Imetys hommia

Se mikä esikoisen imetyksessä meni päin honkia, on onnistunut nyt toisen kohdalla helpommin tai noh, onnistunut ainakin. Kirjoitin imetykseen valmistautumisesta ennen vauvan syntymää, siitä pääset lukemaan täältä.

Miten meillä on nyt sitten mennyt?

Aloitetaan synnäriltä, jossa teki mieli purra tyynyä ja tihrustaa itkua jokaisen imetyksen kohdalla. Sattui se nimittäin aluksi PALJON, kuten Veenkin kohdalla. Siihen liitettynä jälkisupistukset (jotka yleisesti tulee uudelleensynnyttäjälle) oli olo imetyksen aikana kurja. Sanoin Jaakolle monesti, miten ihmettelen synnyttäneeni kokonaisen lapsen hetki sitten ja nyt tuntuu kuin sekoaisin imetyksen aiheuttamaan kipuun ja jälkisupistuksiin. Onneksi suurin kipu oli kuitenkin ainoastaan imettäessä, eikä jatkuvaa. Oli siinä siis runsaasti aikaa nauttia myös alun ihanuudesta, pienestä uudesta ihmisestä, elämän ihmeestä.

Mitä tein/tehtiin toisin? Otin rintakumin käyttöön heti alussa, sen uskon estäneen rintojen rikkoutumisen. Sairaalan sähköpumpulla tyhjensin rinnat ainoastaan kerran, estääkseni niin sanotun liikatuotannon tuossa vaiheessa. Maito kun ei tuntunut muutenkaan mahtuvan rintoihin, saati vauva ehtinyt niitä tyhjentämään, pahin pingotus oli kuitenkin saatava pois. Lisäksi kylmät rikotut kaalinlehdet (vanhankansan kikkakolmonen), oli totaalisen hyvä!

Imuotetta tarkastettiin sairaalassa usein, muutama kätilö oli perehtynyt imetykseen ja ihanaa että nyt oli näin. Kotiutumisen jälkeen pahin pingotus tasaantui ja pystyin lisäksi jättämään rintakumin pois toisen viikon kohdalla. Aluksi imetin joka toinen kerta kumilla ja jokatoinen ilman, näin rinta tottui ärsytykseen ja nyt mennään viidettä viikkoa jo ilman. Kipu hävisi siinä 2-3 viikon kohdilla, näin ollen jokainen kyynel silmäkulmasta valuen pienen tarttuessa kuin piraja kiinni, oli se sitä mitä se vaati! Tottumista ja imetyksen onnistumiseen uskomista ja ennenkaikkea sen onnistumisen halua.

Nyt takana on 6,5vk TÄYSIMETYSTÄÄÄÄÄ!!! Olen hullun onnellinen jokaisesta päivästä ja täydestä viikosta joita ollaan yhdessä pikkuihmisen kanssa saavutettu! Takana on kylläkin myös neljä rintatulehdusta, jotka saa turhautumaan hetkellisesti. Itsellä menee aina koko keho ihan kosketusaraksi, tärisen kylmästä ja pää jomottaa korkean kuumeen kourissa. Kunpa niitä ei enää tulisi.

Kesti imetys miten monta päivää tahansa, uskon jokaisesta tipasta olevan hyötyä vauvalle. On se ihan spesiaali homma katsoa vauvaa ja tajuta, miten tuon pienen jokainen nouseva gramma painossa on omalla maidolla tehty.

Miten imetys on onnistunut sinulla?

Parhaiten meidän elämää pääset seuraamaan instagramista. :) Ihanaa kun oot mukana matkassa.

-Elisa

Kun niitä on nykyään yhden sijasta kaksi

Suurin muutos tapahtui esikoisen synnyttyä, nyt jotenkin vauvan tuoma muutos, ei ollut samanlaista luonnollisestikaan. Vauva istui valmiiseen lapsiperhe elämään rennoin ottein, siltä se ainakin nyt tuntuu, heh. Toisella kertaa monesti osaa ottaa astetta rennommin ja luottaen myös itse vanhempana. Asiaa helpottaa myöskin se, miten toinen näistä nukkuu yöt, ruokailee, pukee, peseytyy jne ihan itse. Ikäero näiden välillä tuntuu hyvältä, meidän perheeseen meille sopivalta. Nautin suuresti siitä miten pystyn antamaan huomion kummalekkin lapselle. Pienen ollessa rinnalla, pelataa usein Veen kanssa esim. Aliasta tai jotain muuta, johon en niin tarvitse käsiäni. Lisäksi Vauvan nukkuessa päikkäreitä, on meillä aikaa touhuta muitakin juttuja ja Vee on aina tykännyt olla mukana niin ruuanlaitossa kuin siivouksessakin. Ei sen tekemisen mielestäni aina tarvitse niin ihmeellistä olla, läsnäolo on kaiketi sitä tärkeintä.

Pikkuinen on kietonut meidät kaikki nyt jo pienen pikkurillinsä ympärille. Vee on ihan haltioissaan pikkuveljestä ja onnessaan siitä miten saa osallistua tämän hoitoon ja viihdyttämiseen. Sekin on yhteistä touhua hänen ollessaan täällä kotona ja lähtöisin hänen omasta kiinnostuksestaan pientä tulokasta kohtaan. Vauvan päästäessä korkeampaa äänähdystä, on hän ekana hyssyttämässä: "Ei hätää, isoveli on tässä. Ei mitään hätää." Vauvan nukahtaessa vaunuihin hänen työntäessä, kertoo hän miten onnelliseksi tulee siitä että saa vauvan itse nukahtamaan. Vielä illalla häntä peitellessä, viimeisen lauseen huikkaa perääni: "Äiti, mä oon niin onnellinen kun saan pitää vauvaa sylissä ja hoitaa."

Mahdolliset mustasukkaisuudet kuuluu kuvioon, jos niikseen tulee joskus olemaan. Mutta nyt koen ainakin homman rullaavan polulla, jossa jokaisen meistä on hyvä. Jokaiselle on oma tilansa ja paikkansa tässä yhdessä.

Nyt saan kutsua itseäni äidiksi kahdelle, kahdelle pienelle pojalle. Olen maailman onnellisin siitä ja juurikin tästä elämästä.

Miten teidän vauva-arjen alun kuviot on poikenneet toisistaan, tai mitä muutoksia esikoinen on mukanaan tuonut? 

-Elisa

Imetykseen valmistautuminen

Kokemuksia taitaa olla yhtälailla, mitä vauvojakin. Joillakin kaikki sujuu alusta loppuun ilman yhtäkään ongelmaa, kipua tai muuta. Toisille tie on huomattavasti kivisempi, enkä hetkeäkään ihmettele, miten lopulta väsynyt äiti turvautuu korvikkeeseen. Alempaa lista vinkkivitosista! 

Veen imetys taival tyssäsi kahden kk kohdalla, tuosta ajasta kk imetin ja toisen pumppasin. Maitoa olisi riittänyt pidempäänkin, näin myöhemmin lukeneena, mutta oma tietämättömyys ja neuvolan tuki jota ei ollut, sai maidontuotannon vähenemään. Lopulta rintatulehduksen jäljiltä loppumaan. Tunsin myös tuolloin 20 vuotiaana, oloni huijatuksi koko imetyksen suhteen. Tunsin huonoutta, epäonnistumista ja ihmetystä: "miten kukaan voi onnistua tässä!"

Imetyksestä olen edelleen sitä mieltä että, äidin maito on parasta niin meille ihmisille, kuin eläin vauvoillekin syntyessä. Mutta korvike on myös hyvää tavaraa, jos imetys ei onnistu jostakin syystä! Onneksi sitä on ja sillä myös meidän Vee kasvoi lopulta, sopivaa korviketta hänen mahalleen oli kyllä melkoisen haastavaa löytää.

Ensinnäkin se mikä on nyt toisin 6 vuotta myöhemmin, on tuki jota saa jo ihan facebookista oikean ryhmän löytäessä. Olen alkanut lukemaan jo raskauden puolivälistä alkaen vinkkejä, tulevaa imetystaivalta ajatellen. On helpottavaa lukea muiden, niin samankaltaisten ongelmien kanssa kamppailevien imetys kertomuksia ja kokeneempien kommentteja miten hommassa edetään. Ihan super mahtavaa! Olisipa kyseinen ryhmä ollut tiedossani jo esikoisen vauva-aikana, kun ajattelin nännien irtoavan koko homman johdosta. 

Aina Veen imetyksen alkaessa jännitin itseni kuin jäykäksi kepiksi ja olin hetken hengittämättä. Kohta sattuu ja paljon. Muistan pitäneeni Veetä rinnalla ja hänen ottaessa ensimmäisen imunsa, aukesi samalla aina omat kyynelkanavat hanan lailla. Kipu oli jotain ihan järkyttävää. Nännin päät olivat totaalisen rikki ja niiden hoidosta ei ollut mitään käsitystä. Neuvolasta ainoat sanat olivat:  "hyvinhän se sujuu, jatkat vaan reippaasti. Paino nousee kuten kuuluukin" Sujuu hyvin?!?! :D Mites ne miltein irronneet nänninpäät sitten! Kehotettiin käyttämään liivisuojia jotka helpottaa. Minulla ne suojat jämähtivät kiinni niihin valmiiksi rikki oleviin nänneihin, josta sitten piti väkisin yrittää niitä irrotella seuraavan imetyksen alkaessa. Taas oli päät auki. 

No mutta.. Nyt olen inan valmiimpi tulevaan, olen myös erittäin toiveikas sen suhteen tälläkin kertaa ja aika näyttää miten onnistutaan! Yritetään ainakin ihan täysillä ja vaaditaan sitä apua jos niitä ongelmia ilmenee. 

Mitä valmiiksi:

• Imetysliivit: ostin kaarituettomat, reilu koon isommat mitä rinnat ovat nyt rv 36 turvottuaan. Kunnon liivit haen sitten kun maito on pamahtanut kunnolla tiskiin.
• Nännirasva: Lansinoh lanoliinivoide (saa perus ruokakaupoista, eikä tarvitse pestä pois imetyksen alkaessa. Liila paketti.)
• Rintakumi: mahdollisten halkeamien ilmaantuessa, olen lukenut avun olevan kuin lahja taivaalta. Näin ollen, nämä on keitettynä jo valmiina sairaalakassissa. 
• Maidonkerääjä: täytyy muistaa seuraavalla kauppareissulla. Auttaa siihen ettei rikkoutunut nänni jää kiinni niihin himputin liivisuojiin, vaan saa olla vapaana pikku ilmakylvyssä.

Muita vinkkejä:

• Kaalinlehdet: (sopivasti satokauden kasviksena jopa tällähetkellä :D ) Riko pinta esim haarukalla ja aseta liivin sisään jääkaappikylmä lehti rauhoittamaan rintaa. Auttaa niin tulehdukseen kuin alku turvotukseen jne. Vanhankansan kikka.
• Lämmike rinnoille, kylmällä ulkoillessa mm. 
• Mahdollisen rintatulehdus oireen ilmaantuessa: lämmin suihku ja rinnan käsin tyhjennys. Vauvan imu paras apu, aseta vauva leuka tukos kohtaa päin, näin imu on tehokkainta sieltä suunnalta jossa tukos sijaitsee. Imetä pääosin tulehtuneesta rinnasta.
• Burana: jos rintaan ilmaantuu punainen läntti, kipeä patti tai muita merkkejä rintatulehduksen alkamisesta. Voi selvitä rintatulehduksesta jo pelkän tulehduskipulääkkeen ja oikean tyhjennyksen avulla ilman antibioottia!
• Rintapumppu: näin isäkin voi osallistua pienen ruokintaan ja jos maitoa tulee reilusti, auttaa pumppu tyhjentämään suihkutissin pahimman suihkun, ennen vauvan asettamista rinnalle. 
• Imetystukiryhmä: oman paikkakunnan tai sitten netistä löydetty ryhmä! Korvaamattomia kokemuksia ja vinkkejä onnistumista tukemaan. 
• Kivuliaan imetyksen mahdollinen syy: kireä kieli- tai huulijänne, tarkistuta yksityisellä lastenlääkärillä jos helpotusta ei tunnu tulevan parin vk imetyksen jälkeen. Olen lukenut lukemattomia tarkistuksia synnytys-sairaaloissa jossa jänne on todettu olevan ok, mutta ei sitten ollutkaan lastenlääkärin tutkiessa uudestaan. 

Mitkä on sun vinkit?

Ihanaa viikonloppua ja mitä parhainta imetystaivalta imettäville tai siihen ryhtyville. <3

-Elisa