. Miten lapset heittäytyvät hetkiin häpeilemättä ja uskaltavat toimia miettimättä mitä muut ajattelevat. Moni asia on hyvinkin yksinkertaista ja helppoa ymmärtää kun ei anna yksinkertaisen asian muuttua ajatusten mukana.

Lapsi näkee maassa köpöttelevät muurahaiset. Oravan puussa syömässä käpyjä ja tunkee kielen ulos suusta lumihiutaleiden tippuessa taivaalta alas. Lapsi oppii opetukset, jotka monesti ovat yksinkertaisesti selitettyjä heille. Milloin aikuinen alkoi ajattelemaan monen asian niin monimutkaisesti? Milloin painoarvo pienelle asialle kasvoi hallitsevaksi?

Opetamme lapsille uudet asiat yksinkertaisella tavalla kertoen. Opetamme käytöstavat ja asioiden merkitykset. Tsemppaamme kokeilemaan uudestaan epäonnistumisen jälkeen, tai sen pelon vallatessa lapsen mielen hetkeksi. Aikuiselta kysyttäessä yksinkertaista, vastaus voi helposti olla jossakin asiassa "en osaa puhua ranskaa", "en osaa kutoa villasukkia." Jne. Oletko tehnyt jotain jotta voisit oppia, vai päätitkö ettet osaa koska et ole opetellut.

Luota itseesi, älä ajatuksiin jotka tulevat mieleesi, kun olet vihainen taikka surullinen. Ne on yleensä mielen ruokkimia ajatuksia jolla ei välttämättä ole päätä tai häntää.


Mukavaa viikkoa!

-Elisa

Aamun paras pala

Viikonloppu aamujen ihanuus kiteytyy yksinkertaisuudessaan yhteiseen aamupalaan. Tiedättekö, en voi ehkä tarpeeksi koskaan kertoa, miten nautin niin järjettömän paljon ihan itse aamupalasta! Pienet jutut tekee tästä elämästä just niin hyvää, kuin annat niiden tehdä. Tämä on minun yksi pieni hetki muiden joukossa, mistä saan paljon enemmän kuin vaan mahan sopivasi täyteen ruoasta.

Ehditään viikonloppuisin syödä aamupala yhdessä kolmisin, taikka Veen ollessa isällään, syödään me kaksin. Leivoin illalla valmiiksi gluteenittomat sämpylät, jotka sopii jokaisen ruokavalioon ja on kaikenlisäksi terveellisiä perus vehnä sämpylöihin verraten! Aamusta katoin pöydän, Jaakon kuoriessa appelsiineja mehulinkoon.Tuorepuristettu mehu on niin hyvää, että vaikka kuinka tossa koneessa onkin miljoona osaa pestävänä, silti sitä tehdään kerta toisensa jälkeen!  Loput syötävät esille ja istumaan, rauhassa. Jotain josta nautitaan ja jotain jota vähän aina odotan viikonlopun lähestyessä.

Musiikki hiljalleen taustalla, ikkunasta tuleva luonnonvalo ja päivä edessä jolloin ei tarvitse aamusta kiiruhtaa päiväkotiin ja sieltä töihin. Onhan se nyt ihan viimisenpäälle! Edessä päivä ilman jatkuvaa kelloon katsomista ja aikataulua. 

Rakastan näitä hetkiä. 

Millanen on sun aamun paras hetki? Ottaako muut edes huumaa tämmösistä vai onko aamupala päivästä huolimatta kiireessä syöty?

-Elisa

Aika taika taikinan

Naapurin tyttö opetti minulle lapsena miten suolaa ja jauhoja sekoittaen saa aikaan saven tyylistä massaa joka kovetetaan muovailun jälkeen! Viime vuonna Veen kanssa muovailtiin joulupaketteihin perinteisen nimilapun sijasta massasta tehdyt tähdet, jonne painoimme leimasin kirjaimin nimet. Tänä vuonna ajattelin tehdä töihin oppilaille omat ennen joululomaa. Tässä ohjetta myös teille!

No nyt mennään itse taikinaan. Ohjeen löysin googlettamalla jokaisessa ohjeessa oli samat raaka-aineet ja määrät joten tässä ohjetta teillekkin..

3dl suolaa
2rkl öljyä
6dl vehnäjauhoja
1,5dl vettä

-Sekoita ainekset keskenään ja vaivaa taikina kunnolla, muotoile taikinasta haluamasi ja paista uunissa 125`C tunnin ajan. Uunissa paisto ei ole välttämätöntä, mutta taikina kovettuu huomattavasti nopeammin uunissa kuin kuivattamalla pöydällä.

-Paiston jälkeen anna jäähtyä ja maalaa oman maun ja mielikuvituksen mukaan yhdessä tai erikseen.

-Ideoita on loputtomiin, taikinasta voi muotoilla esim. hedelmiä, pieniä pullia tai vaikka korvapuusteja lapsen leikkeihin. Voi tehdä koristeita, avaimenperän ja vaikka mitä muuta. Taikina on myrkytöntä koska siihen ei tosiaan tule muuta kuin yllä mainitut ainesosat, mutta suolan vuoksi se myös maistuu pahalle jolloin lapsi ei halua sitä syödä ja maistaminen ei ole vaarallista. Kun taikina on kovettunut se ei myöskään helpolla hajoa.

Kivoja muovailu hetkiä.

-Elisa

Olohuone

Vielä hieman keskeneräinen mutta palvelee meitä jo enemmän kuin hyvin. Huone joka yhdistää kodin muihin huoneisiin ja meidät kaikki kolme yhteiseen, on olohuone.

Aamuaurinko nousee olohuoneen ja meidän makuuhuoneen puolelta. Valo tekee hyvää! Ja kun joka suunnasta tulee valoa, ei tunnu talven pimeä aikakaan ainakaan viikonloppuisin niin ankealta. On aikaa nauttia hitaista aamuista ja siitä miten koti herää luonnonvalon syleilyyn. Uuteen päivään. jossa on aina vähintäänkin ripaus hyvää!

Vaikka kuinka nyt olisi tilaa jokaisella olla välillä omassa rauhassaan, ollaan  me lähes aina kaikki samassa. Jaakon peli- tai makuuhuoneessa, Veen leikit omassa huoneessa sekä mun hääräilyt keittiön ja muiden huoneiden välillä milloin missäkin. Löydytään me kaikki kolme yleensä yhdestä tilasta, kun kaikki ollaan kotona ja hereillä yhtä aikaa. Ehkä totuttiin edellisessä kodissa siihen ja toisaalta on se aika ihanaakin! Meillä kun on hektinen arki ja menoja jokaisella eri suuntaan, niin se aika kun vaikutetaan päivistä yhdessä täällä, ajaudutaan yhteen.

Tässä teillekin kuvina pala meidän olohuonetta.

Pirteää loppuviikkoa just sulle!

-Elisa

Täällä taas!

Viikon kirjoitin "tervetuloa" sitaattien alla olevaa tekstiä, lisäsin, poistin ja luin läpi kymmenen kertaa. Tekstissä kertoen kuka olen, miten aloitin blokkaamisen, miksi käytännössä lopetin sen tekstien jäädessä hyvin vähäiselle.Ja miksi kirjoitus tuntuu nyt taas hyvältä.  Koen jotenkin tärkeäksi kertoa pieniä osia siitä mikä on muovannut mua, jotta juttuihini pääsisi paremmin heti kättelyssä sisään. Kerroin lapsuuden/nuoruuden traumojen läpikäynnistä, hoitovirheen aiheuttamasta helvetistä, vaikeasta vauva-ajasta ja muusta. Kunnes ajattelin että jospa nyt kerron ihan vaan tästä hetkestä, ettette joudu heti lukemaan elämänkertaani läpi. Bloggaaminen on aina ollut itselleni päiväkirjamaista kirjoittamista, sen hetken elämäntilanteita läpi käyden, sen verran asioita jakaen joka tuntuu hyvältä. Tuntui että nyt on aika kääntää puhdas sivu ja aloittaa miltein alusta sekä poistaa monta vanhaa tekstiä muutaman vuoden takaa täältä ja krjoittaa tilalle tuoreita uusia, nykyisestä elämästä. Näin ollen nimikin sai vaihtua ja jos vanhoja tekstejä luet voi tuntua että jotain uupuu ja jää kesken, mutta näin on nyt hyvä. Läsnäoleva hetki on se jota elän.

Muistatteko miten ennen hoitovirhettä hakeuduin lääkärille rajun pahoinvoinnin vuoksi? Ja siitä alkoi kolmen vuoden tutkiminen ja tapahtui tämä kyseinen hoitovirhe joka laittoi mut aika-ajoin tiputukseen keräilemään voimia kun ruoka ei pysynyt sisällä ja kipukohtaukset vei tajunnan rajamaille. Miten lääkärin vahinko teki meidän vauva vuosista selviytymis tarinan ja äärettömän vaikean. Pahoinvoinnille annettiin jossain vaiheessa syyksi sekaisin olevat hormonit kun synnytyksestä oli niin vähän aikaa.

Pahoivonnin alkuperäinen syy selvisi kuitenkin vasta tänä syksynä, kun vuoden alussa hakeuduin työterveyslääkärille jatkuvan voimakkaan päänsäryn, niska ja hartiaseudun jumin vuoksi ja ajoittain palanneen pahoinvoinnin. Olin autokolarissa 2007, josta aiheutui pysyvä vamma niskaani. Vamma on seurannut mukana jo 9 vuotta, välillä oireillen ja välillä vaivaamatta ja siitä johtuen oman lapsen syntymän jälkeen kehossa tapahtunut nopea ryhti muutos aiheutti rajun pahoinvoinnin ja jatkuvan epämiellyttävän olon kehoon. Niska oli/on aina jumissa ja pää tuntuu ettei sitä jaksa kannatella kun oireilu on pahimmillaan. Lisäksi se on aiheuttanut komplisoituneen migreenin. Kesän alussa sain lääkäriltä lausunnon miten nykyisessä työssäni minulla on pysyvä työkyvyyttömyysriski 25 vuotiaana?!?! ja nimenomaan tämän kolari vamman vuoksi. Hetken otti päähän, mutta nyt on vaan keksittävä taas jotain muuta. Tällä hetkellä työnantaja keksi toisen työn hetkeksi josta nautin ihan mielettömän paljon. Saan olla avuksi, opastaa ja oppia hurjan paljon uutta eri alalta! Kaikella on tarkoituksensa. Nyt on aikaa enemmän taas myös tänne.

Muiden valinnat on muovannut musta sen jota olen tänäpäivänä, en usko että olisin oppinut elämältä näin paljoa mitä olen, kun olen löytänyt vastoinkäymisistä aina jonkin vahvuuden ja opin. Mussa on aina elänyt usko paremmasta ja se, sekä asioista puhuminen on kantanut omaa tietäni eteenpäin. Vielä kerran, tervetuloa seuraamaan omia ajatuksiani elämästä, meidän uusperheen arkea ja milloin mitäkin. Tällä hetkellä mulle kuuluu niskan kuormituksesta huolimatta mielettömän hyvää! Ollaan juuri muutettu uuteen yhteiseen kotiin Jaakon ja Veen kanssa. Kipukohtaukset ovat jääneet pois ja keho voi hyvin, kun olen tarkka mitä suustani alas laitan. Niskan kiukuttelu sai harmituksen jälkeen lisää tuulta mun alleni, löydän oman juttuni muualta.

-Elisa

Muista kiinni?

Kuinka helppoa on vaatia muilta muutoksia, eri käytöstä ja jotain lisää. Joskus se sanotaan ääneen, joskus pidetään päänsisällä ja oletetaan. "Miks toi ei ikinä vie roskia?" Kyseenalaistaminen ja pohdinta päänsisällä aiheuttaa paisuvan mörön,  joka pikkuhiljaa alkaa ärsyyntymään. Se alkaa vaatimaan ulospääsyä, kun tarpeeksi pohdittu on pidetty liian kauan sisällä. Jos on käynyt näin, monesti se on muuntautunut ajansaatossa jo joksikin aivan muuksi, mitä se oli siinä vaiheessa kun ensimmäistä kertaa ajattelit miten roskat tarvitsisi viedä.

Mikä laittoi liikkeelle ajatuksen miten jonkun toisen tarvitsisi? Jos ajatus olisi lähtenyt vastakkaiseen suuntaan, olisi roskis jo hyvin todennäköisesti viety. Olisit nimittäin vienyt sen itse.

Monen onnellisuus tuntuu riippuvan paljon toisten ihmisten teoista, sanoista ja siitä huomasivatko he saman, minkä sinä itse. Ärsyttikö heitä se? Tai tuliko heille samanlainen olo että roskis tulisi viedä, mutta ehtii sen viedä myös myöhemmin. Mahdollista on myös, että oli roskis miten täynnä tahansa siihen joku ei reagoisi. Ärsyttävää ehkä. Mutta päätöksesi seurata roskista, sen vientiä pois ehdit kokea jotain joka olisi pyyhkäisty omatoimisuudellasi.

Sanomallani pyrin siihen. Asioiden vaikutus itseen pohjautuu pitkälti omiin tekoihin, valintoihin ja asennoitumiseen. Jos olisit vienyt roskat itse, ei sinun olisi tarvinnut kokea negatiivista energiaa ja ajatusta. Ärsyyntyä toiseen ja olettaa miten toisen tulisi se viedä. Mietitkö ikinä että on mahdollista myös, että toinen olettaa ihan samalla tavalla sinusta? Ja joillekin se asia voi olla asia joka ei saa sen suurempaa valtaa mielessä. Tuskin se roskis ikuisesti jatkaa täyttymistään.

Mä oon tehnyt töitä sen suhteen etten olettaisi asioita, kannatan kokeilua!

-Elisa