torstai 25. tammikuuta 2018

Kätilön koti matkassa mukana

Synnytysvalmennus on ollut ihan mieletön kokemus, turva sekä opetus, meille molemmille. Tuleva iskä on osallistunut harjoituksiin mielenkiinnolla ja pitänyt tätä hyvänä juttuna.

Kirjoitin jo aiemmin Annan ensitapaamisesta, josta pääset lukemaan täältä Ensikäynnin jälkeen olemme ehtineet nähdä kerran meillä kotona kolmisin,  jolloin Anna opetti Jaakolle eri nippeli tietoa, josta tuleva isä sai luottoa ja valmiutta. Eilen kävin vielä yksin hoitolassa nappaamassa viimeisimmät luotot omaan kehoon ja mielelle. Pääsin myös synnytystä stimuloivaan kokovartalohierontaan, näin kaksi päivää ennen synnytystä. Valmennuksen päätöskäynti sovitaan vasta vauvan syntymän jälkeen, joka sekin tuntuu tosi hyvältä. Päästään yhdessä vielä läpikäymään synnytystä ja sen aikaisia kokemuksia hänen kanssa. Ehkä pääsen kertomaan vielä voimaannuttavasta synnytyskokemuksesta, ken tietää.

Esikoista lähdin aikanaan synnyttämään melko tietämättömänä. En ollut lukenut etukäteen synnytyskertomuksia, koska joku kehotti olla lukematta kauhutarinoita. En tiennyt rentoutusmenetelmistä, en erityisemmin kivunlievityksistä tai mistään muustakaan. En hetkeäkään ihmettele tuntemuksiani ja traumoja joita esikoisen synnytys jätti jälkeensä, olin täysin tietämätön ja keskellä sen päiväistä härdelliä, joka oli itselleni totaalisen liikaa. Synnytykysiä on erilaisia, ihan yhtä paljon mitä meitä syntyneitä ihmisiäkin. Lisäksi jokainen kokee synnytyksen, jota ei etukäteen voi koskaan kirjoittaa, ainakaan ihan loppuun asti. Toisilla kaikki menee hyvin, voimaannuttavasti ja yhtäkään traumaa jättämättä. Toisilla kokemus voi olla ihan jotain muuta ja siitä syystä olen pitänyt valmistautumista ihan äärettömän tärkeänä nyt. Olen jättänyt taakseni ajatuksen miten lapsia nyt on syntynyt tuhansia vuosia ja syntyy kokoajan lisää ja siinä kaikki mitä valmiiksi tietää tarvitsee. Siihen sisältyy niin paljon muutakin. Synnytys voi olla jotain ihan muuta mitä ikinä kuvitella saattaa ja monesti sitä se onkin. Miksi en siis pitäisi itseäni niin tärkeänä, että edes yrittäisin tarjota itselleni inan ymmärrettävämmän kokemuksen tälläkertaa? Edelleenkään en tiedä miten mikäkin menee tai etenee käynnistyksessä. Tiedän kuitenkin, miten moneen asiaan voin edes yrittää vaikuttaa itse tai mieheni avustuksella. Se tuntuu turvalliselta.





Jos nyt voisin neuvoa muita, kehottaisin edelleen olla lukematta niitä kauhutarinoita! Ne kun ei määritä sitä, mitä juuri sinä tulet kokemaan synnytyksen aikana. Mutta valmistautumiseen etukäteen näyttäisin pelkästään vihreää valoa. Annan tuki raskauden lopussa on ollut korvaamaton apu meille molemmille! Olen päässyt purkamaan Veen synnytystä, olen ymmärtänyt monia tuntemuksiani paljon paremmin sekä löytänyt luottoa oman kehoni voimaan. Ollaan saatu yhdessä avuksi monia rentoutusmenetelmiä synnytykseen ja jo vaan loppu odotusta tukemaan.

Tällähetkellä ajatellessani huomista... Tunnen varmuutta, hyvää fiilistä ja pientä odotustakin homman aluille lähdöstä. Tunteet on pomppineet ties missä viime päivien aikana ja se kai on osa tätä valmistautumista. Nyt kuitenkin tuntuu hyvältä, kaikista traumojen kummitteluista huolimatta. Pieni ihminen on ihan pian täällä, ennen sitä koetaan tuntematon matka, jonne lähdetään yhdessä syvään hengittäen ja luottaen. Tunnen niin suurta kiitollisuutta tästä pienestä, ettei edes sanat riitä sitä kuvaamaan. 

Pian nähdään pikkuinen. <3

-Elisa

Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti